Pakkasia vastaan

Ensimmäinen talvi uudessa talossa on aina opettavainen. Näiden kuukausien aikana minä olen oppinut tuntemaan jokaisen pönttöuunimme luonteen.

Työhuoneen uuni on itsepäinen jättiläinen, jonka kanssa en ole täysin päässyt juttuun. Niin valtavan massan lämpimäksi saamiseen vaaditaan hirmuinen määrä puuta. Minusta tuntuu inhottavalta ruokkia nälkäistä uunijärkälettä, sillä samaan aikaan työhuoneessa oleva ulko-ovi päästää kylmää sisään ihan urakalla.

Turvauduin hätäratkaisuun, jota pidän yleensä hippien touhuna: oviverhoon. Paksusta villakankaasta tein oviverhon oven molemmille puolille - sekä työhuoneeseen että porstuaan. Tilkitsin harottavan oven rakoset pellavariveellä niin, että tästä ovesta ei kuljeta ennen kevään tuloa.

Silti ovi puhaltaa kylmää minkä ehtii ja uuni hohkaa kuumaa sen, minkä minä sallin. Ensi talveen mennessä ongelmaan pitää keksiä jokin järkevä lämpötaloudellinen ratkaisu.

Lahjoja ja pään suhinaa

Sain jouluna Suloltani esittelyn arvoiset joululahjat. Toinen oli toivelahja, Perinnemestarin remonttikirja, ja toinen yllätyslahja, Fiskarsin pikkukirves. Olen himoinnut tuota käsilaukkuun nätisti mahtuvaa kaunotarta jo vuosia, mutta en ole koskaan raaskinut hankkia tai pyytää lahjaksikaan, koska onhan se varmaan aika turha... saako noin pienellä kirveellä mitään oikeasti tehtyä? Uskoisin sen olevan tosi kätevä ainakin puiden karsimisessa, ja sitä hommaa meillä tulee riittämään, kunhan pääsemme harventamaan tilustemme ryteikköjä.

Perinnemestari-kirjassa on paljon hyviä ohjeita ja esim. Kailan Talotohtoriin verrattuna sen hyvä puoli on kaunis ulkoasu ja runsaat kuvat, vaikka se onkin huimasti suppeampi opus. Yksi minua erityisesti ja ajankohtaisesti kiinnostava luku on peseytymistilojen rakentaminen vanhaan taloon.

Meillähän on täällä suihku, joka on tehty 13 vuotta sitten. Nyt joulun pakkasten aikaan taistelimme jatkuvasti jäätyvien vesiputkien kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että pielessähän ne rakenteet ovat, kun putket noin jäätyvät. Putkien sulattaminenkin oli jokseenkin hankalaa, kun ne sijaitsevat lattian alla piilossa. Hullussa pura ja tuhoa -päässäni alkoi heti itää unelma peseytymistilojen totaalisesti uusimisesta.

Mutta mikä on se oikein tapa? Jälleen kerran isälläni oli hyviä ajatuksia. Hän kertoi komposiittiputkista, jotka kulkevat huoneiden sisäpuolella. Niitä ei piiloteta lattia- ja seinärakenteisiin. Niinhän ne kupariputketkin ennen vanhaan kulkivat seiniä pitkin. Meidän mielestämme olisikin mukavampaa katsella seinänvierillä kulkevia ohuita putkia kuin olla joka pakkassäällä purkamassa liittimiä ja ujuttamassa ohuella letkulla kiehuvaa vettä jäätyneisiin putkiin.

Mutta entä se suihku? Kätevintä ja turvallistakin olisi ostaa sellainen suihkukaappihirvitys, kuin meidän edellisessä kodissamme oli. Kun vesi tulee kaappiin, ja menee sieltä suoraan viemäriin ja vesihyöyry haihtuu putkea pitkin suoraan pihalle, ei tarvitse olla huolissaan kosteuden eksymisestä talon rakenteisiin. Mutta hyvänen aika, että nuo härvelit osaavatkin olla rumia!

Iloa aparaateista

Sain isältä lainaksi hirmuisen hauskan pikku vekottimen, jolla mitataan pintojen lämpötiloja. Pieni lasersäde singahtaa kohteeseen ja kertoo sen lämpötilan. Olen kipittänyt täällä ympäriinsä ampuen seiniä, lattioita, nurkkia, ikkunanpieliä... ja ollut hyvin tyytyväinen tuloksiin.

Parasta tässä on ollut huomata, että lautalattioiden ja muovimattolattioiden välillä ei olekaan mainittavaa lämpötilaeroa. Suurimmillaan löysin yhden asteen eron. Minusta se ei ole kovin kummoinen lämpöero puoltamaan lattioiden levyttämistä ja muovimatottamista.

Hämmästyttävää on se, että lasivillalla eristettyjen seinien ja pelkällä kuitulevyllä levytettyjen seinien välillä ei olekaan mitään eroa. Itse asiassa kylmimmät seinät löysin makuuhuoneesta, jossa on ne lasivillat välissä.

En yllättynyt yhtään siitä, että kotimme kylmimmät kohdat löytyivät lattioiden rajasta, jossa lattia yhtyy ulkoseinään. Siitä sen sijaan yllätyin kovastikin, että ikkunamme falskaavat paljon vähemmän kuin olisin voinut kuvitella.

Levon juhla

Jouluinen olo valtasi minut sitten kuitenkin, vaikka pääsin meininkeihin mukaan ihan jälkijunassa ja kuusikin oli vain vino sypressi. Oikea, leppoisa tunnelma alkoi hiipiä mieleeni, kun laittelin kynttilä- ja jäälyhtyjä polun varteen.

Ja saunaankin pääsimme, kunhan ensin sain umpijäätyneen padan sulatettua.

Olin hämmästynyt, miten olin onnistunutkin unohtamaan, että meillä on ihana sauna, jossa saa todella pehmoiset ja hyvät löylyt. Tästä lähtien saunomme useammin!

Jouluruoat sain loihdittua ilman stressiä aatonaattona ja ne oli mukava nauttia uusilta astioilta. Ensi jouluna yritän muistaa, että nauttiminen ei merkitse ähkyä.

Mutta tänään aloin jo kyllästyä rentoon jouluoloon, ja päätin, että en yritä väkisin olla tekemättä hommia. Viime vuonna pyhitin joulupäivät "rentoutumiselle" tuhoisin seurauksin: kurkkasin, mikä se sellainen Farmville-peli oikein on, ja jäin koukkuun. Vihoviimeinen ja vihattava addiktio on kestänyt koko vuoden.

Jotta mitään näin kamalaa ei tänä jouluna pääsisi tapahtumaan, minä hipsin tänä aamuna hiirihuoneeseen. Pesin katosta pahimmat nikotiinit - ne lähtivät irti maalarinliuottimella! Sitten vetelin ensimmäisen kerroksen valkeaa maalia kattoon. Tästä on hyvä edetä vuodenvaihdetta kohti.

Pikkuruinen joulu

Meillä vietetään joulu toimiston nurkassa. Kuusen virkaa toimittaa sypressi, jonka toivomme kestävän hengissä aattoon asti, lämpöisen uunin kyljessä.

Tuleehan se joulu vähän vähemmälläkin.

Rentouttavaa, rauhallista joulua ja kaunista uutta vuotta toivotamme me!

Joulu kopsuttelee oven takana

Joulu tuli aika yllättäen aika lähelle.

Minä niin kuvittelin, että nukumme uudessa makuuhuoneessa aattona. Totesin kuitenkin, että niin ei tule käymään. Meillä on jo rakennustarvikkeet kodinhoitokomeroa varten ja Uulan Intoa makkarin seiniä varten. Mutta ensin olisi hiottava nikotiinikauheudet irti ovista, listoista ja katoista, sillä ne eivät lähdekään pesemällä. Siinä on sen verran urakkaa, että minä luovutin. Ei haittaa, ehtiihän tuota ensi vuonnakin.

Kuvittelin myös, että kun pääsemme uuteen makuuhuoneeseen, tulee muualle taloon tilaa niin paljon, että voimme hakea joulukuusen. Sitäkään ei nyt tapahdu. Mutta ei se haittaa. Meneehän se joulu ilman kuustakin.

Kuvittelin jo vuosi sitten, mitä kaikkea teen joulumyyjäisiä varten tänä vuonna. En ehtinyt tehdä mitään uutta. Vaan eipä haittaa sekään, sillä onneksi vanhatkin tuotteet kävivät mukavasti kaupaksi. Linnoituksen Joulumarkkinat Lappeenrannassa sujuivat oikein hyvin ja vaikka pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, en edes palellut.

Nyt minä viimeinkin aloitan jouluvalmistelut. Korttien askartelun, lahjojen keksimisen ja ruokien suunnittelun. Voipi olla, että blogissa on vähän hiljaisempaa parin seuraavan viikon ajan. Leppoisaa joulunodotusta teille kaikille ihanaisille lukijoille!

Ruutuja

Mieleeni on alkanut tupsahdella kuvia ruudullisesta keittiöstä. Löysin Pihlgren ja Ritolan malleista jopa aivan täydellisen tapetin ruudukkaaseen keittiöön. Onhan se kallista tapettia, mutta eikö kannattaisikin tehdä viimeisen päälle hieno ja terveellinen keittiö? Jos tapetoisimme vain kaksi ulkoseinää, ei tapettia tarvittaisi ihan hirveitä määriä. Ne kaksi sisäpuolen seinää, joista ei tarvitse ottaa lastulevyjä irti, voisi sitten sutia maalilla.

Suokaa anteeksi pikaisesti ja huolimattomasti kyhätty tunnelmakuva haavekeittiöstä. Näitä kuvia on hyvä tehdä Suloa varten, koska Sulo aina korostaa olevansa kinesteettinen ihminen, eikä siksi osaa kuvitella valmista jälkeä vain mielessään. Minä visuaalisena tyyppinä sen sijaan kuvittelen ihan mitä vain. On minusta silti ihan itseänikin varten mukava piirustella ja hahmotella ja photoshoppailla.

Olen miettinyt muutenkin sitä, mitä keittiön kanssa pitäisi tehdä. Siinä kun on seinissä koolaukset, lasivillat ja lastulevyt. Jos lastulevyt otetaan irti ja poistetaan lasivilla, koolaukset voisi jättää paikalleen. Silloin ei tulisi ongelmia kattolistojen ja lattiamaton kanssa.

Lasivillan tilalle voisi laittaa ekovillalevyt, ja sitten peittää seinät jollakin levyllä... mutta millä? Kuitulevy saattaa olla koolausten päälle liian haperoa. Ja sitten ne ruudulliset tapetit kaiken päälle!

Linnoituksen Joulu

Perinteiset Lappeenrannan linnoituksen joulumarkkinat järjestetään ensi viikonloppuna. Minäkin olen siellä kojuni kera lauantaina ja sunnuntaina klo 10-16. Tervetuloa!

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää!

Joululahja-arvonta on nyt käynnissä Facebookissa! Tervetuloa mukaan kaikki! Mitä useampi osallistuu arvontaan, sitä enemmän lahjoja arvotaan - aika reilua, vai mitä?

Löytöjä aitasta

Näin meidän kylällä! No, ainakin 51 vuotta sitten. Näin suureellisia joulumarkkinoiden avajaisia ei taideta tänä vuonna näillä kulmilla nähdä.

Aitan lattialta puupurun, tuohien ja pölyn joukosta kaivoin esiin pari vanhaa sanomalehden aukeamaa. Toinen on paikallislehti ja toinen Helsingin Sanomat, molemmat päivätty joulukuun alkuun 1959.

Vanhat lehdet ovat minusta ihania, ja niiden parasta antia ovat mainokset. Minua aivan värisyttää mainosten sivistynyt ja kohtelias kieli!

Paikallislehtien "rpobleema" sen sijaan on tainnut aikojen alusta saakka olla se, että toimittajat eivät oikein hallitse oikeinkirjoitusta.

Rumistukset

Kuka haluaisi makuuhuoneeseensa kolme sähkökaappia? Emme me ainakaan, mutta ne nyt kuitenkin sattuvat sijaitsemaan hiirihuoneessa. Ensi viikolla tulee sähkömies poistamaan tuosta pari kaappia, sillä meillä ei ole tarvetta näin järeille sähkösysteemeille. Yksi kuitenkin jää, mutta emme me halua sitäkään makuuhuoneemme seinäruusuksi.

Sulo keksi täydellisen ratkaisun. Voisimme rakentaa huoneen nurkkaan kodinhoitokomeron, jonka uumeniin sähköhirvitykset jäisivät mukavasti pois silmistä. Kun komerosta tehdään tarpeeksi suuri, sinne mahtuvat myös pakastimet ja pölynimurit ja pyykinkuivaustelineet ja kaikki pesuaineet. Niille ei nimittäin ole täällä luonnollista sijoituspaikkaa.

Meillä on ovikin ollut valmiina odottamassa jo kauan ennenkuin tätä taloakaan oli. Pientä maalinpoistoa vain tarvitaan.

Mitähän poistoa tarvittaisiin kattoon? Siinä vaikuttaisi olevan samaa nikotiinilimaa kuin työhuoneessakin, mutta sen lisäksi huoneessa 13 vuotta seissyt keramiikkauuni on käräyttänyt katon oikein sievän näköiseksi...

Piut paut maitomaaleille

Hiirihuoneen seinien väritys on ollut mielessäni. Eilen minulle tuli visio tummanvioleteista seinistä. Sulo tosin ei suhtaudu aivan varauksettomasti siihen visioon. Toivoisin silti tummaa, syvää väriä. Tällä kertaa emme aio edes harkita maitomaalikokeiluja, vaan turvaudumme suosiolla Uulan Into-maaliin. Jotain on opittu.

Kaikki tulevan makuuhuoneen kalusteet sattuvat olemaan valkoisia. Meille on tulossa uusi vaatekaappi ja sänky futon-patjoineen siskoltani! Olen tosi innoissani siitä futonista. Ne kerrat kun olen siskon luona yökyläillyt ja saanut nukkua futonilla, on olo ollut käsittämättömän ihana. Aamulla kun ei ole tarvinnut suoda ajatustakaan kipeälle selälle!

Toinen hiirihuoneeseen päätyvä vaatekaappi on minun teinivuosiltani. Kuvan kirjahylly on ikivanha kaappi, josta teinityttönä irrotin lasiovet ja jonka maalasin millä lie miranolilla. Osasin jo tuolloin pilata kauniita huonekaluja vääränlaisilla maaleilla. Alakaappiin mahtuivat kaikki vaatteeni. Samaisen kalusteen olen nyt hakenut tänne meille ja se on jälleen vaatekaappinani. Miksiköhän kaikki vaatteni vaan eivät enää mahdu sinne? Nyt harmittaa ovien irrottaminen, sillä joudumme rakentamaan uudet.

Kun olin 13-vuotias, isäni lohkaisi äidin työhuoneen nurkasta palan ja rakensi minulle oman huoneen. Se oli aivan pikkuruinen, mutta sinne mahtui kaikki, mitä tarvitsin. Miten rakastinkaan oman huoneen rauhaa! Ja miten etuoikeutettu olinkaan sisaruksiini verrattuna!

Sain itse sisustaa huoneeni. Valitsin vaaleansiniset seinät ja minunvihreän katon. Äiti ompeli minulle vaaleansiniset verhot ja kutoi vaaleansinisen maton. Itse minä maalasin kaikki vanhat huonekalut valkoisiksi. Kirjahyllyn lisäksi huoneessa oli sänky, kirjoituspöytä ja tuoli. Ihana pinnasohva oli vain 60 senttiä leveä, mutta mahduin aivan hyvin nukkumaan siinä vuosien ajan. Jos tuo sohva olisi vielä ehjä, hakisin senkin tänne meille.

Varjoja paratiisissa

Niinhän sitä sanotaan, että vasta kun talossa asuu jonkun aikaa, oppii tietämään, mikä siinä on vialla.

Minusta on tuntunut alusta asti siltä, että makuuhuoneessamme on jotakin vialla. Jos nukumme ovet suljettuina, minulla on aamulla kuumeinen olo. Muissa huoneissa sellaista tunnetta ei ole syntynyt. Ja kun minulla vielä on ollut tieto siitä, että täällä on huopakatto vuotanut jo pitkään ja että seiniin on laitettu lasivilloja ja lastulevyjä, on siinä ollut ihan hyvät perustelut kosteusvauriokauhuille. Mutta koska tiedän aivan hyvin, että kuumeinen olo voisi johtua ihan psykologisistakin syistä (inhottavaa lasivillaa - pakko olla hometta - pakko saada repiä ne pois - jos ei revitä, tulee terveysongelmia), olen yrittänyt hillitä pelkojani.

Mutta nyt ne pelot saivat konkreettista tukea, kun Sulon silmiin osui vintillä lattianrajassa jäätä. Ja jos seinä on jäässä, on välipohja märkä. Tuo kohta on makuuhuoneemme yläpuolella.

Makuuhuoneessa, samoin kuin keittiössä ikkunalasit huurtuvat ja näin pakkasilla ne myös jäätyvät. Muissa huoneissa tällaista ei tapahdu. Tietysti vain makuuhuone ja keittiö on eristetty lasivilloilla.

Minulla alkaa olla pakonomainen tarve saada hiirihuone valmiiksi, jotta voisimme siirtyä nukkumaan sinne. Ei noita makuuhuoneen seiniä kuitenkaan ennen kevättä voida ruveta auki riipimään.

Lattian kauneutta

Onko oikeasti kauniimpaa lattiaa olemassakaan, kuin vanha puulattia? Sain eilen illalla hiirihuoneen maalattua enkä voi olla ihailematta sitä. Sulo aina hyväntahtoisesti naureskelee minun tavalleni ottaa muutama askel taaksepäin ja ihailla työni tuloksia. Kärjistettynä voisi sanoa, että otan ne askeleet jokaisen naulaamani naulankin jälkeen. Mutta kun se on kaikessa tekemisessä se paras vaihe: oman aikaansaannoksen ihailu!

Hiireläisiä

Olen viettänyt nyt pari päivää hiirihuoneessa. Kuitulevyjen kiinnittäminen seinään ei taaskaan ollut niin nopeaa, kuin luulin. Melkoista palapeliaskarteluahan se oli, mutta nyt on seinät lopulta levytetty.

Lattian maalaamiseen toivon ehtiväni vielä tänä iltana. Ikävä pieni yksityiskohta hiukan jarruttaa maalaustyön aloittamista, sillä edellisen asukkaan toimesta on vedetty vesi- ja viemäriputket suihkusta toimistoon tämän hiirihuoneen kautta. Sitä varten on varsin rouhealla kädellä pitänyt irrottaa palanen lattiasta.

Ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta arvatakseen, että luukusta löytyi lasivillaa ja hiirenkakkaa. Nyt sieltä löytyy hiirenkakkaa ja ekovillaa. Kun irrotin laudat, sain suureksi ilokseni todeta, ettei seinän takana oleva suihku ole vaurioittanut hirsiä ainakaan tältä puolelta, ja tämä on siis erittäin terve huone!

Isot rakoset lattiassa piti kuitenkin tilkitä, ja siihen käytin sääntöjen vastaisesti rautakaupasta saatavaa pakkelia. Meillä olisi ollut myös oikeaoppista pellavaöljykittiä, mutta Sulon varoitukset kitin mahdollisesta itsestäänsyttymisestä loivat minuun aikamoisen tulipalokauhun. Niinpä päätin, että jos meidän lattiassamme on yksi pieni hengittämätön viiru, ei kyseessä vielä ole kovin suuri katastrofi.

Kuva täältä.

Ja niistä hiiristä... Minä suosittelen kuvassa olevaa Giljotti-loukkua kaikille meille, joiden mielestä kuolleet hiiret ovat vielä pelottavampia kuin elävät. Giljotti tappaa varmemmin kuin tavalliset loukut ja hiiren irrottaminen käy tosi helposti.

Pukinkonttiin

Tiskirättihän on aina hyvä lahjaidea, ja nyt vielä parempi, sillä joulukuu toi uudet, alhaisemmat hinnat tullessaan. Hopi hopi lahjaostoksille Verkkopuotiin!

Pieni jouluilahdutus ja mainospala vielä: Vihreän Variksen kestovaippakaupan Facebook-sivulla on mainio joulukalenteri! Joka päivä arvotaan lahjakortti Variksen verkkokauppaan ja arvontaan pääsee mukaan ihan vain yksinkertaisesti tykkäämällä Variksesta KLIKS!

Seuraavia remonttikohteita

Pikkuhiljaa alamme remontoida niinsanottua hiirihuonettamme, joka joskus toivottavasti on makuuhuoneemme. Hiirihuone se on nyt siksi, että siellä ovat hiiret voineet vipeltää aikalailla vapaasti. Olen tosi innoissani hiirihuoneen remontoinnin aloittamisesta, sillä huone on tyystin alkuperäiskunnossa. Lautalattia kuluneine maalipintoineen, käsittelemättömät hirsiseinät, alkuperäismaalissaan olevat sotkuinen katto, listat ja ovet. Ja millaiset ovet! Kotimme ainoa pariovi sijaitsee täällä, ja minusta on sääli, että se on nyt toimettomana. Yksi lista siitä on joskus irrotettu, mutta se onneksi oli viereisessä huoneessa ja säästynyt sotkuilta. Tässä huoneessa on ollut edellisen asukkaan valtava keramiikkauuni ja ilmeisesti uunin kuumuus on vaurioittanut kaikkia maalipintoja sekä ikkunalaseja. Joudumme varmasti monen tenkkapoon eteen niitä puhdistaessamme. Tällaista alkuperäiskuntoista huonetta on kuitenkin ihanaa päästä laittamaan, kun ensin ei tarvitse epätoivoisesti miettiä, miten poistaa edellisten remontoijien virheet.

Toista se on sitten olo- ja makuuhuoneissa, joissa olen jo tehnyt aivan varovaista tutkimustyötä.

Olohuoneessa hirsiseinän peittona on vanha pinkopahvi ja kaunis vihreä 50-luvun paperitapetti. Sen päälle on lätkitty lasivillaa ja lastulevyä, joka on tapetoitu muovitapetilla. Koska tämän pintaremontin tekijät ovat olleet huolellisia talonpilaamistyössään, on kaikki vanhat katto- ja jalkalistat ensin irrotettu, sitten pätkitty pienentyneen huoneen mittoihin ja asetettu takaisin paikoilleen. Jos me nyt poistamme lastulevyn ja lasivillan, jäävät kaikki listat kymmenisen senttiä liian lyhyiksi.

Kaunis harmaa lautalattia on ensin tasoitettu sellaisella valkealla kipsimäisellä mönjällä, jonka nimeä en tiedä. Sen päällä on kovalevy ja kovalevyyn on liimattu muovimatto. Koska matto on laitettu vasta seinäremontin jälkeen, matto jää myös seinänvieriltä vajaaksi, kun lastulevyt poistetaan. Eli sitten on saman tien poistettava koko matto ja raavittava irti se työläs mönjäkin.

On siinä miettimistä, ennenkuin näiden huoneiden kimppuun uskaltaa käydä.

Torimuijan kotiinpaluu

Terveiset Naantalista. Olen yhä vain vakuuttuneempi siitä, ettei minun paikkani ole myyjäisissä.

Laittelen uudet bamburätit verkkopuotiin tämän päivän aikana. Hyvin ehtivät vielä pukinkonttiin nämä Kummastuneet kissat ja Herttaiset omenat!

Naantalissa nähdään!

Naantalissa vietetään pikkujoulua lauantaina 27.11. ja sinne minäkin vien bamburättini ja keittiöpyyhkeeni. Tällä kertaa otan mukaani vain bestsellerit, koska järjestäjät ovat järjestäneet myyjille pöydät, enkä tiedä pöydän kokoa.

Myös kotikaupungissamme olisi joulunavausmyyjäiset samana päivänä, mutta kerkesin jo aikoja sitten varata paikan Naantalista. Ja Naantaliin lähtemisessä on sekin hyvä puoli, että pääsen sillä varjolla kyläilemään sisarteni luona.

Toivottavasti ulkona riehuva viima hellittää ennen lauantaita.

Työhuone raportoi

Minulla on nyt työpöytä työhuoneessani! Tiedättehän sen oudon säännön, että mitä enemmän on pöytäpinta-alaa, sitä vähemmän sitä on vapaana? Jotenkin tämä uusikin pöytä täyttyi saman tien ja minä päädyin jälleen lattialle touhuilemaan.

Siinä lattiallakin on ihan hyvä mietiskellä yrityksen asioita. Minulle tulee silloin tällöin toiveita tuotevalikoiman suhteen: asiakkaat kaipaavat pussilakanoita, pannumyssyjä, pöytäliinoja, reppuja, kestovaippoja, kukkaroita, lastenvaatteita tai läppärilaukkuja. Minulla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia laajentaa valikoimaa, ja ihan totta puhuen minä inhoan sarjaompelua!

Sitten taas toisaalta monet harrastavat ompelua, ja varsin monet ovat siinä minua paljon taitavampia. Niinpä päätin pyörtää periaatepäätökseni, etten koskaan myisi kankaitani kenellekään. No, onneksi olen oman itseni pomo ja voin tehdä uusia periaatepäätöksiä ihan niin usein kuin huvittaa. Tästä lähtien siis Verkkopuodissani myydään myös näitä itse suunnittelemiani ja käsin painamiani kankaita. Ainakin jonkun aikaa...

Halvan lateksin päivä

Maalasin eteisen vaaleanpunaiseksi. Värin suhteen meillä käytiin ensin pieni keskustelu, sillä Sulo ei lainkaan hyväksynyt ajatusta vaaleanpunaisesta eteisestä. Kun kyselin, tietääkö Sulo miltä eteisessä juuri nyt näyttää, kävi ilmi, ettei Sulo tiennyt.

Eteisessä näytti tältä. 90-luvullako tuo kaksivärimaalaus keksittiin vai milloin? Sitä on eteisen lisäksi harrastettu myös makuuhuoneessa. Koska Sulo ei ollut huomannut eteisen väritystä tähänkään mennessä, totesimme, että ihan yhtä hyvin se eteinen sitten voi olla vaikka vaaleanpunainen.

Kun olin saanut seinät maalattua, innostuin maalaamaan myös vaatekaapin, joka on tähän saakka ollut kuultovalkoinen. Irrotin siitä vetimet, jotka eivät ole koskaan miellyttäneet minua. Nyt kaappi saa olla vetimetön, kunnes sopivat tulevat jossain vastaan.

Eteinen on kaiketi menty pilaamaan vessan ja suihkun rakentamisen yhteydessä: seinät on levytetty kipsi- ja lastulevyin ja kaikki vanhat listat ovien pielistä on tuhottu. Samoin jalkalistat, mutta kauniit kattolistat onneksi on paikoin säilytetty. Jälleen kerran isäni varastoista löytyi apu. Kauniit listat ovat sen erään venäläisen huvilan ylijäämämateriaalia. Vaikka ne ovatkin paljon kapeammat kuin tähän taloon kuuluisi, ovat ne silti aivan nätit eteisen ovissa.

Vessan oveen oli entinen asukki taiteillut samoja lehtiä, jotka kiersivät boordina kaikkia seiniä. Koska en halunnut ryhtyä maalaamaan koko ovea, päätin vain vähän muokata kuvioita. Nyt ovessa leijailee punaisia viinimarjoja.

Lupasin Sulolle, että sekoitan hennon vaaleanpunaisen maalin, mutta taisi siitä kuitenkin tulla vähän pinkimpi kuin mille Sulo oli hyväksyntänsä antanut. Milloinkohan minä opin, että maali näyttää aina seinässä tummemmalta kuin purkissa?

Koska eteisessä ei ole ulkoseiniä ja kaikki seinät on jo levytetty, annoimme itsellemme luvan käyttää Bilteman halpaa lateksia. Meillä ei ole aikomusta tulevaisuudessa irrotella lastulevyjä tästä huoneesta, sillä niiden alle ei onneksi ole täällä tungettu lasivilloja.

Surukseni totesin nyt, että luottomaalini koostumusta on jotenkin menty muuttamaan: maali on aivan jauhomaisen mattapintaista, kun se aiemmin on ollut ihanan satiinipintaista. Se ei myöskään enää levity helposti, eikä peitä juuri lainkaan. Olen varsin pettynyt Biltemaan.