Kamarissa emme ole tehneet mitään remonttia, vaan pelkästään maalanneet seinät. Huone oli asuinkäytössä jo meidän tänne tullessamme.
Ensimmäiset kuukaudet me nukuimme tässä huoneessa. Minulle oli jotenkin erityisen vaikeaa se, että piti nukkua huoneessa, jonka sisustuksessa ei ollut mitään, mistä olisin pitänyt. Vielä kun tiesin, että seiniin oli joku hyväkäs joskus laittanut kerroksen lasivillaa, oli tämä huone minusta talon kamalin.
Nyt kamari on meidän olohuoneemme ja sen sisutuksessa kaikki on minusta kaunista. Pieniä To do -hommia on kuitenkin listallani. Tyhjiin taulunkehyksiin pitäisi keksiä kuvat ja nurkkaan joku seinään kiinnitettävä valaisin.
Edellisen asukkaan työllä ja taidolla maalaamat koristekuviot peittyivät lopulta, kun me saimme päätettyä kamarin seinien värin joulukuussa 2011.
Maalattujen seinien sisällä on yhä lasivillat piilossa. Minä tiedän sen, mutta
pystyn jo elämään asian kanssa. Enhän joudu enää nukkumaan niiden
ympäröimänä. Koska seinien eristys on tehty todella nätisti ja huolella, odottelemme
lottovoittoa, ennenkuin harkitsemmekaan lasivillojen poistamista. Ja silloinkin homman saa hoitaa joku, joka on remonttihommissa meitä taitavampi.
Lattiaa peittävän vanhan muovimaton minä sen sijaan aion vielä joskus riipiä irti. En ihan pian, mutta jonakin päivänä ihan varmasti.
To do -listan mahdollisimman pian toteutettavien töiden joukossa on muurin maalaaminen tummanharmaaksi. Nykyinen kellastunut valkoinen riitelee vitivalkoisen katon ja heleän turkoosien seinien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti