Suloon iski joskus viime talvena ihan mahdoton mönkijäkuume. Minusta mönkijä oli turha, liian kallis, tarpeeton, metelöivä ja ruma vehje. Mutta Sulon kuume vain kasvoi kevään tullessa. Päivittäin piti tarkistaa "päivän mönkijä" netistä.
Miksi olisin pannut hanttiin? Sulo tekee kovasti töitä ja jos mönkijä tekee hänet onnelliseksi, niin sittenhän se on hyvä hankinta. Ostinhan minäkin kesäkeittiön. Yhtä hulluja olemme kumpikin.
Tänään Sulon sopimaksi katsoma mönkijäinen sitten haettiin kotiin Kouvolasta saakka. Kauppaan kuului myös hieno peräkärry, joka perässään maastokuosinen vekotin on kuin minikokoinen tukkirekka.
Ja kun koeajolle päästiin, minultakin pääsi aivan tyystin unohtumaan se seikka, että mönkijä on pelkkä turha, liian kallis, tarpeeton, metelöivä ja ruma vehje. Sillä oikeastihan se on aivan huippuvekotin! Sehän jyrää eteenpäin maastossa ja kiitää maantiellä, sehän on moottoripyörä ja kuorma-auto yhdessä samassa hahmossa. Sillä voi tehdä polttopuusavottaa, aurata lumet pihasta ja tehdä retkiä vaikka toiselle puolelle Suomea! Olen myyty!
5 kommenttia:
Me miehet :-D
Ooooo, en ole koskaan ajatellut mönkijän olevan ihan hyötyvehje! Mutta tosiaan jos (ja kun!) se kaikissa noissa raskaissa töissä auttaa niin ilman muuta loistava ostos! Bonuksena tietty kivat kruisailut pitkin teitä ja metsiä :)
Ihan söpön näköinenkin se on.
Polttopuiden raahaaminen pihan toisesta päästä puuliiteriin helpottuu tämän kanssa ihan hurjasti. Hyvästi kottikärryt!
Se lumiaura meiltä vielä puuttuu.
Meilläkin mönkijä oli pop kunnes se yhdestä ylämäestä lähti liukuun ja kuljettajineen plumsahti jäiseen lampeen - pohjaan meni. Kaksi tuntia mies lammessa vetäen vehjettä pintaan... nyt mönkijä on kuivumassa ja vanha kunnon puutarhatraktori hoitaa sen hommia ;)
Ai kauhistus! Minua tuo pelottaa vähän, että jos se kaatuu. Vaistomaisestihan sitä panee jalan eteen ja sitten se jalka onkin mennyttä. Mönkijä tuntuu kiikkerämmältä kuin moottoripyörä - hassua kyllä.
Lähetä kommentti