keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Käsityökorttelin Joulu
Tavallisesti Käsityökorttelin Joulu on minulle todella hyvä myyntipäivä tai -viikonloppu. Olen aiempina vuosina itse organisoinut sen suurimmaksi osaksi, mutta tänä vuonna muut korttelilaiset joutuivat siihen hommaan minun lomareissuni takia.
Olen valmistautunut tähän virtuaaliseen joulumyyjäisiin aina todella huolella, joten ei ole ihme, että se on ollut minulle myynnillisesti mainio tapahtuma. Olen tehnyt uusia tuotteita, keksinyt ilmaisia iloja asiakkaille ja tehnyt viikkokausia kaikenlaista pohjatyötä.
Tänään, kun tapahtumaan on enää yksi yö aikaa, minä totean nöyrästi tehneeni virheen, kun päätin pitää marraskuun lomaa. Nyt minulla ei nimittäin ole kuin muutama uusi tiskirätti riepukaupassa ja Homomaatuska Tompalla vain yksi uutuustuote. Kaikki muu jäi tekemättä. Siitä saakka, kun olen tullut takaisin Suomeen, olen ollut Postissa, ja aivan vaivihkaa leppoisat nelituntiset päiväni ovat vaihtuneet yhdeksäntuntisiksi. Kauemminkin olisin saanut siellä ylitöissä viipyä, mutta en vain ole pystynyt, enkä jaksanut. Näiden syiden takia Käsityökorttelin Joulu on minun osaltani todella vaatimaton. Toivottavasti muut ovat sitten panneet parastaan ja uurastaneet minunkin edestäni, jotta löydätte kädentaitajien tarjonnasta ihan huippuhyviä lahjaideoita.
Vanhaan tuttuun tappaan tapahtumapaikka on Facebookissa Käsityökortteli-ryhmässä. Sinne ei ole pakko liittyä jäseneksi, mutta vain jäsenet voivat kommentoida ja osallistua kilpailuihin. Itse pystyn olemaan paikalla juttelemassa vain noin iltakahdeksaan saakka, koska en halua olla puolikuollut aamuhämärissä kun ajelen taas sinne "oikeisiin töihini".
Olen tehnyt omaan verkkokauppaani sivun, jonne kaikki jouluiset uutuudet ja alennukset ja mahdolliset kilpailut ilmaantuvat huomenna torstaina klo 18.
Pankaas siis muistutus puhelimeenne, varautukaa glögillä ja pehmeällä torkkupeitolla sekä mukavilla villasukilla ja kääriytykää huomisiltana sohvalle läppäri sylissänne tuhlaamaan toivottavasti supermuhkeat veronpaulutuksenne!
lauantai 26. marraskuuta 2016
Raportti Fuerteventuran omatoimimatkasta
Betancuria-niminen kylä, jossa jopa 1600-luvulta peräisin olevaa rakennuskantaa oli vielä nähtävillä. |
Mitä minä sanoin siitä lumien sulamisesta ja loskasta viime postauksessani? Kotiinpaluupäivän sää oli ehkä kaikkein paskin, mitä tässä maassa voi olla. Pimeääkin pimeämpi, sateinen ja kylmä. Juuri sellainen, miksi halusin marraskuuta pakoon. Oli siinä itkussa pitelemistä, kun jurnutin julkisilla kotia kohti.
Mutta kun pääsin Imatralle saakka ja näin Sulon asemalaiturilla vastassa, ei itkua enää voinut pidätellä. Ei siksi, että synkkyys olisi siinä vaiheessa käynyt ylitsepääsemättömän sietämättömäksi, vaan siksi, että tuntui niin hyvältä nähdä Sulo. Kolme viikkoa kului silmittömän nopeasti, eikä koti-ikävä ehtinyt tulla yhtään. Vasta kun näin Sulon siinä livenä, tajusin, miten paljon olin häntä kaivannut.
Yhtään mitään muuta en sitten ollutkaan.
Kiviä ja hiekkaa silmänkantamattomiin. |
Eka lomaviikko kului totutellessa ja opetellessa, toinen viikko nauttiessa, mutta kolmannella viikolla kotiinpaluu ja työt alkoivat jo pikkuisen kalvaa ja tulivat painajaisina uniin. Tämän vuoksi ajattelen, että ensi talvena sitten ehkä neljä viikkoa. Aion palata Fuerteventuralle, sillä se oli minusta paratiisi. Ekan viikon pienten sateiden loputtua sää oli aivan täydellinen. 20-23 astetta ja lämmintä, navakkaa tuulta, aurinko paistoi kauniisti. Ei ollut hikipätsituska ollenkaan, vaan sää oli erittäin miellyttävää liikkumiseen. Joka päivä tuli käveltyä paljon, parhaimpina päivinä gepsikello kertoi, että 18 kilometriä. Aamuisin tykkäsin lähteä kävelemään auringon noustessa ja tein pitkiä geokätköilykävelyitäkin. Koska koko saari on silkkaa hiekkaa ja kiveä, ne kätkötkin olivat aina jonkin kiven alla. Ja kun niitä kiviä on miljardi, niin meinasi siinä ensi alkuun epätoivo iskeä. Sitten tajusin, että toisin kuin täällä Suomessa geo-ohjelman kertomat koordinaatit näyttivät metrin tarkkuudella oikeaan kohtaan! Se helpotti huomattavasti oikean kiven bongaamista. Fuerteventuralla on paljon geokätköjä ja kävely on helppoa.
Näkyvyys jopa kymmeniä kilometriä. Viihtyisitkö? |
Ne autiomaat, joista koko saaren pinta käytännössä koostui, olivat ihan parasta. En oikeasti ole koskaan tuntenut olevani niin onnellinen ja sinut itseni kanssa kuin kävellessäni noilla karuilla kentillä, joilla ei näkynyt ketään missään. Oli vain minä ja aurinko ja hiljaisuus ja maa, jota pitkin kulkea päämäärällä tai ilman. Ei tarvittu teitä, eikä polkuja, koska eksymisen vaaraa ei ollut. Omilla silmillä näki kilometritolkulla joka suuntaan. Käveleminen sujui ihmeen vaivattomasti, hengittäminen oli ällistyttävän helppoa. (En ole mieltänyt itseäni mitenkään keuhkovammaiseksi, mutta tuolla se ilman kulkeutuminen keuhkoihin oli jotenkin aivan olennaisesti erilaista kuin missään muualla.)
Halpa hotellini oli sympaattinen ja rauhallinen. |
Minusta oli ihanaa, ettei ollut lainkaan sosiaalista elämää. Ei tarvinnut huolehtia mistään, eikä tavata ketään. Toisin kuin olin arvellut, aikani ei käynyt pitkäksi enkä tylsistynyt toimettomuuteen. Päinvastoin opin lopulta jopa viihtymään siinä hotellin altaallakin kirjan tai neulomuksen kanssa.
Ainoa, mikä minua jälkeenpäin harmitti tässä omatoimisesti järjestämässäni matkassa oli se, että lentojen välilaskujen takia perillä auringossa ei saanut olla kuin 19 yötä. Lentokenttähotellit Englannissa ja Vantaalla, silmittömän kalliit ruoat ja juomavedet lentokentillä ja pakolliset kolme yötä Madridissa shoppailuineen ja ravintolaruokailuineen tulivat lopulta niin kalliiksikin, että olisi varmasti kannattanut valita suoremmat, vaikkakin hinnakkaammat lennot.
Pakollinen stoppi Madridissa opetti, että kaupunki on hyvin kaunis, mutta aivan liian vilkas minulle. |
Olin ajatellut, että 20 euroa käyttörahaa riittää per päivä, mutta lopulta kulutettu rahamäärä oli keskimäärin noin 25 euroa päivältä. Sitä tosiaan nostivat ne lentokenttien ravinnon hinnat ja Madridissa viettämäni aika sekä muutamat yllättävät leluhankinnat. En kyllä arvannut, että barbileikit ryöstäytyvät sielläkin käsistä! Lisäksi jouduin lähettämään itselleni viiden kilon paketin matkatavaroita kotiin, koska kaikki ei enää mahtunut laukkuuni, enkä halunnut yrittää selvitä ekstralaukun kanssa muutenkin vaivalloisesta kotiinpaluusta.
Koti: makuuhuone, kylpyhuone ja tupakeittiö sekä terassi. |
Oma hotellini oli halvin mahdollinen, mutta kun katselen yleistä hintatasoa, se on sama kuin Suomessa. Hotellit Kanarian saarilla ovat kallistuneet julmetusti. Koko reissun hinnaksi tuli noin 1200 euroa, kun siihen lasketaan kaikki hotellit, lennot ja kotimaan junamatkat. En minä olisi sillä rahalla saanut kolmen viikon pakettimatkaa. Aion silti tutkailla pakettimatkavaihtoehtojakin ensi vuoden reissua suunnitellessani, sillä tuo, että joku matkanjärjestäjä voikin mennä konkurssiin ja lentoja voidaan siirtää useita päiviä aikaisemmaksi, on melko epämiellyttävä muuttuva tekijä.
Caleta De Fusten keskusta. |
Fuerteventuran viehätys oli säässä, maisemassa ja rauhallisuudessa. Hotellini sijaitsi Caleta De Fuste -nimisessä "kaupungissa" eli hotellien, ravintoloiden ja matkamuistomyymälöiden muodostamssa keskittymässä keskellä eimitään. Siellä oli hirveän paljon brittituristeja, enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Espanjan kieltä ei juurikaan kuullut, sillä kaikkialla puhuttiin englantia, minkä lasken miinukseksi.
Maaoravat tykkäsivät tuisteita ja turistit maaoravista. |
Iso plussa kuitenkin oli todella edullinen paikallinen bussiliikenne turistirysien ja pääkaupungin välillä. Mutta jos halusi nähdä vuoristoa tai oikeita kyliä, bussit eivät välttämättä enää olleetkaan kovin kätevä vaihtoehto ja autonvuokraus oli tyyristä. Sitä pitää miettiä ensi kerraksi, että löytyisikö jostakin järkevällä hinnalla auto edes muutamaksi päiväksi. Minusta Fuerteventura olisi täydellisin koettuna matkailuautosta, koska parkkeerata voi mihin vain ja tyhjää rannikkoa ja karua kuunpintaa riittää mielin määrin. Sillä lailla olisi majapaikka ja ruoat aina mukana ja voisi koko ajan vaihtaa tukikohdan sijaintia. Mutta huh, asuntoautojen vuokrahinnat ne vasta kalliita ovatkin!
Kansainväliset leijafestarit sattuivat sopivaan aikaan. |
Nyt on sitten tilanne se, että aloitin hommat Postissa heti kotiinpaluuta seuraavana aamuna ja siellä kuluu ensi viikkokin. Jossain välissä pitäisi kuitenkin pystyä hoitamaan pullisteleva sähköposti ja saada kauppaan jotain myytävää, ennenkuin Käsityökorttelin Joulu tärähtää käyntiin torstaina!
torstai 10. marraskuuta 2016
Terveiset paratiisisaarelta
Paha järkytys tapahtui tuloiltana, kun asetuin väsyneenä huoneistooni. Ovenkahva jäi käteen, avain temppuili. Sohva näytti siltä, kuin siihen olisi joku kuollut ja ehtinyt maata paikallaan pari viikkoa ennen löytymistään. Keittiön hana oli irti ja heilui vesijohdon varassa. Vessapaperirullatelinekin oli hajalla. Terassin ovia ei voinut pitää auki, koska kissanpissan lemu löyhähti sisään ja katit vaanivat puskissa. Huoneistoni oli kadun varrella ja tien toisella puolella oli baari, joka lupasi live music every night ja näytti myös pitävänsä lupauksensa. WiFin löytymisestä ei ollut toivoakaan. Sängyn patjat olivat järkyttävät törröttävine jousineen ja upottavine keskikohtineen. Mutta pahinta kaikessa oli makuuhuoneessa leijuva vahva homeen haju, jonka lähteen paikallistin vaatekomeroihin. Komerot olivat niin kauheassa homeessa, etten sellaista ole kuunaan nähnyt. Itkuisena ja väsyneenä suljin makuuhuoneen oven ja päätin nukkua olohuonekeittiön kuolonsohvalla. Se oli kuitenkin niin vino, että selkäni olisi hajonnut sen päällä nukkuessani. Riivin saastaisen sohvanpäällisen irti ja löysin sen alta suht siedettävän vaahtomuovipatjan. Sen asetin sohvapöytien päälle ja sain aikaan ihan vakuuttavan pedin.
Ahdistava alku lomalle, mutta mitä muuta voi odottaa, jos valitsee hotellin, joka maksaa 25 euroa yöltä? Ajatus melkein kolmesta viikosta homeisessa asunnossa kovaäänistä b-luokan livemusiikkia kuunnellen tuntui todella kauhealta. Itkuisena mietin, että tästä tulee helvetillinen loma. Koti-ikävä meinasi tulla jo ennenkuin ensimmäinenkään yö oli takana.
Aamulla aivoni pystyivät levänneinä tarkastelemaan katastrofia muultakin kantilta, ja kävin respassa kysymässä, olisikohan mahdollista vaihtaa huonetta. Muutaman tunnin odottelun jälkeen minulle löytyikin vastaava huoneisto, mutta ei lainkaan niin rähjäinen kuin edeltäjänsä. Kaikki on täällä uudessa huoneistossa ehjää ja sängyssäkin oikein hyvä, napakka patja. Makuuhuoneen komeroiden lastulevyhyllyt ovat kuitenkin tässäkin huoneessa huonossa jamassa, mutta vain hieman homeessa. Olen selvinnyt siitä ongelmasta pitämällä ikkunaa auki kaikki yöt ja toivomalla, että homeitiöt pysyvät komeroiden ovien takana. Ainakaan en haista hometta, joten asia ei rassaa minua.
Voin nimittäin huoletta pitää ikkunoita ja terassin ovea auki, sillä uusi huone on hotellialueen hiljaisella laidalla. Tänne ei kuulu baarin möykkä eikä ole puskia kissojen piileskelylle. Naapurissani asuu hipihiljainen vanha mies ja toisella puolella espanjalainen perhe, joka paikalliseen tapaan häipyy kaupungille siinä vaiheessa, kun minä alan käydä yöpuulle. Olen viihtynyt hienosti!
Aluksi murhetta aiheutti myös se, että tämän turistikylän ruokakaupat ovat todella kalliita, vaikka valikoimaa löytyykin. Kunnollinen ja kohtuuhintainen supermarketti on pitkän kävelymatkan päässä. Mutta nyt olen muutaman viime päivän aikana opetellut bussireittejä ja todennut niiden avanneen minulle taivaan! Bussilla matkustaminen on todella halpaa ja kätevää.
Kolmas alkumetrien harmi oli sade. Minä valitsin tämän saaren vain sen takia, että täällä ei sada koskaan, täällä on aina aurinkoista ja kova tuuli. Täällä ei edes kasva juuri mikään kasvi omasta tahdostaan, vaan jokainen puu ja pensas on istutettu ja jatkuvan kastelun alla. Siinä, missä Suomessa on metsää, on täällä kiveä ja hiekkaa. Autiota kuumaisemaa silmänkantamattomiin. Ja siitä huolimatta, kun Susanna saapuu, niin takuulla sataa! Ja ilma oli seisovaa ja kosteaa, tuulesta ei tietoakaan. Vasta toissapäivänä oli ensimmäinen päivä, ettei satanut pisaraakaan vettä ja se tuulikin alkoi puhaltaa lopulta muutama päivä sitten. Onneksi sateet täällä ovat pikaista laatua, eikä viikkotolkulla jatkuvaa kaatosadetta kuten kotona, joten jokaiselle päivälle on myös riittänyt upeaa aurinkoa. Tuuli pitää huolen siitä, että kosteus katoaa, pyykit kuivuvat ja peti ei ole iltaisin nihkeä, kuten Teneriffalla. Ilmasto on todella täydellinen. Lempeän lämmin, ja öisinkään ei lämpötila laske kuin asteen tai pari viileämmäksi. Täällä voisi helposti nukkua taivasalla. Täällä olisi läpi vuoden hyvä olla.
Sulo on lähetellyt minulle kuvia lumisateesta. Kotona on kolmekymmentä senttiä lunta ja lisää tulee. Kun minä alkuvuonna varasin tämän matkan, jotta en joutuisi sietämään marraskuun vesisadetta ja märkää, masentavaa pimeyttä, me vitsailimme, että lumet tulevat takuulla silloin, kun minä lähden. Hiihtokelit alkavat ja kauniit valoisat talvipäivät pitävät pahimman pimeyden aisoissa. No, niin sitten tosiaan taisi käydä. Nyt me vitsailemme, että minun tuurillani hanget hohtavat siellä tuonne kuun loppupuolelle asti ja sitten ne muuttuvat loskaksi minun kotiinpaluuni kunniaksi ja sulavat pois ja jäätyvät sitten mustaksi pääkallokeliksi.
Hetkittäin huono omatunto vaivaa minua, kun Sulo ei saa nauttia tästä paratiisista, vaan joutuu kantamaan puita, lämmittämään taloa ja kolaamaan pihaa. Tekemään kaikkea sitä, mikä on minun hommaani. Pidetään nyt peukkuja, että lumisade lakkaa ja Sulo ehtii myös hiihtää ja nauttia vapaistaan.
Minulla on enää 8 yötä paratiisissa ja aion nauttia jokaisesta jäljelläolevasta sekunnista. Toivon, että ensi vuonna voin paeta Suomesta kokonaiseksi kuukaudeksi ja että Sulo voisi olla mukana edes yhden viikon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)