No niin, pilasin kauniin kaappimme. Maalasin sen samalla maalilla kuin makuuhuoneen seinät. Makkarissa väri on rehellisen tummansininen, mutta kas kummaa, kun se keittiön kaapissa onkin ihan silkka violetti. Ihanaisesta kaapista tuli tumma möykky, jonka kauniit muodot katoavat pimeään väriin. Harmittaa. Eilen illalla aloin jo melkein tottua uuteen väriin ja vahingossa hetken aikaa jopa tykkäsin siitä, mutta tänä aamuna taas inhoan sitä.
Voisihan sen maalata taas kerran, mutta nyt siinä on maalikerroksia jo niin hirveästi, että ennen seuraavaa maalausta olisi aikalailla pakko poistaa edelliset kerrokset. Siihen olen aivan liian laiska. Toivon epätoivoisesti, että hehkuvan oranssi seinä saisi kaapinkin kaunistumaan.
Hain eilen K-Raudasta seinämaalia ja olin aivan pöyristynyt maalien hinnoista. Maksan kyllä perinnemaaleista ihan mielelläni kalliimmankin hinnan, mutta että kamalat muovimaalitkin maksavat maltaita! Ja sävytyksellekin tuli hintaa useita kymppejä. No, silti olisi ollut kallimpaa ostaa oranssia tapettia, eikä se kuitenkaan olisi ollut yhtä kirkuvan hehkeää.
Kun ohitin tapettiosaston, hoksasin laatikon, jossa myytiin rullia vitosella. Keräsin mukaan kaikki punaiset tapetit, jospas siitä vierashuonesta vaikka tulisi punainen. Tarjolla olisi ollut myös tosi tyylikästä mustaa tapettia, mutta sen sentään jätin kauppaan. Ei meillä sille käyttöä ole, vaikka olisikin ollut hyvä löytö.
PS. Keinopizzaa ei muuten kannata lämmittää samaan aikaan, kun maalaa kaappeja...
10 kommenttia:
Huomaan että tykkäät voimakkaista väreistä. Apua, huutaa minun sieluni katsellessaan tätä räväkän sinistä mummolakaappia!
Etkä varmasti ole ainoa.
Hih..minussa ei mikään huuda muuta kuin hurraata! Vaikka en siis itse ihan noin räväköitä värejä käytäkään -paitsi sielun maisemissa:)
Epäilen, että lila ja oranssi on häijy vastaväriyhdistelmä:/ Mutta aina ei pidä olla etukäteisskeptinen!
Ja on muuten värejä käyttäessä hyvä muistaa, että suomalaiset talonpoikaisesineet ovat HYVIN HARVOIN olleet valkoisia, vaan nimenomaan värillisiä sitten kun niitä on alettu maalaamaan.
Maalien hinnoista olen tismalleen samaa mieltä! Hyvä tapettilöytö!
Saapa nähdä, mitä kiljumista syntyy, kunhan näette, miten yritin pelastaa kaapin...
Minä olen ruvennut tykkäämään vastaväreistä yhdessä. Niistähän tulee parhaat jutut! Vaikka niitä ei kai väriopin mukaan pitäisi yhdistellä, jos haluaa tyylikästä harmoniaa...
Totta tuo, että talonpoikaiskalusteet eivät valkoisia olleet. Meidänkin vanhojen kalusteiden pohjimmainen maalikerros on aina reippaan värinen, hyvin usein vihreä. Tämä kyseinen kaappi tosin on ensimmäiseksi ollut vaaleankeltainen.
Meillä näyttää siltä, että kylän maalaikaupassa on joskus myyty turkoosia. Kaikki mahdolliset huonekalut ovat nimittäin turkoosin vihertäviä.
Minun vanhat kalusteet on alunperin olleet kyllä ihan hillityn värisiä, vaalean sinistä ja vaalean vihreää,sitä vanhanajan vihreää. Eräs vanha tuoli oli oranssi, mutta sen alta paljastui niinikään kauniin hillitty vihreä ja mummolan vanhat talonpoikaiskalusteet on hillittyä väriä. Räikeät värikäyttö oli yleistä -70 luvulla, jolloin ihmiset maalas näitä kauniita kalusteita uudestaan.
Maalamisessa on se hyvä puoli, ettei kaluste siitä pilalle mene. Sitten kun meistä aika jättää ja joku pelastaa kaikki räikeät talonpoikaiskalusteemme, voipi hän poistaa maalin ja tehdä niistä taas itselleen mieluisia.
Teidän jälkeenhän noista huonekaluista onkin varsin mukava tehdä maalittomia! :D :D hih...katselet sitten pilven reunalta ja hihittelet!
Kiusa se on pienikin kiusa. :-P
Mustaa tapettia oh.. tiedänpä erään herra herra Mac Isen, jolle tapetti olisi tainnut kelvata!
Lähetä kommentti