torstai 10. maaliskuuta 2011

Päivän keittiökurkistus


Maalasin sen viimeisenkin seinän keittiöstä. Oli se niin kamalan kolkko kaiken oranssin keskellä, etten voinut oikein sietää sitä enää ollenkaan. Nyt on mukavaa laittaa ruokaa, kun iloinen oranssi seinä valaisee mieltä. Tuo hellan yläpuolella valaisin ei sen sijaan valaise ketään. Vaikka se on minusta ihana, se polttaa lamppuja ihan kiitettävällä vauhdilla. Siinä on kaiketi joku vika.

Vieressä oleva muuri saa jäädä vaaleaksi, se maalataan joskus suunnitellusti haaleanvaalealla, mutta ei vitivalkoisella. Juuri nyt maalauskiintiöni on täynnä.

Jääkaapin päälle nostin niitä emalikattiloita, jotka eivät oikein mihinkään mahtuneet. Ajattelin laittaa niihin viherkasveja. Kaikki meidän kasvimme ovat tällä hetkellä anopin hoidossa, ja ne pitäisi hakea sieltä nyt kotiin, kun pakkaset ovat hellittäneet.

Kukkopilleistä pyydettiin lähikuvaa. Olen niitäkin yrittänyt keräillä, mutta kun tuo oven yläpuoli tuli täyteen, niin eiköhän meillä ole nyt tarpeeksi kukkoloita.

14 kommenttia:

morso kirjoitti...

Hei. Vika ei ole valaisimessa, vaan niissä pienissä lampuissa, joita se vaatii. Muistaakseni 25 W. Ne ei kestä juuri mitään. Miellä oli muinoin samanlaiset kaittiössa. Valitettiin lamppujen jatkuvasta simahtelusta sähkömiehelle, joka kertoi vial olevan lampuissa ei valaisinsysteemissä. Eli valitettavasti valaisin vaihtoon vaan, niin saat tehokkaammat polttimot sinne, jotke kestää pidempään.

Lumikko kirjoitti...

Ihanalta näyttää! Olen aina haaveillut keltaisesta keittiöstä, mutta tämä oranssikin on kyllä aikas aurinkoinen.

Eliisa kirjoitti...

Ihanalta näyttää! Olette olleet tosi reippaita maalaupuuhissanne. Kukon ikkunalla ovat tosi kivoja.

tuksu kirjoitti...

Onpas ihana kukkopillikokoelma!
Mä pakkasin pahvillatikkoon Taivalkoskella kukkopillini, vaan täällä niitä ei mistään sitten löytynyt. Niinpä mun kukkopillien kerääminen alkoi alusta :) ja kas, siinähän se nuoruus hupenee :)
Meidän eteisen ja kuistin väliseen ikkunaan laitetaan pienet hyllyt, lasi/porsliinikenkä kokoelmaani varten :) että villitykset ovat monet...
Mukavaa päivää Sinulle, sinne aurinkoiseen keittiöösi
tuksu

Eija kirjoitti...

Jo vain tuli sievää nyt kun on viimonenkin nurkka maalattu :) Ja komiat on kukkopillitkin, pari bongasin lähes samanmoista kuin itsellänikin joskus oli :) Kyllä täytyy sanoa että ikävä on asemalle kun näitä kuvia katselee, sinulla on maku pitkälti samantyyppinen kuin minulla :D

Anonyymi kirjoitti...

Moi
Kiitos että kuvasit kukkopillisi.
Tuohon hyllelle kukkoja on tarpeeksi, mutta kyllä niita saa maalla olla.
Oikein kaunis keittiö.
T:Taru

Susanna kirjoitti...

Kiitos kaikille! Voin sanoa, että kyllä tulee hymy huulille, kun astuu keittiön ovesta sisään, vaikka on ihan synkkä päivä.

Morso, kiitos tiedosta! Sehän on huojentavaa... jos vika ei ole valaisimessa, vaan lampuissa, niin ei tarvii vaihtaa valaisinta, vaan ostellaan vaan lisää lamppuja.

Tuksu, miten kurjaa, että kukkopåillisi katosivat. Meidän muuton yhteydessä taisi kadota vain minun masennussammakkoni.

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Kyllä on iloinen keittiö!!! Tosi hauska ja rento:)

Liisa kirjoitti...

Tosi ihana tuo ikkuna oven yläpuolella! Onko teillä samanlaisia useampia?

Sari kirjoitti...

Antiikkilaastia muuriin maalin sijaan, ehkä? Tulee kaunis vaalea mattapinta, ei vitivalko.
Me sudittiin juuri saunan muuri hienoksi kalkilla. Tuli vitivalko :)

Susanna kirjoitti...

Liisa, ikkuna on pelkästään tuossa eteisen ja keittiön välisessä ovessa. Se on yksi niitä asioita, joihin rakastuin ensikäynnillämme.

Sari, ei, vaan lateksia. Lateksia siinä on ennestäänkin. Kalkkijuttua mekin meinataan saunassa opetella. Sulon äidin saunassa aina on hohtavat kalkkimuurit.

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Mä nyt takerruin siihen masennussammakkoosi. :)
Mikä se tai hän oli?
Oliko se vain masentuneen näköinen sammakko vai toimiko se terapeuttina, jolle sait purettua omat masennuksen aiheesi?
Pieni tarina sammakosta kiehtoisi, tosin ymmärrän jos et halua kertoa, sillä olethan kokenut luopumisen tuskan (ja masennuksen) kadottaessasi sammakkosi.

Hassuja kysymyksiä, mutta kun jäi jotenkin mieltä askarruttamaan...

Susanna kirjoitti...

Kysymyshän on hyvä! :-)

Sammakosta on olemassa postaus, elokuulta löysin:
http://susannantyohuone.blogspot.com/2010/08/aallonpohjia.html

Ihan oikeasti minua harmittaa sammakon katoaminen. Paitsi että se oli hyvän näköinen, sillä oli merkitys.

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Nyt ymmärrän, miksi se oli masennussammakko. Iloisen näköinen kaveri kuitenkin.

Harmi, kun se katosi. Joskus aikoinaan entisellä työnantajallani oli tapana sanoa, että jos jokin esine katoaa, niin sen on tarkoituskin tapahtua, sillä ehkä joku muu tarvitsee sitä enemmän kuin sinä itse.

Toivottavasti masennussammakko ilahduttaa jonkun muun elämää tällä hetkellä. :)