Työhuone pihalla

Olen ollut erittäin laiska töiden suhteen nyt, kun kesä lopultakin alkoi. On vaikeaa olla sisällä, kun ulkona on kutsuva helle. Mutta onneksi joitain töitä voi tehdä myös pihalla auringonpaisteessa. Kuvan passipussit ja kukkarot ovat tilaustyö, mutta tulossa on kyseisellä kuosilla tuotteita myös omaan verkkopuotiini.

Huomispäivän urakkana onkin sitten istua tietokoneen ääressä ja päivittää verkkokaupan tuotteisiin arvonlisävero. Alv-rekisteriin liittymisen johdosta joudun jonkin verran nostamaan tuotteideni hintoja... kannattaa siis tilata kesäkuun puolella, mikäli haluaa tehdä ostokset edullisemmin!

Pula-ajan tapaan

Sain tuttavalta vinkin maaliasiaan liittyen. Hän suositteli meitä kokeilemaan maitomaalia. Ajatus alkoikin kiehtoa minua. Löysin netistä muutamankin erilaisen ohjeen maitomaalin valmistamiseksi, ja ne kaikki ovat hyvin yksinkertaisia.

Resepti 1: Rasvatonta maitoa, kalkkia ja värijauhetta.

Resepti 2: Rasvatonta maitoa, sementtiä, liitua, booria.

Resepti 3: Rasvatonta maitoa, pigmettiä ja yleissementtiä.

Aineet vain sekoitetaan yhteen ja aletaan sutia. Litrahinta ei taida nousta edes kahteen euroon. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Meitä sentään odottaa lähes 300 neliömetriä sisäseiniä, jotka kaikki pitää maalata. Ilmeisesti maitomaalilla voi maalata myös tapetoitua pinkopahvia. Yritin nopeasti katsella keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia, ja ne vaihtelivat ylistävistä tyytymättömiin. Taidanpa totta vie testata käytännössä!

Ei lähimainkaan niinkuin Strömsössä

Se "kiva" pikku kesäprojektihan meni sitten aivan toisin kuin piti. Useampi tunti töitä, pari vertavuotavaa haavaa ja jokunen euro tuli kärsittyä tappiota aurinkotuolin kanssa. Se näytti valmiina tosi hyvältä, mutta jo varovainen koeistuminen koitui kankaan kohtaloksi. Kangas repeili useammasta kohdasta heti kun yritin laskea ruhoani sille. Kuva on otettu vasta toisen koemakuun jälkeen, ja kuten näkyy, kangas lörpsähti sitten ihan kunnolla. Se siitä. Tarvitsisiko joku hyvää lepotuolin putkirunkoa? Sais ihan ilmatteeks.

To breath or not to breath

Maalasin Bilteman seinämaalilla toimistooni tulevan kaapin sekä pirtinpöydän, joka tulee päätymään Macin alle. Aamulla luin Aamulehdestä, kuinka Tikkurilan edustaja väitti lateksimaalien olevan hengittäviä vastoin yleistä luuloa. Vaikea uskoa, vai mitä? Jopa mahdotonta.

Olemme Sulon kanssa sitä mieltä, että uusi koti pitää maalata perinnemaaleilla. Minä sorrun latekseihin jatkuvasti, eikä ihme, sillä halvat lateksit maksavat vain murto-osan siitä, mitä hengittävät ja terveelliset perinnemaalit.

Toimistoon pitäisi saada keltaiset seinät - auringonkeltaiset, kirkkaankeltaiset, voikukankeltaiset. Koska huone on alkuperäiskunnossa, sen maalaaminen lateksilla olisi melkoinen synti, huolimatta Tikkurilan kannasta. On vaan pakko olla miettimättä hintaa. Omaa rakasta taloa pitää kohdella hyvin.

Olen kahlannut tämän aamupäivän Uulatuotteen ja Sateenkaarivärien sivuilla ja pääni on aivan pyörällä. Luulenpa, että helpointa olisi vaan suunnistaa suoraan jommankumman (tai kummankin) tehtaan myymälään kyselemään neuvoja. Maalilaatuja on niin hirmuisesti, etten minä ainakaan ymmärrä, mikä sopii mihinkin.

Olemme ajatelleet, että nyt kun vielä asumme Pirkanmaalla, voisimme ostaa kesän aikana ainakin lattiamaalit ja toimiston keltaisen maalin. Sitten kun talvella pääsemme lopulta maalaamaan, olemme liian kaukana perinnemaalin valmistajista.

Shopshopshop

Voi mikä ihme minuun iski? Eilisen ja tämän päivän aikana olen ollut kamala kuluttaja ja törsannyt aivan liikaa kirppareille ja halpatuontitavaraan. Voin yrittää lepyttää huonoa omatuntoani sillä, että kaikki ostokset ovat olleet pelkästään tarpeellisia.

Eilen ajelimme Sulon kanssa huviksemme Tuuriin, Keskisen kauppaan. Se ei varmasti ole paras tapa viettää vapaapäivää, mutta meihin iski hetkellinen höyrypäisyys ja singahdimme matkaan. Ostimme Tuurista savunharmaat juomalasit... kuuden kappaleen laatikko maksoi 1,70 euroa, joten ostimme sitten kerralla isomman satsin. Ne sopivat nätisti aiemmin hankkimiimme Ikean harmaisiin astioihin.

Matkalla pysähdyimme Virroilla kirpputoreilla. Ostin viisi rullaa aivan liian hempeää tapettia. Mutta kun hintaa oli 1 e/rll, ja tapetti on paperitapettia, niin kai niille jotain käyttöä joskus keksitään?

Tänään lähdin ystävän seurassa Ikeaan. Ostin muun muassa entivanhaisen tyylistä punaraidallista kangasta aurinkotuolia varten. Toivottavasti se on kyllin kestävää. Siitä voi surauttaa myös tyynynpäällisen.

Ikean naapurissa on sopivasti Biltema, jonne oli tullut huikeaa turkoosia maalia! Juuri sellaisella vimmaisella turkoosilla olin suunnitellut maalaavani toimistoni seinäkaapin.

Sieltä siirryimme kirpparille, jossa ostosmaniani saavutti huippunsa. Minun oli ihan pakko saada talonpoikaislipasto, joka houkutti vihreällä maalilaan. Tulevassa keittiössämme on kerrassaan niukasti säilytystilaa, joten kyllä kunnon lipastolle aina tarvetta on.

Julistan itseni shoppauskieltoon loppukuun ajaksi.

Optinen unelma

Sulolla oli eilen ihana tuominen kirpparireissultaan. Sain keltaiset Optinen omena -verhot. Täytyy todeta, että kyllä on Sulon silmä hienosti harjaantunut tietämään, mistä minä tykkään. Nämä kaksi verhoa olivat ihan priimakunnossa ja hintaa oli yhteensä 2,5 euroa! Mikä löytö!

Näitä en kyllä raaski leikellä, joten pitää miettiä niille arvonsa mukainen sijoituspaikka. Uuden kotimme ikkunat ovat liian korkeat näille, mutta miltä ne näyttäisivät niin, että ylimmät ruudut jäisivät paljaiksi? Ja sitten tulee vielä se hankaluus, että talossa ei muistaakseni ollut yhtään huonetta, jossa olisi vain yksi ikkuna. Miltä mahtaisi näyttää sellainen, että jokaisessa ikkunassa olisikin tyystin erilaiset verhot?

Kiva kesäprojekti

Kirpparilta löytyi tunteisiini vetoava punainen pikkuhylly. Hinta ei rasittanut kukkaroani liikaa, joten pitihän se varuiksi sieltä kotiin kantaa. Se pääsee joko työhuoneeseeni tai sitten ehkä keittiöön. Tai jonnekin... käyttötarkoituksia keksisin vaikka kuinka paljon!

Viime kesänä havaitsin erään jätekeräyspisteen roskiksen vieressa hylätyn aurinkotuolin rungon. Raahasin sen kotiin Sulon pienestä vastustuksesta huolimatta, ja lupasin pyhästi ommella siihen vielä joskus kankaan. Ongelmana oli kankaan kiinnittäminen putkiin.

Nyt otin kapistuksen käsittelyyn ja väänsin jyhkeästä rautalangasta lenkit putken ympärille. Kankaan reunoihin ajattelin hakata korseteissa käyttämiäni sirkkoja. Mutta kangas puuttuu vielä... pitäisikös taas singahtaa Ikeaan?

Emännälle mekkoloita

Hämmästyttävän monien käsityömyyntitapahtumien järjestäjät edellyttävät myyjiltä entivanhaista pukeutumista. Yksi tällainen on Tampereen Tallipihalla järjestettävät Pietarilaiset markkinat. Minun on aina tehnyt kovasti mieleni ommella itselleni joku perinnemekko, tai keskiaikakolttu, mutta ilman syytä en ole hommaan ryhtynyt. Nyt sain syyn. Otin mallia karjalaisesta feresistä ja sävelsin kaavat mallinukkeni avulla. Paitaan löysin sopivan kaavan jostakin käsityölehdestä... arvelin että minkä tahansa pussihihapusero saa kelvata. Hihat koristelin puuvillapitsillä. Mekon ompelin punaisesta puuvillasta, jota minulla erään väärinkäsityksen takia on metrikaupalla joutilaana. Itse asiassa puku ei tullut maksamaan tässä vaiheessa senttiäkään, sillä kaikki materiaalit olivat minulla valmiina olemassa. Vielä aion painaa petroolinsinistä Maatuska-kuosia vyötärölle solmittavaan essuun.

Sain tässä taannoin valmiiksi myös talvella aloittamani kellohelmaisen pellavahameen. Kerttuli-kuosi on ollut minulle jotenkin vaikeasti lähestyttävä. En ole keksinyt siitä mitään muuta tuotetta kuin saunatekstiilit. Vaaleanvihreä pellavakangas pääsi testiajoon, kun keksin painaa Kerttuleita kellohameen helmaa kiertämään. Ihan kiva loppujen lopuksi. Näitä olisi mukava tehdä myyntiinkin, mutta yritykseni laajentaminen vaatepuolelle saa odottaa vielä monta tovia.