Suurin muutos on tapahtunut makuuhuoneessamme. Se ei ollut alunperin edes asuinhuone.
Kyseessä on lämmin tavarasuoja. Kauniin parioven takana on kylmä tavarasuoja. Nämä molemmat huoneet olivat täysin koskemattomia, ja siksi rakastan niitä aivan erityisesti. Kun kaikki rakenteet olivat näkyvissä, tiedämme, että ne ovat takuulla kunnossa.
Rakkauteni joutui kyllä koetukselle moneen kertaan, ennenkuin oltiin nykyisessä tilanteessa.
Suurin ongelma oli siinä, että huoneessa oli vuosikymmenten railakkaan tupakoinnin jättämiä jälkiä sekä viimeisten 13 vuoden aikana keramiikkauunin aiheuttamia vaurioita.
Vaikka hinkkasin ja jynssäsin, hinkkasin ja jynssäsin ja maalasin, maalasin ja maalasin, pysyi kessunhaju sitkeästi huoneessa yli vuoden ajan.
Onneksi enää ei haise. Makuuhuoneesta on tullut lempparini ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että se sijoitettiin juuri tähän. Se on sopivasti erillään muista huoneista ja siellä on mukavasti viileämpää kuin muissa huoneissa, sillä lämmitämme sen uunin vain hurjimmilla pakkasilla.
Huoneen muuttamisessa makuuhuoneeksi oli hajuhaittojen lisäksi toinenkin pulma. Huimat sähkötaulut nimittäin sijaitsivat täällä. Vaikka sähköhässäkkää saatiinkin hiukan karsittua, kun pienen auton kokoinen keramiikkauuni poistui talosta, johtoja ja kaappeja jäi yhä paljon jäljelle. Sulo sitten keksi, että niiden ympärille voisi rakentaa siivouskomeron.
Sellainen siihen tulikin. Omin käsin rakennettu ja pysyy silti yhä tukevasti pystyssä.
Makuuhuone on vähän pohdintatilassa juuri nyt, sillä edessä on sängyn vaihtaminen. Meidän selkämme ovat sen verran eri maata keskenään, että tarvitsemme erityyppiset patjat. Uudet patjat tarkoittavat uutta sänkyä ja se taas tarkoittaa isoja muutoksia. Tällä hetkellä molempia viehättäisi ajatus kuormalavasängystä, mutta katsotaan nyt, mihin tässä päädytään ja milloin.
Samassa rytäkässä olisi varmasti aiheellista saada aikaiseksi ovi- ja kattolistat siivouskomeroon. Ja pönttöuunikin pitäisi maalata.
22 kommenttia:
Heippa!
Maalasitko pinnat ensin tikkurilan akrostopilla, joka estää nikotiinin ja vesiroiskeiden läpilyönnit maalista ja tasoitteista? Estää myös hajun tulon. Kokeiles ensi kerralla, jos et nyt kokeillut. :)
Terveisin maalimyyjä. :)
En maalannut. Pelkästään Uulan perinteisellä vetelin. Toivottavasti ensi kertaa ei enää tule - ei katon maalauksessa eikä tupakkaliejuissa. :D
Et sitten ole kaivannut sitä keramiikkauunia?
Ihania ennen ja jälkeen kuvia, talonne on kyllä muuttunut paljon! Ihailen aina vain tuota sun värien käyttöä :).
Se ei ollut minun, vaan edellisen asukkaan. :)
Kiitos! :)
Ja muutti pois hänen mukanaan, siis.
Kaunista on. Silti minua hiukan surettaa, kun ihanat hirsiseinät on piilotettu...
Oi, ihanaa! Olet ahkeroinut todella upeat ennen ja jälkeen postaukset. Ne on kyllä ihan parhaita, kun pääsee näkemään mistä on lähdetty ja kuinka upea lopputulos on saatu loihdituksi (kovalla työllä) :)
Kaikkea sitä tuleekin urakoitua juuri silloin, kun oikeasti pitäisi urakoida tiskirättejä...
Tuo hirsiseinien esilläpitäminenhän ei oikeasti kuulu tämän aikakauden taloihin. Hirret olivat näkyvillä vain varastoissa, kuten miedänkin talon kohdalla huomataan. Muuten laitettiin pinkopahvia ja tapettia.
Meillä nyt kuitenkin sattumoisin on salissa hirsiseinä esillä, vaikka se onkin vääräoppista, enkä minä haluaisi hirsiseiniä ollenkaan.
Sellaiset ovat verstaassa, jonne ne kuuluvat.
Meidänkin patjatarpeemme eriytyivät lopullisesti viime kesänä, mutta sänkyä emme lähteneet vaihtamaan (vaikka hitsi vieköön, olen jo kyllästynyt siihen että jatkuvasti joku meistä kolhaisee itsensä tuon laulumaan päätyyn, huonoa feng shuita!) joten nyt mies nukkuu edelleen joustinpatjallaan hieman korkeammalla ja minä omalla puolellani futonilla "palkkakuopassa" kuten mies toteaa. :D
Palkkakuoppa! :D
Minä myös tyarvitsen palkkakuopan ja Sulo joustimia. Mutta nykyinen sänkymme yhteisine palkkakuoppineen on vain 140-senttinen, joten jos molemmille tulee erilaiset patjat, joudumme siirtymään 160-senttiseen sänkyyn. Se on hiukan valitettavaa - on kuitenkin mukavaa käpertyä yhdessä samaan kuoppaan.
Oolalaa mikä kavalkaadi ennenjälkeen kuvia! Kiitos! Oli tosi mielenkiintoinen kierros!
Valtavasti olette tehneet työtä nykytilanteen eteen. Ja niin paljon makeaa ja värikästä että :) Näistä postauksista tuli ihan energinen fiilis itellekin!
Minusta taas tuntuu, kun näitä katselee, että emmehän me ole oikeastaan juuri mitään tehneet täällä. :D
Kyllä! Meillä on aikuisten oikea parisänky ja minua (viluista) harmittaa kun ihmislämpöpatterini tuntuu olevan aina ihan liian kaukana.
Sen matalamman patjan alle voi laittaa kerroksittain aaltopahvia tai kuitulevyjä. Sitten olette ainakin samalla tasolla, vaikka alusta olisikin erilainen.
Maalimyyjältä haluaisin kysyä, että jos huoneen katon menee maalaamaan suosittelemallasi maalilla, niin mites jos katto alkaa vuotaa? Vesiroiskeet pysyvät hienosti piilossa ja voidaan teeskennellä, että kaikki mikä ei näy, sitä ei ole olemassa? Yläkatto saa vuotaa kuin mikä, mutta vesi jää vintin puolelle? Tässä tapauksessa taidetaan vielä tehdä talosta hengittävää ja siksi korjataan perinnerakentamisen opein. Mites tuo hengittää? Jos tuollaisen kalvon joku menee perinnerakennukseen vetämään uskoisin sen häiritsevän ratkaisevasti talon hengittävyyttä ja aiheuttaen siten ongelmia niin taloille, kuin asukkaillekin.
Takerruin asiaan siksi, ettei kukaan nyt tule äkkiä vetäneeksi tuollaista ainetta taloonsa sen ominaisuuksia tarkistamatta.
Susanna, hienon työn olette tehneet, mä niin rakastan sun värienkäyttöä, kun itse en uskalla =)
Mä niin symppaan ton tupakanhajun ja tervaläiskien takia.
Meillä on länttejä kaikkialla ja kellarin takkahuone haisee vieläkin tupakalta ajoittain. Samassa tilassa kuivataan pyykkejä ja säilytetään liinavaatteet ja mua korpeaa niiiiiin pahasti se ummehtunut tupakankatku.
Kuolaan tuon makkarin sinisen perään. Se on just täydellinen.
Me muuten harkitsimme jotakin hajunsulkumaalia tuohon pönttöuunin kylkeen, mutta se on yhä maalaamatta ja on lakannut jo päästämästä hajujakin, joten taidetaan siitäkin joskus selvitä pelkillä perinnemaaleilla.
Toivottavasti teiltäkin haju hälvenee ajan mittaan. Silloin, jos me pidämme makuuhuoneen ovia kiinni koko päivän (kun on esim. koiravieraita talossa), niin silloin se kessunhaju taas hiukan alkaa tuntua.
Juu, totta kaikki. Hirsiseinät vain ovat minun heikkouteni, en kauniinpaa tiedä. Siksi tulee aina suru puseroon, kun ne piilotetaan. Mutta onneksi piilotus on tehty huolella ja tyylillä :). Teillä on tosi kaunis koti!
Lähetä kommentti