tiistai 26. marraskuuta 2013

Uusi kuisti


Meidän kuistimme on kahdessa päivässä kokenut paljon. Tältä se näytti vielä eilisaamuna.

Tiesimmehän me, että yksi nurkka on hiukan laho ja siksi kuistin kunnostaminen on ollut to do -listalla kolme vuotta. Nyt se viimein saatiin työn alle. Itse me emme harkinneetkaan näin vaativaan hommaan ryhtymistä, vaan kutsuimme ammattilaisen tekemään työn.


Minä en ollenkaan ole halunnut pitää kiirettä kuistihomman suhteen, koska se on tarkoittanut kauniin lattian menettämistä. Olen niin kovasti rakastanut kuistin vanhaa lattiaa. Kuvaan siinä usein tuotekuvatkin, koska se on niin kaunis.


Kun puuseppä tuli paikalle ja nykäisi lahonneesta nurkasta irti pari verholautaa, paljastui lahovaurio aika huomattavasti pahemmaksi kuin olimme arvanneet. Kun minä yritin inistä kauniin lattian puolesta, hän kopsautti lattiaa sorkkaraudalla, joka humpsahti siitä läpi.

Minun oli sopeuduttava siihen, että kuisti on uusittava. Pian.



Ja pian se tosiaan tapahtui. Kaksi miestä saapui eilen iltapäivällä purkamaan kuistia. Kävi ilmi, että kattoa kannatteleva tolppa ei kyllä kannatellut yhtään mitään.


 Jos olisin nämä kolme vuotta tiennyt, että tolppa seisoo käytännössä tyhjän päällä, minua olisi saattanut pelottaa olla kuistilla. Varsinkin talvella, kun katon päällä on ollut tonni lunta. Me olemme kiipeilleetkin siellä ymmärtämättä, että rakennelma on ollut suhteellisen vaarallinen.

Kuisti piti purkaa aivan alkutekijöihinsä, mutta onneksi osa hirsistä oli yhä kovaa ja hyvää.


Tänä aamuna miehet saapuivat puutavaralastin kanssa ja rakensivat yhden vaivaisen päivän aikana kokonaan uuden kuistin. Ja siitä tuli aivan samanlainen kuin se entinenkin oli. En saanut otettua kuvia kuistin uudesta asusta, sillä päivä loppui kesken ja pimeys laskeutui. Nyt me käärimme kuistin pressuihin, koska huomiseksi luvataan törkeää räntäsadetta.


Upouusi kuisti on tosi neitseellisen kaunis ja mikä parasta - turvallinen. Ja 70 vuoden kuluttua sen lattia kelpaa taas tiskirättien valokuvaamiseen.

35 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Tutunnäköinen kuistiprojekti -meillä oli samanlainen viime kesänä, yhtä lahokin oli se vanha!
Ehkä sinun kannattaisi säästää ne kauniit vanhat laudat ja tehdä niistä itsellesi kuvausalusta? :)

Susanna kirjoitti...

Se on tarkoitus! Ne laudat taisivat mennä aika päreiksi, mutta yritän päivänvalolla tutkailla, saisiko niistä rakennettua sopivan alustan. :)

Bambi kirjoitti...

Hui, pelottavan näköinenkin, vaikkakin kovin rappioromanttinen! Aiotteko maalata uuden jollain päheällä värillä, vai jäättekö odottelemaan harmaantumista?

Susanna kirjoitti...

Kuistin lattia on ihan alunperin ollut ruskea, samanvärinen kuin ikkunanpokat ja ovet. Jotta varmaankin ruskealla vedellään.

Anonyymi kirjoitti...

Olisin onnellinen kuistista. Minulle taitaisi kelvata lahokin, kunhan vain olisi oikea kuisti. Talossani on vain käytävämäisiä (ja sekaisia...) eteisiä kaksi peräkkäin.

Inka kirjoitti...

Kylläpä käy ammattimiehiltä homma sukkelaan! Hieno tuli ja bonuksena turvallisuus. Onneksi ei ehtinyt käydä mitään!

Heli kirjoitti...

Mun käsittääkseni laudat menee harmaaksi vaikka yhdessä talvessa, kun jätät ne vaan kylmästi sään armoille ulos. Eli nikkaroi itsellesi joku lautarivistö ja anna mennä talveksi lumen alle jne, siinä sulla on sitten keväällä (tai jotain) harmaa kuvausalusta. =)

Katja kirjoitti...

Lauta harmaantuu nopeasti, ja sitä prosessia voi vähän avittaa oikeilla aineilla jos tahtoo. Mutta olipa hyvä aika uusia kuisti jos vaikka on tulossa runsasluminen talvi.

Anna-Mari kirjoitti...

Olipa nopsaa toimintaa. Ammattilaisilta syntyy! No hei otitko talteen vanhoja lautoja? Niistähän voisi tehdä semmoisen kuvausalustan. Alle vaan pari lautaa poikittain ja naputtelee niihin lautoja vieri viereen. "Valelattia".

Maija kirjoitti...

Tuttu tunne, meilläkin on ollu kaikkee vanhaa ja ihanaa josta on ollu pakko luapua. Samoin mun on pitäny luapua vanhantehkosista suunnitelmista liian kalliina tai mahrottomina toteuttaa. Mut no, tosiaan 70 vuoden päästä se näyttää taas samalta. :-)

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Kyllä ammattitaidosta on hyötyä! Miten moneen hommaan olisikin kiva ottaa työnsä osaava tekijä - pikkiriikkisenä ongelmana vaan se raha. Tulisi vaan niin paljon nopeammin valmista ja usein kunnollista

Joka torstaiaamu katselen kateellisena naapurin pihalle, kun sinne pyllähtää pari siivoojanaista. Onhan se kiva perheen palata illalla töistä, kun "jokumuu" on sinä aikana siivonnut koko päivän ja koti on puhdas ja hyväntuoksuinen.

Ei silti, tykkään kyllä siivoamisesta, mutta kun nyt en siihen kykene, olisi niin kiva teettää tärkeä työ toisella. Eikö sen voisi sanoa olevan kansantaloudellisestikin kannattavaa - osasinkohan nyt oikeita termejä käyttää?...

Olethan Susanna tietysti tutkinut kotitalousvähennysasian? https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys

Susanna kirjoitti...

Minäkin haaveilen sellaisesta lasikuistista, jossa olisi seinät ja ruutuikkunat. Nyt olisi ollut hyvä sauma sellainen rakentaa saman tien, mutta ei voinut. Ensinnä tietysti on kyseenalaista lähteä muuttamaan vanhan rautatieaseman ulkoasua, ja toiseksi se olisi vatinut rakennusluvan, jota meidän taloon ei edes anneta. :)

Susanna kirjoitti...

Niinpä! Olin ihan ihmeissäni, miten noilta kavereilta homma eteni tuota tahtia. On ihanaa löytää rakennusmies, joka oikeasti tekee töitä, eikä vaan laskuta hengailusta. (Kuten sähkömiehet tekivät muutama vuosi sitten.)

Susanna kirjoitti...

Tuota pitää kokeilla, jos noista jämistä ei kerry tarpeeksi isoa alustaa!

Susanna kirjoitti...

Ovat tuossa nyt pressun alla sekalaisessa kasassa, jota pitäisi penkoa kun sopiva hetki tulee.

Susanna kirjoitti...

Meille annettiin ohjeeksi käsitellä koko kuisti nyt homeenestoaineella talvea vasten. Sen voi sitten keväällä maalata tms.

Otan kyllä vastaan harmaannuttamisohjeitakin, olen aika kysymysmerkkinä toistaiseksi tämän kanssa.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Kaikkea ei vaan voi saada, vaikka kuinka haluaisi. Pitää vaan koittaa pysyä hengissä seuraavat 70 vuotta. ;)

Susanna kirjoitti...

Juuri kun sitä astianpesukonetta asennettiin Sulon kanssa ja saatiin siihen hommaan tärväytymään kokonainen päivä, ajattelimme, että jos olisimme tilanneet asennuspalvelun samalla, olisimme kyllä köyhtyneet satasen, mutta homma olisi ollut valmis luultavasti puolessa tunnissa. :-)

Onneksi on näitäkin hommia, joihin ei vaan pysty ryhtymään teeseitse-asenteella. Kuisti olisi tuhatvarmasti romahtanut, jos me olisimme itse alkaneet sitä sorkkia.

Kotitalousvähennys on tuttu, varsinkin ensimmäisen vuoden menoissa se oli olennaisen tärkeä, kun piti rakennuttaa uusia katto, joka maksoi saman verran kuin koko talo.

Voi, siivooja! Se olisi ihanaa, niin ihanaa! Minulla oli muinoin työkaveri, jolla kävi siivooja. Se rouva myös leipoi pullaa aina käydessään ja tämä kaveri sai tulla puhtaaseen, pullantuoksuiseen kotiin töisyä. Aika luksusta.

Unknown kirjoitti...

Hui jestas! Nuo lahot ovat kyllä ikäviä yllätyksiä :( Meillä pihasaunassa (rakennettu silloin joskus 60-luvun taitteessa) joutui vaihtamaan muutamia alushirsiä perhanan hevosmuurahaisten takia: olivat syöneet hirren niin pahaan kuntoon, että purkaessa hirsi mahtui yhteen lapiolliseen, kun niin mureni jauhoksi! MUR!! Nyt olen ihan vauhkona vahtimassa koko ajan niitä muurahaisia. Pelottaa, että kaikki se työ ja raha mitä piharakennukseen laitetaan häviää murusina muurahaisten kitusiin. Tai jos sinne onkin jäänyt joku hirsi mitä ei olla huomattu...Parempi olla ajattelematta. Luotan työmiehiin, sen verran tiukkaan koputtelivat hirret läpi (näen silti välillä painajaisia).

Mutta toivottavasti ensikeväänä päästää jo saunaan :)

Mari kirjoitti...

Onneksi nyt on uusi turvallinen kuisti!

Tanja K kirjoitti...

Onnea uudelle ja turvalliselle verannalle!

Susanna kirjoitti...

Tsemppiä saunahelvetin kanssa! Melkein pystyn vielä muistamaan sen tunteen! Toivottavasti pääsette muurahaisista eroon.

Täällä lisää niitä meidän tuntemuksia.

Susanna kirjoitti...

Kyllä! Ja niin siloinen lattia, että siinä voi vaikka pitää lavatanssit. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitokset!

Koivurinteen rouva kirjoitti...

Huih! Välillä on tehtävä kompromisseja turvallisuuden vuoksi. Hieno tuosta tuli näinkin!!

Susanna kirjoitti...

Ja joskus minunkin umpiluupäähäni mahtuu periksiantaminen. Onneksi. :P

Valoblogin Taru kirjoitti...

Vau! Kuullostaa ihan juhlalta, ettei tarvitse itse laittaa tikkuakaan ristiin rakentamisen eteen. Aivan varmasti on myös kaunis kuisti <3

p.s. Kiitos punaisista ihanuuksista! Piti pikkasen mainostaakin niitä :) http://saaristohuvila.wordpress.com/2013/11/27/punaista-kotikylan-raittia/

Susanna kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Ihanaa, että kelpasivat teidän kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ihanat terveiset tuli perille! KIITOS!
Hyvin pyyhkii :) terkuin puusepän "vaimo"

Pauliina kirjoitti...

Täytyy huikata, että viikko sitten aloin lukemaan blogiasi. Alusta alkaen. Nyt olen lukenut tämän blogin joka ikisen postauksen, ja myötäelänyt (vaikkakin kovin jäljessä) monta sinun, ja teidän, elämässä tapahtunutta asiaa. Mm. ikkunarempassa suututti, kun ensimmäinen kerta ei auttanutkaan sitten! Sulla on sellainen tapa kirjoittaa, että jäin heti koukkuun! Aion huomenna tilata puodistasi rättejä joululahjoiksi, ihan vain tämän sinun blogisi ansiosta :) Keep up the good work! Ps. aion lukea seuraavaksi myös sen sinun vanhemman blogisi, kunhan nyt hetken olen edes muutaman illan pois koneelta ;)

Susanna kirjoitti...

Hyvä, että tuli perille. :)

Susanna kirjoitti...

Voi ei.... kiitos! En tiedä miten päin itseni panisin, tuntuu niin mukavalta.

Tämähän on ihan tolkuttoman pitkä blogia. Jos tosiaan olet lukenut ihan kaiken viikossa, ansaitset mitalin!

Se vanha blogi on muuten hirmusien huono tähän verrattuna. Älä lue sitä. Olen varmaan vähän kehittynyt sekä kirjoittamisessa että kuvaamisessa. :P

Valoblogin Taru kirjoitti...

Höpsö. Tietenki kelpasivat <3

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Voih, olisipa Chilessäkin noin nopeita ja tehokkaita työmiehiä. Kateeksi käy!

Susanna kirjoitti...

Eivät ne täälläkään taida ihan puissa kasvaa, mutta luulen, että silti tiuhemmassa kuin Chilessä - ainakin sinun blogisi perusteella! :)