lauantai 26. maaliskuuta 2011

Hinnoittelun sietämätön mahdottomuus



Iloinen tekemisen riemu katoaa aina tässä vaiheessa, kun tuotteelle pitäisi laskea hinta. Muistelen yrittäjäkurssilla oppineeni, että hinta lasketaan näin: materiaalikustannukset + maksut alihankkijoille + työntekijöiden palkat + palkka omasta työstä + kate vähintään 70 % + arvonlisävero = OVH.

Hah. Pienen kolikkokukkaron hinnaksi tulisi näin 29 euroa. Aika hulppeaa. Vaikka nyhtäisin katteen nollaan prosenttiin, olisi hinta silti vielä 17 euroa. Aika hulppealta tuntuu sekin. Mutta katetta on oltava, jotta yritys pysyisi hengissä. Muuten ei ostella tulostuspapereita, muistitikkuja tai ompelulankoja, tai maksella laajakaistaliittymiä ja verkkokaupan kuukausimaksuja. Saati sitten markkinoida, makseta messupaikkoja tai palkata kirjanpitäjää.

Sopii taas kerran kysyä itseltään, että mitä järkeä tässä on. Miten muut käsityöläiset sen tekevät?

19 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Itse kun myin koruja yrittäjänä, en suostunut joustamaan katteessa enkä muissakaan kuluissa. Se olisi ollut oman leivän heittämistä jorpakkoon ja itsensä aliarvioimista.

Käsityöyrittäjyys kaikilla tuotteilla ei Suomessa kannata. Siksi päädyin itse tekemään pääasiassa sellaisia koruja, joissa työn määrä pysyi mahdollisimman pienenä ja taas hinnan sai korkeaksi. Toinen vaihtoehto on tietysti myydä osa tuotteista "alihinnalla" ja ottaa niille sitten vastapainoksi enemmän katetta jostain toisesta tuotteesta, jossa se onnistuu.

Susanna kirjoitti...

Totta. Tekstiili on siitä hankala, että sen työstämiseen menee aikaa, ja materiaalit ovat suht kalliita. Ja kun olen saanut päähäni vielä tehdä tällaisia käyttötekstiilejä, niin niiden hintaa vaan ei voi viedä pilviin. Esimerkiksi koru on sen puoleen otollisempi tuote, että luksustuotteena sen hinnan oletetaankin olevan korkeampi.

Olen kallistumassa yhä vahvemmin siihen, että minun kannattaa panostaa graafiseen suunnitteluun.

Unknown kirjoitti...

Totta puhut. Koruissa oli hinnoittelussa enemmän jouston varaa!

Tuo lienee se syy, miksi tekstiilituotanto onkin niin voimakkaasti siirtynyt Suomesta muualle:(

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Voih, noinko hinnat lasketaan :( Aliarvion siis itseäni aivan mahdottomasti! Vaikka laskisi oman palkkansa 0 euroa / tunti, niin ei leiville pääse :( Tosin minä teen noita koiranvaatteita harrastuksena, joten en voi olettaakaan, että siitä leivän irti saisin, mutta huomaanpa nyt, etten oikeaa bisnestä siitä saisi aikaan. Ei kiinalaisen halpatuotannon kanssa voi kilpailla. Eivätkä kaikki ihmiset tajua käsityöläisen tuotteen ja halpisvaatteen eroa. Minulla ainoana lohtuna on se, että tavalliset kankaat ovat täällä edullisempia kuin Suomessa.

Minulla olisi tarkoitus ryhtyä Chilessä ihan oikeaksi yrittäjäksi parin vuoden päästä ja täällä se vasta hankalaa on, kun mikään tuotteeni ei tunnu saavan maksaa enempää kuin n. 6 euroa!

Ei käsityöläinen voi laskea palkkaa työlleen. Kaikki sanovat aina niin ja totta se on.

Ainoa asia, joka ajaa tällaiseen työhön, on palava intohimo!

Hauska yksityiskohta: Minulla on myös tuollainen strutsikynä. Ihan vain Yumbelin pikkukylästä ostettu :)

Susanna kirjoitti...

Voi Mia, inhottavaa, että masensin. Mutta niin se hinta vaan lasketaan. Siksi minä jossain vaiheessa hylkäsin nukkejen tekemisen myyntimielessä. Hinta oli päätähuimaava. Siksi lopetin myös korsettien tekemisen. Nyt taidan joutua lopettamaan tämänkin... tai kuten sanoit, pitäytyä harrastuslinjalla.

Sain strutsin kerran Sulolta ystävänpäivänlahjaksi. Se on mainio! :-D

Unknown kirjoitti...

Mia ja muutkin "harrastukseksi tekevät": Muistakaa, ettette myy liian halvalla tuotteita -siinä viette nimittäin leivän joltain sellaiselta, joka tekee hommaa työkseen!

Kati kirjoitti...

Tosiasia taitaa olla, että Suomessa ei käsityöläisyydellä ihan helpolla rikastumaan pääse. Aika moni joutuu rahoittamaan käsityöläisyyttään ainakin jossain vaiheessa uraansa ihan muilla töillä, koska sitä todellista hintaa ei vaan tuotteistaan kehtaa pyytää tai sitten ei saa myytyä mitään. Jotenkin käsityön asema on vähän edelleenkin monen silmissä vähän harrastelua...

Mutta juu, pitäisi "vain" löytää tuote, jnka valmistuskustannukset ovat niin pienet, että sitä voisi myydä kohtuuhinnalla. Miksiköhän mustakaan ei toiveista huolimatta koskaan ole tullut käsityöyrittäjää? ;)

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Mutta onneksi löytyy meitä, jotka arvostavat käsityötä ja ovat valmiit maksamaan siitä myös sen mukaisesti. Vaan löytyykö tarpeeksi...

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi vaikuttaa kivalta, taidan tulla toistekin! Ja tuo on kyllä ongelma, että ihmiset tajuaisivat käsintehtyjen tuotteiden arvon ja AJAN, joka niiden tekemiseen menee.. Silloinhan ostajat eivät pitäisi hintoja liian arvokkaina!

Hannele kirjoitti...

En halua lannistaa, mutta graafisella alalla on ylitunkua. Medianomeja tms. valmistuu vuosittain ihan liiaksi. Jokaiseen graafisen alan työpaikkaan on satoja hakijoita. Yrittäjänäkin joutuu niitä asiakkaita kalastelemaan monen konstin kautta.

Hannele, alalla jo vuodesta -76 :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos Hannele muistutuksesta... käsitöiden elämisellä ei elä ja graafikkoja on liikaa... Minä valmistuin graafikoksi 1998. Silloin ei tarvinnut edes etsiä töitä, menin vaan sinne minne pyydettiin. Meistä ei ollut ylitarjontaa. Nykyisin joka toinen tyyppi pitää itseään graafisena suunnittelijana ja polkee hintoja. Logon saa satasella ja laajat verkkosivut kolmella sadalla. Netti on täynnä palveluita, jotka mainostavat: taita itse oma kirja! Tai tee itse kotisivut viidessä minuutissa! Sama harmi taitaa olla myös valokuvaajilla. Laadukkaat digikamerat mahdollistavat sen, että kuka vaan voi valokuvata hyvin.

Ehkä minäkin silti joskus löydän oman paikkani. Vielä tässä on aikaa etsiä.

Thilda kirjoitti...

Itse en ole yrittäjä, mutta käsityöalan koulutusta ja kaupallistakin on. Kyllä se vaan niin on että kun kansa on tottunut kiinalaiseen halpikseen ja kaikenmaailman krääsään niin käsityöläisten hintoja pidetään liian kalliina. Itse menen silloin tällöin käsityöläiskauppaan (vaikka periaatteessa osaisin ja voisin itse tehdä saman tuotteen, mutta viitsinkö? en) koska haluan tukea käsityöläisiä. Sitä paitsi ne tuotteet ovat kauneimpia ja laadukkaimpia nykytuotteiden viidakossa.
Ota vaan kuule tarvittavat hinnat äläkä ainakaan ilman mitään katetta myy! (On muistettava että suomen verotus on yksi asia joka nostaa hintoja.)

Susanna kirjoitti...

Niinhän se menee. Ja en minä ainakaan voi syyttää kansaa, joka on tottunut halpoihin tuotteisiin. Käyn itsekin halpamarketeissa ostamassa pienten sormien tekemiä esineitä vain siki, että ne ovat halpoja ja minulla on niihin varaa. Joskus raaskin ostaa kalliin käsityötuotteenkin, ja silloin tunnenkin hyvää mieltä siitä, että tein vaihteeksi hyvän teon.

Arvonlisäveron älyttömyydestä käsityöläisen kannalta voisikin sitten kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan...
Kunhan vaan eivät sitä enää tästä enempää menisi nostamaan!
:-)

Kirsikka kirjoitti...

Mun mielestä tässä on ongelma lähinnä siellä ostajapäässä. Kun ei siis ymmärretä, että ei itsetehtyä tuotetta voi myydä eurolla tai kahdella.

Neuloin kerran työkaverin pyynnöstä hänen lapselleen pipon. Kysyin etukäteen, paljonko hän siitä maksaa ja vastaus oli, että katellaan sit. Tein pipon, laskin hinnan x, vähensin sitä vielä pikkuisen ja myin hinnalla y. Jota tuo ostaja sitten jaksoi päivitellä kalliiksi.

Ihmisten pitäisi tajuta se, että vaikka käsitöiden tms. tekeminen on jostakusta kivaa, ei se tekemisen kivuus mitenkään vähennä työn määrää tai tee siitä tuotteesta halvempaa.

Äh, tulipa kauhea vuodatus, mutta kun itse en tosiaan ymmärrä näitä jotka käsin tehtyjen tuotteiden hinnoista ruikuttavat.

mariakos kirjoitti...

Moi Susanna!

Olen seuraillut ihanaa ja inspiroivaa blogiasi jo kauan. Innostuin kommentoimaan ensimmäistä kertaa vasta nyt, kun aihe liippaa niin läheltä.

Olen käsityöyrittäjä ja toimin osuuskunnassa. Olen huovuttanut tuotteita myyntiin jo seitsemisen vuotta, mutta vain pieniä määriä ja sivutoimisesti. Välillä olen ollut pari vuotta äitiyslomalla. Vasta nyt olen käynnistämässä omaa yritystoimintaa ihan kunnolla ja täysillä.

Hinnoittelu on vaikeaa ja se vaikuttaa niin moneen asiaan. Mielestäni hintaan vaikuttaa myös se, missä tuote myydään. Asiakkaiden mielikuva myyntipaikasta on tärkeä. Jos paikka on laadukkaan ja luotettavan näköinen ja siellä myydään muitakin laadukkaita käsityötuotteita, niin silloin asiakas voi olla valmis maksamaan enemmän. Pitäisi siis löytää sellaiset myyntikanavat, joiden asiakkaat ovat valmiita maksamaan kunnon hinnan. Ja sellaisia asiakkaita on olemassa! Joku on joskus sanonut, että hinta on silloin hyvä, kun asiakas vähän narisee, mutta maksaa silti.

Itse pidän hinnoittelu-tavoista eniten tuntihinnoitteluun pohjautuvasta tavasta. Siinä ehdottomana minimituntihintana on 8 euroa, joka jää itselle palkaksi. Tai mitä nyt itse pitää miniminä, mutta ei kyllä alle 8 euroa. Kun tuohon lisäillään kiinteitä kustannuksia, katetavoitetta ja tulostoiveita, tulee verolliseksi tuntihinnaksi n. 45 euroa. Tähän pitää lisätä vielä materiaalit, alihankinta ja pakkaukset. Minusta tämän tavan mukaan on helppo hahmottaa esim. kuinka paljon nopeammin minun pitää tuote valmistaa, jotta siitä tulisi kannattavaa. Jos työajassa ei ole tinkimisvaraa, niin tuotteen tekeminen ei ole kannattavaa. Silloin täytyy kehitellä työtapoja tai suunnitella uusi tuote.

Olen saanut blogistasi paljon ideoita ja pohdittavaa yrittäjänä toimimiseen. Koen saavani vertaistukea jo pelkästään lukemalla kirjoituksiasi. Älä siis anna periksi!

Terveisin Maria

Susanna kirjoitti...

Kiitos pohdinnoistasi, Maria! Tuntuu kivalta kuulla, että blogistani saa vertaistukea. Ainakin itse kaipaan sitä monesti.

Tuossa olet kyllä ihan varmasti oikeassa, erttä myyntipaikka vaikuttaa. Jossian Taito Shopissa on luonnollista, että hinnat on korkeat, mutta jos menen myymään joulumyyjäisiin torille, mikään ei saisi maksaa vitosta enempää. Tätä asiaa pohdin silloin kun aloitin touhuani: olenko kaikkien saatavailla oleva käsityöläinen ja torimuija vai mielummin designeri ja taidekäsityöläinen. Valitsin sen ensimmäisen, koska en uskonut rahkeideni riittävän niihin laadukkaisiin paikkoihin.

Tuo 45 euron tuntihinta käsitöissä ei ole minulla kyllä lähelläkään. Graafisella puolella se sen sijaan on, ja taksaani pidetäänkin yleisesti ottaen edullisena. Siinäkin jouduin miettimään paljon sitä, että kuinka paljon alle suositusten kehtaan vetää graafisen suunnittelun tuntihintani ilman, että poljen hintoja liikaa, mutta että kuitenkin joku olisi valmis maksamaan palveluistani sen.

Anonyymi kirjoitti...

Taashan ne alvit nousi vuodenvaihteessa;)

Olen ainakin itse huomannut toiminnan kymmenen vuoden kokemuksella kannattamattomaksi. Alvin korotus sai menemään vieraalle töihin.

Ällöttä itseäkin olla käsityöläisenä ja vetää se vähä palkka pimeästi. Mieluummin maksaisin reilusti veron, mutta kun se ei ole mahdollista. Olen huomannut että raha vaan kokoajan häviää tässä hommassa. Kun palkkaa ei jää murentuu joka vuosi pääomaa.

Nikkari

Anonyymi kirjoitti...

Puhumattakaan järkevästä eläkevakuutusmaksun maksamisesta... Siihen ei ole ollut varaa enää moneen vuoteen.

Nikkari

Susanna kirjoitti...

Moi Nikkari, olitkin löytänyt näin vanhan tekstin. Kiitos kommenteista! :)

Nyt minun tilanteeni on jo aivan toinen, kuin silloin, kun tämän kirjoitin. Elän nykyään mukavasti käsityöllä. Ja yhä ihan rehellisesti verot maksaen. Kyse on todellakin hinnoittelun taidosta, ja siitä, että keksii tuotteen, jonka voi hinnoitella tarpeeksi korkeaksi ja jonka valmistus on tarpeeksi yksinkertaista.

Toivoisin, että jättäisit käsityön myymisen kokonaan, jos et katso voivasi tehdä sitä muuten kuin pimeästi. En minä verottajan takia niin sano, vaan meidän käsityöyrittäjien vuoksi, jotka hinnoittelemme tuotteemme oikein ja jotka yritämme saada kuluttajat ymmärtämään, että käsityöllä on hintansa. Hintoja polkevat harrastelijat tai jopa ammattilaiset, jotka myyvät pimeästi, ovat meille muille todella kiusallinen uhka.