Kolmen ja puolen viikon jälkeen

Aiemmassa postauksessa Doris pyysi, että kertoisin, miten elämäntaparemonttimme sujuu. Minä kerron siitä tosi mielelläni nyt vähän yli kolmen viikon vankalla kokemuksella. Tämä ei siis ole mikään Jutan Fitfarmin maksettu mainos, mutta kerron hyvistä ja huonoista tuntemuksista.

Olen kuitenkin itse ollut tyytyväinen, joten suosittelen uskaltamaan dieetille, jos yhtään siltä tuntuu.

Firfarmin iso miinus on se, että sieltä pitää ostaa sika säkissä - juuri mitään tietoa ei ole saatavilla etukäteen siitä, mihin on päänsä panemassa, kun ilmoittautuu mukaan. Minä nyt raotan sitä säkkiä teille ihan pikkuisen. Olen itse mukana Lite Weight Loss -nettivalmennuksessa ja ilmoittauduin siihen hetkellisessä mielenhäiriössä, joka onneksi ei ollut vikatikki.

Miinusta tulee myös sivuston käytettävyydestä. Itselläni meni neljä päivää raivon vallassa, kun ohjeet ja runsaat ruokarajoitukset oli ripoteltu sinne tänne ja mitään ei oltu listattu kunnolla. Mutta sitten, kun kaikki alkoi lopulta käydä tutuksi, alkoi plussia kertyä. Ja paljon.

Ihan parasta on syöminen!

Kun kaikki raaka-aineet on annettu, jää meidän tehtäväksemme vain luoda aterioita annetuista aineksista. Ei tarvitse enää ollenkaan miettiä "mitä tänään syötäis". Se on tällaiselle epäkeittiöhengettärelle ihana asia. Toisaalta voisin kuvitella, että kunnon keittiöhengettäret taas saisivat tästä kiinnostavan haasteen, kun on selvät rajat, joiden puitteissa loihtia gurmeeta.

Kaikki, mikä menee suuhun, menee vaa´an kautta, eikä se oikeasti ole edes mitenkään vaivalloista. Mitään ei saa syödä ohjetta enempää eikä vähempää. Tämä on minulle hyvä, sillä jos tykkään jostain ruoasta, syön sitä ihan rajattomasti. Mutta nyt minä syönkin lautasen tyhjäksi ja joudun lopettamaan siihen, vaikka kuinka tekisi mieli santsata huvin vuoksi.

Tässä laihdutuskuurissa ei tarvitse kärsiä nälkää eikä syödä pahaa ruokaa. Ruoka koostuu pääasiassa puhtaista raaka-aineista, eikä valmisruokia käytetä. Sekä lounas että päivällinen menevät saman pääkaavan mukaan: liha-annos, paljon kasviksia ja vähän raejuustoa tms. Täysin kasvissyöjille tämä ei minusta oikein hyvin sovi, sillä arvattavasti tofuista saa kyllä äkkiä tarpeekseen. Meillä syödäänkin paljon kalaa ja välillä nautaa. Sulo syö myös kanaa, minä tofua.

Pyrin tekemään yhden lämpimän ruoan päivässä ja toinen pääateria voi sitten olla salaattipainotteinen.

Jos ensin kuvittelin, että Fitfarmin lasku on se, mikä vie minut konkurssiin, se onkin ollut aika vähäinen harmi siihen nähden, miten paljon rahaa kuluu terveelliseen ruokaan. Tonnikala ja seiti alkavat tympiä, joten olemme ruvenneet kyttäämään markettien tarjouksia ja mätätiskejä. Välillä saa tosi edullista siikaa ja naudanpaistia, jota sitten ostetaan pakastimeenkin. Tähän aikaan vuodesta vihanneksetkin ovat tosi kalliita.

Aiempi ruokavaliomme, joka koostui aika pitkälle karkista, herkuista, leivästä, juustosta, juureksista ja hedelmistä, oli selkeästi edullisempi.

Aamupala ja iltapala ovat ihania. Vakioaamupalaksemme on muodostunut kaurapuuro, marjat, raejuusto ja keitetyt munat. Minä ihan rakastan aamun ateriaa ja iltapalan herkullista smoothieta.

Sokeria ruokavalioon ei kuulu ollenkaan, mutta parin viikon välein sitten survotaankin keho sitä täyteen. Meillä on yksi tällainen "tankkauspäivä" takana, ja se oli ehdottomasti koko dieetin pahin päivä. Makeita herkkuja ei ole tehnyt mieli koko aikana, ja sitten kun sokeria piti mättää naamaan ihan väkisin, oli todella huono olo ja ällötti. Eipä tee mieli mansikkahilloa hetkeen.

Ainoat herkut, joihin olen tuntenut houkutuksia näiden viikkojen aikana, ovat hedelmät ja Emmental-juusto. Sulo kyllä valittaa, miten jatkuvasti ilmestyy uusia karkkeja, jotka ovat nyt hänen ulottumattomissaan, mutta hyvin hän on silti pystynyt vastustamaan niitäkin. Pitikö ne merkkaritkin juuri nyt tuoda takaisin markkinoille?

Doris kysyi myös "käsittämättömistä proteiinilisistä". Niitä tosiaan joutuu tässä nauttimaan, jollei halua syödä ihan hirveästi munia ja ihan hirveästi rahkaa. Aluksi ne kauhistuttivat minua. Mutta kun katselen niiden tuoteselostuksia, niissä on vähemmän E-aineita kuin paahtoleivissä. Eivätkä ne enää edes maistu pahalta.

Sulo halusi ostaa myös virallisen shakerin, jossa jauhe hölskytellään sekaisin veden kanssa! Ja muutaman päivän kuluttua minunkin pullokateuteni kasvoi niin, että hain minäkin itselleni pinkin treenijuomapullon. 

Jos ei tykkää litkuista, voi myös syödä patukoita. Niihin minä olen jäänyt ihan pahasti koukkuun. Ne ovat uskomattoman tehokkaita välipaloja, jotka pitävät nälän poissa vaikka kuinka pitkään. Kun aiemmin olen mennyt nälissäni kauppaan, olen ostanut suklaapatukan, ollut hetken tyytyväinen ja pian ihan raivoissani ja yhä nälkäinen. Nyt nappaan proteiinipatukan, ja olen loppupäivän taas tyytyväinen. Paha juttu näissä on se, että nämä ovat törkeän hintaisia. Siksi pitää juoda litkuja tai lusikoida rahkaa välillä.

Liikuntaa ei ole mitenkään ylivoimaisen paljon. Muutaman kerran viikossa tehdään lihastreeni, jonka voi suorittaa kuntosalilla tai tehdä kotijumppana. Me jumppaamme kotona. Kunnon kasvaessa toistoja lisätään ja onkin ollut ihan huiman ihanaa huomata, miten ensimmäisellä kerralla en saanut edes kymmentä naisten punnerrusta aikaan, mutta nyt niitä menee jo yli 20. Kohta uskallan siirtyä miesten punnerruksiin!

Lihasjumpan lisäksi pitäisi jokusena aamuna lähteä tunnin mittaiselle kävelylenkille heti herättyä ja tyhjällä vatsalla. Tämä on ollut minulle se vaikein asia.  Olen onnistunut siinä vasta kerran. Iltaisin jalka kyllä kulkisi, mutta aamulla ei oikein mitenkään. Pientä apua on tuonut Sulon mp3-soitin ja ihanan reipas musiikki, joka panee minun töppösiini iloista liikettä.



Entä edistyminen? Konkreettiset tulokset?

Kaikin puolin olo on ollut todella hyvä. Vatsa on toiminut ongelmitta, ja entiset vaivat ovat mennyttä elämää. Iho on entistä sileämpi, mieli iloisempi ja tasaisempi. Selkäkipua ei ole tuntunut lainkaan eikä iskias ole vaivannut.

Paitsi, että voimme erittäin hyvin, me todellakin olemme myös hoikistuneet! Minulta on tippunut kolme kiloa ja Sulolta nelisen kiloa. Vyötäröni on ohentunut huimalla seitsemällä sentillä!

Kuusi ja puoli viikkoa jäljellä. Jos tahti pysyy yhtä hyvänä, pääsen kuurin aikana tavoitteeseeni ja sitten onkin edessä sen opettelu, miten siinä painossa pysytään.

Yksi miinus vielä loppuun: kyläily ja sosiaalinen elämä ei ole järin helppoa enää. Onneksi me kyläilemme vain anopin luona, joka luojan kiitos kunnioittaa urakkaamme, eikä loukkaanu, vaikka meillä on omat eväät mukana.

 Ja tässä kuvassa vielä esimerkki leffaeväistä. Päivällisen voi ihan hyvin napostella elokuvateatterissakin.