Vaikka nuo mokomat hevosmuurahaiset ovatkin tekemässä selvää meidän saunastamme, minä toisaalta ihailen sitä taitoa, jolla ne ovat käytävänsä hirsiin rakentaneet ja toisaalta myös suren sitä, että koko niiden yhdyskunta aikaansaannoksineen nyt tuhotaan. (Ilo saunan pelastumisesta tosin voittaa nämä surulliset tunteet.)
Olen opiskellut paljon uutta tietoa hevosmuurahaisista netin suosiollisella avustuksella. Tiedän nyt, että ne lentävät tyypit olivat neitsytkuningattaria ja kuhnureita, jotka lentävät joukolla pesästä paritellakseen ilmassa. Parittelun jälkeen neitsyet (jotka siis eivät enää ole neitsyitä) etsivät sitten pesäkolon, johon munivat kasan munia ja joista sitten kasvaa uusi muurahaisyhdyskunta. Kuhnurit sen sijaan pudottavat siipensä ja jäävät maahan harhailemaan, kunnes menehtyvät.
Sitten on työläisiä, joilla kaikilla on omat tarkat tehtävänsä, kuten vaikkapa munien hoitaminen. Ne ovat naaraita, ja vieläpä kaikki sisaruksia keskenään. Osa hevosmuurahaistyöläisistä on sotilaita, jotka ovat erityisen suuria ja vahvaleukaisia.
Kuningattaren asemaa ei kannata kadehtia, sillä nimestään huolimatta hän on vain pesään vangittu munakone. Ja surkeiden kuhnurien ainoa tehtävä maailmassa tulikin jo äsken selväksi.
Uskon, että olemme lähestulkoon saaneet kaikki ötökät hengiltä. Tänään löysimme vielä liudan elossaolevia toukkia ja muutamia lastenhoitajia, jotka kaikki jouduimme julmasti teurastamaan.
Toissapäivänä vielä minä jatkoin älytöntä purkutyötäni kirveen ja sorkkaraudan kanssa ja löysin onkalon, joka oli täynnä munia ja kuolleita muurahaisia. Minun oli vaikea pidätellä kyyneleitäni katsoessani sitä näkyä. Kuinka ne uutterat vauvanhoitajat ovat ensin paenneet työkalujeni tieltä yhä syvemmälle pesän onkaloihin ja sitten myrkyn vaikutuksesta tehneet piilossaan hitaan kuoleman. Toisiinsa kietoutuneina, kippuraan käpristyneinä ne ovat viimeiseen asti vartioineet munia.
Kuinka kovasydäminen pitäisi olla, jotta sen näyn edessä ei tuntisi edes pientä kirpaisua sisällään?
Tänään sain vihdoin avukseni Sulon, jonka jalka alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Olen ollut kyllä hyvin tietoinen siitä, miten nopeasti homma olisi hoitunut moottorisahalla, ja miten hitaasti ja työläästi minä etenen käsityökalujeni kanssa, mutta en vaan ole pystynyt odottamaan. Ajattelen sitä, miten jokainen päivä muurahaiset tekevät lisää onkaloita edeten yhä pidemmälle seiniin.
Niinpä Sulo päräytti moottorisahan käyntiin vain todetakseen, ettei heppoinen saha jaksanutkaan purra kovaan, vankkaan hirteen. Päätimme ostaa kunnollisen moottorisahan, sillä tämä sama ongelma halvan vehkeen kanssa tulee vastaan ihan jatkuvasti. Päätimme myös pyytää apuun sukulaisia tehokkaine sahoineen. Jätimme saunan sikseen ja huomenna jatkamme hommaa apuvoiman kanssa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että pukuhuoneen puoleinen seinä ei olisi mennyttä, vaan tuhot rajoittuisivat vain sille alueelle, jossa hirren takana on tiilimuuri. Sulo on jopa niin optimistinen, että nikkaroi saman tien portaan lauteita varten.
Koska oli pitkästä aikaa hieno päivä, ja olokin taas korkeapaineen myötä edellisiä päiviä energisempi, ryhdyimme viimeistelemään polttopuusuojaa. Sulolla on kyllä suunnitelmia varsinaista katostakin varten, mutta koska jotakin piti saada nopeasti aikaan, olemme yhteistyönä tehneet katoksen roskapuusta. Pohja on kuormalavoja, seinät ja katto dyykattua työmaalautaa, ja kattopellit ovat oman talomme kattoremontin ylijäämää. Ihan kelvokas, ja vielä parempi sitten, kunhan sinne saadaan ne klapitkin.