torstai 11. huhtikuuta 2013

Pitsiä ja petipuuhia


Patjalähetystä odotellessani ompelin eilen illalla koristetyynyt sänkyyn. Ostin Tiimarista tabletteja (-70% ale) ja kaasutin ompelukoneella aina kaksi tablettia reunoistaan yhteen. Koristeeksi lätkäisin kirpparipitsiä ja täytteeksi tungin bamburättien saumuroinnista syntyvää silppua.


Sulon mummon virkkaama kaunis päiväpeitto sai vuorikseen vanhan aluslakanan, jotta riemunkirjavat pussilakanamme eivät vilkkuisi rei´istä ja pilaisi kaunista pitsikuviota. Tuo lakana on ollut räiskyvän limenvihreä, mutta nyt havaitsin sen haalistuneen huomattavan paljon käytössä.


Ja kun oikein pitsittelyjen makuun pääsin, niin liimasin vielä hyllynreunukseenkin kaistaleen.

Ja sitten ne patjat...


Sulo kävi koemakaamassa patjoja jo maanantaina ja osti hyväksi tuntemansa yksilön. Se on sellaista sorttia, joka muotoutuu ihmisen alla ja palautuu hitaasti. Ja minä tilasin itselleni futonin netistä, koska en löytänyt mistään tietoa, saako sellaisia paikallisista liikkeistä.


 Minun patjani saapui tänään kotiovelle. Se on pilvenpehmoinen. Olen aivan hämmentynyt ja hitusen ahdistunutkin. Pitääkö futonin olla uutena pehmeä? Olen nukkunut vain vanhoilla, ja ne ovat aina olleet ihanan kivikovia. Mutta tähän tunnen hautautuvani. Minulla on vähän tyhmä olo, kun odotin kovaa ja syntisen painavaa patjaa, ja sainkin pehmeän ja yllättävän kevyen.

Nyt meistä se, joka kaipasi kovaa patjaa, sai pehmeän, ja se, joka tykkää pehmeämmistä, osti kovan. Ihmeen sujuvasti tämänkertainen sänkyshow onkin edennyt, joten olihan sen takaiskun aikakin jo tulla. Nyt pitää vaan toivoa, että me molemmat miellymme patjoihimme sitten käytössä, vaikka juuri nyt hiukan epäilyttääkin.


No, pääasia, että näyttää hyvältä?


PS. Jos et vielä huomannut, niin aamulla käynnistyi äänestysarvonta. Kliks.

39 kommenttia:

Eveliina kirjoitti...

Aivan ihana pitsipeitto! Minullakin on sängyllä pitsiä vihreän päällä, näyttäisi ainakin minun silmiini olevan täsmälleen samaa sävyä kuin tuossa sinun lähikuvassasi :)

Mutta ainakin teidän makuuhuone on todella kaunis, toivottavasti vain patjat kestää nukkumista... :D

Tiina kirjoitti...

Huoh, miten on hieno.
Sänkyruljanssi on kyllä teillä ihan omissa sfääreissä. Mielenkiinnolla jään odottaamaan viikottaisia patjapostauksia. :D

Niin, ja et kyllä ikinä arvaa? Mulla on tismalleen samalla mallilla virkattu peitto. Mummu on tehnyt sen vuosikymmeniä sitten.

Susanna kirjoitti...

No toivottavasti!

Susanna kirjoitti...

Pelottaa mennä nukkumaan. Onneksi sentään tulee Criminal Minds.

Samismummoja! :)

Karkkis kirjoitti...

Sängyt ovat todella hienot! Minusta valkoinen maali oli hyvä ratkaisu. Ja loistava idea surautella tableteista tyynyjä!

Koti1898 kirjoitti...

Voisikohan tuollaisen ison pitsipäiväpeiton värjätä? Varmaan voisi. Oranssiksi... Tai harmaaksi.

Teillä on kivannäköistä ja inspiroivaa. Nyt jäin taas pohdiskelemaan omia valintojani.

a

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Ei kaduta itseänikään yhtään, että päätin maalata.

Susanna kirjoitti...

Voisi oikein hyvin värjätä, tämäkin on kalalangasta virkattu, eli silkkaa puuvillaa. Kaikkia luonnonkuituja voi värjätä hyvällä menestyksellä. :)

PikkuBertta kirjoitti...

Ja oikein hyvälle näyttää...ei kun petipuuhiin:)

Anonyymi kirjoitti...

Tuo pitsipeiton kuvio on todella kaunis. En ole mikään pitsi-ihminen, mutta on pakko ihalilla tuollaista taitoa ja kauneutta.

Vakkari

Jovelan Johanna kirjoitti...

Eiköhän se patjan pehmeys siitä tiivisty. Olisikohan sen kanssa homma niin, että se tiivistyy nukkujansa kropan mukaisesti lopulliseen tiiviyteen ajan kanssa.

Tykkään tuosta makkaristanne. Se on raikas ja kaunis. Vaikka itse en kestä omassa kodissa vahvoja värejä paljoakaan, arvostan muiden silmää yhdistää vahvoja värejä kivoiksi kokonaisuuksiksi. Tuossa kaikki sopii yhteen ja lopputulos on energinen. Tosi kiva!

Laurakaisa kirjoitti...

Minustakin on tosi kiva makkari, tuo tapetti on ihan loistava!

Vaihtakaa päittäin jos ei ala sujua oman patjan kanssa yhteiselo...? :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana makkari ja tuo pitsipeitto. Pitsi hyllynreunassa on vielä piste i.n päälle.
Taidanpa lainata siun ideaa ja ommella omaan pitsipeittooni reaktiivi- tai aurinkovärjätyn lakanakankaan. t.eläinhattu Anne

E kirjoitti...

Näyttää kivalta! Meilläkin on vintillä mummon tekemä päiväpeitto, joka vieläkin odottaa ekaa käyttöpäivää. Ehkä pian voisi olla aika :)

Pilvi kirjoitti...

Pitsi hyllyn reunaan näyttää ihanalta; viimeistelee kokonaisuuden.

Susanna kirjoitti...

:D

Susanna kirjoitti...

Minäkin olen pitsien suhteen aika nirso. On pitsejä ja sitten on pitsejä... :)

Susanna kirjoitti...

Kiva, että tykkäät!

Ja patjakin oli nukkumiseen oikein mukava.

Susanna kirjoitti...

Sehän tietysti olisi aina yksi vaihtoehto. :)

Susanna kirjoitti...

Lainaile vaan! Ei ole patenttia haettu tälle keksinnölle. :)

Susanna kirjoitti...

Kevään kunniaksi.

Susanna kirjoitti...

Tykkään itsekin. En tiedä, tykkääkö Sulo... hän ei tainnut edes huomata sitä. :)

Susanna kirjoitti...

Yhden yön jälkeen olen hämmästynyt ja tyytyväinen. Patjahan onkin ihana! Vaikka pinta tuntuu pehmeältä, tukevuus löytyy kyllä kropan alta. Ja taisin nukkua koko yön samassa asennossa, ei tarvinnut heittelehtiä lainkaan. Aamulla koko keho oli rento ja täysin kivuton. Kuinka ihanaa!

Ja sänky on niin jämäkkä, ei hetku lainkaan, ei kitise eikä inise, kilise tai rämise.

Mia kirjoitti...

Aivan UPEA kokonaisuus! Minullakin odottelee mummun virkkaama päiväpeite kaapissa - nykyiseen sänkyyn hiukan liian kapea. Sänkyostoksille siis :)

Susanna kirjoitti...

Tämä meidänkin pitsipeitto on liian kapea. Toiselta puolelta se jää juuri patjan reunaan ja toiselta puolelta jää roikkumaan vain hiukan. Lakanat jäävät aika rumasti näkyville kuitenkin. Mutta kun se muuten on niin kaunis, niin olkoon. :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi Susanna! Makkarista tuli niin hieno.Kyllä sie osaat.Hyviä unia uudessa sängyssä! terveisin Sanna
Ps.vinkki Imatran seudulla asuville, tuollainen saman tyyppinen rautasängyn "raato" on Vuoksenniskalla Kotiemme Kirppiksellä.Sänky on kai ruskea (osat olivat eteisessä ja se oli niin hämärä)ja siinä näytti olevan ne päädyt ja sivupalkit sekä jonkinlainen viritelmä vanerista pohjaksi. Olisiko kenties lasten sänky?

Tiina kirjoitti...

Ja voi ei, toiselle tuli iso suru. :( Jakso oli taasen musertava. Tiesin, että siihen liitty jotain ikävää...

Wanhan Wallankumous kirjoitti...

Niin kadehdin käsityötaitojasi ja samalla olen niistä iloinen, koska saamme niitä ihailla ;)Itse sain aina koulun ompelukoneen solmuun, enkä aikuisena ole tohtinut koskea kertaakaan ompelukoneeseen. Sängyt ovat upea pari yhdessä!

Ilona kirjoitti...

Nyt piti ihan kesken lukemisen käydä makuuhuoneessa tarkistamassa oma päiväpeitto. Juu, samalta näyttää, sama lanka, sama väri! Meillä sieltä läpi tosin pilkistelee milloin mikäkin pussilakana. Isotätini on peiton joskus virkannut. Hän on yhdistänyt palat kulmista eri tavalla, meidän peitossa menee ketjusilmukkaketjut kulmasta kulmaan ristiin, eli kun teidän peitossa ruutujen kulmiin tulee neliö, meillä tulee rasti. Missähän käsityölehdessä peitto on aikanaan esitelty, kun jollakin toisellakin kommentoijalla oli sama peitto? Onko se ollut aikanaan oikein hitti peittovirkkaajien keskuudessa :) Ompelitko vihreän lakanan kiinni peittoon vai petaatko kaksi erillistä peittoa?

Ihana tuli kyllä makuuhuoneestanne!

Rouva Vattu kirjoitti...

Heeii. Meillä on melkein samanlainen mummoni virkkama pitsipeitto päiväpeittona. Melkein sama kuvio, asia, no mikä se nyt on :D Nuo nelisakaraiset tähdet jne.

Ja näyttää kivalta!

Susanna kirjoitti...

Se oli aika järkytys. Ensin en yhtään tykännyt koko tyttöystäväajatuksesta, joka pilasi Dr. Reidin hahmon, mutta sitten kun ne nainen kuoli, niin jopa tuli paha mieli. Ihan hävetti, kun en olisi meinannut suoda Reidille rakkautta. Yh, ahdistavaa.

Susanna kirjoitti...

Tarvii varmaan käydä katsomassa se sänky ihan muuten vaan, vaikka meille ei onneksi enää mitään huonekaluja hankita. :)

Susanna kirjoitti...

Sellaisia ne koneet ovat. Minäkin saan ne solmuun. ;)

Susanna kirjoitti...

Onpa jännää, että sama peitto on nyt vähän joka kodissa! Se varmaan on ollut joku vuosikymmenten takainen hittimalli.

Harsin sen lakanan reunoista kiinni, ihan holtittoman suurilla pistoilla ja kalalangan värisellä puuvillalangalla.

Susanna kirjoitti...

Teilläkin! Se tottavie on ollut iso hitti joskus!

Soja kirjoitti...

Mahtavaa!

Laurakaisa kirjoitti...

Hmm, pitäisikö mennä vinttiin varmuuden vuoksi katsastamaan meidän pitsipäiväpeiton kuosia... Se on äidin miesystävän äitivainaan peruja ja minäkin olen karsastanut sen käyttöä kun siitä näkyvät riemunkirjavat lakanat läpi. Tuon aluskangastuunauksen ehkä jopa tämä tumpelo osaisi tehdä...

Susanna kirjoitti...

Olisipa hauskaa, jos sekin olisi samanlainen!

minatra kirjoitti...

Mulle ei koskaan oo tullut mieleenkään, että tuon pitsipäiväpeiton alle voisi ommella kankaan! Mahtava idea! Ehkä mua ei oo häirinnyt, vaikka ne riemunkirjavat lakanat vilkkuukin sieltä välistä... Ja päiväpeitto on sängyssä kuitenkin vain silloin kun vieraat ovat ilmoittaneet tulostaan tarpeeksi ajoissa tai jos iskee joku muu mielenhäiriö :)