keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Jotakin uutta ja joitakin mietteitä


Viime keskiviikkona täällä työhuoneella käynyt asiakas toivoi valikoimiin kännykkäpussia. Koska se oli toteutettavissa oleva toive, ompelinkin heti muutamia. Sittemmin toivottiin kaulanauhan sijaan pikalukkoa. Ompelin sellaisiakin. Nyt niitä saa sekä Verkkopuodista että täältä työhuoneelta.

Olen jokseenkin paljon pyöritellyt mielessäni näitä yrittäjyyskuvioita. Kun tajusin, että eräs menestynyt käsityöläiseksi mieltämäni yrittäjä tuo tuotteensa ulkomailta ja koristelee ne itse, alkoi minua mietityttää, mikä se käsityön itseisarvo oikeastaan on. Onko se loppujen lopuksi kuluttajalle edes kovin tärkeä asia, missä tuote on alunperin valmistettu ja kenen toimesta? Jos hintaa saisi reippaasti alemmas ja tuotantomääriä ylemmäs tehdasvalmisteisten tuotteiden avulla, eivätkös tehdastuotteet olisikin viksu veto?

Entä jos minäkin ostaisin kassit ja laukut valmiina ja sitten painaisin niihin kuosit itse?


Siitä taas aloin miettiä, että onko järkeä ylipäänsä painaa kankaita itse? Seulojen valmistaminen ei ole ilmaista, ja painamiseen palaa reippaasti kallista työaikaa. Maailmassahan on hirmuiset määrät kauniita kankaita. Mitä lisäarvoa kankaaseen tuo se, että kuosi on juuri minun piirtämäni? Mitäs jos ostaisinkin kankaat valmiina tukusta? Voisin laskea tuotteideni myyntihintaa ainakin pikkuisen alemmas.

Eli valmiista kankaista ulkomailla teetetyt tuotteet... ja sitten olinkin jo kumonnut koko Susannan Työhuoneen liikeidean. Sehän se minun juttuni juuri onkin: käsintehtyä, kotimaista tavaraa minun omilla kuoseillani.

Niin että tällä mennään jatkossakin ja odotellaan uusia kuningasideoita.

Näin kevennykseksi nappasin Pilvitarhan pajalta musiikkihaasteen. Eli seuraavaksi päivän biisi! "Day 1 - My favourite song" eli lempparini on tällä hetkellä Jukka Takalon Miss Kollaja. Kuunnelkaa ja keskittykää. Upiata.


day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year

14 kommenttia:

AnniP kirjoitti...

Minua ainakin kiinnostaa kuka on tehnyt ja missä, pyrin aina uutta ostaessani sen selvittämään. Tuunatut teolliset tuotteet eivät iske!

Susanna kirjoitti...

Hyvä Anni!!!! :-)

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Näitä minäkin olen miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Kiertänyt ajatuksissani ja kehää ja palannut takaisin. Kaikilla asioilla on puolensa - ja hintansa. Itse en paina kankaita, joita käytän. Haluaisin, mutta pitäisi hankkia seulan tekoon tarvittavat välineet ja tilakin taitaisi loppua. Valmiiden kankaiden käyttö ei ole yksiselitteistä, sillä nekin ovat jonkun suunnittelemia ja moniin on suunnittelijalla tekijänoikeus. Missä menee raja? Omassa putiikissani olen pitänyt kiinni käsintekemisestä. Mutta, jos kangas on teollisesti painettu, onko siitä tehty laukku käsintehty - ei 100 %:sesti. Niinkuin ei sekään kangas, johon kuva käsin painetaan. Annetaan siis asiakkaan päättää. Se on varmaa, että käsintekeminen on kaikkein kalleinta ja aikaa vievintä yrittämistä. Jatketaan silti.

noora kirjoitti...

Juuri näin. Näitä ajatuksia pyörii kyllä päässä, kun myös kuulin eräästä kuuluisasta "käsityöläisestä, jonka tuotteet haetaan Kiinasta suoraan tehtaalta markalla ja sit hän vaihtaa pari juttua ja hinta on käsittämättömän suuri. Ei siinä mitään! Kaikki maksaa. Joutuu hänkin maksamaan tullit ym. Mutta EI niitä tuotteita VOI enää mainostaa itse tehdyiksi!! Kusetusta, sanon kinä!

Susanna kirjoitti...

Pellavasydän, samoin minä mietin sitä käsillätekemisen rajaa. Jos minä ompelen kännykkäpussin ompelukoneella omassa työhuoneessani, se on käsityötä. Mutta entä jos sen kännykkäpussin ompelee ompelukoneella kiinalainen ompelijatar tehdashallissa? Miksei se enää silloin ole käsityötä? Tekotapahan on sama.

Noora, näinhän se on. Pitää olla tarkkana, miten tuotteitaan markkinoi. Hintaahan voi toki jokainen panna niin paljon kuin sielu sietää, vaikka tavara olisi tehty missä. :-)

Maesa kirjoitti...

Pidän kuoseistasi ja itsekin käsityöyrittäjyys vaihtoehtoa pohtiessa tulee samanlaisia ajatuksia minullekin. Ainakin nyt tuotteesi ovat eettisiä sillä ne tuotetaan valvotuissa oloissa ;) Toiseksi ainakin sinulla on täysi käyttöoikeus kuoseihin ja väreihin.
Suomelainen työ maksaa ja yrittäjän leipä on tiukassa, kunpa vain kaikki muutkin sen ymmärtäisivät ettei käsityöyrittäjä ilmasta hintoja vetele.

Voimia ja pidä oma linjasi.

Susanna kirjoitti...

Kiitos tsempistä, Maesa!

Tosin käyttämäni puuvillat ja pellavat tulevat ties mistä, enkä niiden eettisyydestä tiedä valitettavasti yhtään mitään.

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Sellainenkin pointti vielä tähän keskusteluun, mihin jo viittasitkin kiinailaisella ompelijattarella. Virosta ostan pellavaa ja löytänyt yhden ihanan putiikin, jossa täti itse koko ajan neuloo ja myy itse ja äitinsä tekemiä tuotteita. Olen jonkun 100 % villaa neulenutun tuonutkin sieltä. Onko se sitten jotenkin huonompaa, että tekijä on meren takana, kuin että jos myyn saman verran pohjoisessa asuvan käsityöläisen tuotteita. Ei se ole kotimaista, mutta käsityötä kuitenkin, ja tiedän, kuka on tehnyt ja missä. Ja täti oli aivan hirveän iloinen, kun sai kaupat.

Henna/Koti asemalla kirjoitti...

Kyllä mä ainakin ostan mielelläni yrittäjiltä itsetehtyä tavaraa. Varsinkin kun haaveissa olisi itselläkin joskus vastaava työ, niin kyllä sitä haluaa tukea yrittäjiä.
Kivaa myös tietää että mistä tuote on ja kuka sen on tehnyt.
Tosin tylsää tuollainen että joku käsityöläinen myy muualta ostettua tuotetta omanaan. Ei siinä muuta, mutta se asia pitäisi sitten olla tiedossa.

Kyllähän mä nyt tiedän että sinäkään et itse tee kankaitasi, eikä sitä tarvitse erikseen kertoa. Mutta ompelut sun muut, periaatteessa valmis työ joka myydään omana, on eri asia koska siitähän mä siinä maksan, itsetehdystä. Eikä se sitten olisikaan sitä....

Susanna kirjoitti...

Pellavasydän, ei se tekijän asuinpaikka minustakaan ole mitenkään olennaista. Nyt kun asun tässä Venäjänrajalla, niin olen miettinyt, että kannattaisikohan hakea viisumi ja ruveta ostamaan pellavat suoraan Venäjältä... siitä aiheesta olen ajatellut postauksenkin kirjoittaa joku päivä.

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Olipa hyvä teksti jälleen kerran! Itse joudun pohtimaan täysin samoja juttuja ja täällä Chilessä se on vieläkin vaikeampaa kuin Suomessa. Suomessa ihmisillä kuitenkin on varaa ostaa korkealuokkaista käsityötä, Chilessä ei ole, ainakaan täällä, missä minä asun, pääkaupungissa saattaisi olla helpompaa.

Minä meinaan tulevaisuudessa avata oman liikkeen, jossa myyn töitäni ja kyllä minulla on toiveena, että löytäisin jotakin valmiiksi tehtyäkin, jota voisin tuunata tai muutella paremmaksi ja sillä tavalla saisin lisää myytävää. En usko, että pystyn kaikkea tekemään itse. Ajatuksena on esim. ostaa jotain rottinkinhuonekaluja, maalata ja ommella tyynyt niihin tms. Tai palleja, joiden istuinosaan maalaisin kivan kuvan...no, saa sitten nähdä, mitä jaksaa ja pystyy itse tekemään, mutta täällä kaiken pitää olla halpaa tai ei saa myytyä.

Onko minun tekemäni työt kotimaista käsityötä Suomessa, vaikka asun Chilessä? :o Siinä onkin miettimistä.

Susanna kirjoitti...

Hoo, hyvä kysymys! Mitä se kotimaisusskaan oikeasti tarkoittaa? Jos Suomen kansalainen asuu ja tekee käsityötä Kiinassa, muuttuuko kotimainen laatu heti kiinalaiseksi hutuksi? :-D

Ei minusta siinä ole mitään pahaa, että ostaa valmista kamaa ja tekee niihin muutoksia. Toivottavasti Mia, sinunkin liike vielä toteutuu. Tajuan hyvin, miten kalliiden tuotteiden myyminen on Etelä-Amerikassa varmasti vielä vaikeampaa kuin täällä.

Kuje kirjoitti...

Tärkeän asian nostit esille!

Minua itseäni miellyttää ostaa yksilöllistä ja uniikkia, ennemmin kuin massatuotantoa jota sitten löytyy joka kodista. Mutta se pitää samalla hyväksyä, että hinta on myös kalliimpi. Toisaalta ajattelen, että juuri kallis hinta saa ajattelemaan mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa, ja valitsee myös sellaista jota pitää pidempään. Samalla siis ehkä hieman lisää ekologisuutta tähän maailmaan!

Susanna kirjoitti...

Hyvin puhuttu, Iiris.