lauantai 10. maaliskuuta 2012

Hiiri, jota ei saatu hengiltä

Olen tyhmänä kuvitellut, ettei meillä ole ollut hiiriä lokakuun jälkeen täällä sisällä. Kun ei ole näkynyt papanoita, niin ei ole tarvinnut myöskään murehtia asiasta.

Kunnes eräänä iltana viikko tai kaksi takaperin istuin kaikessa rauhassa vessassa eräänä iltana, kun yhtäkkiä olinkin kasvotusten hiiren kanssa! Ärsyttävän rohkea elukka ilmestyi suihkukaapin alta ja katseli minua. Paikoilleni pakotettuna minun ainoa keinoni oli alkaa kiljua, ja se säikäyttikin hiiren takaisin suihkukaapin alle piiloon.

Vessa miinoitettiin hiirenloukuilla ja ovet pantiin yöksi kiinni. Enhän minä juurikaan nukkunut sinä yönä, kun vain ahdistuksissani ajattelin hiirtä siinä oven takana. Ja tietysti kun ei nukuta, olisi asiaa vessaan monta kertaa yön aikana. Mutta eihän sinne voinut mennä! Onneksi on ulkovessa.

Seuraavana aamuna Sulo raotti ovea tarkistaakseen, onko hiirulainen loukussa. Vaan ei! Se kyyristeli aivan oven vieressä ja Sulo paukautti oven salamannopeasti kiinni sen nenän edestä. Kävi ilmi, että hiiri oli onnistunut laukaisemaan toisen loukuista, mutta muuten ei ollut välittänyt tarjotuista juustoherkuista. Sulo järjesti hiirelle reitin pihalle penkkien ja levyjen avulla ja yritti hätistää tyypin matkoihinsa. Ei onnistunut. Seuraavaksi yritimme ripotella sille herkkuja koko matkalle, mutta sitä eivät juustot ja siemenet kiinnostaneet lainkaan.

Aikaa kului. Olo alkoi olla epätoivoinen. Elävän hiiren hoiteleminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kuolleen.

Lopulta Sulo ratkaisi asian varsin luovasti. Hän suihkutti ilmanraikastussuihketta suihkukopin alle, jolloin hiiri ryntäsi tuulispäänä pakoon ja suoraan pihalle.

Ongelma oli ratkaistu ainakin hetkeksi. Ja monta päivää saimmekin elellä kaikessa rauhassa ilman tunkeilijoita, ja ajattelimme kyseisen kaverin olleen joku eksynyt yksilö. Kunnes eilisaamuna kohtasin raolleen jääneessä keittiön kaapissa cashew-pähkinäpussin, joka oli raivokkaasti jyrsitty rikki ja melkein kaikki pähkinät syöty. Kävi selväksi minullekin, että a) hiiristä ei välttämättä jääkään aina papanoita ja b) pistorasioihin pantavat hiirenkarkottimet ovat huijausta.

Minulla oli aika lyöty olo. Tuntui, että taistelua hiiriä vastaan ei vaan voi voittaa. Teki mieli vain paeta ja jättää koko huusholli niiden temmellyskentäksi.

Mutta ei, oli haettava lisää loukkuja rautakaupasta. Kaksi hiirtä kohtasikin loppunsa viime yönä ja loukkujen ripottelua pitkin kotia jatketaan vastaisuudessakin. Toistaiseksi parhaiksi loukuiksi ovat osoittautuneet Giljotti-merkkiset ja paras syötti ei olekaan juusto, vaan cashew-pähkinä.

Onpa hyvä juttu, että minulla on vimma panna kuiva-aineet rasioihin ja purkkeihin. Ties miten paljon nuo kaverit olisivat jo syöneet ruokiamme, jos pähkinäpussi ei olisi ollut ainoa suojaamaton ape. Peltipurkit ovat oiva keino pitää kutsumattomat pirulaiset loitolla.

Jos teillä on yhtä kurja keli kuin täällä Imatralla, niin viettäkää tämä päivä vaikka katsellen elokuvaa.

Hiiri, jota ei saatu hengiltä, löytyy Youtubesta kokonaan:


"Normal people are not psychologically equipped to catch mice."

13 kommenttia:

tarutikki kirjoitti...

Me ollaan aika eksperttejä hiirten pyydystämisessä. Tänä ja edellissyksynä vain noin parikymmentä hiirtä jäi loukkuun. Mutta niitä edeltävinä kahtena syksynä toista sataa.
Meillä on tietyissä paikoissa loukut viritettynä ympäri vuoden. Mutta pitää huomioida, että loukkujen jouset väsyy ja niitä pitää uusia aina silloin tällöin.
Inhottavia ovat, mutta kyllä tekin voitatte taistelun.

sinisukka kirjoitti...

Enpä kadehdi :P Hiiret on inhottavia!! Mä luotan vielä siihen pistorasiakarkottajaan asuinhuoneissa... Katonrajassa ne kuuluvat temmeltävän ainakin pakkasilla, yäk!
Onnea jahtiin!!

eikku kirjoitti...

Mie hommasin kissan ja yhtään hiirtä ei ole sisällä näkynyt sen jälkeen....

Sesse kirjoitti...

Teillä pitäisi olla elävä hiirenloukku...meillä niitä on kaksi, tosin pentu ei varmaan vielä osais hiirtä pyydystää. Mutta ei ole hiiriä näkynyt, muuta kuin silloin kun vanhempi kisu on joskus sellaisia esitellyt :)

Susanna kirjoitti...

Elävää hiirenloukkua meille ei koskaan tule allergioiden takia. Ja sitäpaitsi... kuka kestäisi katsella, kun kissa käy keittiössä hiiren kimppuun? En minä ainakaan!
:-D

Tarutikki, apua... toistasataa!!!! Siinä kyllä varmaan alkaa jo rutiinia ollakin. Meilläkin oli giljotiinit vähän kesän aikana kangistuneet, mutta öljyttiin ne ruokaöljyllä ja taas toimivat oikein hyvin.

Sinisukka, toivottavasti teidän karkottimenne on parempi kuin meidän, meillä on sellainen tosi halpismalli.

Nonna kirjoitti...

Iik, mä en taida hiirikammoisena katsella tuota videonpätkää. Tytär tarkisti, että tässä postauksessa ei ole hiiren kuvia. =) Onneton minä...

Toivotaan, että nuo kaksi olivat ne mellastajat ja nyt saatte olla rauhassa!

ikki kirjoitti...

Ja porkkana on todella hyvä syötti. Lankeavat siihen heti! Ainakin meillä...

Katja kirjoitti...

Pala ruisleipää on toinen hyvä syötti! Joka vuosi siimahäntiä vaan on, teki mitä tahansa, toiset sitkeämpiä kuin toiset. No kevät tulee, ja alkaa ulkona riittää hiirulaisille touhua ja ruokaa.

Susanna kirjoitti...

Voi Nonna, toivottavasti et ole saanut traumoja kaikista hiirenraadoista ja etananmuljakkeista, joita olen tässä blogissa esitellyt!

Porkkanaa kokeilin joskus entisessä kodissa, kun ei sattunut olemaan kaapissa mitään muuta. Ei kelvannut silloin.

Katja, se on tosiaan yksi kevääntulon ihana lisä, että hiirishow ainakin loppuu!

marjamatilda kirjoitti...

Sähköinen hiirenkarkotin on mielestäni kivuttomin hiirulaisten poistoon. Olemme joutuneet harkitsemaan utta torjunta tapaa kun
Tahvo-kissamme pääsi kissojen taivaaseen 19vuotta ja 9 kk ikäisenä, joten meidän huushollin hiirien pyydystäjä on poissa. Emme aio hankkia uutta kisulia kun oli tosi vaikea luopua Tahvostakin, emmekä halua kokea sitä uudelleen.

Olivia kirjoitti...

No voi hitsi! Mutta hei, meillä parhaaksi syötiksi on todettu Hiirisuklaa, eli Fazerin maitosuklaa, jossa on pähkinöitä ja rusinoita! Kyllä hiiret ymmärtää hyvän päälle... :) Ja se on hyvä tekosyy ostaa suklaata, tulee nääs hiirille... :D Tsemppiä metsästykseen!

Susanna kirjoitti...

Marjamatilda, ymmärrän tosi hyvin sen, ettei tee mieli hankkia uutta kissaa edesmenneen tilalle. Yhden rakkaan lemmikin kuoleman kokeneena tiedän, miten tuskallista se on.

Olivia, aika houkuttelevaa! Hiirelle riittää puolikas pala, itselle jää kokonainen levy...

Reija kirjoitti...

meillä OLI sama ongelma. Nyt on kaksi kissaa :-)