tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pientä edistystä

Tuossa männäpostauksessa pohdin Susannan Työhuone -nimen ongelmallista leviämistä työn ja harrastamisen laajalle saralle sekä myös tunkkaista värimaailmaa yritysilmeessäni. Olen nyt aloittanut operaatio Kirkastuksen ja Selvennyksen uudistamalla omat nettisivuni.

Vanhojen sivujen ajan tasalla pitäminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin ja siellä oli etusivullakin tiskirättejä, joita en ole valmistanut enää aikoihin. Aiemmin siis näytti tältä:



Ja nyt näyttää tältä.


Tein sivustosta tavallaan sisäänheittopaikan kaikelle sille, mistä minut ja touhuiluni verkosta löytyvät. Minun on myös helppoa ja nopeaa päivittää niitä, jos tapahtuu muutoksia. Graafiset työnäytteet jätin toistaiseksi kokonaan pois sivustolta ja laitoin sinne vain linkit Facebook-sivuni kuvakansioihin, jonne voin nopeasti läiskiä uusia töitä sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Hylkäsin ruskean värin ja pitäydyin oranssin eri sävyissä. Seuraavana on vuorossa blogin ulkoasun hienoinen viritys.

Verkkokaupan kanssa olenkin sitten kyllä ihan sormi suussa. En tiedä, miten olen onnistunut joskus tulemaan toimeen sen koodin kanssa. En ole myöskään päättänyt, heivaanko Suoma-sammakon kokonaan pois vai yritänkö piirtää siitä miellyttävämmän näköisen. Ajattelin kuitenkin ottaa kaupan nimeen mukaan Riepukioski-sanan.


Tekisin tosi mielelläni nettisivuja muillekin, mutta olen auttamatta jälkeenjäänyt kaikessa teknisessä kehityksessä. Eihän siitä ole pitkäkään aika, kun juuri kävin opiskelemassa alaa ja suoritin näyttötutkinnonkin, mutta kun koulussa opetettiin vanhentunutta tekniikkaa, niin uudesta tutkinnostani huolimatta olen ihan kivikaudella. Onneksi on niitäkin, joille riittää hyvin perustoimiset sivut, ja jotka eivät kaipaa jatkuvaa päivitystä ja viimeimpien trendien mukaisia toimintoja. Kuten vaikkapa Fysio-Hatakka ja Miun Juttu, joiden sivut olen tässä vastikään puuhaillut valmiiksi.

PS: Tämän postauksen ensimmäinen kuva riittänee syyksi sille, miksi en ole oikein mielelläni lukenut teidän blogejanne viime aikoina. En vaan nyt oikein halua katsella niitä haravointejanne ja siemenpussejanne, kun omassa pihassa lumi vaan lisääntyy.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sisustusprojekti pienoiskoossa


Tavaran vähentämisprojektini yksi parhaista eduista on se, että täällä syntyy lisää tilaa uusille tärkeille tavaroille!


Minulla alkoi olla aikamoinen ongelma Kenin maailman kanssa, sillä se rupesi viemään ihan törkeästi tilaa toimistosta. Väliaikaiseksi tarkoitetut huonelavasteet jäivät pysymään ja siinä vaiheessa kun mietin, miten saisin kolmannen kerroksen lisättyä rakennelmaan niin, että vielä ylettäisin leikkimään siellä, totesin, että nyt ollaan saavutettu se piste, josta ei vaan enää voi jatkaa eteenpäin. Lavuaari, jossa pesen painoseulat, alkoi olla aika ahtaalla. Kiusallinen tilanne.



Kun olin painamassa sunnuntaiaamuna Lempiriepuja, minulle yhtäkkiä valkeni, miten ongelma ratkeaa! Sinä oli silmieni edessä työhuoneen kaappi, joka sisälsi varsin tarpeetonta tavaraa. Ne uudelleensijoittamalla roskiin/vinttiin/kierrätykseen, saisin Kenille ja kumppaneille aivan tajuttoman kokoisen kerrostalon!

Rakensinkin jo kaappiin hyllyt ja siirsin olemassaolevat "huoneet" tähän uuteen "taloon".Ja silti siellä on tilaa vaikka mille! Suunnittelen kylpyhuonetta, patiota, taiteilijan ateljeeta... Kaapin huono puoli on se, että se on pimeämpi kuin aiempi porrastettu viritelmäni, ja saatan joutua opiskelemaan sen valaistusta. Mutta sen suuri etu on se, että kaikki pienet hienoudet ovat ovien takana suojassa pölyltä.



Koska tehän tiedätte millainen olen, kun uusi innostava projekti alkaa, jouduin tekemään itseni kanssa tiukan sopimuksen. En saa nikkaroida nukkemaailmaa eteenpäin, ennenkuin olen painanut päivittäisen tavoitteen eli sata rättiä. Kevään Käsityökortteleita varten kun tarvitsee olla ainakin tuhannen kappaleen varasto siltä varalta, että joku sattuu jotain ostamaan. Eli nyt päivät alkavat painohommilla ja vasta kun ne on saatu päätökseen, saan päästää itseni kaapin kimppuun.