Toiset tykkää syksystä, toiset ei. Minä en tietenkään. Mutta en jaksa nyt marmattaa liiallisesta pimeydestä, jatkuvasta sateesta, inhottavasta palelemisesta tai painavasta väsymyksestä. Sen sijaan kerron pienistä valontuojista.
Meillä on tässä myöhemmin marraskuussa tiedossa reissu Helsinkiin katsomaan Jarkon ja Oskun showta. Tällaiselle oman elämänsä erakkomummolle hienoon teatteriin lähteminen on aina hiukan vaikeaa, kun pitäisi keksiä päälleen jotain siistiä ja nättiä. Tällä kertaa ongelma on jo kenkiä lukuunottamatta ratkaistu, sillä kävin äsken Sojan luona. Ostin häneltä ihan ihanat Kiss Kiss -sukkahousut, jotka sopivat aivan täydellisesti Sojan tekemän kiilaferren pariksi.
Olin nuorempana tunnettu vesirajaa hipovien mekkojen ja hameiden käyttäjänä, mutta nyt vähän jännittää lähteä minimekossa ihmisten ilmoille. Tosin, jos vanhat merkit pitävät yhä paikkansa, niin show on sen verran mukaansatempaava ja lumoava, että unohdan kyllä housuttomuuteni hyvin pian.
Huvittelureissu tulee tarpeeseen, sillä syksyyn kaivataan valoa. Minulle ei riitä kynttilöillä tunnelmoiminen tai edes kirkasvalolampun loimotus. Kotimme on muuttunut taas niin umpipimeäksi, että hyvä kun eteensä enää näkee. Valaistus on kotimme heikko kohta. Mutta yksi ihan hullu valonlähdekin meillä on. Esine, jonka ette takuulla olisi uskoneet löytyvän tästä huushollista: laavalamppu!
Tuo 90-luvulla kaupat vallannut kammotus seisoo minun yöpöydälläni. Se on kiistatta kotimme rumin esine. Hyödytönkin, eikö vaan? Sehän on valaisin, joka ei juurikaan valaise. Ruma ja tarpeeton. Mutta niin lumoava ja rauhoittava!
Kuulemma elävän tulen katseleminen rauhoittaa ihmisiä. Laavalampun vellomisella on minuun sama vaikutus. On kiva käydä sängylle pötkölleen ja tuijottaa loistavan mönjän muljahtelua lasipullossa. Sehän on kuin barbapapa.
38 kommenttia:
No o'ou. Vähän ihanat sukkikset!!!!! :)
No eikös! KissKiss-sukkahousut, käsinvärjättyä ja -painettua sukkahousutehtaalta ilmeisesti roskiin menossa olleita yksilöitä. Vaikka ihan ykköslaatua nämä kyllä ovat.
meilläkin on laavalamppu, tai itseasiassa kaksi. toinen on sininen ja se on olohuoneessa ja joskus istumme sohvalla koko perhe tuijottamassa laavan vellomista tv:n sijaan. on aina hauska bongata se eka sula vaha joka pupahtaa kun lampun on laittanut päälle ja massa lämpenee. toinen on pinkki, ja laavan sijasta se on täynnä glitteriä, se kimmeltää usein tytön sängyn vieressä iltavalona. molemmat näistä ovat mieheni hankintoja, ja alkuun tyrmäsin molemmat. todennäköisesti vielä joskus piilotankin ne, mutta jotain hypnoottista niissä on.
Mää oon vähän niinku mainonnan uhri. Nyt ku näin sulla laavalampun, niin aloin miettimään jos meillekki hommais semmosen. Niitä näkkee välillä kirppiksillä... Karmeita, mut mukulat vois tykätä.
Mun tytär toivoi vuosia sitten monena jouluna laavalamppua joulupukilta. Ei saanut. Tyly äiti käytti veto-oikeuttaan... :)
Juu meillä poika toivoi pitkään ja hartaasti laavalamppua ja sai niitä huoneeseensa kaksin kappelein. Minäkin olen monesti niitä jäänyt katselemaan ja ajatellut, että mainettansa ovat kovasti parempia! Jotain hypnoottista niissä tosiaan on, rauhoittavaa.
Ja se on huippuhetki, kun alhaalta ja ylhäältä lähtee samaan aikaan möykyt, jotka törmäävät toisiinsa keskellä ja muodostavat jotain ihan uutta. :D
Se ihmetyttää, miksi laavalamppujen pitää olla niin susirumia muotoilultaan ja ulkonäöltään. Eikö sitä hypnoosia voisi pakata johonkin nättiiin kuoreen?
Blogit ovat justiinsa tällaisia. Jos joku näyttää, että minulla on tällainen, niin kohta kaikki haluavat sen! En kyllä olisi arvannut, että se kuvio pätee laavalamppuihin! :D
Oi äitiäiti, minkä teki. :D
Luin juuri wikipediasta, että ne keksittiin jo 60-luvulla ja olivat silloin hitti. Aika erikoista, katosivat kodeista kuitenkin kolmeksikymmeneksi vuodeksi siinä välissä. :)
Tästä sun postauksesta tuli niin hyvälle ja valoisalle päälle. Ihana mekko ja sukkikset. Mukavaa huvittelureissua teille!
Ja tuo laavalamppu... tytär on täälläkin pyydellyt monen monta kertaa sellaista, ja olen empinyt. Mutta tosiaan, rauhoittavaa katseltavaa ja kun ei ole tuota takkaakaan, jossa elävää tulta katselisi. Ja joo , on kyllä jotenkin niin synkkää tuolla ulkona, että pitäisi enemmän olla ihmisten ilmoilla nauramassa ja juttelemassa, siitä sitä iloa ja valoa tulee.
En kerennyt vielä tutustua tarkemmin. Kiitos siis infopläjäyksestä. Kuulostaa hyvälle!! :)
Kuinkahan monet mahtuis pukinkonttiin.. Jos vaikka yrittäis vinkata jollekki tykästymiseni. Hehheee.
Vähänkö hienot sukkikset! Mä olenkin muuten katsellut noita kerran jossain kaupassa, mut en sitten siinä lahjaa miettiessä raaskinut itselle ostaa. Mä rikon aika sukkikset...
Mun tyttö tahtois laavalampun, eikä mulla oo mitään sitä vastaan. Mäkin kai vaan olen niin outo! Niissä on jotain jännää. Oon yrittänyt etsiä kirppikseltä, mut mä haluaisin sellaisen, jossa on terävät jalat alla, enkä mä ole varma, että onko sellaisia edes olemassa.
Anteeksi, mutta repesin huomattuani pienen hauskan kirjoitusvirheen: rahoittava laavalamppu. :D
Hienot sukkikset! Ja kiitos hienosta blogistasi, näin ensi kertaa kun satun tässä kommentoimaan. :)
Sen takia minäkään en näitä ole ennemmin ostanut,vaikka kävin Sojan nettikaupassa salaa näitä kuolaamassa. Kun ajattelin että turhan iso hinta sukkiksista, jotka hajoavat kuitenkin heti. Mutta nyt kun pääsin livenä hypistelemään, totesin, että eivät kyllä hajoa. 70 deniä tukisukkahousua, tuntuvat todella napakoilta. Ja kun pidän ne fiinimpinä päivinä vain jalassa, niin uskon, että ovat arvonsa verosiset.
Mahtaakohan laavalamppuja löytyä enää ihan kaupoista, vai ovatko kirpparit se ainoa toivo?
Minä vihasin tuota lamppua, kun se Sulon mukana meille muutti. Silloin en olisi uskonut, että joskus tulee päivä, kun ihan rehellisesti voin sanoa kaikille, että hanki vaan laavalamppu. Hirveä vehje, mutta on sillä hetkensä. :)
Huono puoli siinä on se, että se tulee tulikuumaksi. Lapsi saattaa tuntea halua hiplata. (Minä tunnen.)
Haa, korjataanpa tuo! Valitettavasti lamppu ei rahoita yhtään mitään - sitten se vasta ihana olisikin!
Kiitos kun satuit kommentoimaan. :)
Susanna, kyllä laavalamppuja myydään . Esim.just tänään tuli lasten lelulehti, Toy´R´us - ja siinä oli ilosen värisiä lamppuja... hintaa 17-23 euron väliltä.
Ohoh. Sieltä en olisi arvannut lähteä etsimään.
Elise, katsopa Toy R Usin katalogi tästä,
sivu 56. on mistä valita!
Jotenkin musta tuntuu, että tyttärelle ei jäänyt suuria traumoja... Kun se ei ollut ihan ainoa toive kuitenkaan! Mutta nauti sinä omasta "tulestasi"!
Ristipistokuviota, juuri tänään kirjoittelin omaan blogiini miten kuviota on alkanut näkymään vähän siellä ja täällä. Niin ja tietysti miten itsekin siitä on innostunut :) Mukavaa teatteri reissua!
Niin on alkanut. Ja olen minäkin huomannut, että ne ovat ruvenneet viehättämään kovasti. Niin johdateltavissa me olemme. :)
www.kisskiss.fi
En löytänyt verkkokauppaa, mutta ainkin siellä on lista jälleenmyyjistä.
En minäkään koskaan saanut meikkipäätä, ja selvisin siitäkin. ;)
Peilipallo! Mä olen aina halunnut peilipallon :D
Mutta ne terävät koipeliinit, niitä ei ole noissa laavalampuissa!
http://www.pulju.net/tuotteet/valaisimet/mathmos-laavalamppu-telstar
Tuolla olis vähän hintavampia yksilöitä tikkujaloilla. Mulle sopis tuo ei-myynnissä-oleva mustalla laavalla varustettu!
Nyt mä sitten olin niin nolo, että piti ihan laavalamppujen historiikkikin opiskella :D Täytyy kyllä hetki sulatella tätä laavalamppuhommelia. Jään oottamaan, koska yleensä kirppikseltä löytää kaiken.
Minä tiedän yhden rintamamiestaloesteetikon, jolla on myös miehen mukana tullut laavalamppu ja ne tuijottelevat sitä myös koko perhe aina talvi-iltaisin. Tunnelma voittaa estetiikan kuus-nolla.
Mutta minä haluaisin laavalampun sijasta jotain kunnon valonlähteitä! Meillä on ihan sama heikko kohta, koko tönö on talvisaikaan hämärä kuin mikä lie huopatossutehtaan kellarin peränurkka. Raivostuttavaa. Tihrustan pimeässä kuin joku myyrä ja olen koko ajan ärsyyntynyt kun mitään ei näe tehdä kunnolla.
Mutta en mitenkään osaa kuvitella, että meillä olisi jotain moderneja valaisimia. Olen miettinyt, että ongelman voisi ratkaista hankkimalla jokaiseen kamariin jotain täsmävaloja kuten lattialamppuja, mutta niiden kanssa on sitten se ongelma, että kaikissa huoneissa on vain yksi pistorasia joka on yleensä varattu. Harkitsen vakavasti otsalampun käyttöönottoa.
Ai niin joo ja yritin ratkaista ongelmaa myös kynttilöiden avulla kun kuvittelin että ollaan sellainen normaali perhe joka syksyisin alkaa poltella tunnelman ja valon vuoksi kynttilää keittiön pöydällä. Kynttilä sai olla (sytyttämättömänä) rauhassa noin seitsemän minuutin ajan, minkä jälkeen siitä oli haukattu osapuilleen kuopuksen hampaiston kokoisia palasia useasta kohdasta. "Liian kovaa rasvaa puolitoistavuotiaalle", totesi puoliso ja korjasi kynttilät pois.
Meilläkin on laavalamppu (kaapissa) ja se on myös miehen mukanaan tuoma :D
Hitsin hienot sukkikset, ihan nakutetut kiilaferreen. :)
Miesten juttu, selkeästi. Ja lasten. o_O
Valaistus onkin maailman vaikein juttu. Ei ole olemassakaan valaisimia, joista todella tykkäisin. Se on sellainen sisustuksen osa-alue, johon tarvitsisin ammattilaisen apua.
Ja Hesarissa oli juuri juttu, että kynttilöitäkään ei saa poltella, kun ne huonontavat ilmaa ja niistä tulee jotain epäterveellisiä hiukkasia.
Uh, nuo koipeliinit ovat aika kalliita. Ehkä ne ovat hintansa arvoisia sitten?
Olimme tänään Lappeenrannassa ja katsastimme BR-Lelun laavalamput siinä Playmobil-kauppojen ohessa. Mönjät eivät olleet niin hienoja kuin tuossa Sulon iäkkäässä lampussa, joten ehkä kannattaa jatkaa kirpparikiertelyä.
Olen kyllä kaukana valaistuksen ammattilaisesta, mutta jotenkin voisi kuvitella, että teille voisi sopia led-valonauhan valo pilkistelemään jostain laudan takaa. Sellaista epäsuoraa valoa. Vaikka se lieneekin aika moderni juttu, niin voisi silti sopia vanhankin seuraksi. :)
Minä niiiiiin vihaan ledejä. Niissä on niin ruman värinen valo. Olen hamstarannut pahoja, pahoja hehkulamppuja niin monta paalia, että niillä pitäisi loppuelämä pärjätä. :D
Minä ostin pihamaalle puskaan led-valot syksyä piristämään. Niitä ei voi käyttää, koska niiden valon sävystä tulee mieleen hammaslääkäri. Mutta tänään löysin söpön ja hyväkuntoisen 60-luvun alun (omaa tulkintaa muotokielen perusteella) metallisen jalkalampun kirpparilta hintaan 1,5 euroa! Toivoa siis on.
Ja se piti vielä kommentoida, että hehkulamppujen pahuus on tehokkaasti lobattua huuhaata ainakin tässä ilmastossa. Kesällä niitä ei pidetä päällä, talvella se niiden "hukkaenergia" menee suoraan lämmitysenergiaksi. Kun hehkulampusta aika jättää, siitä tulee uusiokäytettynä vaikka mitä, uutta lasia tai tienpohjaa. Energiansäästölampusta tulee ongelmajätettä jolle kukaan ei ole oikein keksinyt halpaa tai tehokasta käsittely- tai uudelleenkäyttökeinoa. Meilläkin on hehkulamppuja satamäärin ja niitä ainakin saa sieltä Svetogorskista lisää!
Olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta energiansäästölamppuhössötyksestä. Tuntuu käsittämättömältä, että moinen huuhaa uppoaa kansaan. Ja vielä ihmeellisempää on, että ne, jotka päättävät, päättävät moista.
Onneksi on Svetogorsk. Sieltä saa vielä tulitikkujakin, jotka eivät sammu ennenkuin ehtivät uunin luukulle asti.
Oon kuvitellut, että ledejä saa kaikissa värilämpötiloissa.
Mut lähinnä ideana se valonauhan epäsuora valo :)
Lähetä kommentti