Lupasin aamuisesssa postauksessani, että kerron vielä, keitä kädentaitajia minä ihailen. Nostan esiin nyt kaksi vaikuttavaa naista.
Kuolanvalumisvaroitus! Ensimmäiseksi esiin marssitan Sanna Leinosen, jonka Elvari-korut ovat ihan hetkessä nousseet hurjaksi hitiksi.
 |
| Kuva: Elvari Korut Oy |
 |
| Kuvat: Elvari Korut Oy |
Minun pelastukseni on se, etten käytä koruja. Muuten olisin ihan törkeästi jo koukussa Sannan herkkuihin. Ymmärrän niin hyvin sen, että kun ostat yhden tällaisen korun, niitä pitää saada aina lisää. Ihan niinkuin syötäviä esikuviaan.
Elvari-koruja voi hyvinkin helposti tilata nettikaupasta. Tai poiketa jossain lukemattomista myyntitapahtumista, joissa Sanna ihmeellisen uutterasti jaksaa reissata. Myös jälleenmyyjiä löytyy pitkin maata.
 |
| Kuvat: Design Pylsy |
 |
| Kuvat: Design Pylsy |
Design Pylsyn tuotteita voi ostaa verkkokaupasta tai käydä ihan paikan päällä Joutsan-myymälässä, jossa Anu työskentelee entisessä koulussa. Myös Helsingissä Design Pylsyllä on oma liike, Lande.
Sekä Sanna että Anu ovat taitavia, ahkeria, työlleen omistautuneita yrittäjiä. Sellaisia, joita minä ihailen ja arvostan, mutta jollaiseksi en tule itse koskaan kasvamaan. Minulta puuttuvat nuo kaksi viimeksimainittua, sangen tärkeää ominaisuutta.
Tämä viikko on Taito ry:n alullepanema Taidon ja käsityön viikko ja me Suomen käsityöyrittäjät olemme myös viettämässä sitä monenlaisin tavoin. On tarjolla muun muassa työnäytöksiä ja kursseja, näyttelyitä, avoimia ovia ja kahvitarjoiluja!
Blogeissa ja verkkokaupoissa löytyy tarjouksia ja arvontoja,
sekä mielenkiintoisia juttuja meistä yrittäjistä.
Katso tästä linkistä lista kaikesta siitä, mitä meillä tapahtuu!
29 kommenttia:
WAU! Häpeäkseni pitää tunnustaa, etten tiennyt kumpaakaan entuudestaan. Ihan uskomattomia tuotteita heilläkin, kuten myös sulla :) Aurinkoista tiistaita! :)
Anu Pylsylle vielä erityismaininta siitä, että nosti yrityksensä tuhoisan tulipalon jälkeen entistä ehompana uuteen alkuun. Moni olisi voinut siinä tilanteessa lamaantua ja masentua, Pylsy ei :).
Hei!
Minulla on englanninlaku-kaulakoru ja aina se herättää ihastusta: lapset haluaisivat maistaa ja aikuiset ihastelevat muuten. Hauskaa, kun olen töissä lasten parissa...
Hieno postaus! Ja paha paha, olen jo kuolaamassa noita Elvari koruja, uusi tuttavuus mulle :)
Ei syytä häpeään! Ja nytpä tiedät molemmat. :)
Niinpä! Voin vain kuvitella, miten itse kadottaisin koko elämänhaluni vastaavassa tilanteessa.
Onko kukaan päässyt imaisemaan? Luultavasti itsellänikin menisi aika helposti sellainen kaulakoru suuhun...
Elvari on ainoa, joka on saanut jopa minut harkitsemaan, että pitäisikö otattaa reijät korviin!
Tämä uutuus sai sen ajatuksen jälleen nousemaan ajankohtaiseksi:
http://kauppa.elvari.fi/tuotekuvat/900x900/suklaa.JPG
Olipas herkut! Mulla on reiät korvissa, mutta en osaa pitää isoja korviksia. Mulla on voimakkaat silmälasikehykset ja roikkukorvisten kans tulee sellainen olo, että on liikaa tavaraa päässä :) Viihteellä piilareiden kanssa ei ongelmia, niin usein kuin viihteellä käynkin, ehkä just ja just pari kertaa vuodessa ;)
Mulla sattuu oleen just päässä Pylsyn Lande-pipo, missä on talikon kuva, ihan piruuttani ostin kun "kaupunkilaistyttönä" jouduin muuttamaan miehen perässä maalle, ja mies aina kuittailee siitä ;D
Pylsyn löysin sattumalta, kun mies oli Joutsassa kuorma-autolla hommissa ja minä hanttarin paikalla mukana. Henkilöautolla sitten kiertelin kaikkialla lähiympäristössä, ja onneksi kävin myös siellä ihanassa vanhassa koulussa, kaunis paikka! Ja tosiaan myös ihastuttava henkilönä, mielellään kannatan mukavien ihmisten yrittäjyyttä :)
Katselin just Pirkanmaan kotityön ikkunalla noita Elvarin koruja. Hienoja ovat. Ihme ettei miniatyristit ole tuota puolta vielä keksinyt - näitä taitajia kun on Suomessa vaikka kuinka monta nykyään.
Sitten jäin miettimään sun lausetta ..."jollaiseksi en tule itse koskaan kasvamaan". JOtenkin niin vähättelet itseäsi Susanna. Toki jos et oikeasti edes halua olla taitava, ahkera ja työlleen omistautunut... Mutta onhan sinussakin näitä piirteitä. Taitava olet ainakin ehdottomasti!!
Kiitos Susanna! Kun luin tätä juttuasi, niin mulle tuli ihan kyyneleet! On ihana kuulla myös teidän muiden positiivisia komentteja, niistän ja tästä Susannan jutusta saan taas uutta virtaa ja uskon Susanna, että sinussa on samaa virtaa mitä meissä muissakin! <3
Anun koti on muuten todella ihastuttava, lapsena teimme retken syrjäkouluihin ja tuolloin ajattelin että tuo rakennus olisi todella ihana asustaa (olen siis Joutsasta kotoisin) :)
Minä en osaa pitää kaulakorua, koska vaikka se painaisi vain gramman, niin niskani tulevat kipeiksi sen painosta. :D
Kiitos kivasta muistosta! Ja mikäs olisikaan parempi pipo kaupunkilaislikalle!
Niinpä juuri: minä en halua olla ahkera ja työlle omistautunut. Minä haluan jatkossakin olla ahkera kotoilija ja omistautua tälle meidän asemalle ja yhteiselolle. Sillä työ ei ole minulle lainkaan niiiiinn rakas asia. Mutta silti ihailen niitä, joille työ on rakasta, ja jotka tekevät työtään sydämestään.
Voi ei... ♥ ♥ ♥
Olen itse nähnyt sen toistaiseksi vain kuvissa. Vanhat koulut ovat yhtä ihania kuin vanhat asemat.
Ymmärrän sinua täysin. Oli työ mikä tahansa, ura syö "miestä". Lähimmäiset unohtuvat helposti duunia paiskiessa. Ja mikä loppujen lopuksi on tärkeintä elämässä?? Menestys vai lähimmäiset? Vaikka kaikki kunnia menestykselle, lahjakkuudelle ja kauniille tuotteille :)
Monet vanhat koulut on kyllä ihania! Paitsi että tulee haikea olo, kun eivät enää toimi oikeassa tehtävässään...
Kiitos vinkistä karkkikoruista! Pylsystä olin lukenut, mutta Elvarit olikin uusia tuttavuuksia.
=) Ja huomasinpas samantien, että namujahan esitellään ihan kohta vanhempieni lähistöllä, joten suunnitteilla kehoitus heidän käydä niitä tsekkaamassa ja hankkimassa. Olisipa kohta joulu, että voisi ostaa lahjoiksi.
Se on niinkuin asemat. On surullista, että ne eivät enää toimi kouluina tai asemina, mutta on kuitenkin hyvä, että ne ovat uusiokäytössä, eivätkä tyhjinä rapistumassa.
Jouluun kannattaa alkaa jo valmistautua. Ei sitten tule loppuvuonna paniikkia. :D
En epäile, etteivätkö monet työlleen omistautuneet käsityöläiset pystyisi pitämään huolta myös siitä, että muut asiat elämässä ovat kohdallaan. Mutta omalle kohdalleni olen todennut paremmaksi tämän tyylin: töitä just sen verran, että hengissä pysyy ja muuten sitten kaikkea muuta kivaa.
Oi, ihan miun suosikkeja molemmat myös, vaikka miekään en oikein käytä koruja (ja sama juttu, pienikin koru tai vaikka mittanauha kaulassa, niin niskaa pakottaa). Anun tunnen, kun äiti ja iskä asuvat Joutsassa myös ja tulipalon jälkeen Anu muutti ihan heidän naapuriinsa, se on siis pakollinen pistäytymispaikka aina samalla kun käyn porukoilla :)
Ai joo, noiden Pylsyn kalliomaalauksiin perustuvien printtien kylkeen sopivat hienosti Kulta-Sepon Rockart-korut: http://www.kultaseppo.fi/rockart.php
Minulla on tuo hirvikoru!!!! Olen saanut äidiltä synttärilahjaksi mooonta vuotta sitten. Se on ihana, mutta painaa niskojani niin mahdottomasti. :D
Onpa hauskaa, että joku muukin kokee kaulalla roikkuvat jutut liiaksi painoksi. En pysty pitämään myöskään halterneck-tyyppisiä uimapukuja tai bikineitä. Enkä kaulahuiveja, vaan aina on kauluri.
Näin on. Ja ainahan tulee synttäreitä yms.
Juu, omasta kokemuksestani ja näkökannaltani tarkoitinkin...kukin tyylilään :).
Lähetä kommentti