keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tapaus Cheek


Ne teistä, jotka seurailette Instagramiani, tiedättekin jo, että tykkään kuunnella Cheekiä, kun leikkelen tiskirättejä. Tuo ennen niin vastenmielinen työvaihe on muuttunut mieluisaksi Cheekin levyjen ansiosta.

Minähän olen kahlannut tämän elämäni läpi todella huonon itsetunnon varassa. Nyt Cheekin musiikista on tullut minulle kummallista itsetuntosuggestiota. Kun laitan Cheekin levyn soimaan, minuun tulee uutta voimaa ja uskoa tekemisiini. Minähän vajoan aika helposti ilman mitään syytä epätoivoon riepujenikin kanssa, mutta kun Cheek jankuttaa voimallista omahyväisyyttään korvissani, rakastan rättejäni joka solullani ja uskon niihin. Ja uskon itseeni siinä samalla.


En yleensäkään ole mikään suuri musiikin ystävä. Tykkään olla hiljaisuudessa. En osaa keskittyä tekemiseeni, jos taustalla soi musiikki. Tämä Tapaus Cheek on jo pelkästään siksi hyvin poikkeava ilmiö.

Ja miksi juuri Cheek? Suomalaista hiphoppia, räppiä, mitä ihmettä lieneekään. Jotain sellaista, jota en ikinä ole voinut sietää. Rasittavaa riimittelyä, ärsyttävää jumputusta. Idioottisanoituksia. Ryyppäämisen ihannointia, isotissityttöjä, tolkutonta snobbailua ja kulutusjuhlaa. Yäk.

Miten ihmeessä tähän tilanteeseen on tultu? Miksi minulla on nyt joka päivä treffit Cheekin kanssa työhuoneellani?


Telkkaristahan tuli Vain elämää, muistatte toki. Herra Tiihonen osoittautui siinä huiman hauskaksi tyypiksi, todella sympaattiseksi ja erikoiseksi. Snobbailu nauratti minua, se herätti jopa liikutusta; miten kukaan voi olla noin pinnallinen. Mutta nuoren miehen vahva usko omaan tekemiseensä ja siihen, että hän todella muuttaa maailman musiikillaan, oli minusta hyvin virkistävää kaiken suomalaisen vaatimattomuuden keskellä. Voihan ihastus!

Ostimme molemmat levyt, jotka ohjelman tiimoilta julkaistiin, ja minä kasasin niistä lempparibiisini mp3-soittimelle kävelylenkkejä varten. Huomasin, että melkein kaikki valitsemani biisit olivat joko Cheekin esittämiä tai toisten artistien versioita Cheekin biiseistä. Ja sitten tuli Vain elämään toinen tuotantokausi, joka oli todella tylsä. Tajusin, että sen ensimmäisen kauden sielu olikin ollut Cheek. Hänen biisinsä olivat ohjelman helmiä. Sekä niin, että muut esittivät Cheekin kappaleita, että niin päin, että Cheek esitti muiden.


Kun Sulo sitten osti Cheekin oman levyn, minä pyörittelin silmiäni. Sehän on räppiä, ei sitä voi kuunnella! Vaivihkaa kuitenkin kuuntelin. Ja kuulin. Ja tajusin, että pitää kuunnella niiden sokka irti -juttujen ohi. Ei pidä katsoa videoita, joissa on kuohuvia juomia, tissejä, pakaroita ja ylihintaisia autoja. Pitää kuunnella sanoja. Ja minä kuuntelin, ihan vakavasti. Ja samalla minä kasvoin, ryhtini koheni, sakset suihkivat bambua palasiksi joutuisasti. Kroppani lähti jammailemaan, lauloin mukana.

Nyt minulla on kolme Cheekin levyä, joita kuuntelen aina, kun leikkaan rättejä. Uudestaan ja uudestaan, enkä kyllästy lainkaan. Joka kerta tulen hyvälle tuulelle ja hirmuisen energiseksi. Luulen, että kun ihmisellä on niin törkeästi itseluottamusta, kuin Cheekillä tuntuu olevan, siitä ihan pakosti riittää pisaroita myös kuulijalle. Sellaisen itsevarmuusryöpyn edessä ei vaan voi vähätellä itseään ja saavutuksiaan.


En minä ihaile rikkauksien tavoittelua, skumppaa ja nopeita autoja, vaikka niistä paljon noilla levyillä lauletaankin. Ne ovat Cheekin unelmia, minulla on omat unelmani. Mutta minä ihailen hänen tapaansa kulkea kohti unelmiaan, pää enemmän pystyssä kuin se edes voi olla, niin ylpeänä ja tosissaan, tavoitella aina korkeammalle ja saavuttaa tavoitteensa. Jättää arvostelijat omaan arvoonsa ja vaatimattomuus unholaan. Siinä on oikein hyvä esikuva tällaiselle nelikymppiselle, liian helposti itseään vähättelevälle höpsöemännälle, jonka unelmiin kuuluu tienata räteillään just sen verran, että elossa pysyy ja voi ehkä joskus ostaa uuden skootterin, jolla "painaa ohituskaistaa".









76 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi, olen ihan liikuttunut. Tosi mahtavaa että olet löytänyt voimamusiikkisi! Kaveri olisi varmasti todella otettu, jos tietäisi. Tää on todella hienoa!

Laura kirjoitti...

Nyt kyllä puit upeasti sanoiksi sen, minkälainen suhde mullakin on Cheekin musiikkiin. Vielä kaksi vuotta sitten olin kulkahattu tanassa arvostelemassa ja kielsin alakoululaistani lauleskelemasta "vedin päivin öin, rälläsin ja duunit laiminlöin", koska on niin kamalaa tuollainen.
Ja nyt kuuntelen pojan levyä autossa ja hoen pojalleni että "ota mallia, otaota mallia"! ;-)

Laura kirjoitti...

*kukkahattu

Susanna kirjoitti...

Ihanaa, täällä oli yksi oikea kommentti kymmenen spämmin seassa! Roskapostittajista on tullut niin nopeita, että ne tykittävät postaukseni täyteen ennenkuin ehdin näitä julkaistakaan...

Sulokin aina nauraa, kun minä venkoilen pitkin huushollia hokien kukamuumukakukamuumuka, että eipä arvaa Cheek mitä meni tekemään. :D

Susanna kirjoitti...

Tee niinku mä!

Juu, olen kyllä sitä mieltä, että eivät nuo sanoitukset ihan alakoululaisia varten ole, mutta toisaalta... Sulo kuunteli siinä iässä Kikkaa ja minä Akia ja Turoa!

"Herrkkuumutteri! Karvainen kipsa auki heti!" Niin minä lauloin kakarana ihan tyytyväisenä ja ihan kelpo aikuinen minusta kasvoi. :D

Heli kirjoitti...

Noita räppäreitä pitää nimenomaan kuunnella ajatuksella ja löytää sieltä se sanoma. Minä tykkäsin tosi paljon Pikku-G:n sanoituksista silloin kun hän oli pinnalla enemmän. Vaikka tyyppi on omien lasteni ikäluokkaa, ne jutut vaan jotenkin iski. "Oma perhe - on tärkein - kaikki muu tulee vasta sen jälkeen..." ja sitä rataa.

Cheekillä on paljon hyviä sanoituksia myös ja tarttuvia riimejä. Meidän teinarit pitää sitä kyllä tosi itserakkaana just noiden kukamuumuka-juttujen takia... Mä en katsonut Vain elämää, mutta tiedän että sen kautta Cheek on saanut faneja tosi paljon - mullakin on yksi tuttu nelikymppinen, joka fanittaa sitä aivan täysillä! Tai tarkalleen ottaen koko hänen perheensä fanittaa!

Mun mielestä on huikeeta, miten paljon musiikki saa ihmisissä aikaan. Sanojen vaikutus on suuri!

Susanna kirjoitti...

Nythän tulee Radio Suomipopilta tosi paljon räppiä. Mutta mikään muu ei ole tehnyt minuun vaikutusta niinkuin Cheek. Ne ovat justiinsa sitä, mitä aina olen pitänyt niiden olevankin: ärsyttäviä riimejä ja hokemisia. Joudun aina vaihtamaan kanavaa, mutta jos sattuu tulemaan Cheekiä, käännän ääntä suuremmalle. Hämmentävää.

Luulen, että Vain elämää toi Cheekille ihan hirmuisen liudan meitä kypsään ikään ehtineitä faneja. Samoin taisi käydä Jonne Aaronille. Tädit tykkää samoista kuin teinityttärensä. Onhan se hauskaa.

Toisaalta Cheek herättää uskomattoman paljon suoranaista vihaa. Mainosmiehet tietävät, että siinä on suosion salaisuus: olla sellainen, jota sekä rakastetaan että vihataan täysillä.

Tiina kirjoitti...

Ensin Duudsonien uusinta ja sitten Cheek muusana *niisto*

Anonyymi kirjoitti...

Tästä kehkeytyy uusi lahjusgate: Tsiikki lähettää sulle tästä kaikesta ylistyksestä palkinnoksi blingbling-skootterin ;D

arvaa Heather

Susanna kirjoitti...

Oletko sä mennyt liikuttumaan Duudsoneista? :D

Voi sua. <3

Susanna kirjoitti...

Ei herranjumala. Niin tietysti! :D

Kauhea ajatus. Se edellinen skandaali oli ihan kamala juttu kaikkine käänteoneen. Mutta
Sitten mun pitää vaan muistaa että "vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa, antaa niiden hiillostaa, ei vois vähempää kiinnostaa-aa-aa-aa!"

Maija kirjoitti...

Hyvänen aika! Tarttisko munki kokkeilla sen musiikkia. Nimen oon kuullu, musiikkia en koskaan. Mää ko kuuntelen vaan Radio Gramoxia. :-D

Susanna kirjoitti...

Ethän siinä varsinaisesti mitään menetäkään, vaikkei JiiHooTee sitten niin iskisikään. :)

Soja kirjoitti...

Onhan se sairasta (pus), mutta olipa kauniisti kirjoitettu! Mie kyllä ymmärrän pointtisi, mie olen aina pitänyt erilaisesta musiikista kuin "pitäisi" ja miulle nimenomaan sanat ovat erittäin oleellinen asia. Sie oot kyllä paras! Kuka muu muka?

Susanna kirjoitti...

Kiitos aamun nauruista. Sairastahan tämä on. Aika monta päivää olen miettinyt, kehtaako tällaista julkisesti tunnustaakaan. :D

Äitix5 kirjoitti...

Oiiii, mulle tuli tästä niin hyvä mieli :) Mulla kävi vähän samoin aikanaan. Aloin etsiä biisejä juoksulistalle. Juokseminen oli ollut tauolla monta vuotta. Vahingossa sekaan eksyi (varmaan omien lasten vuoksi) järjetön (härski) trilogian nyytit-biisi. Jostain syystä siinä oli niin hyvä rytmi ja yhtäkkiä aloin kaivella niiden mukana biisissä olleiden räppäreiden omia tuotantoja. Löysin uniikin, elastisen, spektin, tph.n jne. Minua innoittaa se hävytön meininki! Saan itsestäni niin paljon irti juostessa, biiseissä on voimaa!!!! Kyllä mun mies hiukan nauroi kun lauloin mukana biisiä jossa on kohta "nuolen joka naisen yhen kerran kiitolliseen tilaan..." OIKEESTI :D. No syvällisempiäkin juttuja löytyy, kun enemmän perehtyy. Ja hei, cheek vaan on <3 Vähän huippua, että muutkin keski-ikäistyvät nauttii hiphopin ilosanomaa!

Pihi nainen kirjoitti...

Ihana postaus, ihanat rievut! Tämä kotimamma petaa täällä juuri Cheekin tahtiin. :)

Jannen Kuvia ja Kuulumisia kirjoitti...

tunnustan :-D minäkin kuuntelen, vaikka ensin inhosin moista musaa, kaverin autossa oli pakko kuunnella, aloin kanssa kuunnella sanoja

Marjaana kirjoitti...

Voi mikä ihana postaus!

Sun jos kenen pitäisi olla ylpeä saavutuksistasi ja elämäntavastasi. Hyvä, jos Cheek (tai mikä ikinä muukin asia) siihen auttaa.

Mäkin inhosin aluksi ko. artistia, mutta sitten rupesin myös näkemään itseironiaa sanoituksissa ja yllätin itseni - kohta keski-ikäisen tädin - hoilaamasta epävireisesti autoradion tahtiin Cheekin biisejä. Niistä TULEE hyvälle tuulelle!

Anonyymi kirjoitti...

Aah, täytyykin alkaa kuunnella Cheekkiä muutenkin kuin radiosta, jos se on sinun hurjan tarmokkuutesi salaisuus :D
Enpä ennen eka jakson kuvauksia tiennyt mitään hänestä ja ihmettelin että kuka muka oli bongattu kylällä.. Muut tähdet tunnistin helposti;)
t. R täältä....

Tiina kirjoitti...

Noku ne itekki itki ja ja ja...

Tiina kirjoitti...

Mäkin pidin Cheekin musaa kohtuu ärsyttävänä, mutta Vain elämää käänsi ajatusmaailman päälaelleen. Nyt on mp3 täynnä Cheekiä ja juoksulenkki kulkee paremmin ja tunnen olevani kovassakin tikissä, vaikkei totuus ihan sitä olekaan :P

Tiina kirjoitti...

Ja tämä pompsahti nyt kyllä ihan johonkin väärään rakoon, mutta hällä väliä :)

Unknown kirjoitti...

Täytyypä kuunnella lasten Cheekin levyjä joskus ajatuksella. Itse olen vasta aloittanut oman voimaantumisprosessini ja apua olen saanut Juha Tapiolta. Jos ei tempo ole liian hidas, niin laita esim. Kelpaat kelle vaan soimaan. Paranemisprosessin vaiheesta riippuen annan itkuvaroituksen. Blogiasi seurattuani epäilen, että sinä olet jo paljon pidemmällä prosessissasi. =)
Aurinkoisia päiviä!
Outi

Susanna kirjoitti...

<3

Susanna kirjoitti...

Hauskaa lukea näitä. Enhän minä siis ole ollenkaan outo, kun voimaannun Cheekistä!

Susanna kirjoitti...

Eih! :D

<3

Susanna kirjoitti...

Taitaa olla aika monella mammalla treffit Cheekin kanssa ihan päivittäin. :P

Susanna kirjoitti...

Cheekin pakkosyöttöä. :)

Susanna kirjoitti...

Kauhealtahan tämä minunkin mukanalaulaminen kuulostaa, kun säveltä ei ehdi edes yrittää tavoittaa kun kieli on niin solmussa siinä vauhdissa. No, onneksi ei ole kuulijoita. :D

Susanna kirjoitti...

Tuliko kylälle säpinää kuvausten ajaksi? Vai ehtivätköhän ne tähdet edes liikkua siellä kylillä?

Susanna kirjoitti...

Voi että, Outi. Kylläpä osuit nyt oikeaan, sillä nimenomasn tuo biisi oli viitisen vuotta sitten se tärkein biisi minulle. Juha Tapio soi siihen aikaan meillä aina autossa, oli voimamusiikkia meille molemmille.

Nyttemmin tyyppi tekee niin joutavia ilorallatuksia, että ne eivät kyllä tunnu missään.

Susanna kirjoitti...

Ja toivotan sulle paljon voimaa ja energiaa sillä voimaantumistielläsi! <3

Anonyymi kirjoitti...

Eikä! En olisi uskonut, että sinäkin!!! Oon jo 45v ja fanittanu kans Cheekiä Vain Elämää -ohjelman jälkeen. Mutta miksi mua HÄVETTI kiikuttaa se uusin levy kassalle ja HÄVETTÄÄ luukuttaa sitä autossa täysillä ja laulaa mukana? (Teen sen vaan maantiellä, kaupunkiajossa ajan ihan rouvana ;-) ) Tää on joku ikäkysymys...

Unknown kirjoitti...

Kiitos! Paljon on tekemistä...
Outi =)

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkihan oli niiiin salaista että huvitti. Kerran kuvauspaikalla olleena en tiennyt mistä edes on kyse. Oli heitä bongailtu kaupassa ainakin ja tietysti tuosta linnan ohi ajeltiin jarrutellen josko joku sattuisi vilahtamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! minuun uppoo ANTTI TUISKU...muiden kauhuksi?? suurin osa ystävistä sitä mieltä ettei osaa laulaa??? mutta miepä ihastuin häneen jo kerran Rovaniemen SIWASSA kun ei vielä ollut julkkis!! ja oli kaupassa töissä ja niin IHANA. tätä muistan mainostaa kaikille kun puheeksi tulee. Omistan kaikki Antin levyt ja eräässä vaiheessa kuuntelin päivittäin ja LUJAA koska olen kuulovammainen ja musan kuuntelu on vaikeaa ...täytyy laittaa volyymia rutkasti että saa sanoista selvää joten naapurikin kuulee että taas se kuuntelee sitä Anttia?? Ja mitä parhainta musaa kun irrottelee tapetteja ja jammaa samalla.. ja raakkuu sanoja karmean huonolla äänellä...lempparini on biisi Hyökyaalto. Että voi 47v kotirouva seota näin pahasti??? enpä mie nuorena mitään pahemmin fanittanut. Ja miulle riittää tää kotona kuuntelu...ei innosta lähtee notkumaan teinityttöjen sekaan keikalle...tai no ehkä se vois olla kokemus?? Iiris.

Anonyymi kirjoitti...

Apua, ei ei ei ei :D :D mikä juttu cheekki on? Miksi se iskee melkein kaikkiin 35-50 vee naisiin? :D en kestä :D ite 30 vee ja cheekki oli kova Sillon 18vee, avaimet mun kiesiin soi ja ajeltiin pitkin kyliä. Cheekki oli väkivaltainen, röyhkeä.. Nyt tuntuu jotenkin teennäiseltä. Jännästi sitä luo mielikuvan mikä on ja pysyy :) mutta että sinäkin Susanna. OMG. :D

Katja kirjoitti...

Tässä toinen nelikymppinen joka fanittaa herra Tiihosta. Puhelimeen ladattuna kuuntelen kun ajan yksin autoa, perhe ei kestä :D

Susanna kirjoitti...

Minua hävettää ehkä vaan se, että Cheek on niin muotia. :)

Susanna kirjoitti...

No Anttihan on lutunen! Onneksi olen itse niin epämusikaalinen, etten ollenkaan kuule sitä, että hän "laulaa väärin". Näin Antin sattumalta kerran esiintymässä Kampin kauppakeskuksessa ja voi hyvät hyttyset, miten se poika säteili!

Susanna kirjoitti...

Hih, minä brutus. Ehkä meihin vetoaa se, että Jare EI ole väkivaltainen ja röyhkeä. En tuedä, hassuahan tämä tidiaan on. :)

Susanna kirjoitti...

:) tässähän on ihan faniklubi jo koossa.

Susanna kirjoitti...

Kännykällä kirjoittaminen.... Tiedä. Tosiaan

Me Wämili kirjoitti...

Minut tuntevat ihmiset eivät koskaan voineet kuvitella,että minuun kolahtaisi nimenomaan kotimainen hiphop tms. Nimenomaan Cheek,mutta soittolistalta löytyy myös Paleface,Uniikki jne.

Tällä hetkellä ehdoton suosikkini on Skandaali ja nimenomaisesti:
https://www.youtube.com/watch?v=VcRhW-l7MZY

Jotenkin niin iskevä biisi.
Muutenkin kuuntelen pääosin vain kotimaista musiikkia,kaikkien ystävieni kauhuksi =D, koska osaan samaistua sanoihin paremmin :)

Anni kirjoitti...

Hei, niin tiedän tunteen. Joka aamu korvissa napit ja jare, työpäivä alkaa aina iloisella mielellä ja uskon itseeni. Supermahtavaa, aina ei tarvi hitto nöyristellä. Parin viikon sisää oon löytänyt itseni myös jaren keikoilta, vaikka ensin olin et no-no-no. Ja muut sanoo mitä sanoo, ni mie sanon et wow!

Anonyymi kirjoitti...

Siskoni linkitti mulle tämän cheek-päivityksen,aiemmin en ole blogiasi lukenut....Meillä koko perhe tykkää Cheekistä ja se on sekä Vain elämää-sarjan että esikoisemme,15-v. aikaansaannosta.Tyttäreni elää ja hengittää JHT:ta ja sitä kautta minäkin,35-v. kolmen lapsen tavisäiti, oon oppinut näkemään juuri tuon kaiken,mistä kirjoitit!!Voimamusaa,itseensä uskomista,ehdottomasti!Et ole lainkaan outo,päinvastoin!😊 Jare antaa meille uskomattoman paljon ja on ihanaa,että meitä on niin paljon!😊 LUUKUTA jatkossakin!

Anonyymi kirjoitti...

Siis sen vakivaltaisuuden ja sekoilun takia meni maku tyypistä silloin aikanaan. Nyt tyyppi on niin erilainen, hämmentävän erilainen. Tämä on kummallinen Cheek ilmiö, jokohan joku sitä ilmiötä tutkii? :) Itse kuuntelen kyllä mm. Palefacea. Nyt kun otan tiskirätin käteen, ajattelen Cheekkiä ja sinua :D Mukavaa kevättä!

Liisa kirjoitti...

Jeee! Täällä myös yksi Cheekin tykkääjä :)

Susanna kirjoitti...

Hitsi, ymmärsin ihan nurinkurisesti tuon edellisen kommenttisi. Anteeksi. :D

Ja kiitos, samoin!

Susanna kirjoitti...

:D

Susanna kirjoitti...

Voi, tuo liikuttaa minua. Jatkan luukutusta.

Susanna kirjoitti...

\o/

Susanna kirjoitti...

Minua vähän harmittaa, että olen niin myöhäisherännäinen, sillä Cheek kävi keikalla Imatralla kulttuuritalossa vuosi sitten. Se on sellainen konserttimuoto, johon lähtisin tois mielelläni häntä livenä katsomaan. Olisi tuolit ja hyvä näkyvyys. Mikään stadion ei minua houkuta, liian suurta. Eikä baaritkaan, liian myöhäiset keikka-ajat ja liikaa humalaisia ja kaikin puolin pelottavia "mirkkuja". :)

Susanna kirjoitti...

Täytynee kuunnella tuo skanadaalikin ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta nyt minun pitäisi mennä leikkelemään riepuja. :D

kirppu kirjoitti...

Minä kuulun niihin, jotka eivät Cheekistä pidä (julkisuuskuvan ihmisestä enkä musiikista). Vain elämää -sarja vain vahvisti mielikuvaani kyseisestä henkilöstä, enkä voi kuunnella sellaisen ihmisen tekemää musiikkia, ketä en arvosta lainkaan.

MUTTA, tämän kirjoituksen perusteella joudun hieman kääntämään kelkkaani. Onhan se totta, että tuollaista itseluottamusta ja röyhkeyttä on hyvä vähän arvostaakin. Liian paljon on tässä maassa nöyryyttä ja itseluottamuksen puutetta siellä, missä niitä ei pitäisi olla. Joudunkin varmaan tästä eteenpäin salaa yksin pimeässä nostamaan Cheekille edes vähän hattua. Vaikka joka toinen torstai.

Kiitos tästä. :-)

Susannafin kirjoitti...

Mä tykkään kanssa Cheekistä (julkisuuden) henkilönä, siitä miten hän on tehnyt itsestään brändin ym. Ja jotkut biisitkin on ihan jees.

Mä kuuntelen töitä tehdessä Spotifystä yhtä soittolistaa uudelleen ja uudelleen. Siinä on nyt parisataa biisiä, ihan laidasta laitaan kaikkea mun mielestä kivaa. En ole vielä kyllästynyt :)

Susanna kirjoitti...

Oi, ihanaa. Tietenkään kaikki eivät voi kaikista tykätä, ja tiedän, miltä oman veljeni naama näyttäisi, jos hän tämän tekstini sattuisi huomaamaan, mutta ei se haittaa.

Cheek ampuu hirmuisesti yli siinä itsetietoisuudessaan. Minä en tiedä kuinka paljon se on todellista Jarea ja kuinka paljon imagoa, mutta minusta on hienoa, jos siitä edes pieni murunen tarttuu suomalaiseen perusmaukkaan. Silloin, kun Cheek oli Vain elämäässä, hämmästyttävällä tavalla eräät muusikot ihan julkisesti paheksuivat asiaa. Typerää kaunailua, toisen väheksymistä ja lyttäämistä - siinähän suomalaiset perinteisesti ovat hyviä. Cheek tiesi takuulla, mitä teki lähtiessään mukaan siihen ohjelmaan.

Susanna kirjoitti...

Minäkin tykkään Cheekistä julkisuuden henkilönä. Niin korrekti, niin hienostunut, silti huumoria aina mukana. Ja sitten Vain elämäässä näytti koko maalle omat ihan friikit puolensakin. Rakastuin siinä vaiheessa lopullisesti, kun hän ei kyennyt menemään sisään niihin vanhoihin makuupusseihin. :D

Häntä ruutujen takaa katsellessa jo tietää, että tuo mies varmasti tuoksuukin hyvältä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hah, meilläpäin tätijumpassa hypitään usein Antin tahdissa, juuri hyökyaalto on eniten soitettu. Kyseessä on nk. Suomijumppa, missä raikaa suomibiisit. Cheek on tietysti listoilla. Näkisitte vaan kun tädit (minäkin) hyppivät täysillä Cheekin ja Antin tahtiin!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi 56v. sairaseläkeläinen.Olipa ihana postaus sinulta. Itse olen fanittanut Cheekkiä Sokka irti-kappaleesta julkaisusta asti. Elokuussa stadionille lapsilta saadun lipun kanssa. Jee.

Karkkis kirjoitti...

"Voimallinen omahyväisyys" - aivan mahtava termi! En ole kovin paljon Cheekiä kuunnellut tai muutakaan räppiä (vaikka toisaalta siinä musiikissa on jotain älyttömän huvittavaa, eikä pelkästään huonolla tavalla), mutta jotenkin tajuan tuon mitä tarkoitat ja voin kuvitella, että se ehkäisee tehokkaasti negatiivisiin tunteisiin vaipumista.

Anne kirjoitti...

Cheek on HYVÄ, Antti Tuisku on HYVÄ, ja meikäläiseen uppoaa Haloo Helsinkikin ihan täysillä. Luojan kiitos meillä asuu teinityttö ja neiti 8v, että saan ihan täysillä fanittaa siinä sivussa ;)

Laurakaisa kirjoitti...

Minä riitelin vasta naapurin Villen kanssa siitä, onko Cheek teineille voimaannuttava vai turhia menestymispaineita luova hahmo. (Täytynee todeta selvennykseksi, että minä ja naapurin Ville riitelemme usein asioista, sillä tavalla hyvässä hengessä.) Ville oli voimaannuttamisen kannalla, minä yritin kuunnella niitä sanoituksia ja sain aikaan vain kamalia mielleyhtymiä amerikkalaisesta menestysteologiasta. Ehkä olen liian tosikko, enkä siksi havaitse sitä että siinä tyypissä on jotain aitoa ja suuri osa on pintaa tai överiksi vetämistä. Mutta yököttää silti edelleen koko tyyppi, sen vähäisen perehtymisen myötä.

Olen enemmän Leevi and the Leavings -tyyppisen inhorealismin kannalla :)

Susanna kirjoitti...

Lapset ovatkin keksineet sinulle hyvän lahjan. :)

Susanna kirjoitti...

Se on hyvin hämmentävää. Ikinä ei musiikki ole tällä lailla minuun vaikuttanut. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joille musiikki on niin kauhean tärkeää. Minulle kun tärkeintä on se, mitä NÄEN, eikä se, mitä kuulen. Mutta hyvä näin, olen kiitollinen. :)

Susanna kirjoitti...

:D

Anonyymi kirjoitti...

Pitää tähän fanilistaan vielä lisätä, että laajalla ikähaitarilla meidänkin perheessä Cheek-faneja, teinistä liki 9-kymppiseen mummoon. :D
Raija

Susanna kirjoitti...

En ole teiniasiantuntija, mutta kallistun itsekin enemmän sinun kannallesi, enimmäkseen niiden videoiden takia. Se kuvamaailma, mitä niissä syötetään kakaroiden verkkokalvoille, on ihan kauheaa. Kyllä, minussa yhä asuu tiukka kukkahattutäti, mutta en kuitenkaan ole sitä mieltä, että yhdenkään artistin pitäisi ottaa opettajan ja ohjaajan vastuuta, vaan tehdä sitä omaa taidettaan omalla tavallaan. Oli se sitten vahingollista tai voimauttavaa. :)

Je kyllä, Leevin biisit ovat mielettömiä. Niissä on niin hienoja tarinoita.

Susanna kirjoitti...

:)

Anonyymi kirjoitti...

Mä itse kirjoitan juuri opinnäytetyötä ja kuuntelen kirjoittaessa juurikin suomiräppiä. Ja syynä nimenomaan se, että siinä on usein sellaista itsevarmaa uhoa, joka antaa voimaa itselle. Kiva jos olet kokenut saman! :)

Täytyy kyllä sen verran vielä kommentoida(en tiedä onko tätä käsitelty jo aiemmin kommenteissa) että tuo sun alkukäsityksesi on kyllä aika stereotyyppinen käsitys suomiräpistä, joka on ehkä ihan viime vuosina (hieman) murtunut. Itse esimerkiksi koin ala-asteella jossakin määrin yhteiskunnallisen herätyksen suomiräppiä kuunnellessa vuonna 2000 kuunnellessani Fintelligensin Kelaa sitä- biisiä :D Ja nykyään varsinkin on aika erilaisiakin taustoja biiseissä ja muutenkin hyvää meininkiä, eli ei enää pelkästään sitä jumputusta. :D Jos ikinä haluat kokeilla laajentaa suomiräp-käsitystäsi, suosittelen kokeilemaan esimerkiksi Asaa, Tulenkantajia tai Yhdentekevää! Kivaa viikonloppua sulle :)

Anni kirjoitti...

Totta että keikat on varmaan siistimpiä noissa konserttotiloissa, mutta täytyy sanoa, että pari baarikeikkaa on ollut mielettömiä, vaikka en itsekään jaksa kaikkia supersuloisia mirkkuja ja liikahumalaisia! Stadion olisi kiva nähdä spektaakkelina, vaikka ei ehkä mitään intiimiä tarjoakaan, ihan eri luontoinen keikka! :)

Sole kirjoitti...

Nyt just mietiskelen, että voiskohan toi Cheek tehä jonkun iha paskan levyn...päädyin vastaukseen, että: EI SE VOI!!!!! Niin osuvia sanotuksia ovat...kaikki. PISTE. Antaa myös mulle voimaa. "jos mä oisin sä kyl mäkin pysyisin mun vierellä..." eli kehen muuhun voit luottaa ku...

Susanna kirjoitti...

Hmmm... Pitääpä esittää toive vesijumppamusiikiksi...

Susanna kirjoitti...

Kiitos vinkeistä! :)
Ihanaista viikonloopua sinullekin!

Susanna kirjoitti...

Moni taitaa olla sitä mieltä, ettei Cheek muuta teekään kuin paskaa. ;)