Eilen illemmalla saimme vielä pormestarintuolien kaupanpäällisiksi pyöreän sivupöydän. Siihen laitoin ihanasti Venäjältä ostetun vedenkeittimen pannumyssyineen. Piste iin päälle.
Ah onnellisuutta.
Nyt sitten lumikola taas esiin ja reippaasti lumitöihin. Sen jälkeen sopii istua hörppimään teetä ja mutustamaan proteiinipatukkaa lämpimään salonkiin.
14 kommenttia:
Oooh! Hieno pöytä - salonki alkaa muotoutumaan :)
Pitäisi ehkä perustaa ompeluseura? Teetä, kirjontatöitä ja tylsännäköisiä, mutta suussasulavia pikkuleipiä.
Olen jo kohta oven takana tikkauksen kans. Toivoisin lusikkaleipiä.
Ne olivatkin mun bravuurini teini-iässä. Kaurakeksien ja mokkapalojen lisäksi.
Aivan samanlaista pöytää hypistelin eilen kirppiksellä. En vain keksinyt sille sopivaa paikkaa meiltä, mutta teidän salongissa se on kuin kotonaan :)
Oi ihanuus noita pormestarrin tuoleja tuossa edellisessä postauksessasi...ja mikä ihana väri!
Tuo vedenkeitin! Herrajesta onko tommosia oikeasti olemassa, eikö ne kaikki olekaan mustia/metallivärisiä/valkeita rumiluksia? O_O Tommonen mulle, rakas joulupukki tai hammaskeiju tai vaikka St. Patrick!
Saman tien piti etsiä, että onko tuota esitelty täällä blogissa tarkemminkin ja onhan sitä. Miten multa on mennyt ihan ohi? Mutta vieläkö keitetty vesi maistuu muoville vai onko maku hälvennyt käytössä?
Eilinen juttu olikin jääny lukemati, oli kiiru päivä. Hiano salonki sulla! Kelpaa kahvitella. Toi vedenkeitin on ihana!
Jos minulta olisi vielä pari viikkoa sitten kysytty, haluaisinko tuollaisen pöydän meidän kotiin, en olisi halunnut. Mutta tuolien seuraksi se sopii täydellisesti.
:)
No niinpä! En ymmärrä miksi tällainen vedenkeitin ei ole standardi ja ne rumat avaruusaluksen näköiset sitten hifistelyä!
Vesi ei enää maistu eikä haise muoville, joten voin pelkästään suositella tekemään reissun Viipuriin Karuselli-ostoskeskukseen hakemaan tällainen kapine teillekin. :)
Niin kelpaa. Elämä hyvä.
Hieno juttu, että se muovisuus haihtui. Se on tosi kurjaa jos teetä särpiessä tuntuu kuin imeskelisi muovipussia. Tämä tarkoittaa siis sitä että nyt on yksi (oivallinen) syy lisää lähteä lopultakin tekemään Viipurin-matka. ;)
Oi ihanuus punaisen salongin nojatuoleja! Pakkohan niiden oli tuohon huoneeseen päästä. Ja minä en myöskään kestä tuota vedenkeitintä! Miksei tuollaisia näy enemmän, se on niin hieno!
Lähetä kommentti