keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Tulkoon aurinko, ja aurinko tuli


Keittiömme, olkaapa hyvät! Ette arvaakaan, miten onnellinen olen siitä, että keittiö on nyt lähes valmis. Minusta on aina ollut todella kurjaa, kun vieraat istutetaan kahvipöytään, ja se pöytä sijaitsee kamalan karussa, kolkossa, kaikuvassa keittiössämme. Nyt on karuus ja kolkkous poissa, onneksi!

Aloitetaan kierros tiskipöydän luota. Kaapiston maalasin kirpparilta ostamallani lakkamaalilla. Uudet vetimet ovat Ikeasta. Kaapiston muovisen välitilan maalasin Helmi-kalustemaalilla, jonka hankin ruokapöydän maalaamista varten. Seinä on tapetoitu kirpparilta löydetyllä ruututapetilla. Kaapin päällä on nyt enää vain osa emaliastioistani, joita olen haalannut älyttömyyteen asti. Puuhella on tottakai käytössä.

Nurkassa on ovi vierashuoneeseen. Kivat naulakkokoukut olivat talossa, kun muutimme tänne. Samoin violetiksi maalaamani talonpoikainen alakaappi, jonka uudet vetimet ovat myös Ikeasta. Pöytälevy on huonossa kunnossa, joten se pitää vielä maalata tai vaikka päällystää kerniliinalla. Verhot ovat kirpparilta. Porrasjakkaran on Sulo joskus ostanut Ikeasta ja maalannut siniseksi. Sininen kaappi on peräisin Ellokselta. Ostin sen muistaakseni vuonna 2001. Kuvastossa se oli luokiteltu kylpyhuonekalusteeksi!

Lisää vastamaalattuja kalusteita löytyy seuraavasta nurkasta. Näissä säilytetään nyt ruokatarvikkeita. Ruokapöydän ympärillä olevat sekalaiset tuolit saavatkin jäädä valkoisiksi. Pihanpuolen ikkunassa olevan verhokankaan ostin joskus silloin, kun maalasin edellisenkin keittiöni oranssiksi. Nyt ikkunoissa on eripariverhot, mutta ainakaan minua se ei haittaa yhtään.

Päätin jättää osan maatuskoistani kodittomiksi. Niitä on jo liikaa. Oli vaikeaa valita esille pantavat ja piilotettavat.

Ruokapöytä on peräisin entiseltä naapurilta, jonka kanssa tein joskus vaihtarit. Hän halusi pienemmän pöydän, minä tarvitsin isomman. Kiinteiden komeroiden ovet pitää kehystää listoilla. Nyt ne ovat kovin keskeneräisen näköiset. Ostamme niihin todennäköisesti mahdollisimman halpaa mdf-listaa.

Tottakai meidän keittiössämme on Susannan Työhuoneen pyyhkeet ja tiskirätit.




Tiskikaapin puoleisella seinällä olevasta tapetista olen jo vuodenvaihteessa askarrellut meille almanakan. Se on kiinni jääkaapin kyljessä ja siitä näkee kerrallaan koko vuoden. Jos tapettia olisi vielä kylliksi jäljellä, voisimme tapetoida sillä myös jääkaapin ympärillä olevat seinät.

Tällä hetkellä keittiön eteisenpuoleinen nurkka näyttää aika kamalalta. Vitivalkoinen seinä on liian kova, joten aiomme maalata senkin. Yritämme saada aikaan oranssin ja valkoisen maalin sekoituksella värin, joka olisi lähellä ruututapettia, mutta hyvin vaalea.

30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ilmoittaudun uutena lukijanasi!
Mitä ihanaa väriterapiaa, oranssi on varmasti lempparivärisi:)
Tuli niin iloinen aurinkoinen mieli, kiitos että sain tehdä kierroksen keittiössäsi!

tuksu kirjoitti...

Onnittelut uuden, värikylläisen keittiön haltiattarelle! Kaunista on! Ja taas kerran todistit, ettei kauniin tarvi olla kallista!
Me remontoimme samoilla periaatteilla. Ollaan kerätty kirppareilta/kierrätyskeskuksesta/huutonetistä/kauppojen poistomyynneistä yms. paikoista tavaraa...ja hyödennetty niitä.
Itse tehden aina säästää, vaikka välillä riipoo asua remontin keskellä piiiitkääään.
Mukavaa aurinkopäivää keittiöösi!
tuksu

Marja kirjoitti...

Oi!

Kovin kaunista ja kovin persoonallista, ja vieläpä kovin tyylikkäästi persoonallista - ei ylilyöntejä, ei mauttomuuksia. Kerrassaan hienoa ja yhteensointuvaa.

Kirsi kirjoitti...

Yksittäisinä mietin noita kaapppien värejä, mutta nyt kokonaisuudessa... mahtava! Ja ihastuin tuohon maatuskahyllyyn, mulle kans:) Aina vain enemmän harmittää, ettei meillä oikein ole tuvassa mahdollista laittaa seinille mitään hyllyjä tai taulujakaan.

Eva-Liisa kirjoitti...

Tosi pirteä kokonaisuus, värit sopii yhteen kauniisti. Viihtyisin teidän kodissa, mahtavaa!! Lapsuus tulee tästä keittiöstä mieleen. Kiitos kun esittelit tämän kokonaisuuden.

Kuitin koivu kirjoitti...

Upealta näyttää. Ihailen rohkeuttasi käyttää värejä. Helposti törmään itsessäni ajattelumalliin, että laitetaan neutraalia väriä niin siihen ei kyllästy yhtä helposti. Sehän on ihan järjetön ajatus, samanlaillahan siihen neutraaliin voi kyllästyä varsinkin jos se jo itsessään on tylsä ja intohimoja herättämätön.

Eija kirjoitti...

Aivan ihastuttava kokonaisuus :)

Ellimelli kirjoitti...

Suorastaan kadehdittava maatuskakokoelma!

Saila kirjoitti...

Ihanaa, nyt on keittiö kodikas, myönnän että se ei aiemmissa kuvissa juuri kodikkaita tunteita herättänyt. Huone näyttää olevan aika korkea, mahtuisihan tuohon lisääkin avohyllyjä, ainakin johonkin kohtaan ylös, niin saisit enemmän kokoelmiasi (emalit ja maatuskat) esille jos haluaisit. Joskus avohyllyt sitovat sisustusta hyvin, niin kuin juuri tuo maatuskahylly: ilman sitä ellos-kaappi olisi ihan irrallisen oloinen, nyt nurkka on ihan mahtava!
En ole ihanihan varma 50-luvun kaappien ympärystän listoittamisesta, niiden tyyli oli juuri tuolleen tasalitteesti seinän kanssa. Entäs jos niiden päälle laittaisi hyllyn? Toisaalta, omia ratkaisuja saa ja pitääkin tehdä, onhan se teidän koti eikä mikään museo.

Anonyymi kirjoitti...

Sun keittiössä on hyväntuulisuutta joka tarttuu :)
Ihana :)
t. Eija

PikkuBertta kirjoitti...

Aivan ihanaa värileikkiä...kiva että joku uskaltaa kayttää värejä..ja tosiaan ihastuttava:)

Ja nuo vanhat talot jotenkin aivan kaipaa väriä sisäänsä.

Aurinko taitaa paistaa myös ulkona:)

Rouva Kukko kirjoitti...

Ihana keittiö, onneksi olkoon! Teillä on aivan ihanasti tilaa keittiössä, oon vähän kade kun meidän keittiö jää niin pieneksi ettei sinne mahdu edes pientä pöytää. Sun täytyy vaihdella maatuskoja kerran pari vuodessa ettei ne kyllästy olemaan laatikossa ;)

Oon samoilla linjoilla Sailan kanssa, että noiden kiinteiden kaappien kuuluukin olla noin, yksinkertaisesti seinään upotettuna. Mä en lähtis niitä listottaan. Ja tuolikokoelma on myös upea!

AnniP kirjoitti...

Wau! Turhaan epäröin aiemmin. Mahtava lopputulos!

Aseman laidalla kirjoitti...

Kertakaikkiaan ihanan värikästä!! Nyt tuli aurinko, sinä sen sanoit!

Verhot passaavat toisiinsa todella hyvin ja tuo kalenteri on kiva idea!

Olette te työteliäitä!

Mukavaa keskiviikkoa toivotellen,
Satu

Liisa kirjoitti...

Vau! Ihanan pirteä! Sulla on kyllä silmää väreille! Ja rohkeutta käyttää niitä! Tähän vois laittaa vaikka kuinka monta huutomerkkiä :)

Susanna kirjoitti...

Minna, tervetuloa mukaan! Oranssi ei varsinaisesti ole lempivärini, minä tykkään kaikista reippaista väreistä ja varsinkin iloisena sekamelskana.

Tuksu, kyllä tekeminen on kivaa! Vaikka minullakin välillä on sellainen olo, että jos lottovoitto tulisi, niin käskyttäisin vain remonttimiehiä tekemään ja rentoutuisin itse vieressä.

Ilona, kiitos! Tosi kauniisti sanottu!

Kirsi, miksei teillä voi laittaa seinille mitään? Onko materiaali sellainen, ettei kestä ripustelemista? Tuo hyllykkö on Ikean yksittäisistä hyllypaloista väsätty.

Liisa, olen iloinen että tykkäät kuitenkin, vaikka taisit vähän epäillen suhtautua hulluihin värivalintoihini.

Kuitin Koivu, minusta väriin kuin väriin voi kyllästyä. Olen huomannut, että jos pitäytyy tiukasti yhdessä-kahdessa värissä, huone alkaa kyllästyttää, mutta jos siellä on paljon värejä, siihen ei kyllästy.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tän sun blogin kun etsin värikästä sisustusta... Samalla löysin aika paljon muutakin :) Itse remontoin rintsikkataloa lähes olemattomalla budjetilla, rakastan värejä, olen ompelija ja graafikko... Aikamoista vai mitä? ;) Olen saanut paljon ideoita blogisi kautta esim. edessä olevaa keittiöremonttiin. Hienosti olet onnistunut omassa keittiössäsi. Oranssi väri on todella ihana, varsinkin näin pitkän ja kylmän talven jälkeen! Minä äänestän niiden listojen puolesta. Komeron ovet näyttää nyt vähän olevan vailla viimestelyä.
Kiitos Susanna tästä iki-ihanasta blogista.
terv. Sari

Susanna kirjoitti...

Ellimelli ja kaksi Eijaa, AnniP ja Satu sekä Liisa, kiitos kovasti!

Saila, siirtelin huonekaluja edestakas melkein kolme tuntia, ennenkuin sain ne sellaisille paikoille, että niistä tuli jokseenkin tasapainoinen kokonaisuus. Se Ellos-kaappi erityisesti oli hankala kaveri.

Sailalle ja rouva Kukolle tuotamme pettymyksen, sillä meidän kodissa nuo komerot tarvitsevat listat ihan välttämättä. Enkä oikein ole samaa mieltä siitä, että niiden kuuluisi olla noin. Vanhempieni kodissa, joka on 50-luvulla rakennettu, on samanlaisia ovia ja niissä on listat. Tämä lastulevykaappi on varmasti uudempi kuin 50-lukulainen. Eikös muovirivat tulleet vasta 60-luvulla? Vai puhunko minä ihan lööperiä taas? :-)

PikkuBertta, aurinko tosiaan paistaa ulkonakin! Upea ilma, kävin vähän kävelyllä ja alan jo uskoa kevään vielä tulevan.

Susanna kirjoitti...

Sari, tervetuloa! Kivaa että löysit, ollaankohan me jotakin sielunsisaruksia, vai sattumaako nuo kaikki yhtäläisyydet vain ovat? ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Susanna en todellakaan tiedä mistä tässä on oikein kysymys... Ehdit näköjään kommentoinaan tota kaappien lista asiaa ennen mun kommettia, yllätys että oltiin samaa mieltä ;) Ai niin ja mun toinen nimi on muuten.... Susanna!
terv.Sari

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Aivan uskomattoman ihana keittiö! Voisin niin muuttaa teille asumaan, istuisin kahvia siemaillein aurinkoisessa keittiössänne. :)

Maatuskat ja emaliastiat ovat myös omaa sydäntäni lähellä.

Blogiasi on todella ilo seurata!

Thilda kirjoitti...

Tosi hieno keittiö! Kerrankin joku joka ei mene massan mukana valkoisineen. (Minulla ainakin pursuaa korvista jo se iän ikuinen valkoinen) Ja verhot on piristävät. Ei kai missään ole ohjekirjaa jossa sanotaan että niiden pitäisi olla samanlaiset keskenään? Itse roikotan ikkunoissa kaikenmaailman kankaita lakanoista pellavakankaisiin ja vintageverhoihin. Enkä koskaan edes jaksa ommella niitä "oikeiksi" verhoiksi.
Mielenkiintoni blogia kohtaan heräsi oitis ja alan seurata tätä varmasti! :)

Tiina Konttila kirjoitti...

Ah, appelsiinikeittiö!
Vallan hyvän oranssin sävynhän löysitkin, tuo ei ole tippaakaan sellainen tunkkainen hankkija-oranssi, onnittelut :)
(Sopiiko udella sävykoodia jos lähtisi sitä omaa oranssia metsästämään?)

Anonyymi kirjoitti...

Teillä on taas kaunis ja aurinkoinen keittiö, niin kuin vanhassa kodissanne. Huomasin että sinulla on kukkopillejä oven päällä hyllyssä. Minäkin kerään kukkopillejä, niin olisiko mahdollista että ottaisit heistä lähikuva?. Olen jo pitkään käynnyt lukemassa tätä blogiasi, kun tämä on niin iloinen ja auringoinen. Iloista kevään jatkoa
T:Taru

kassu kirjoitti...

tosi ihana keittiö ja varmaan livenä ois vielä ihanampi <3 mul on haaveena joskus se oma talo ja värikäs sisustus jne. en tiedä mitä mieltä isäntä vaan olisi sisustushaaveistani :D

Susanna kirjoitti...

Jaana, voisitkin muuttaa... tarvitsisin apulaisia olohuoneen ja vierashuoneen seinien repimisessä... :-)

Thilda, toivottavasti jäät jatkossakin lukijaksi! Tuo valkoisen voittokulku on kestänyt niin hirveän kauan, että toivoisin sen jo menevän ohi. Minä en ole ikinä tykännyt valkoisista huoneista. Minäkään en jaksa ommella verhoja verhoiksi, noissa ruutuverhoissakin on vain leikattu reuna, josta on riipinyt lankoja irti vähän matkaa purkautumisen estämiseksi.

Pilvitarha, tietysti sopii udella. Se on Tikkurilan värikartasta "S309 Päiväntasaaja".

Taru, olen nyt maalaamassa sitä kukkopilliseinää, joten laitan siitä kuvia, kun se valmistuu ja coin kuvata samalla myös kukkopillejä lähemmin.

Kassu,meilläkin isäntä on vaan sopeutunut ja tykkää väreistä, vaikka tuskin olisi itse näitä värejä valinnut. Toivottavasti teilläkin käy niin!

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

No jos tuosta keittiöstä ei saa piristystä elämäänsä niin ei sitten mistään :) Ihania kaappeja ja kaapistoja, voi kun löytäisi jostain edullisesti meillekin. Minäkin olen kyllä niiden listojen kannalla kaappien ympärille.

Susanna kirjoitti...

Minulla onkin käynyt tosi hyvä tuuri näiden kaappien suhteen. Yleensähän vastaavat maksavat melkoisesti. Tuo korkea kaappi on kallein, maksoin siitä muistaakseni yli satasen, ja tingin hinnan puoleen alkuperäisestä. Lipasto maksoi 60 e, kirppareilta nämä molemmat. Isompi alakaappi oli täällä talossa, ilmainen siis.

Rouva Kukko kirjoitti...

Se, että millaiset nuo teidän muovirivat on, kertoo eniten miltä vuodelta ne on. Olihan jo sotien välisissä rintsikkatalojen esiasteissa (talot eroaa rintsikkataloista sillä, että niissä on vielä hirsirunko, muuten ovat hyvin samanlaisia ulkonäöltään) pakeliittiset rivat ovissa. Ja ne kaappien ovet oli kyllä viilutettuja useimmin. Onko teidän kaapin ovet umpipuuta vai ontot ja onko ne viilutettuja alkuperäisesti?

Teillä voi hyvinkin olla ihan alkuperäiset kaapit, koska talokin on rakennettu -37. Ainakin näin 'kaukaa' katsottuna näyttää siltä että noi rivat ois just niitä pakeliittisia. Tosi hienoa jos ne on säilyny.

paevi kirjoitti...

Ihanaa oranssia! Se piristää aina :) Mukava seurata tällaista blogia, jossa värejä on käytetty reilusti - oma tyyli kun on hillitympi. Lukijaksi jään!