lauantai 16. helmikuuta 2013

Tunne asiakkaasi


Varmasti monet teistä ovat jo vastanneet asiakaskyselyyni, sillä tähän mennessä vastauksia on tullut jo noin kaksisataa! Huikeaa.

Kaksi ensimmäistä päivää olin aivan raunioina. Istuin koneella ja tuijotin kertyviä vastauksia suoraan sanottuna neuroottisessa tilassa. Ja kirosin itseäni, kun menin tekemään mokoman kyselyn. Sulokin torui minua. Hän sanoi, että jos olisi tiennyt minun suunnittelevankaan sellaista, hän olisi pannut stopin koko hommalle.

Jaa miksikö? Siksi, että minä olen maailman huonoin ottamaan vastaan huonoa tai edes rakentavaa palautetta. Jos minä saan sata kehua, se kaikki kumoutuu yhdellä ainoalla negatiivisella kommentilla. Säälittävää, tiedän. Mutta minä kehityn koko ajan! Ja miten sitä muuten voisikaan kehittyä, ellei panemalla itsensä alttiiksi sille, mikä tuntuu vaikealta?

Kyselyyn saa vastata vielä pitkään, mutta minä silti jo paljastan osan sen tuloksista, sillä en usko tulosten muuttuvan enää ainakaan siltä osin, millainen on minun tyypillinen asiakkaani. Se, millainen ihminen hän on, ei nimittäin ollut yllätys. Minulla on ollut siitä aivan selvä tuntuma koko ajan, ja kysely todisti tuntumani paikkansapitäväksi.

Hän on nainen.


Hän on 20-50-vuotias, ja todennäköisimmin neljännelläkymmenellä.
 Hän on perheellinen. Ja perheeksi minä lasken myös kahden hengen perheet.


Sitten minä tietysti unohdin kysyä tulotasoa ja työssäkäyntiä, jotka ovat mukana jokaisessa markkinatutkimuksessa, johon itse olen vastannut.

Maantieteellisiä eroja ei ilmennyt. Eteläinen Suomi on vahvasti edustettuna, mutta toisaalta siellä myös asuu suurin osa Suomen naisista, joten tämä oli melko odotettavissa oleva tieto. Eroa ei ole myöskään sillä, onko asiakkaan koti maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai huoneistossa. Riepuni kelpaavat kotiin kuin kotiin.

Se, mikä minut pääsi hiukan yllättämään, oli se, että suurin osa asiakkaistani harrastaa käsityötä. Käsityön tekijät siis ostavat käsityötä ja arvostavat sitä. Olen ollut aina sellaisen harhaluulon vallassa, että käsillätekijät tekevät itse, jos näkevät miellyttävän tuotteen, eivätkä suinkaan osta sitä valmiina. Hävettää moinen näkemys.

Palaan myöhemmin siihen, mitä asiakkaani ovat mieltä tuotteistani. Sen aineiston keräämiseen odotan vielä lisää vastauksia.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että olet koostanut vastauksia tänne! Oli tosi mielenkiintoista katsella laittamiasi tilastoja ja katsoa miten itse sijoittuu.

Tsemppiä niiden palautteiden lukemiseen. Ei se ole helppoa ei. Varsinkaan suomalaiselle, joka ei ole koskaan oikein oppinut antamaan tai vastaanottamaan palautetta. (Voitaisiinko sitä opettaa koulussa? Ehkä nykyään opetetaankin...) Ajattele se niin, että miten hienoa on, että joku on vaivautunut antamaan myös sitä rakentavaa palautetta. Pelkkä suitsutus kun ei vie eteenpäin ja varmasti juuri niitä kehitettäviä pointteja halusitkin löytää. Ole kiitollinen myös siitä negatiivisesta palautteesta, sillä sellaisen antaja vielä uskoo sinuun. Jos ei uskoisi, ei edes vaivautuisi. Tosi hienoa ja tärkeää, että pyydät palautetta asiakkailtasi! Niin ja lue ihmeessä uudestaan ja uudestaan myös sitä suitsutusta - olet sen ansainnut!

Anonyymi kirjoitti...

Suomalainen käsityö on kallista, kun vertaa halpamaiden massatuotantoon. Käsitöitä itse harrastava tajuaa paremmin, kuinka paljon aikaa itse tekeminen vie ja miksi tuotteista on pyydettävä niin kovalta tuntuvaa hintaa.

Noin yleisellä tasolla olen muuten huomannut, että suomalaisilla on aika huono käsitys siitä, miten talous pyörii ja mistä esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden hinta koostuu, ja siksi yrittäjät tuomitaan helposti itsekkäiksi ja ahneiksi riistäjiksi, vaikka todellisuudessa heidän tuntipalkkansa olisi paljon huonompi kuin vastaavaa työtä palkkatyönään tekevillä.

-Venla

Soja kirjoitti...

Mie olen aina ollut sellaisen luulon vallassa, että käsityöläiset elättävät käsityöläiset :) Siis tietysti on niitä, jotka varastavat ideat ja tekevät itse, mutta suurin osa taitaa ostaa jopa sellaisiakin juttuja, joita eivät oikeastaan tarvitse, ihan siitä ilosta, että joku on nähnyt vaivan tehdäkseen sen ja kukas muu sen vaivan ymmärtäisi kuin se, joka myös tekee käsitöitä. No, mie ainakin toimin niin, ikäänkuin haluan palkita sen, joka on keksinyt mahtavan idean tai tehnyt hyvän ja viimeistellyn tuotteen. Samalla perusteella (joka ei välttämättä ole kovin rationaalinen), en osta selkeästi toisilta kopioituja käsitöitä, ellen ihan todella tarvitse tuotetta.

Saila kirjoitti...

Täytyykin käydä tutustumassa ja osallistumassa kyselyysi.
Kyllä itse olen sitä mieltä, että käsitöitä harrastavat sitä myös ostavat, sillä vain he osaavat arvostaa laatua ja maksavat mielellään siitä, että tuote on käsin ja yksilöllisesti tehty. Ehkä kyseessä on myös makuero tai silmän harjaantuminen, mutta varmasti myös eettinen asennoituminen.

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Tiedän, että ne negatiivisetkin palautteet ovat tosi tärkeitä. Niiden suhteuttaminenkin on tärkeää. Arvokkaimpina pidän niitä vastauksia, jotka ovat antaneet hyvän arvosanan, mutta joilla on myös parannusehdotuksia. Yritän myös pyrkiä siihen, että otan jatkossa huomioon tiettyjä toiveita tuotekehityksessä.

Ja näin neljän päivän jälkeen ne negatiivisetkin tuntuvat jo hiukan helpommilta ottaa vastaan. :)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Miten se onkin niin, että yksi negatiivinen vie voiman positiivisista. Olen itse samanlainen. Harmittavaa.

Ja itseäni harmitti se, että en kirjoittanut kyselyyn ajatusta, joka syntyi sen jälkeen - kun tilasin uuden satsin tuotteita tässä viikolla.

Kun en ole perehtynyt ollenkaan tuohon valmistusprosessiisi, ehdotus voi olla ihan susikin. Nakuttelen sen silti tähän, kaiken varalta.

Meinaan meillä kun itsellä on juuri nyt menossa wanhan talon elvytysprosessi ja hyvin nopeasti ollaan kiinnytty tuohon 1890 rakennettuun röttelöparkaamme, josta olisi tarkoitus tulla elinikäinen kotimme, niin kaikki siihen liittyvä tietenkin kiinnostaa eniten. Pohdin näiden "rievuiksi" kutsumiesi tuotteiden kohdalla sellaista, että olisipa mahtavaa, jos löytyisi personoitu palvelu, josta voisi tilata taiteilijan (kuviesi perusteella kyllä sinua sellaiseksi kutsun) tekemiä tuotteita, joissa kuvituksena on se oma röttelö/pihapiiri. Ilman muuta tällaisella tuotteella pitäisi olla pohjahinta, jolla tuotetta ylipäätään on mahdollista tilata.

Tarkoitan siis, että tekijä piirtäisi kuvan, josta asiakas maksaa. Tämän jälkeen sillä kuvalla tehtyjä tiskirättejä, pyyhkeitä ja ehkäpä muitakin tuotteita voisi tilata ja asiakas myös sitoutuisi tekemään tietyn määrän tilauksia, jotta työ on tekijälleen kannattavaa. Myös ihan pelkkiä kankaalle painettuja paloja, joita voi sitten käyttää haluamallaan tavalla, vaikka kiinnittämällä "kuvalappu" tyynyliinaan tms. Asiakas voisi myös käyttää ko. kuvaa paperituotteissa itse.

Tällaiselle palvelulle ainakin itselläni olisi käyttöä. Talon ikiomat tuotteet.

Susanna kirjoitti...

Olen ihan samaa mieltä. Juuri tänä aamuna meinasin tosissani hiilestyä Sulolle, joka kauhisteli, miten kallis on personal trainerin 55 euron tuntihinta. Se ei todellakaan ole paljon.

Ja tiedän yrittäjiä, jotka laskevat itselleen jopa vaivaista viiden euron tuntipalkkaa, jos sitäkään.

Harva palkollinen vaihtaisi oman 22 euron tuntipalkkansa yrittäjän 55:teen, jos tietäisi, mitä siitä oikeasti jää jäljelle.

Susanna kirjoitti...

Minä olen ajatellut, että käsityöyrittäjät kyllä elättävät toisiaan, mutta harrastajat eivät osta käsityötä. Ihanaa tajuta olleensa väärässä!

Susanna kirjoitti...

Ihan takuulla on asennekysymys. Myöhemmin kun kerron lisää noiden kysymysten tuloksista, pääsen siihenkin, mitä asiakkaat pitivät tuotteideni parhaina puolina. Ne eivät yllättäen liittyneetkään käyttöominaisuuksiin, vaan nimenomaan kotimaisuuteen, käsityöhön ja pienyrittämiseen.

Susanna kirjoitti...

Vitsit, olisi tosi hieno idea! Mutta tekniikka pitäisi sitten olla joku ihan muu kuin silkkipaino. Muutaman tai edes parinkymmenen kappaleen tekemisen takia ei vaan kannata ruveta valmistamaan painoseuloja. Ja kun se kuosin piirtelykään ei minulta ihan ilmaiseksi lähde... :)

Tuo on kuitenkin todella ihan pohtimisen arvoinen ajatus! Kiitos!

Ja kiitos uuden satsin tilaamisesta myös! :)

minttumaria kirjoitti...

Minäkin huomaan itsessäni, että mitä enemmän teen käsillä itse, ja mitä enemmän teen sitä myös työkseni, sitä useammin päädyn ostamaan käsintehdyn tuotteen. Arvostus käsityötä kohtaan todella kasvaa, eikä käsintehty enää tunnukaan liian kalliilta niinkuin ennen.

Jasmiina kirjoitti...

Mielenkiintoista seurata kyselyn tuloksia! Minä olen huomannut, että omassa asiakaskunnassani on paljon käsityöharrastajia. Itsekin tykkään ostaa toisten tekemiä käsitöitä, vaikka itsekin osaisin vastaavan tehdä. Jokaisella on kuitenkin oma työnjälki, käsiala, joka on minusta tosi kiehtovaa. Pidän erilaisista käsialoista :)

Olen myös miettinyt tuota negatiivista palautetta. En meinaa millään päästä yli negatiivisista kommenteista, vaikka ne olisivat miten älyttömiä tahansa (tai ehkä varsinkin silloin?). Olen saanut kirjoituksistani kommentteja mm. siitä, että perheemme ei kierrätä tarpeeksi ja että opin (ymmärtämään politiikkaa), kunhan kasvan aikuiseksi. Noiden kommenttien kirjoittajat ovat päätyneet niihin luettuaan pienet pätkät kirjoittamaani tekstiä, tietämättä onko se faktaa vai fiktiota ja mitään minusta tai perheemme elämästä. Miksi nuo möläytykset kuitenkin vaivaavat? Rakentavan kritiikin ja asiallisen negatiivissävytteisenkin palautteen pystyn yleensä sulattamaan ajan kuluessa.

Äh, nyt meni aiheesta sivuun :D

Kesänaapuri (@kesanaapuri) kirjoitti...

Yksi syy, miksi minä käsityöharrastajana ostan käsitöitä, on se, etten minäkään ihan kaikkea osaa käsilläni tehdä. Tai ei ole aikaa, tai ei kiinnosta tietynlaiset käsityöt, mutta kuitenkin arvostaa niin paljon että sellaista itse haluaa käyttää. Itse neulon ihan perusvillasukkia toisille, mutta kaikki omat on ostettuja, eivätkä kuitenkaan mitään kirjo- tai mallineuletta vaan perusseiskaveikkaa joustinneuleella ja sileällä jalkaosalla. Kun en vaan itselleni ehdi niitä tekemään :)

Ja pienten käsityöyrittäjien tuotteita on kiva ostaa, kun tykkään että kaikilla ei ole ihan samanlaisia. Vaikka oma arvonsa on vaikka Marimekolla ja Finlaysonillakin, pikkuyrittäjien tuotteissa on yleensä sielu ja tarina. Niistä saa pidempään iloa! :)

Susanna kirjoitti...

Saman olen huomannut itsessäni. Ennen olin sellainen, että tein vaan itse kaiken.

Susanna kirjoitti...

Eikä mennyt sivuun!

Blogi-ilkeily on ihan yhtä hankala asia kuin työhön liittyvä kritiikkikin. Molemmat ovat niin henkilökohtaisia asioita. Ainakin minä panen sekä blogiini että jokaiseen tiskirättiini niin paljon omaa itseäni likoon, että kyllähän se kipeää tekee, jos sitä lähetään sohimaan.

Susanna kirjoitti...

Totta, ei monipuolisinkaan tekijä sentään kaikkeen veny. Minä esimerkiksi sorrun ostamaan koruja käsityöläisiltä, koska en itse osaisi sellaisia tehdä - siitä huolimatta, etten ikinämilloinkaan edes käytä koruja! :)

Saila kirjoitti...

No just niin mäkin varmaan vastasin :-D Näin on.

Thilda kirjoitti...

Minä olen joskus ajatellut niin että miksi ostaisin jotain minkä pystyn itse tekemään. Sitten huomasin etten kuitenkaan koskaan tee. Sitten tajusin miten kivaa on kannattaa käsityöläisiä! Nykyään siis ostan aina kun on varaa, joka on harmittavan harvoin.

Sitten tuohon "talon oma tuote"-juttuun jota joku ehdotti. Entäs jos saisit luvan myydä sitä samaa kuosia ulos yleisesti? Silloinhan sitä olisi varmasti isompi satsi menossa kaupaksi. En tiedä olisko tää käyttökelponen idea?

Katja kirjoitti...

Käsitöiden arvostus on viime vuosina ollut selvästi nousussa, johtuen varmaankin siitä, että käsityötaitoa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä. Vielä muutamia vuosikymmeniä sittenhän lähes kaikki osasivat neuloa, kutoa ja nikkaroida, eikä näistä toinen toistaan hienommista luomuksista silloin ollut puutetta. Nyt asia on kuitenkin toisin, ja käsitöistä ollaan valmiita jo maksamaankin jotain. Harva käsityöalan ammattilainenkaan hallitsee kaikkia tekniikoita, saati sitten ehtii tekemään itselleen. Kannatetaan siis jatkossakin kollegoitamme!

Katja kirjoitti...

Ps. Odotan innolla lisää tutkimustuloksiasi!