Jouduin puolivahingossa mukaan ihan liian vaativaan blogihaasteeseen. Jokaikinen päivä pitäisi valokuvata AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA + kertoa päivän kohokohdat ja kuulumiset. Kokonaisen kahden viikon ajan! Ei ketään kiinnosta, eihän? Minun päiväni ovat tosi tylsiä. Jo ensimmäisen päivän saldo osoitti, että tästä tulisi toooodella tylsät kaksi blogiviikkoa, jos jatkaisin tätä. Päiväni kohokohta oli tunnin mittainen kävelylenkki. Jännittävää, eikö?
Aamu. Heräsin puoli yhdeksältä ja näin, miten aurinko paistoi salin ikkunoista sisään. Olin juuri nähnyt mitä miellyttävintä unta. Mahtava aamu!
Päivä. Aikani tietokoneella kökittyäni kävin sillä pitkällä kävelyllä ja sitten leikkasin ja prässäsin tiskirättejä. Kuuntelin samalla Cheekin levyä, sillä se tsemppaa minua kovasti tylsissä hommissa.
Naama ja hiukset. Ettehän toki kuvittele minun tällääväni omaa päätäni tänne joka päivä? Päivän kampaus ja naamukka kuuluvat Kenille.
Ruoka. Juttailu jatkuu yhä hyvällä mielellä, vaikka paino ei putoakaan mihinkään. Muuten olo on hyvä. Kello kolmen maissa söin proteiinipatukan ja hörppäsin teetä. Kuten joka päivä.
Ilta kului ensin työn merkeissä. Tein tiskirättejä ihan mahtavalla flowlla. Sain leikattua, ommeltua ja prässättyä sata rättiä. Lopettelin hommat iltakahdeksalta ja majoituin sohvalle katsomaan telkkaria ja kutomaan pipoa.
Tärkeintä päivässä oli se, että Kerttu on muuttunut taas aktiiviseksi olennoksi. Koko talven kestänyt lahnailu on vaihtunut iloiseksi puuhasteluksi. Kertulla on taas energiaa, se kaivelee innokkaasti puruja ihan kuin nuorena. Tämä on ihan takuulla merkki keväästä. Kertusta en saanut napattua kunnollista kuvaa, mutta tässä on suttuinen videonpätkä tuosta suloisesta pikku peppulista työn touhussa.
Jotta ette kuolisi tylsyyteen seuraavan kahden viikon aikana, siirränkin haasteen omalta osaltani Instagramiin, sillä siellä tämä tuntuu luontevammalta.
13 kommenttia:
Ei se haittaa, jos paino ei putoa, kunhan ei suuresti nouse :) Välillä tulee semmosia vaiheita, mut ei piä lannistua, siit se taas lähtee.
Sata tiskieättiä... Mulla ko menis ehkä viitisen minuuttia yhteen rättiin, niin sata veis aikaa yli 8 tuntia. Kauhee urakka!
En usko, että kahdeksaa tuntia meni, mutta en katsellut kelloa. :)
Noussut kilon. Kahdesta lätystä? Aika ankeaa.
"Lahnasta silakaksi", kirjoittanut Kerttu Talvikko :D
Heather
Sun piti muokata tästä haasteesta mielenkiintoinen, ja nyt mä en näe sitä paitsi tuossa sivussa! :D Olen ihan varma, että olisit jotain hauskaa keksinyt joka päivä, mutta olen samaa mieltä; ihan liian vaikea haaste. Onneksi minulla on enää lupaamani pari päivää jäljellä.
No on ankeaa, mut ei se mitään. Kato pitemmällä tähtäimellä. Jos nousee toisen, ni on jotain vialla ;) Sit piti sanoo, että miun päivän kohokohta oli 15 minuutin kävelylenkki, että voitit :P
Symppaan ja komppaan Kerttua! (Onko tuollaisia verbejä olemassa.) Mutta siis: energiaa tuntuu olevan ainakin kolminkertaisesti, työpaikalla ne happamimmat ärhentelijätkin ovat yks kaks hyvää ja aurinkoista seuraa ja elämä tuntuu kerta kaikkiaan keveältä. En keksi mitään muuta syytä kuin tuo ihana, armelias, kaivattu, mahtava VALO joka on tullut takaisin. Ihana valo.
Kyllä me ollaan sitten meneviä naisia. :P
Elämäntapakouluttaja Kerttu.
Ei riittänyt mielikuvitus tekemään tästä mielenkiintoista. Jos nuo sanat edes olisivat olleet jotenkin outoja, niin tästä olisi voinut kehittää hyvinkin jännän haasteen. Mutta oikeasti... hiukset? Ruoka? Plääh. :D
Kyllä. Valo. Jo pelkästään se, ettei polttopuita enää tarvitse muistaa rynnätä hakemaan just täsmälleen klo 12 ja kahden välissä, on niin vapauttavaa. Vielä kuudelta illallakin näkee eteensä. Huippua!
Mutta jos mun tavoitepaino on 63 kiloa, niin todellisuudessa se pitääkin asettaa 60 kiloon, koska heti kun tästä ruokavaliosta lipsuu, tulee pari kiloa nesteitä kehoon.
Lähetä kommentti