Meidän kuistimme on kahdessa päivässä kokenut paljon. Tältä se näytti vielä eilisaamuna.
Tiesimmehän me, että yksi nurkka on hiukan laho ja siksi kuistin kunnostaminen on ollut to do -listalla kolme vuotta. Nyt se viimein saatiin työn alle. Itse me emme harkinneetkaan näin vaativaan hommaan ryhtymistä, vaan kutsuimme ammattilaisen tekemään työn.
Minä en ollenkaan ole halunnut pitää kiirettä kuistihomman suhteen, koska se on tarkoittanut kauniin lattian menettämistä. Olen niin kovasti rakastanut kuistin vanhaa lattiaa. Kuvaan siinä usein tuotekuvatkin, koska se on niin kaunis.
Kun puuseppä tuli paikalle ja nykäisi lahonneesta nurkasta irti pari verholautaa, paljastui lahovaurio aika huomattavasti pahemmaksi kuin olimme arvanneet. Kun minä yritin inistä kauniin lattian puolesta, hän kopsautti lattiaa sorkkaraudalla, joka humpsahti siitä läpi.
Minun oli sopeuduttava siihen, että kuisti on uusittava. Pian.
Ja pian se tosiaan tapahtui. Kaksi miestä saapui eilen iltapäivällä purkamaan kuistia. Kävi ilmi, että kattoa kannatteleva tolppa ei kyllä kannatellut yhtään mitään.
Jos olisin nämä kolme vuotta tiennyt, että tolppa seisoo käytännössä tyhjän päällä, minua olisi saattanut pelottaa olla kuistilla. Varsinkin talvella, kun katon päällä on ollut tonni lunta. Me olemme kiipeilleetkin siellä ymmärtämättä, että rakennelma on ollut suhteellisen vaarallinen.
Kuisti piti purkaa aivan alkutekijöihinsä, mutta onneksi osa hirsistä oli yhä kovaa ja hyvää.
Tänä aamuna miehet saapuivat puutavaralastin kanssa ja rakensivat yhden vaivaisen päivän aikana kokonaan uuden kuistin. Ja siitä tuli aivan samanlainen kuin se entinenkin oli. En saanut otettua kuvia kuistin uudesta asusta, sillä päivä loppui kesken ja pimeys laskeutui. Nyt me käärimme kuistin pressuihin, koska huomiseksi luvataan törkeää räntäsadetta.
Upouusi kuisti on tosi neitseellisen kaunis ja mikä parasta - turvallinen. Ja 70 vuoden kuluttua sen lattia kelpaa taas tiskirättien valokuvaamiseen.
35 kommenttia:
Tutunnäköinen kuistiprojekti -meillä oli samanlainen viime kesänä, yhtä lahokin oli se vanha!
Ehkä sinun kannattaisi säästää ne kauniit vanhat laudat ja tehdä niistä itsellesi kuvausalusta? :)
Se on tarkoitus! Ne laudat taisivat mennä aika päreiksi, mutta yritän päivänvalolla tutkailla, saisiko niistä rakennettua sopivan alustan. :)
Hui, pelottavan näköinenkin, vaikkakin kovin rappioromanttinen! Aiotteko maalata uuden jollain päheällä värillä, vai jäättekö odottelemaan harmaantumista?
Kuistin lattia on ihan alunperin ollut ruskea, samanvärinen kuin ikkunanpokat ja ovet. Jotta varmaankin ruskealla vedellään.
Olisin onnellinen kuistista. Minulle taitaisi kelvata lahokin, kunhan vain olisi oikea kuisti. Talossani on vain käytävämäisiä (ja sekaisia...) eteisiä kaksi peräkkäin.
Kylläpä käy ammattimiehiltä homma sukkelaan! Hieno tuli ja bonuksena turvallisuus. Onneksi ei ehtinyt käydä mitään!
Mun käsittääkseni laudat menee harmaaksi vaikka yhdessä talvessa, kun jätät ne vaan kylmästi sään armoille ulos. Eli nikkaroi itsellesi joku lautarivistö ja anna mennä talveksi lumen alle jne, siinä sulla on sitten keväällä (tai jotain) harmaa kuvausalusta. =)
Lauta harmaantuu nopeasti, ja sitä prosessia voi vähän avittaa oikeilla aineilla jos tahtoo. Mutta olipa hyvä aika uusia kuisti jos vaikka on tulossa runsasluminen talvi.
Olipa nopsaa toimintaa. Ammattilaisilta syntyy! No hei otitko talteen vanhoja lautoja? Niistähän voisi tehdä semmoisen kuvausalustan. Alle vaan pari lautaa poikittain ja naputtelee niihin lautoja vieri viereen. "Valelattia".
Tuttu tunne, meilläkin on ollu kaikkee vanhaa ja ihanaa josta on ollu pakko luapua. Samoin mun on pitäny luapua vanhantehkosista suunnitelmista liian kalliina tai mahrottomina toteuttaa. Mut no, tosiaan 70 vuoden päästä se näyttää taas samalta. :-)
Kyllä ammattitaidosta on hyötyä! Miten moneen hommaan olisikin kiva ottaa työnsä osaava tekijä - pikkiriikkisenä ongelmana vaan se raha. Tulisi vaan niin paljon nopeammin valmista ja usein kunnollista
Joka torstaiaamu katselen kateellisena naapurin pihalle, kun sinne pyllähtää pari siivoojanaista. Onhan se kiva perheen palata illalla töistä, kun "jokumuu" on sinä aikana siivonnut koko päivän ja koti on puhdas ja hyväntuoksuinen.
Ei silti, tykkään kyllä siivoamisesta, mutta kun nyt en siihen kykene, olisi niin kiva teettää tärkeä työ toisella. Eikö sen voisi sanoa olevan kansantaloudellisestikin kannattavaa - osasinkohan nyt oikeita termejä käyttää?...
Olethan Susanna tietysti tutkinut kotitalousvähennysasian? https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys
Minäkin haaveilen sellaisesta lasikuistista, jossa olisi seinät ja ruutuikkunat. Nyt olisi ollut hyvä sauma sellainen rakentaa saman tien, mutta ei voinut. Ensinnä tietysti on kyseenalaista lähteä muuttamaan vanhan rautatieaseman ulkoasua, ja toiseksi se olisi vatinut rakennusluvan, jota meidän taloon ei edes anneta. :)
Niinpä! Olin ihan ihmeissäni, miten noilta kavereilta homma eteni tuota tahtia. On ihanaa löytää rakennusmies, joka oikeasti tekee töitä, eikä vaan laskuta hengailusta. (Kuten sähkömiehet tekivät muutama vuosi sitten.)
Tuota pitää kokeilla, jos noista jämistä ei kerry tarpeeksi isoa alustaa!
Ovat tuossa nyt pressun alla sekalaisessa kasassa, jota pitäisi penkoa kun sopiva hetki tulee.
Meille annettiin ohjeeksi käsitellä koko kuisti nyt homeenestoaineella talvea vasten. Sen voi sitten keväällä maalata tms.
Otan kyllä vastaan harmaannuttamisohjeitakin, olen aika kysymysmerkkinä toistaiseksi tämän kanssa.
Niinpä. Kaikkea ei vaan voi saada, vaikka kuinka haluaisi. Pitää vaan koittaa pysyä hengissä seuraavat 70 vuotta. ;)
Juuri kun sitä astianpesukonetta asennettiin Sulon kanssa ja saatiin siihen hommaan tärväytymään kokonainen päivä, ajattelimme, että jos olisimme tilanneet asennuspalvelun samalla, olisimme kyllä köyhtyneet satasen, mutta homma olisi ollut valmis luultavasti puolessa tunnissa. :-)
Onneksi on näitäkin hommia, joihin ei vaan pysty ryhtymään teeseitse-asenteella. Kuisti olisi tuhatvarmasti romahtanut, jos me olisimme itse alkaneet sitä sorkkia.
Kotitalousvähennys on tuttu, varsinkin ensimmäisen vuoden menoissa se oli olennaisen tärkeä, kun piti rakennuttaa uusia katto, joka maksoi saman verran kuin koko talo.
Voi, siivooja! Se olisi ihanaa, niin ihanaa! Minulla oli muinoin työkaveri, jolla kävi siivooja. Se rouva myös leipoi pullaa aina käydessään ja tämä kaveri sai tulla puhtaaseen, pullantuoksuiseen kotiin töisyä. Aika luksusta.
Hui jestas! Nuo lahot ovat kyllä ikäviä yllätyksiä :( Meillä pihasaunassa (rakennettu silloin joskus 60-luvun taitteessa) joutui vaihtamaan muutamia alushirsiä perhanan hevosmuurahaisten takia: olivat syöneet hirren niin pahaan kuntoon, että purkaessa hirsi mahtui yhteen lapiolliseen, kun niin mureni jauhoksi! MUR!! Nyt olen ihan vauhkona vahtimassa koko ajan niitä muurahaisia. Pelottaa, että kaikki se työ ja raha mitä piharakennukseen laitetaan häviää murusina muurahaisten kitusiin. Tai jos sinne onkin jäänyt joku hirsi mitä ei olla huomattu...Parempi olla ajattelematta. Luotan työmiehiin, sen verran tiukkaan koputtelivat hirret läpi (näen silti välillä painajaisia).
Mutta toivottavasti ensikeväänä päästää jo saunaan :)
Onneksi nyt on uusi turvallinen kuisti!
Onnea uudelle ja turvalliselle verannalle!
Tsemppiä saunahelvetin kanssa! Melkein pystyn vielä muistamaan sen tunteen! Toivottavasti pääsette muurahaisista eroon.
Täällä lisää niitä meidän tuntemuksia.
Kyllä! Ja niin siloinen lattia, että siinä voi vaikka pitää lavatanssit. :)
Kiitokset!
Huih! Välillä on tehtävä kompromisseja turvallisuuden vuoksi. Hieno tuosta tuli näinkin!!
Ja joskus minunkin umpiluupäähäni mahtuu periksiantaminen. Onneksi. :P
Vau! Kuullostaa ihan juhlalta, ettei tarvitse itse laittaa tikkuakaan ristiin rakentamisen eteen. Aivan varmasti on myös kaunis kuisti <3
p.s. Kiitos punaisista ihanuuksista! Piti pikkasen mainostaakin niitä :) http://saaristohuvila.wordpress.com/2013/11/27/punaista-kotikylan-raittia/
Kiitos itsellesi! Ihanaa, että kelpasivat teidän kotiin.
Hei, ihanat terveiset tuli perille! KIITOS!
Hyvin pyyhkii :) terkuin puusepän "vaimo"
Täytyy huikata, että viikko sitten aloin lukemaan blogiasi. Alusta alkaen. Nyt olen lukenut tämän blogin joka ikisen postauksen, ja myötäelänyt (vaikkakin kovin jäljessä) monta sinun, ja teidän, elämässä tapahtunutta asiaa. Mm. ikkunarempassa suututti, kun ensimmäinen kerta ei auttanutkaan sitten! Sulla on sellainen tapa kirjoittaa, että jäin heti koukkuun! Aion huomenna tilata puodistasi rättejä joululahjoiksi, ihan vain tämän sinun blogisi ansiosta :) Keep up the good work! Ps. aion lukea seuraavaksi myös sen sinun vanhemman blogisi, kunhan nyt hetken olen edes muutaman illan pois koneelta ;)
Hyvä, että tuli perille. :)
Voi ei.... kiitos! En tiedä miten päin itseni panisin, tuntuu niin mukavalta.
Tämähän on ihan tolkuttoman pitkä blogia. Jos tosiaan olet lukenut ihan kaiken viikossa, ansaitset mitalin!
Se vanha blogi on muuten hirmusien huono tähän verrattuna. Älä lue sitä. Olen varmaan vähän kehittynyt sekä kirjoittamisessa että kuvaamisessa. :P
Höpsö. Tietenki kelpasivat <3
Voih, olisipa Chilessäkin noin nopeita ja tehokkaita työmiehiä. Kateeksi käy!
Eivät ne täälläkään taida ihan puissa kasvaa, mutta luulen, että silti tiuhemmassa kuin Chilessä - ainakin sinun blogisi perusteella! :)
Lähetä kommentti