Eilen sain starttirahapäätöksen. Olen aikeissa perustaa toiminimen heinäkuun alussa. Riemuitsen starttirahasta ihan valtavasti! Sen turvin syksyinen muutto ja iso remontti ovat huolettomampia: jotain toimeentuloa on silti, vaikka työnteko tuleekin varmasti pariksi viikoksi katkeamaan kokonaan!
Olen viime aikoina ihmetellyt sitä, miten suuresti elämäni onkaan muuttunut. Vielä pari vuotta sitten olin vakaasti sitä mieltä, ettei minusta ole töitä tekemään ikinä missään koskaan enää milloinkaan. Vaikka aikoinani riipaisin itseni irti raskaaksi käyneestä työelämästä omasta halustani, niin vuosien työttömyys ei välttämättä tehnytkään minulle pelkkää hyvää. Työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elin varsin mukavasti ja opin valitettavasti pitämään niitä ensisijaisena tulonlähteenäni. Mutta vapautta ei kestänytkään loputtomiin. Seurasi sarja tuskallisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä: kursseja ja harjoittelupaikkoja.
Olen varma siitä, että työvoimapoliittisilla toimenpiteillä usein tehdään hallaa työttömille. Kun pakotetaan ilmaiseen orjatyöhön milloin minkäkin nimikkeen suojissa, on ihmisen hyvin vaikea enää arvostaa itseään. Kuinka moni oikeasti uskoo, että ilmaiseksi hanttihommien teettäminen ammattilaisella voisi millään lailla kannustaa kyseistä ammattilaista takaisin työelämään? Harvoin käy niin hyvin, että työelämävalmennuksissa, kuntouttavissa työtoimissa tai muissa toimenpiteissä ihmiselle löytyy oman alan mielekästä työtä, joka poikisi vielä työsuhteenkin. Yritykset ja kunnat ovat löytäneet työttömistä mainion ilmaisen työvoiman. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tekijä vaihdetaan toiseen.
Muutama vuosi sitten jouduin pakon edessä valitsemaan jonkun kurssin, jotta saisin pitää oikeuteni työmarkkinatukeen. Niinpä kävin käsityöyrittäjäkurssin vuonna 2006, ja suoritin kurssin lopuksi yrittäjän ammattitutkinnon. Koko kurssi oli tuolloin minulle henkisesti suurta tuskaa. Siksipä olenkin nyt yllättyneen onnellinen siitä, että tuo kurssi tuli aikoinaan kärsittyä. Sen avulla minä nyt pystyn aloittamaan yrittämisen, vaikka tuona ajankohtana se ei olisi ollut mahdollista. Silloin en ollut valmis henkisesti enkä muutenkaan. Mutta nyt starttirahahakemukseen tarvittavat liiketoimintasuunnitelma ja kustannuslaskelmat oli helppo tehdä kurssin oppimateriaalin pohjalta. Onneksi olin säilyttänyt kaiken!
Minulla on takanani myös puolentoista vuoden mittainen harjoittelujakso eräässä paikallisessa yrityksessä. Tein siellä graafisen suunnittelijan työtä harjoittelijan nimikkeellä, vaikka toimin kaiken aikaa itsenäisesti tehden ammattityötäni. Jatkuvista lupauksista huolimatta tajusin lopulta, että sitä oikeaa, palkallista työpaikkaa ei sieltä olekaan tulossa. Päätin lopettaa harjoittelun ja liityin osuuskuntaan. Osuuskunta on erittäin hyvä paikka testata omaa yrittäjäkelpoisuuttaan: oikeus työttömyyskorvaukseen säilyy ja silti toimit kuin oikea yrittäjä. Minulle osuuskunta tarjosi todella hyvän ponnahduslaudan.
Loppujen lopuksi minua ei kuitenkaan harmita se, että ammattitaitoani käytettiin hyväksi puolentoista vuoden ajan. Vaikka en saanut palkkaa, sain paljon muuta: opin verkkokaupan ylläpidon, näin miten pienyritys toimii, opin jälleen nauttimaan graafisesta suunnittelusta ja sain takaisin uskon siihen, että olen yhä ammattilainen. Lisäksi opin myös paljon siitä, miten asioita EI pidä hoitaa. Loin myös kuin vahingossa suhteita, joista nyt on minulle suurta iloa ja hyötyä.
Minulle kävi lopulta hyvä tuuri, kun tarjottiinkin oman alan harjoittelupaikkaa. Suurimmalle osalle työttömistä sellaista ei ole koskaan tarjolla.
