Jos on minulla vähän syksyn takia sellainen olo, että haluaisin vain maata ja syödä sokeria, niin sama meininki näyttää olevan perheen pienimmälläkin. Kertulla meni vuorokausirytmi aivan sekaisin, kun tämä pitkä sade- ja matalapainekausi alkoi. Se ei enää heräile iltaisin pyytääkseen meitä leikkimään, vaan minä joudun maanittelemaan sitä. Roikotan päätäni sen tv-talon sisällä ja jutustelen sille hyvässä lykyssä jopa varttitunnin, ennenkuin se suvaitsee makeasti venytellen kömpiä ulos pesästään.
Sitä kiinnostaa nyt vain nukkuminen, syöminen, ruoan jemmaaminen ja pesän rakentaminen. Se valmistautuu talveen, aivan selvästi. Minä supattelen sille joka päivä, ettei sen tarvitse niin kovasti varustautua, sillä me kyllä pidämme siitä huolen myös talvella. Kerron sille, ettei sen ole välttämätöntä rakentaa pakkasenkestävää makuuhuonetta eikä sen tarvitse vaipua horrokseen.
Tämä kasvanut ruokahalu ja vähentynyt kiinnostus liikuntaan on selvästi hiukan kerryttänyt Kertullekin pientä ylimääräistä vyötärölle. Olemme muuttaneet sen ruokavaliota vielä terveellisempään suuntaan ja yrittäneet juoksuttaa sitä lattialla tavallista pidempään. Toivottavasti ilmat kirkastuisivat pian ja Kerttu saisi energiansa takaisin.
Kerttukin on muuten saanut oman 15 minutes of famensa. Maalla-lehdessä oli joskus kilpailu, johon sai lähettää kuvan ja tarinan lemmikistään. Yllättäen Kerttu oli päässyt uusimman joulunumeron sivulle saakka, mutta palkintona olleet oksasakset siltä jäivät kuitenkin voittamatta.
19 kommenttia:
Fifteen minutes of fame! Mahtavaa! :D
Talvimöllötys taas ei oo mahtavaa, mää tarvisin samanlaisen virkeysmaanittelijan kuin Kerttu. Voitko Susanna tulla houkuttelemaan myös mua tästä sohvannurkasta pois?
Mulla on ollu kaks hamsteria, pelkäänpä ettei ne oo saanu puoliksikaan noin paljoo rakkautta ko Kerttu saa. Tokihan niistä tykkäsin ja hyvvää hualta pirin, mut ne oli enimmäkseen omisa oloisans. Tolle sohvapöytä/huvipuisto -yhristelmälle pitäis hankkia patentti.
Jos lupaat lyllertää yhtä söpösti kuin Kerttu ja vetää vartin juoksupyörätreenin. :)
On Kerttukin enimmäkseen omissa oloissaan, lähinnä siksi, että se on hereillä enimmäkseen öisin. Päivisin se käy muutaman kerran syömässä ja aamulla sisustaa pesiään, joita nyt on neljä. Illalla meillä sitten on se läheisyystuokio.
:D
Bongasin Kertun Maalla-lehdestä ja samana päivänä uudesta/vanhasta kirppislehdestä teidän kesäkeittiön. :)
Kerttu on kyllä söpö. Itse haaveilin joskus (aikuisena) kesyrotista mutta nyt kun on kaksi kissaa niin se olisi liian pelottava yhdistelmä. Vaikka toinen kissoista pelkää hiiriä (joita syksyisin tulee sisään rapistelemaan) niin toisella on vahvempi metsästysvietti ja kaikki pieni ja vikkelästi liikkuva saa sen metsästystuulelle.
Kiva kuulla Kertusta taas <3
Voi, miten Kertun kuvat saivatkaan ison ikävän aikaiseksi. Meidän Nipa kun lähti tuossa reilu kuukausi sitten autuaammille kiipeilymaille. http://langastus.blogspot.fi/2013/10/pieni-suuri-hamsteri-nipa.html
Söpöliini Kerttu !
Kissa ja rotta samassa taloudessa saattaisi olla aika haasteellinen tilanne. Hui!
Kuulen sen juuri nyt rapistelevan talossaan. Pitänee lähteä kysymään, olisiko sopiva leikkihetki.
Niin kamalaa. Kävin heti katsomassa postauksen ja kyllä suru tarttui minuun. Juuri pari päivää sitten luin hamsterifoorumilta lemmikin kuolemasta ja hätälopetuksesta ja olin jo ihan suunniltani murheesta. Pelkkä ajatus siitä, kun Kerttu jonain päivänä kuolee, on ihan hirveä. Ja silti siihen pitää jotenkin jo valmistautua koko ajan henkisesti. Se kun tosiaankin on niin lyhytikäinen lapsi. Toivon, että meidänkin Kepa jonain päivänä vaan nukkuu hassusti. Ettei sitä tarvitse kuskata stressaavasti eläinlääkäriin piikille tai lopettaa sitä itse.
Jonain päivänä yritän napata kuvan sen pepusta. Se se vasta söpö puoli onkin.
Kyllä eläimet tietävät talven tulon. Syksyn tietää aina varmasti alkaneen, kun hevoset alkavat vaihtaa talvikarvaa ja päinvastoin keväällä.
Lahjakkaalle siskolle terveisiä, hieno!
Hyvä Kerttu! :)
Minua mietityyää se, että kun hamsteri luonnossa menisi horrokseen talveksi, niin eikö se sitten olisi Kertullekin oikea tapa viettää talvea. Kuitenkin lemmikkihamstereita varotaan päästämästä liian vilpoiseen, ettei horros iske.
Tsemppiä tarvitaan. On ikävää elää ilman lempiherkkuaan.
Mun isällä oli aikoinaan kääpiösiili joka on alunperin Afrikan mantereelta lähtöisin oleva otus. Niille suositeltiin pidettävän keinovalon avulla 12 h valoisaa ja 12 h pimeää aikaa, jotta luontainen rytmi säilyisi. Tehän voisitte koittaa samaa Kertun kanssa, annatte sille vähän valohoitoa päivisin tai siten ajastettuna kun haluatte sen olevan vähän aktiivisempi. Voi olla että olen ihan väärässä, kun en ole koiria hankittuani enää perillä pienlemmikeistä.
Olemmekin miettineet samaa ja pohtineet, kannattaisiko kirkasvalolamppu siirtää päiväksi Kertun huoneeseen loimottamaan. Meidän kodin valaistus kun on niin onnetonta, että nämä normaalit kattovalot eivät juurikaan tuo valoa.
Lähetä kommentti