Voi että olen onnellinen Villa Harakanpesästä. Ihan kuin menisi mökille, kun sinne menee sisään. Ja nyt sisällä on kaikki ihan valmista.
Aurinkotuolillekin Harakanpesässä oli hyvin tilaa. Olin ajatellut ommella tuoliin kauniin kangaspäällisen, mutta ompelukoneestani hajosi sopivasti yksi elintärkeä osa, joten ompeluhommat piti unohtaa.
Niinpä peitin tuolin ruman pehmusteen tilkkupeitolla, jonka olen 15 vuotta sitten ommellut ensimmäiseen omaan kotiini. En tykkää sen vihreistä sävyistä enää lainkaan, mutta on se toistaiseksi parempi kuin rosvon oksennusta muistuttava Jyskin pehmuste.
Pöydän verhot olen ostanut joitain vuosia sitten kirpparilta, mutta onneksi en ole niitä raaskinut käyttää mihinkään käsityöhöni. Nytkään en tohtinut pätkäistä verhoja sopivan mittaisiksi, vaan käänsin helman kaksinkerroin ja ompelin sen käsin varovaisesti helmapistoilla. En vaan voi leikata suloista kangasta poikki. (Joskus tulee vastaan sellaisia kankaita, jotka ovat liian kauniita käytettäviksi.)
Samaa kangasta oleva tyynliina oli myös vanha kirpparilöytö, mutta se oli sen verran kuluneempi, että minun ei tehnyt pahaa leikellä sitä istuintyynynpäällisiksi.
Penkin kansi on saranoiden varassa ja istuimen alle mahtuvat mukavasti puutarhakeinun patjat. Viime kesänä ne otettiin aina yöksi ja sateella eteiseen, ja ne olivat kaiken aikaa niin pahasti tiellä, että hermohan siinä meinasi mennä.
Tänään saumasin pöydän kaakelit ja viimeistelin pöydän reunan erilaisilla listoilla. Listat ovat tällaisen sunnuntaipuusepän parhaita kavereita. Niiden avulla saa kaikki epätarkkuudet ja rumailut oikein sievästi piiloon. Nyt kukaan ei voi aavistakaan, miten pahasti vesivanerin reuna lingertää reunalistan takana.
Verhon taakse laitoin hyllyt. Sinne mahtuvat kertakäyttöastiat, grillausvälineet ja muut tarpeelliset, mutta epäesteettiset tavarat.
Nyt puuttuvat enää ovenkahva, huopakate ja se koko katos, joka mökin vasemmalla puolella kuuluisi olla.
16 kommenttia:
Onpas ihana!
Miten mukava kuulla, että jollakin muullakin on ongelmia käyttää jotain sen kauneuden takia. Minullakin on vino pino kaikenlaista, joita en sitten raaski käyttää/tuunata, vaikka olen ne juuri sitä varten ostanut. Monesti sitten käy, että ne tuhoutuvat. Hiiri syö kankaan, koi syö villa, lakanat homehtuvat vuotavan katon alla tai en enää muista niiden kauneuksien olemassa oloa. Joskus pitäisi kuitenkin oppia repäisemään, eikä aina odottaa sitä täydellistä hetkeä, sillä joskus se hetki ehtii mennä ohi. Nautinnollista viikonloppua mökkielämääsi!
Talkkari tuolta sohvalta äsken huuteli, ettää näitkö lehdestä jutun Susannan työhuoneesta. Ystävällisesti jopa haki minulle oikean kohdan. Totta tosiaan lehdessä oli kuva sinusta tekemässäsi villatakissa ja juttu. HAluatko, että lähetän sen leikekirjaasi?
Vautsikapautsi! Tuliko mökin mukana nuo taso ja penkki vai oletteko jo ehtineet nikkaroida ne?
Supersöpö möksä, tuosta tulee mieleen kun yksi ystäväni kutsuu mun venevajaa kesämökikseni, niin tuo on sitten teidän kesämökki :-)
Niin suloinen! Kuin kesän ensimmäinen metsämansikka :) Nuo ovetkin ovat hauskanväriset, vaikka teillä kai olikin ajatuksissa jokin toinen sävy.
"Kesämökistäsi" tuli oikein soma...ja kuinka nopeasti sen teittekään,,,ihan sisustusta myöten ...wauh...mulla tuo aitta ajaa samaa asiaa,,,pitäisikin laittaa siitä uudempia kuvia tänne
Tosi aikaansaavia olette olleet, ja lopputulos on niin sataprosenttisesti kesää, ettei parempaa voi olla. Onnittelut, toivottavasti ehditte kesällä myös nauttimaan aikaansaannoksestanne. :)
Voi miten suloinen pikku mökki, ihana! :)
Minä olen kirppikseltä joskus löytänyt kaksi tyynyliinaa jotka ovat tismalleen samaa kangasta kuin nuo verhot... En hirveästi ruusuista välitä, mutta jostain syystä ne tyynyliinat ovat mun lempparit!! Onneksi ne tuli ostettua, sillä pyörittelin niitä todella pitkään kirppiksellä... Olen muutenkin vanhoihin tyynyliinohin ihan hulluna <3
Keittäjä, minua ihan nauratti nuo hiirensyömiset ja homehtumiset, mutta eihän se hauskaa ole. Jotkut kankaat tai vanhat pitsit tms. vaan ovat sellaisia, että niiden käyttö pitää harkita tosi tarkkaan. Kun ovat kuitenkin korvaamattomia.
Keittäjä, sen on tainnut nyt moni huomata. Liisa Nousevasta myrskystä jo puhui lähettävänsä lehden minulle. En itse tiennyt koko jutusta, mutta ilmeisesti Aamulehdestä menee Satakunnan kansaan valmiita juttuja, kun se sinne on päätynyt.
Saila, olet lukenut huonosti viimeaikaisia postauksiani. ;-) Penkki ja pöytä eivät kuuluneet mökkipakettiin, vaan minä olen ne omin pikku kätösin nikkaroinut vessaremontistamme ylijääneistä materiaaleista.
Elise, oranssihkot ovet ovat tosiaan alkaneet miellyttää minua ihan kauheasti, vaikka aluksi ne näyttivät hassuilta. Varsinkin kun meidän talo on tuossa ihan vieressä, niin ovien kellerrys sitoo mökin kivasti keltamullan värisen talon kumppaniksi.
PikkuBertta, minusta taas tuntuis itltä, että iäisyys on mennyt tähän pisteeseen saakka pääsemiseen! Ja monta vaihetta on vielä edessäpäinkin. Olen aina niin hetimullekaikkitähännyt-tyyppi.
Morso, kiitos, sitä kovasti toivotaan, että pääsisimme vain nautiskelemaankin. ja uskon, että pääsemme. Ihan mahdottomia projekteja ei polttopuiden lisäksi tälle kesälle ole luvassa.
Hanna, minuakaan ei ruuskukuosit ole koskaan puhutelleet, mutta nämä ovat niin söpöt. Ne eivät ole sellaisia rouvaruusuja, niinkuin ruusukankaat yleensä, vaan enemmän justiin kesäisen mökin ruusuja.
Onpa kivan näköistä, olet niin taitava käsistäsi! Blogisi on tosi mukavaa luettavaa, kiitos siitä.
Voi hitsiläinen että tuli pihalle soma mökki! Ihastuttava :)
Kiitos itsellesi, anonyymi, että luet!
Kasiu, minä ihan pelkäsin, ettei uutukainen mökki istuisi ollenkaan meidän vanhaan pihapiiriin, mutta onneksi se ei yhtään sodi muita rakennuksia vastaan. Pitäisi vaan punamullata näteiksi kaikki muutkin rakennukset. Joskus.
Oih, miten ihastuttava! Jos minulla olisi tuollainen kesäkeittiö varmaan jopa yöpyisin siellä, sillä niin mukavan näköinen se on.
Minulle tulee kovasti lapsuus mieleen, kun katselen noita kuvia. Minulla oli samanlaisesta ruusukankaasta tehty mekko ja äidin keitokset valmistuivat samanlaisessa kattilassa.
Voi että, Harakanpesänne on kehkeytynyt niin kodikkaaksi ja houkuttelevaksi! Aurinkoisia ja leppoisia hetkiä sinne!
Ihanaa, Jaana, että löysit lapsuudesta truttuhja juttuja Harakanpesästä! Yöpymisen tuolla voi unohtaa, koska ensinnäkin hyttyset pääsevät sinne helposti ja toiseksi tilaa on vain max. 160-senttiselle ihmiselle.
Kiitos, kaima!
Siis aivan älyttömän soma kesäkeittiö!!! :) Olet ihan pro!
Kiitos, Hanna. :-)
Lähetä kommentti