Sain viime viikolla kansallispukuni liivin valmiiksi! Olen siihen tosi tyytyväinen. Kykenin ompelemaan sen kärsivällisesti ilman hutilointia. Siihen kului koko lukukausi, kun en tehnyt sitä lainkaan kotona. Seuraavaksi teen irtotaskun ja ensi syksynä pitäisi sitten aloittaa paitaa. Liivi olikin helppo nakki paitaan verrattuna. Tässä ei tarvinnut osata mitään
ronkkauksia. Isohko neula ja paksuhko pellavalanka olivat työvälineinä, eikä ompelukonetta käytetty.
Ja kun katselen liivini saumoja, olen tosi iloinen siitä, että kaikki tehtiin käsin. Eihän tällaista jälkeä koneella edes saisi aikaan. Se aika, minkä olen liivini parissa viettänyt, on kunnianosoitus upealle kankaalle, jonka
Soja on kutonut. Kangas on ihan mielettömän hieno ja sitä ei vaan voi kohdella hutiloiden. Muistelen Sojan sanoneen, että siihen on käytetty seitsemäätoista(* eriväristä lankaa.
*) Korjaus: 21 eriväristä lankaa!
Liivin etumus suljetaan nyörillä kuten korsetit. Nyöriä varten tehtiin salainen reikäkaitale, joka vain vähän pilkahtelee liivin alta.
Tässä kuvassa näkyy se ainoa kohta, jossa mokasin. Päättelin langan kankaan väärälle puolelle ja tuo yksi nyörinreikä on muutenkin vähän suttuinen. Luulen, että puran sen kohdan ja teen uudelleen. Kun liivi on muuten niin mahdottoman hieno, niin kyllähän harmittaa tuollainen pieni moka, jota en muussa ompeluksessani edes noteeraisi.
Nyöri pujotetaan käyttämällä messinkistä
neulaa apuvälineenä. Tässä kohtaa sain Sojalta siunauksen tehdä neulan itse ja säästin siinä melkein 60 euroa. Kun liivi on päällä, neula sujautetaan saumasta piiloon vuorin sisään.
Tämä minun liivini kuuluu Vihdin pukuun,
joka
tässä Suomen käsityömuseon kuvassa (klik) näyttää ihan törkeän
väriseltä. Tämän harhaanjohtavan kuvan perusteella en olisi Vihdin pukua
valinnut.
Ihan sama liivi on myös osa Nurmijärven pukua. Nämä ovat
"tarkistettuja pukuja", jotka on tehty museoihin talletettujen vanhojen esikuvien mukaan. Kurssilla on paitsi ommeltu, myös opittu kansallispukujen teoriapuolta.
Oppi on saanut minut hiukan muuttamaan ajatteluani tarkistetuista
puvuista. Vaikka kansallispukujen osia, kuten esimerkiksi liiviä, voi
kuulemma mainiosti käyttää minkä tahansa nykyvaatteiden seurana, niin
usean eri kansallispuvun osia ei saisi sekoittaa keskenään. Hmm, sanon
minä.
Esikuvat, eli ne 1700- ja 1800-lukujen vaatekappaleet, joiden mukaan nämä pukukokonaisuudet on asiantuntijoiden toimesta koottu ja luotu, on aikoinaan kerätty pitkin maata maaseutuväestön kodeista. Mihinkään vaatekappaleeseen eivät keräystä tehneet ylioppilaat merkinneet muuta tietoa, kuin paikkakunnan. Niinpä museoon on tallennettu hameita, päähineitä, liivejä, takkeja jne. joita oletettavasti on käytetty niinkuin nykyisinkin käytetään. Eli yhdistellen. Ei ollut mitään yhtä kokonaisuutta, jota tietyn kylän väki piti päällään, vaan ihmisillä oli muutama hame ja jokunen paita ja niitä sitten yhdisteltiin keskenään aivan kuten nykyihminenkin vaatteidensa kanssa toimii. Mutta suuria tyylillisiä eroja kuitenkin on ollut maan eri osien välillä.
Vihti ja Nurmijärvi sijaitsevat lähellä toisiaan. Tässä kuvassa vasemmalla on Vihdin puku ja keskellä Nurmijärven puku. Symmetrian vuoksi laitoin vielä Askolan puvun kuvan oikeaan reunaan!
Vihdin ja Nurmijärven puvuissa on sama liivi, sama paita, sama levyriipus ja sama esiliina. Tuo harteilla oleva silkkihuivi taas tuntuu esiintyvän vähän joka toisessa pukukokonaisuudessa. Vihdin ja Nurmijärven pukujen ainoat erot ovat tykkimyssyn värit ja koristelut sekä hamekangas.
Tykkimyssy on se ainoa kohta, joka kauhistuttaa minua tässä itselleni valitsemassani puvussa. Myssy nimittäin on päällystetty violetilla silkillä ja koristettu kultaisilla paljeteilla ja kultalankakirjailulla! Minä inhoan kultaa! Ja paljetteja minä vasta inhoankin! Koko ajatus tuo mieleeni Tiimarin vappuhatut. Siksi aionkin olla kapinallinen ja tehdä omaan pukuuni Nurmijärven tykkimyssyn. Siinä punainen silkki on kirjottu erivärisillä silkkilangoilla. Se on kaunis, eikä näytä rihkamalta ja lisäksi sopii puvun väreihin violettia myssyä paremmin.
Toinenkin kohta on sellainen, jossa meinaan heittäytyä anarkistiksi. Katsokaapa tarkasti tuota Vihdin raidallista hamekangasta. Se on pääväriltään punainen, mutta etuosa esiliinan alta on tuollaista sinappista lapsenkakkaa muistuttavaa väriä. Miksi ihmeessä? Soja kertoi, että museoon talletettu esikuva oli kudottu juuri noin. Ilmeisesti siksi, että punainen lanka oli kallista ja sitä ei kannattanut tuhlata esiliinan alle piiloon. Tai sitten kyseisen hamekankaan kutojalta vaan on punainen lanka loppunut kesken ja hän on joutunut kutomaan kankaan lopun muilla väreillä. Kumpikaan syy ei vakuuta minua siitä, että suostuisin ottamaan lapsenkakkahelmaa upeaan pukuuni.
Soja sanoo, että jokainen tekee omalla kansallispuvullaan niinkuin itse haluaa. Siksi en kysele kenenkään lupaa vaihtaa kultapaljettikammotusta Nurmijärven myssyyn ja teettää kokonaan nättiä hamekangasta. Koska hamekangas kudotaan tilausten mukaan, Soja voi kutoa minulle kankaan, jossa sama kauniinvärinen raidoitus jatkuu ympäri hameen.
Haluatteko tietää, mitä tämä kaikki kustantaa? Minäpä kerron. Tätä minun pukuani, tarvikkeita ja ohjeita myy Taito Uusimaa. Koko puvun käsittävä ohjevihko kaavoineen maksoi noin 70 euroa. Liivin kankaat ja ompelulangat noin 270 euroa. Siinä on yksi hyvä syy, miksi en hoppuillut ompelemisen kanssa, vaan ompelin vain ne pari tuntia viikossa kurssin aikana. Ei minulla ole varaa ostaa kaikkia materiaaleja kerralla.
Ensi syksynä paidan materiaaleihin tulee uppoamaan 200 euroa, sitten essuun melkein satanen. Vihdin tykkimyssyn tarvikkeet maksavat hinnaston mukaan 250 euroa, ja uskoisin, että Nurmijärvi menee samoihin hintoihin. Kallein vaatekappale on luonnollisestikin hame, jonka kangas näyttäisi olevan 680 euroa. Siksi minä jätän sen viimeiseksi ja toivon olevani varoissani siinä vaiheessa, kun on aika panna tilaus vetämään.
Huivin hintaa en löydä, mutta en aio sitä hankkiakaan, koska en ole huivityyppi. Hopeinen levyriipuskaulakoru maksaa 700 euroa, jonka myös joudun jättämään hankkimatta. Katsokaas, kun tällä rouvalla meni kaikki varat siihen punaiseen hamekankaan lankaan, niin ei sitten jäänyt rahoja koruihin!