perjantai 16. syyskuuta 2011

Ohi on!

Vessa on nyt valmis! Sieltä puuttuu enää listat ja vähän sähkötöitä, mutta sehän ei haittaa mitään. Kylppärimme on kuitenkin nyt käyttö- ja sisustusvalmiudessa. Siitä on yli neljä viikkoa aikaa, kun minä riipaisin ensimmäisen palan seinää auki ja remontti pääsi alkuun. Ilman pönttöä ja pesukonetta olemme olleet kaksi viikkoa. Nämä viikot ovat tuntuneet aika pitkiltä. On ihanaa, kun kaikki on lopultakin paikoillaan.

Suurimman työn koko projektissa teki minun isäni, jolle olemme ikikiitollisia. Meille hän delegoi vain pieniä juttuja, kuten maalaamisia ja silikonien laittamista, joten tässä savotassa me pääsimme tosi helpolla.

Vessa on ihana. Se on puhdas, raikas, pirteä ja viihtyisä.

Suihkukoppikin saatiin loppujen lopuksi kasaan. Annan teille hyvän neuvon, jos olette etsimässä suihkukaappia: älkää ostako tätä, ellei teillä ole hyvät hermot! On se hienon näköinen, ja se mahtuu sille varattuun tilaan juuri täsmälleen hyvin, ja kauniit uudet paneliseinät näkyvät sievästi sen läpi, mutta siihen ne plussat sitten jäävätkin.

Suihkun kasaamiseen tärvääntyi kokonainen päivä, ja homma oli ihan suoraan sanottuna perseestä. (Pahoittelen rumaa sanaa, mutta kun oli.) Halvalla ei saa hyvää. Huomaan nyt, että kaapin hinta on noussut satasella, mutta en usko laadun parantuneen sen myötä yhtään.

Kokoaminen oli tehty erityisen hankalaksi, osat olivat epätarkkoja eivätkä osuneet kaikista paikoista kohdilleen. Kopissa oli selkeitä suunnitteluvirheitä ja sitä jouduttiin matkan varrella hiukan modifioimaankin. Muoviosat olivat mahdottoman heppoisia ja tuntuivat lähinnä leluilta. Nappulat eivät toimi kunnolla, vaan niitä täytyy napsutella monta kertaa, ennenkuin valo syttyy tai tuuletin lähtee pyörimään. Lienee sanomattakin selvää, että kokoamisohjeet olivat varsin ylimalkaiset.

Tänään koppi liitettiin vesijohtoon ja pääsimme testaamaan, mistä ruiskii, vai ruiskiiko mistään. No ruiskihan se sieltä, mistä pitikin, mutta ei tietenkään silloin, kun piti. Jos säätimen käänsi kattosuihkuasentoon, vettä tuli käsisuihkusta. Ja niin edelleen.

Mutta onpahan suihkukoppi! Ja onpahan kosteusturvallinen kaakelilattia. Ja kauniit paneliseinät. Ja hieno lavuaari! Upouudet vesijohdot! Ja putsattu ja jynssätty pesukone. Voi että minä nautin niistä kaikista!

7 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Jes jes! Ja hehe, samanlaises kaapissa taisimme Markon kanssa käydä leikkimässä kotia jossain rautakaupassa taannoin, muistan kaikki nuo neliskanttiset muodot, erityisesti käsisuihkussa. Se oli kuin ihmeellinen mikrofoni. Onnea vaan, toivottavasti alkaa skulaa niinkuin pitää!

Tiina kirjoitti...

Onnea uudesta vessasta! (tai siis kylpyhuoneesta -vessa vain kuulostaa mun mielestä kivemmalta) :D

Mira kirjoitti...

onnea sinne! hyvältä ja värikkäältä näyttää!

Unknown kirjoitti...

Ihana huone! Ämpärit ovat hauska idea ja vohvelikangaspyyhkeet oikeasti hyvin toimivia!

Väitän vieläkin silti vastaan: me saimme TODELLA HALVALLA HYVÄN SUIHKUKAAPIN. Se koottiin helpolla ja olemme yhä enemmän kuin tyytyväisiä.

Saara kirjoitti...

Sitten kun musta tulee oikea ope ja mulla on oma luokka ja luokkahuone, niin sen luokan kaapeissa ja laatikoissa on just tuollaiset vetimet! :) Ihanat!

Olivia kirjoitti...

Onneksi olkoon! Onpa ihanaa värien ilottelua kylppärissänne!

Susanna kirjoitti...

Sari, se tosiaan on niinku pieni mikrofoni. Heti, kun sen ottaa käteen, pitää ruveta haastattelemaan vieressä olevaa kaveria.

Ti, minustakin kylpyhuone on väärä sana. Käytän sitä blogissa vain siksi, etten koko ajan hokisi vessavessavessa. :-D

Kiitos, Mira!

Leena, mä uskon kyllä! Vaikka meidän halpa kaappi oli vihoviimeinen kauhistus kasata, niin joku toinen halpa kaappi on takuulla ihan mainio.

Saara, hineoa! Helmivetimien voittokulku ilahduttaa minua aina. Minustakin idea on mahtava ja se ansaitsee levitä.

Kiitos, Olivia!