On aika esitellä Sulon ambulanssikokoelma, joka on muutosta saakka ollut pakattuna pahvilaatikoihin. Tarkoitus oli tuoda lanssit olohuoneeseen vasta sitten, kun lastulevyseinät on tuhottu ja kauniit vanhat, vihreät tapetit paljastettu. Minä en vaan jaksanut enää odottaa, sillä niiden seinien repimiseen saattaa mennä vielä kuukausia. Tai vuosia.
Sulolla ei kuulemma vielä ollut ambulanssejaan ikävä, mutta minulla oli. Nyt ne ovat kaikki olohuoneessa, omilla hyllyillään. Yritin laskea ne, mutta menin vähän sekaisin. 115 kpl saattaa olla aika lähellä todellisuutta.
Suurin osa autoista on realistisia miniatyyrejä, mutta minusta kiinnostavimmat ovat juuri niitä, joissa realismi heittää pahan kerran. Sulo itse varmasti valitsisi kokoelmastaan ihan eri helmet, mutta tämä esittely on nyt minun mieltymysteni mukaan rakennettu.
Omatekemät lanssit ovat minusta kiinnostavimpia. Tässä Sulon käsialaa. Vasemmanpuoleisen hän on taitellut hernesoppapurkista, ja oikeanpuoleisen puupalikan hän taisi maalata sukulaistytön kanssa.
Ystävämme Heather muistaa Suloa usein pienillä lanssiyllätyksillä. Kirppareilta löytämiinsä ambulansseihin hän askartelee aina jotakin kivaa ekstraa.
Sulon entinen tyttöystävä oli myös ahkera askartelija. Tämä hama-helmistä tehty auto on sieltä vaatimattomimmasta päästä...
...mutta tämä puusta rakennettu hieno ambulanssi aivan mykisti minut. Siinä on aukeavat takaovet, ja sen sisällä on kaikki ambulanssissa tarvittavat vekottimet. Kadehdittavan komea!
Varsinkin sen jälkeen, kun olin itse sorvannut Sulolle tämän muodottoman ja suttuisen möykyn. Minulta meni jonkin aikaa, ennenkuin osasin nauraa asialle.
Tämän tyynyn minä ompelin Sulolle vuosi sitten joululahjaksi, vaikka se näyttääkin ekaluokkalaisen tekemältä.
Mutta kyllä minäkin onnistun silloin, kun ei tarvitse luoda autoja. Nuket ovatkin enemmän minun alaani. Tämän posliininuken askartelin Sulolle joskus suhteemme alussa.
Pienoisambulanssien joukkoon on alkanut livahdella vähän muutakin aiheeseen liittyvää. Kortteja ja sen semmoista. Tai kuten tässä kuvassa, pyyhekumi ja leimasimet.
Huomaan olevani itse suurin syypää kokoelman laajenemiseen poispäin autoista. Betty Boop ja Barbamikälie ovat paranepian-lahjoja, jotka olen joskus Sulolle hankkinut. Super Mario taas tuli Heatherilta. Ihan hyvin nämä figuuritkin tuonne kokoelman sekaan uppoavat, minun mielestäni.
Pari sireeniäkin sieltä löytyy. Ne pitävät tietenkin ääntä ja vilkkuvat. Toinen niistä on herätyskello.
Pehmeät ja pyöreät muodot taitavat miellyttää minua enemmän kuin Suloa.
Tykkään myös vanhanaikaisista ambulansseista.
Sekä näistä oikeasti vanhoista aarteista.
Joukkoon mahtuu lapsellisia lansseja.
Ja vielä lapsellisempiakin.
Paljon on näitä tylsiä ja persoonattomia kavereita.
On myös pikkuruistakin pienempiä.
Ja suuren suuria, jotka on hankala sijoittaa minnekään.
Komea kokoelma, eikö?