tiistai 10. kesäkuuta 2014

Lemmikin omistamisen tuska ja onni


Kerttunen. Nippunen. Peppunen. Pupunen. Kerttu Einari Lintunen on ollut ilonamme nyt yli vuoden ja jokainen kerta, kun se tuppaa pikku nekkunsa esiin, sydämeni sulaa lätäköksi. Kun tulimme silloin Helsingin Käsityökorttelista kotiin keskiyöllä ja Kerttu istui valveilla kopissaan, en olisi parempaa kotiintuloa voinut kuvitellakaan. Se tähyili ylöspäin ja minä kuvittelin sen sanovan: "Ota lyliin, äiti!" Joskus sitä tekisi vaan mieli rutistaa ja halata, mutta joudun tyytymään vain siihen, että annan sen kiipeillä sylissäni ja tunkea kainalooni.


Nyt keski-iän ylitettyään se on muuttunut rohkeammaksi tutkimaan paikkoja, eikä enää viihdy iltaisin huvipuistossaan, vaan juoksentelee mielummin pitkin lattiaa. Sydäntäni lämmittää, miten se vapauden huumassaan ryntäilee ympäriinsä, mutta palaa aina nopeasti takaisin helmoihini turvaan. Se on selvästi muuttunut seurallisemmaksi ja rauhallisemmaksi.

Mutta seesteisyyden ja rohkeuden lisäksi keski-ikä toi mukanaan myös vaivoja. Kertun oikeassa silmässä on ollut vikaa maaliskuun puolivälistä saakka. Se pitää sitä kiinni. Melkein aina, kun se tulee esiin pesästään tai puuhailee omassa kopissaan, on sen toinen silmä kiinni tai sirrillään. Silmä aukeaa kyllä ilmeisesti adrenaaliryöpäytyksestä heti, kun kaveri pääsee vapaana juoksemaan tai syliin, mutta viimeistään seuraavalla tapaamisella silmä on jälleen ummessa.


Veimme Kertun jo kertaalleen eläinlääkäriin. Se matkusti reippaasti kylmälaukussa koko pitkän viidentoista minuutin automatkan ja jähmettyi käsiini aivan esimerkillisen liikkumattomaksi lääkärin tutkiessa sen silmät. Mitään vikaa silmästä ei kuitenkaan löytynyt. Saimme antibioottivoiteen siltä varalta, että kyse olisi silmätulehduksesta, mutta sen laittaminen vaikutti pahentavan asiaa. Olemme hoitaneet silmää tipoilla, mutta viikot kuluvat ja mitään muutosta ei tapahtu.


Silmätipan laittamisen jälkeen lapsen koko olemus muuttuu rähjäiseksi, mutta kun se saa suittua itsensä kuosiin, se näyttää taas oikein kauniilta. Terveen silmän ja ongelmasilmän ero on vain siinä, että toinen pullottaa normaalisti ja toinen on hiukan litteämpi.


Kerttu ei näytä kärsivän asiasta, mutta minä kärsin. Ehkä siihen kuitenkin sattuu? Se on pieni saaliseläin, eikä sen luonteeseen kuulu näyttää heikkouksia muille. Oma voimattomuus ja avuttomuus on sietämätöntä, kun vastuu Kertun hyvinvoinnista on meidän. Torstaina menemme taas lääkäriin.



17 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Voi pikku Kerttua! Toivottavasti ei oo mittään vakavaa. Hyvän hualen te ainaki siitä pirätte ja sattuu olemaan ussein ensihoitajaki paikalla. Lapsista on iloo, mut kans hualta ja murhetta, se on sitä elämää.

Sammaleija kirjoitti...

<3

tarutikki kirjoitti...

Eläinten kanssa on se hankalaa, kun eivät osaa sanoa sattuuko ja kuinka lujaa. Meillä tuota silmävaivaista vaaria hoidetaan joka päivä tipoilla ja rasvoilla ja huuhteluilla. Onneksi se on niin kiltti, että antaa kaikki toimenpiteet tehdä.

Saila kirjoitti...

Voi Kerttulia! Toivottavasti ei ole kipuja. Lemmikin omistamisessa on juuri tuo tuskallinen puoli, kun ei tiedä sattuuko. Se on ihan kauheaa. Voimia ♥

Taika kirjoitti...

Minulla on ollut ja on nytkin pieniä gerbiileitä ja niillä nuo silmävaivat ovat merkki keski-ikäistymisestä.

Nuoret gerbiilit ottavat vain pieniä unosia, monia putkeen joiden välillä he hetkiksi havahtuvat avaten myös silmät. Kun niille alkaa taas tulla ikää, niiden unet pitenevät. Ne eivät enää havahtele hetkittäin hereille vaan ne nukkuvat putkeen kunnon unipätkät. Noiden tavallista pidempien unosten aikana niiden luomet tarttuvat toisiinsa välillä jopa niin voimakkaasti että niitä pitää märällä pumpulipuikolla hieman sipaista ja silmiä pidetään myös usein pelkästään raollaan.

Koska Kerttu on myös jyrsijä, olettaisin että hänellä saattaisi olla samaa vaivaa, eli kun ikää tulee ja torkku-unoset pidentyvät pitkiksi nokosiksi, silmä liimautuu kiinni.

Ja ellei silmä erittäin selkeästi pullistu ulospäin, siinä tuskin on kipuja!

Susanna kirjoitti...

Olen taas hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei meille koskaan tule toista lemmikkiä. Lemmikitön jää paljosta paitsi, mutta myös säästyy paljolta.

Susanna kirjoitti...

Kerttukin alkaa jo tottua, eikä pyristele enää niin tolkuttomasti. Tosin se tuntuu kyllä tietävän, mihin joutuu, kun se aamupäivällä nostetaan pois kopistaan.

Susanna kirjoitti...

Jotenkin vielä tuollainen rääpäle on ongelmallisempi tulkita, kuin vaikka koira. Lääkärit sentään voivat tehdä jotain isojen eläinten kohdalla, mutta jos Kertulla alkaa tulla sairauksia, siinä on keinot vähissä. :(

Susanna kirjoitti...

Tuohan on uutta ja huojentavaa tietoa!

Paitsi että jos asia on noin, niin kannataneekohan se lääkärinaika perua. Onhan se reissu kuitenkin aikamoinen stressi Kertulle, enkä kyllä turhaan sitä silläkään lailla haluaisi kiusata.

Liiolii kirjoitti...

Tiedän tunteen, tänään olen menossa kissan kanssa eläinlääkäriin. Korvat vaivaavat. :/

KahviKaneli kirjoitti...

:)
Voih, se on niin kamalaa kun eläin on kipeänä. Kun NE EI OSAA sanoa, että mihin koskee..

Susanna kirjoitti...

Hölmö minä, on jäänyt reagoimatta näihin viesteihin. Sylville terveiset!

Susanna kirjoitti...

Kyllä yhteinen kieli olisi joskus kullan arvoinen.

Eila kirjoitti...

Hei!
Minkälaista pesäpurua käytät Kertulla? Meidän "kertuilla" on ollut samanlainen vaiva. Käytin eläinlääkärillä joka epäili että olisivat voineet allergisoitua purulle. Käytin silloin tavallista halpaa purua. Sen jälkeen vaihdoin purun olikohan se nyt Mortti-Röpö -merkkistä karkeampaa purua. Liekö tipat vai purunvaihdos auttanut, mutta silmävaivat menivät ohi.
Meillä on ollut yhteensä neljä kääpiöhamsteria, kaikki talvikkoja. Ensin oli kaksi yhtä aikaa, tosin eri häkeissä ja niiden kuoltua vielä kaksi peräkkäin. Vuosi sitten kuoli viimeisin, Mortti nimeltään. Tytön kanssa niitä hoideltiin:) Nyt en enää ota kun tyttökin on opiskelemassa. Talvikot ovat kyllä todella ihania!!!

Susanna kirjoitti...

Meillä on ollut aina pelkkää Mörtti-Röpöä, juuri tuon allergisoimattomuutensa takia. Ollaan mietitty sitäkin, että voikohan sanomalehtien muste olla allergisoivaa, Kerttu kun niin mielellään sitä raastaa.

Lääkäri ei löytänyt silmästä mitään vikaa taaskaan, mutta antoi varmuuden vuoksi vitamiinilusän vaikka Kerttu kyllä syö monipuolisesti tuoreruokaakin. Vitamiinien pitäisi olla hyväksi just silmille, nivelille ja turkille.

Susanna kirjoitti...

On meillä käynyt mielessä, että jos kokeilisimme sitä peruspurua vaihteeksi. Mitä luulet, voisiko tuo mörttiröpökin kuitenkin allergisoida?

Eila kirjoitti...

Ei kai sitä tiedä kuin kokeilemalla purunvaihtoa, mutta luulisi tuon Mortti-Röpön olevan aika turvallista. Meidän hamstereille ei hoksattu antaakaan sanomalehtiä raastettavaksi. entäs jos koemielessä jätät sen vähäksi aikaa pois. Vaan kyllähän noille ihanille elukoille tulee ihan vaan iän myötä vaivoja. Viimeisimmälle tuli mahaan "röllykkä", joka kasvoi pikkuhiljaa. Käytin eläinlääkärillä joka onneksi sanoi sen olevan vaaraton. Se oli jo aikamoinen ennen kuin puhkesi itsestään, hampe toipui siitä hyvin mutta sen elinikä jäi kuitenkin lyhyimmäksi, olisko ollut puolitoista vuotta.