sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Herkkuja ruumiille ja sielulle


Karkkipäivä! Olemme syöneet sokeria kuin vähämieliset. Kyllä kelpaa taas pysyä kurissa ja nuhteessa seuraavat kuusi päivää, kun tänään syömme pötsimme täyteen kaikkea äärimmäisen herkullista.

Mutta meille saapui tänään myös toisenlaisia herkkuja: nimittäin kaksi vanhaa rautasänkyä!



Sängyt ovat peräisin matkustajakodista, mutta meille tuli Sulon kanssa nyt erimielisyyttä siitä, oliko kyseessä kuopiolainen vai kajaanilainen matkustajakoti. (Jos sinä, sänkyjen myyjä, luet tätä, niin ratkaisethan kiistamme petien alkuperästä!)

Sängyt on maalattu viininpunaisiksi. Olin ensin ajatellut, että maalaan ne valkoisiksi, mutta kun kuulin, että aiempien vaaleiden maalikerrosten alla se alkuperäisin väri on ollut juuri viininpunainen, minulle tuli sellainen olo, että pitäisiköhän kuitenkin antaa olla.


Kunhan Sulo taas liukenee töihin, käyn minä makuuhuoneen kimppuun. Muutama pieni sisustuksellinen muutos on tulossa uusien vuoteiden myötä. Kokosin sängyt malliksi jo verstaan puolella ja kyllä ne ovat tosi komeat. Minua jännitti se, mahtavatko ne olla kovin heiluvaiset, mutta melko tukevat tuntuvat olevan. Muutamat pinnat helisevät sen verran, että niille pitää keksiä jokin kikkakolmonen, jolla kilinä lakkaa. Edellinen omistaja on kätevästi tehnyt runkoon jatko-osat, joiden ansiosta sängyt ovat nykystandardien kokoiset.

Jos tuossa edellisessä postauksessa rutisin siitä, miten pelottavaa on laitteiden ostaminen, niin sänkyjen ostaminen on minulle vielä traumaattisempaa.

Opiskelujeni jälkeen ostin ensimmäiseen omaan kotiini ihan oikeasta huonekaluliikkeestä sängyn. Se oli musta, rautainen sohva/sänky. Maksoin sen osamaksulla ja meinasin masentua siihtä, miten velkasaldo tuntui vain kasvavan sitä mukaa, kun yritin sitä lyhentää. Se oli kyllä minun elämäni ensimmäinen ja viimeinen osamaksukauppa.


Sängyssä ei ollut mitään vikaa, se oli kaunis ja kestävä. Mutta siinä oli kirottu runkopatja, joka oli minun selälleni aivan kuolemaksi. Muutaman vuoden kuluttua vaihdoin patjan polttopuumottiin, rakensin laudasta sänkyyn vankan pohjan ja ostin vaahtomuovipatjan.

Minä olen aina osannut olla todellinen tyranni, kun kyse on patjoista ja sängyistä. Tämä muinoin piirtämäni sarjakuva kertoo siitä ajasta, kun asuimme vielä Sulon kanssa eri osoitteissa ja Sulon kotona oli joustinpatjasänky:




Tuo nolo sänkykauppa on yksi niitä asioita, joista saan yhä kuulla. Ja ansaitsenkin ne naljailut.

Ruma huutissänky muutti Sulon mukana yhteiseen kotiimme, mutta siitä tuli vierashuoneen sänky. En löytänyt siitä mitään muuta kuvaa kuin tämän, jossa sen valkoiseksi maalattu pääty vähän pilkahtaa. Kun olin upottanut siihen hirmuisen määrän rautaa ruuvien ja naulojen muodossa, pohja pysyi kasassa ja siihen uskalsi majoittaa vieraitakin.

Mitään muistikuvia meillä ei ole siitä, mihin sänky tänne muuton yhteydessä mahtoi päätyä.


Minun musta rautasänkyni palveli meitä pitkään, mutta yhden hengen sänkynä se tietysti oli riittämätön kahdelle. Rakensin puupohjalle vielä jatkopalan. Se oli kelpo jatke, mutta kyllä kahden ihmisen on aika hankalaa nukkua niin, että toisen on aina kömmittävä omalle puolelleen kaverinsa yli. Toinen meistä joutui olemaan kuin pinnasängyssä tai häkissä siellä seinän puolella.


Kun kyllästyimme kömpimiseen ja saimme makuuhuoneen remontin valmiiksi, minä lahjoitin sängyn siskoni lapsen pediksi ja ostin toiselta siskoltani valkoisen vuoteen vanhan futonin kera. Siinä me nyt olemme nämä pari viimeistä vuotta nukkuneet. Sänky on ihan ok, mutta patja littaanlytätty. Ja Sulon syvästi vihaama. Nyt, kun saimme nuo upouudet antiikkisängyt, lähtee nykyinen puusänkymme eteenpäin sille toiselle siskolle ja me hankimme uudet patjat. Molemmille juuri sopivat.


Olin ihan rieumuissani, joskin jännittynyt, kun nuo matkustajakodin sängyt ilmaantuivat ostettaviksi. Kun tänään lähdimme niitä hakemaan, Sulo muistutti minua siitä, mitä olin aikoinani rutissut siitä entisestä rautasängystäni. Siinä oli kuulemma raudan säteily, joka aiheutti sen, että siinä nukkui huonosti! Voi kauhistus, miten hippi minä joskus osaankin olla! Olin silloin Sulolle esitelmöinyt siitä, miten ihmiselle parasta on nukkua puun ympäröimänä, ja että rautapinnat ympärillä häiritsevät energioita! Apua... olinko tosiaan sitä mieltä vai oliko se vaan hyvin kehitetty perustelu sille, että sänky piti saada vaihdettua?

Nyt siis pidetään peukkuja, että uusien rautasänkyjemme vibat ovat positiivisia ja tuovat meille ruususen unen.


Mutta nytpä minä menen jatkamaan karkkipäivän mässäystä.

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jopas teillä on ollut monenlaisia viritelmiä...onneksi ite en oo niin tarkka sängyn suhteen, mies enemmän. Onneksi saatiin lahjaksi sänky, johon oltiin kumpikin tyytyväisiä. Muuten olisi pitänyt, kai, tyytyä johonkin viritelmään...
-Raks

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Taas mun käy kateeksi. Ihmistä joka osaa piirtää. Saat muutamalla viivalla aikaiseksi tunnelman!

Onko se ihan "virallista" tuon teidän noudattamanne dieetin suhteen, että saa luvantiestä pitää karkkipäivän? Siis että yhden päivän ajan saa syödä - vaikka mitä ja kuinka paljon?

Susanna kirjoitti...

Meidän dieetti on virallisesti ohi. Siihen viralliseen dieettiin kuului kahden viikon välein sokeritankkauspäivä, jolloin sai syödä mitä halusi. Tosin siihenkin oli myös se virallinen ohje (hilloa, vaaleaa leipää, hedelmiä, pastaa), mutta sitä ollut pakko noudattaa, vaan sai syödä ihan vapaastikin.

Nyt, kun meillä on tavoitteena pysyä tässä painossa, syömme yhä sen dieetin ohjeen mukaan muina päivinä, mutta pidämme törkeän mättöpäivän kerran viikossa.

Susanna kirjoitti...

Virityksiä meillä piisaa. Aina.

TuulaJ kirjoitti...

Olipa mukavia sänkyjuttuja sulla! :) Olen kyllä kade noista sängyistä. Aivan ihanat. Pitäisin kyllä tuon värin, ihana patinakin niissä on. Hyviä unia uusissa sängyissä!

Bambi kirjoitti...

Hauska sänkyhistoriikki!

Meillä on ehtinyt olemaan vain yksi sänky, mutta siihen hommattiin pian paremmat patjat, koska yhdellä isolla patjalla ei tee kyllä mitään, ja molemmille vielä ihan omilla kovuusasteilla.

Rautasängyt ovat ihan mielettömän kauniit ja tuo väri! Et kyllä maalaa niitä :D

Tytti kirjoitti...

Heippa! Ja kiitos vielä teille sänkykaupoista! Toivotaan että nämä olisivat nyt "ne oikeat". Sänkyjen alkuperä on kajaanilainen matkustajakoti - kumpi muisti oikein?
Hyvää jatkoa ja kauniita unia!

Lievestuore As. kirjoitti...

Voi mitkä sängyt. Väri on kuvissa ainakin ihan just nappiin :)

aNNa kirjoitti...

No nythän on löytynyt oivat sängyt! Mahtavat!
Mulla on kans sänkyongelma, tai pikemminkin selkä..
En malta odottaa että näen teidän makkarin

aNNa kirjoitti...

..kera uusien sänkyjen ;)

Anna-Mari kirjoitti...

Ihanat sängyt! Oikeanlaisen sängyn, tai siis patjan ostaminen on tuskallista... Vanha patjamme palveli viisitoista vuotta (petaria vaihdettiin muutamaan otteeseen), mutta sitten se alkoi olla liian pehmeäksi nukuttu. Tässä ollaan vuoden aikana vaihdettu yhtä ja toista, enkä ole vieläkään tyytyväinen. Mutta pakko nyt tyytyä joksikin aikaa, kun rahanmeno kasvaa muuten sänkykaupoissa liian suureksi. Huh.

Marja kirjoitti...

Tuossa sinun huutis sängyn päädyssä on sama kuvio kun meillä tälläkin hetkellä käytössä olevassa parisängyssä...Sänkyyn on kulunut aika monta ruuvia kun sitä on saanut olla aina "parsimassa".Jalkopäästä oli sahattava siitä päädystä sellaiset kulmat/ulokkeet pois kun alkoi nuo polven ulkosyrjät täyttymään mustelmista,kun aamulla unenpöpperössä ohi siitä käveli.Josko sänky onkin samanlainen kuin meillä niin nyt sait Susku vertaistukea ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jos se matkustaja koti oli just se kajaanin kuuluisin keltainen puutalo mikä purettiin monta vuotta sitten tuolta rautatieaseman kulmalta tapasin kerran työnpuolesta ihmisen joka oli siellä ollut töissä kertoi suomalaisista laulajista mitkä majoittuivat matkustajakotiin

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Pidetään väri nyt ja jos se alkaa tuntua siltä, ettei istu makkarin maailmaan, niin maalaan vasta joskus tulevaisuudessa.

Susanna kirjoitti...

Väri on muuten näissä minun kuvissani paljon ärhäkämpi kuin oikeasti. Oikeasti se on varsin tumma viininpunainen.

Minustakin meidän on syytä hankkia omat patjat kummallekin. Muuten tämä natina jatkuu lopun ikäämme. Jos se oma patja sitten on taas huono, niin ei ainakaan voi kaveria syyttää.

Susanna kirjoitti...

Suurempi kiitos teille!

Mutta aaargh. Sulo oli oikeassa. Olin ihan tuhatprosenttisen varma, että tällä kertaa Sulo muistaa kyllä väärin.

Susanna kirjoitti...

Makkarissa on vähän tylsästi pelkkiä valkeita kalusteita, ja siniset seinät ja limenvihreät tekstiilipiristeet. Ajattelin, että jos lisään viininpunaista sinne jonnekin muuallekin, niin sängyt eivät jää niin yksin.

Susanna kirjoitti...

En minäkään malta! Sulo lähtee tänään etsimään itselleen patjaa ja minä panen oman futonin tilaukseen. Tulisipa se pian!

Susanna kirjoitti...

Juu, aika konkurssi tässä on lähellä. Onneksi joulumyynnin tienestejä on vielä jäljellä.

Minä olen joutunut vaihtamaan patjaa noin kolmen vuoden välien, kun ne ovat muuttuneet liian pehmeiksi. Yritän nyt uuden futonin kanssa olla huolellisempi hoitaja ja rullata tiuhasti.

Susanna kirjoitti...

Heh. Ne tosiaan olivat vaaralliset ne ulokkeet! Me emme niitä sahanneet pois, mutta kyllä niissä polvet kolisivat. Ihan karmea sänky se oli.

Susanna kirjoitti...

Vau! Ja ajattele, mitä tarinoita sängyillä olisikaan, jos ne osaisivat puhua!

Soja kirjoitti...

Uh, sängyt ja kengät, raivostuttavia ostettavia, kun kelpoisuuden tietää vasta kun on testannut tositoimissa niin kauan, ettei voi enää palauttaa, eikä kummassakaan hinta kerro mitään siitä, onko se sopiva juuri miulle. Rautasängyt näyttävät kauniilta, toivottavasti saatte niihin maailman parhaat patjat ja nukutte suloisia unia! Kun mie olin lapsi, meillä oli vanhoja, korkeita, rautaisia sairaalasänkyjä, kirkkaan keltaisiksi maalattuja. Niissä oli sellainen vieteriverkkopohja, joka toimi kuin trampoliini, siis hervottoman hauskoja, mutta todennäköisesti aikuiselle nukkujalle kammottavia. Mihin lienevät nekin joutuneet ajan saatossa.

Susanna kirjoitti...

Nimenomaan! Kengät! Ahdistavia ostettavia! Ja siinä vaiheess,a kun totea alöytäneensä hyvät ja aikoo ostaa niitä monta paria jemmaan, niin eihän niitä enää ole myynnissä.

Näissäkin sängyissä on ollut ne vieteriverkot joskus, mutta ymmärrettävästi ne on nakattu pois. Minä tilasin futon-kaupasta saman tien sälepohjatkin. Laskin, että on halvempaa ostaa valmiit säleet kuin hakea puuta kaupasta ja rakentaa itse.

Jovelan Johanna kirjoitti...

Jopas on ollut sänkydramatiikkaa teillä! Aivan huippu tuo metalli vs. puu -argumentointi uuden sängyn puolustuksena. Nuoruus.. ;D

On tosi mehevät herkut, niin köökissä kuin makkarissakin. Kaunis punainen maalikin. Meillä on myös muutama metallipunkka talolla. Ei tuollaisen kauniita ollenkaan, mutta ihan kelpoja. Päiväpediksi ja leffalöhöalustaksi niitä meinasin saliin aikanaan laittaa. Kunhan putsaan ne, saavat majoittaa myös kesällä muutamia remppa-apukäsiä, jotka jäävät yöksi talolle.

Susanna kirjoitti...

Nuoruusko? Tuosta rautaenergiaselityksestä on kaksi vuotta aikaa! :D

En malta odottaa, että tekin pääsette siihen pisteeseen, että niitä sänkyjä saa alkaa ripotella paikoilleen.

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

IHANAT sängyt!!! Makkarikuvia odotellessa.

Anonyymi kirjoitti...

juu ja tää samainen ihminen kertoi virkamiehistä politiikoista jotka majatalossa asuivat oliva olleet hienoa väkeä voi harmi kun sitäkään majataloa ei enää ole kaikki kaunis katoaa aina liian aikaisin