Kävin eilen Helsingissä Messukeskuksen Kevätmessuilla. Siellä oli puutarha- ja mökkimessujen lisäksi Sisusta13-messut, jotka minua erityisesti kiinnostivat. Joka vuosi minä mietin, olisivatko juuri ne messut parempi paikka minun räteilleni kuin käsityömessut, joista en ole päässyt vakuuttumaan. Niinpä lähdin nuuhkimaan tunnelmia ja katsomaan ihan paikan päälle, millaista meininki on.
Sisustuspuoli ei yllättäen ollutkaan messujen kiinnostavin anti, vaan kaikkein parhaiten viihdyinkin katselemassa erilaisia saunamökkejä sekä floristien kukkasidontakisaa. Minusta oli ihmeellistä, miten samoista kukkasista ja tilpehööristä syntyi kisaajien käsissä aivan erilaisia taideteoksia. Ja todellakin taidetta: mikä taito, mikä mielikuvitus! Erityisen vaikuttunut olin fiskarsilaisen Hanna Räisäsen töistä. Oli hyvin kiinnostavaa seurata, miten hän lähti viemään ideaansa eteenpäin ja onnistui satojen silmien edessä loihtimaan aivan omantyylisiään luomuksia, joissa selvästi oli persoonallista otetta. Minusta ne poikkesivat muiden kisaajien töistä upealla omintakeisuudellaan.
En ehtinyt jäämään seuraamaan tulosten julkistamista, koska minun oli ehdittävä junaan, mutta tänä aamuna ilokseni totesin Hannan sijoittuneen kisassa sentään toiseksi.
Mutta palataanpas sisustusmessuaiheeseen. Se puoli sijaitsi yläkerran viitoshallissa, jonne minun oli aika vaikea edes löytää. Halli oli todella pieni ja nätteilleasettajia vähän. Surullista oli huomata yhtenevyys käsityömessujen kanssa siinä, että aiheeseen liittymätöntä myyntiä oli todella paljon. Minusta kipukoukut, ihmeliimat ja kosmetiikka eivät ole sisustusta sen enempää kuin käsityötä, enkä ainakaan minä ilahdu ollenkaan seikkaillessani sellaisten osastojen seassa, jos ostan lipun sisustus- tai kädentaitomessuille.
Muutenkin messutarjonta oli yllätyksetöntä. Vain parin näytteilleasettajan tuotteet herättivät minussa ihastuksen. Ensimmäinen hauskuus olivat Johtoi-valoroikat värikkäine johtoineen.
(Minulla oli mukana vain pieni pokkarikamera, joten valitan joidenkin kuvien heikohkoa laatua. Parempia kuvia tästä osastosta löytyy Ruusutapetilla-blogista.)
Messujen herkullisimman näköinen osasto löytyi aivan ehdottomasti Sarekalta, jonka intialaiset nojatuolit ja tilkkutäkit sekä vanhat kalusteet saivat minut hymyilemään haltioituneena.
Minulle tärkeintä oli kuitenkin nähdä, millainen on "pienyritysparkki", joka on messujen halvin osasto. Se on tämä; pätkä seinää, valot ja otsalauta. Hinta 760 euroa plus alv. Auts. Jos käsityömessujen 240 euroakin tuntui pahalta, niin onhan tässä miettimistä. (Ja mihin tuossa eväänsä piilottaa ja miten varjelee kassalipasta ja missä pitää rättivarastoa?)
Messureissun ahdistavin kohtaaminen tapahtui, kun totesin jälleen yhden yrityksen lisänneen bambuiset tiskirätit tuotevalikoimaansa. Niitä myy jo melkoisen moni yritys, ja on enää ajan kysymys, milloin ne ilmestyvät halpamarkettienkin valikoimiin, sillä Aasiassa niitä tuotetaan jo miljoonamäärin. Jäin jälleen miettimään pienellä kauhulla omaa tulevaisuuttani ja sitä, millä keinoin vielä parantaisin omaa tuotettani niin, että pärjäisin kilpailussa myös jatkossa.
Vaan osaanpa se minäkin ottaa mallia muilta. Tämä penkki taisi olla Kotipuutarha-lehden osaston somisteena. Olen miettinyt, miten rakentaisin pihapöytämme yhteyteen pitkät penkit, ja tämä idea toi siihen helpon ja hyvännäköisen ratkaisun. Onttoja harkkoja pinoon ja reikiin pujotetut lankut istuimeksi. Vanha räsymatto vielä istumamukavuutta lisäämään. Aion varastaa idean.
Ja sitten pieni loppukevennys vanhojen asemien ystäville.
Kun kävelin maailman rumimmalta rautatieasemalta maailman rumimman kaupunginosan halki Messukeskusta kohti, minä ajattelin, että Pasilaa karmeampaa asuinympäristöä ei Suomesta varmasti löydy. Arkkitehtuuria, joka ei edes ansaitse arkkitehtuuri-nimeä. Betonia, asfalttia, ränsistyneisyyttä, likaa, autohalleja, harmautta, harmautta ja lisää harmautta monessa kerroksessa. Ja juuri tämän ajatuksen muodostumisen jälkeen edessäni aukesikin tämä näky:
Rauhanasema. Aivan nimensä mukainen. Pieni pala rauhaa ja kauneutta pääkaupunkimme pahimman rumuuden keskellä.
 |
Taidon ja käsityön viikko päättyy tänään, mutta vielä on tarjolla tarjouksia ja arvontoja. Katso tästä lista. |
51 kommenttia:
se on itä-pasila joka on kauhea. länsi-pasila ei.. :)
Minä olen matkalla vasta messuille, mutta samaa olen itse todennut aiemmin, että sisustusmessut on olleet pieni sivujuonne, josta on vaikea innostua suuremmin. Kätkeminen halliin, jonne vaikea löytää, ei ainakaan auta
Ja Pasila-mielipiteesi jaan täysin ja se on jokaisen arkiaamuni ja -iltapäiväni "ilo"... Ja nyt vielä viikonloppunakin tungen sinne!
Onpa kaunis tuo Rauhanasema, täytyykin joskus mennä katsomaan!
Ohhoh mikä nojatuoli! Varsinainen herkkupala! Nam.
Kiitos penkkivinkistä, minäkin saatan varastaa sen :)
En tiedä muista, mutta mie ostan siun rätin ensisijaisesti printin, huolitellun ulkonäön ja pakkauksen sekä käsityöläisyyden perusteella. Siis markettirätti ei ole sen enempää vaihtoehto myöhemmin kuin nytkään - siis käytän niitäkin niissä hommissa, joihin en sinun tekemääsi halua uhrata.
Mutta olen varma, että tarpeen tullen pystyt luomaan uuden päätuotteen.
Hyvä postaus ja taas kerran asiaa.
Aivan ensimmäiseksi haluaisin kommentoida tuota hurmaavaa, Intiassa (?) valmistettua nojatuolia.
Vastaavanlaisia esiteltiin viime kesänä ja syksynä monissa oikein arvostettavissa suomalaisissakin sisustuslehdissä. Olin myyty! Ne ovat niin kauniita, ja tuollaisesta saisi kotiinsa melkoisen katseenvangitsijan. Hintakaan ei ole paha verrattuna suomalaisen valmistajan tuotteeseen tai verhoilijan väkertämiin tilkkkangaskenttiin.
Mutta, mutta. Nyt astuu kehiin ilonpilaaja. Innostuttuani ko tuoleista matkasin paikanpäälle sisustusliikkeeseen niitä tarkemmin ihastelemaan. Ihastelin, hypistelin, käänsin ja väänsin. Ja mitä näinkään!
Tuolit verhoillaan hyvin ohuella puuvillakankaalla, ei siis huonekaluihin tarkoitetulla huonekalukankaalla. Kankaan alla ei välttämättä ole vanua vaan verhoilu tapahtuu suoraan vaahtomuovin päälle, mikä on sulaa hulluutta. Vaahtomuovi syö ohuen kankaan rikki alta aikayksikön. Muita puutteita en edes viitsi luetteloida...
Olin aivan kiiihdyksissä kun palasin kotiin tutkimusmatkaltani. Ensinnäkin: minkä ihmeen takia toiselta puolen maailmaa roudataan tänne kamaa, jonka elinkaari on lyhyt. On turha huutaa kestävän kehityksen ja muiden hyvien arvojen perään, jos osallistuu tällaiseen logistiikkasirkukseen. Sillä on merkitystä tuodaanko tavara Kiinasta, Intiasta vai valmistetaanko se Suomessa. Sillä on myös työllisyyden kannalta merkitystä, vaikka ajatus tuntuukin usein kaukaa haetulta.
Toivoisin myös, että suomalaiset sisustuslehdet ottaisivat asiakseen käsitellä eettisiä ja ekologisia puolia, eivätkä vain sokeasti esittelisi sivuillaan tuotteita, jotka eivät täytä alkeellisimpiakaan laatuvaatimuksia. Niillä on tuhannen taalan paikka osoittaa asiantuntemusta ja vastuuntuntoa sekä mahdollisuus tuoda esiin todellisia osaajia, Niitä kun riittää, vielä.
Edellä mainittu pätee, Susanna, myös sinun valmistamiin bamburätteihin. Ne ovat hieno tuote ja toivon sydämestäni, että kuluttajat arvostavat niitä myös silloin, kun pitää valita sen kiinalaisen ja sinun valmistaman välillä. Sillä tuleeko tuote läheltä vai kaukaa, on merkitystä!
Hyvä tarkennus! Maalaiselle Pasila on vaan se, mikä tulee vastaan, kun junalla saavutaan. :)
Onkohan Habitare sitten ainoa kunnollisen sisustusalan messu? Ja se on kyllä jotenkin vielä liian isojen tyttöjen leikkikenttä minulle...
Vähän sinua ajattelinkin, kun tuon loppukevennyksen lisäsin! Löysin sinne ihan vahingossa. Vaikka olen Pasilassa liikkunut monet messukeikat, niin jostain syystä en ole juuri tuohon kohtaan vielä onnistunut aiemmin askeltamaan.
Niin on herkkupala. Ainakin katsottuna. En tohtinut koeistua sitä.
Varasta vaan, ryhdy rikoskumppanikseni! :D
Uskon, että minun printtini tulevat jatkossakin olemaan valttikorttini, mutta nyt minä taas huolestuin lähinnä sitä valkoisen pohjavärin ongelmasta. Nuo kyseisen yrityksen rätit olivat nimittäin syntyneet osittain siksi, että minä en kykene tarjoamaan mustia riepuja asiakkailleni.
Olen erittäin iloinen ja kiitollinen tästä sinun kommentistasi. Kävin hipelöimässä noita kauniita tuoleja, ja huomasin myös, että kangas on tosi ohutta. Koska minulla ei ole asiantuntemusta, en edes tullut ajatelleeksi, miten ne mahtavat kestää käyttöä vai kestävätkö.
Suren paljon kotimaisen tekstiiliteollisuuden vääjäämättömältä vaikuttavaa kulkua kohti kuolemaa, ja yhtälailla sama pätee myös huonekaluihin ja kaikkeen muuhunkin. Meidän pitäisi kaikkien jaksaa muistaa se, että muutaman euron säästöllä on huomattavasti suuremmat vaikutukset kuin vain oman kukkaromme keveneminen.
Tuoli näyttää tosi namulta,mutta jos on tosiaan heppoisin kankain päällystetty,kuten edellinen kommentoija tiesi,niin eipä kannata tuohon satsata.Samanlaisen saa itse tilkkupeitto periaatteella päällystämällä.
Ja tuo penkki-ide taitaa ilmestyä meidänkin pihaan kesän aikana...vanhat penkin jalat ovatkin jo ihan lahot(tehty hirrenpätkistä.
Kiitos taas kerran mukavasta postauksesta,täältä Joensuusta ei tulekaan niin usein lähdettyä Hesaan,joten teidän lähiasukkaiden kuvat ja postaukset erilaisista messuista ovat ihan mukavaa luettavaa:)
Nyt oli VR:llä äkkilähtöjä sopivasti täksi viikonlopuksi, jos sellaisen kerkesi tilata. Ovat vähän kiusallisesti vaan tarjolla aina lyhyen aikaa ja ennalta-arvaamattomina ajankohtina.
Minua harmittaa usein myös esim. käsityömessuilla erilaiset pesuaine-, kosmetiikka- ym.kauppiaat. Mutta ehkä eniten harmittaa kauppiaat, jotka tuottavat kaukaa maailmalta pieniä sisustustavaroita, joita myyvät erittäin halvalla esim. kransseja. Käsityöläiset yrittävät sitten kilpailla näiden tuotteiden kanssa samoilla messuilla ja hinnalla he eivät pärjää, mutta laadulla kyllä. Ostajat vain usein katsovat sitä hintaa.
Olen menossa kesällä oman paikkakunnan markkinoille, jotka on tarkoitettu vain käsityöläisille ja vain sellaisille, joilla on yritys.
Tosi kiva, että paikkakunnallasi järjestetään sellainen tapahtuma. Imatralla ja lähikunnissa ne harvatkin käsityömyyntitapahtumat tulvivat harrastelijoiden alihintaisia tuotteita.
Minä olen Sojan kanssa samaa mieltä - jos tiskirättibisnes ei enää lyö leiville, uskon että ihan varmasti keksit jonkun uuden tuotteen sen tilalle. Lisäksi olen sitä mieltä, että sinulla on printtien, blogin ja kaiken muun tähän liittyvän lisäksi jo brändi. Eli jotain ihan omaa, tunnistettavaa, sinuun myös henkilönä liittyvää, mikä on mielikuvan eli sen ostamispäätöksen kannalta paljon enemmän kuin pelkkä painettu pala bambukangasta. Olen sitä mieltä erityisesti siksi, että bongasin sinut eilen messutungoksesta varmaan viidensadan mummon joukosta :D Olisin tullut sanomaan terve, mutta olimme menossa tungoksessa juuri toiseen suuntaan ja päättäneet seurueen kanssa mennä syömään niin en lähtenyt juoksemaan perään.
Muuten olen täysin samaa mieltä - kovin yllätyksettömät ja ideoiden ammentamisen kannalta umpitysät messut. Joitain kivoja osastoja ja hyviä tarjouksia, ei sen kummempaa. Mutta omasta näkövinkkelistä oli ihanaa viettää päivä aikuisseurassa, haahuilla päämäärättömästi ympäriinsä ja ignoroida huutavia lapsia koska ne eivät ollet omia :)
Eikä! Bongasit minut? Miten saatoit tunnistaa, eihän minun naamaani nyt kuitenkaan liikaa ole täällä vilkkunut?
On aina kiva tulla vaanituksi juuri silloin, kun on ahdistuneessa ja epätoivoisessa mielentilassa. :P
Minulla on ollut jotenkin vähän heikko henkinen meininki viime päivinä, ja kuvittelin, että vapaapäivä isoilla messuilla ihan itsekseen ilman työvelvoitetta olisi äärimmäisen piristävää ja voimauttavaa. Ei ollutkaan, vaan päinvastoin. No, nokka pystyyn ja eteenpäin vaan.
Hieman häiritsee tuo "muiden ideoiden matkiminen". Minusta se ei ole paha juttu. Kaikki selailevat lehtiä ja blogeja ja saavat niistä inspiraatioita ja ideoita. Onko bamburätti sinun oma ideasi? Itsekin olen kotiäitiaikana hurautellut tiskirättejä samalla kun tein kestovaippoja. Kestovaippakin on jonkun keksimä idea, josta monet tekevät omia versioita.
Keittiöpyyhkeitä, keramiikkaa, tekstiilejä jne. tehdään halvalla valtavia määriä. Käsityöläisen täytyy keksiä se oma erottuva juttu ja sinulla se on iloisen väriset tunnistettavat printit. Jos joku rupeaisi tekemään aivan samanlaisia printtejä, olisi se kopiointia ja matkimista, mutta minusta omanlaisia tiskirättejä nyt voi kuka tahansa innostunut tehdä...ja jos on tarpeeksi innostunut, perustaa oman tiskirättifirman. Joka tapauksessa sinun tyylistä tykkäävät ostavat sinulta rätin.
t. marja
Puhut asiaa. Bambutiskirättiä en keksinyt itse, vaan eräs tuttavani kertoi minulle käyttävänsä bambukankaita tiskirätteinä. Minä vain keksin painaa siihen kuvia. Ihan itse omassa päässäni. En tietenkään omista mitään yksinoikeutta bambutekstiileihin sen paremmin kuin silkkipainamiseenkaan. :)
Pointti onkin se, että pysyäkseen elossa kasvavan kilpailun myötä myös minun yritykseni on uudistuttava.
Tämä nyt oli taas vain yksi rehellinen tunnelma, jonka jaoin kanssanne. Ikävää, jos se häiritsi. :)
Olipa hyvä että luin tämän. kerkesin its ejo innostua. poistan PIN:n pintersestistäkin.
Korjasin tekstissä sanamuotoa vähemmän provosoivaksi.
En minä nähnyt naamaa. Näin vilaukselta selän. Ja repun, hameen, sukat ja tennarit :D Siksi olenkin niin vakuuttunut tuosta brändiajatuksestani :)
Eikä mikään yllämainituista näyttänyt ahdistuneelta tai epätoivoiselta...
Kirjoitin omaan FB-statukseeni jotenkin niin, että hipit mummolapihoineen eivät ole muotia, mutta ökypiharakennukset ja ulkoporeammeet ovat. Aika paljon on näkynyt noista messuista kommenttia, että samaa polyrottinkia ja painepesuria siellä oli mitä näkee ihan tavallisissa rautakaupoissa ja puutarhamyymälöissäkin. Ei ehkä siksi ihme, etteivät ne nyt ainakaan sisällöllisen antinsa vuoksi kovin piristävät tai voimaannuttavat olleet. Kotipuutarha-lehden messuosasto oli minusta ainoa kokonaan kiva ja omannäköiseni, ja jos vaikka nyt minua pitää tyypillisenä Susannan Työhuoneen bambutiskirättiasiakkaana niin ehkä sen kohderyhmän tarpeet ja toiveet ovat tosiaan jossain muualla kuin tuolla...?
Ahaa... vaatteet tekevät naisen. :D
Minua jaksoivat ne ulkoporeammeet kyllä tympiä... niitä oli viime kesän loma-asuntomessuillakin ihan kyllästymiseen asti. On ihan outoa ajatella, että ihmisillä oikeasti on varaa ja halua laittaa sellaisia pihoilleen.
Hipit, mummolapihat ja tiskirätit kunniaan. Kukahan järjestäisi pehmeiden arvojen messut ja mites saataisiin hipit liikkeelle niistä kotoisista ja pehmeistä koloistaan rönsyilevien puutarhojensa keskeltä?
Kiitos postauksesta! On mielenkiintoista lukea mietteitäsi liittyen messuihin ja yrittämiseen. Kävin Turussa puuatrhamessuilla ja ne olivat kyllä totaalinen pettymys. Ehkä Suomessa ei vaan osata tehdä messuja. Paikkahinnoittelukin taitaa olla tosiaa niin huikea, ettei se houkuttele paikalle pieniä yrityksiä, jollaisia ainakin itse kovasti kaipasin sinne kylpytynnyrien ja painepesureiden keskelle.
Minä myös kaipaan pienten yritysten osuutta isoilla messuilla. Ne jäävät niiden talotehtaiden ja suurten ketjujen jalkoihin, vaikka juuri niiltä voisi löytyä kaikkein kiinnostavimmat jutut, joihin ei aiemmin ole törmännyt.
Kävitkö Turussa myös siellä perinnetalomessuilla? Sinne minua olisi myös kiinnostanut lähteä kurkkaamaan.
Muakin kiinnostaisi kuulla jonkun kommenttia niistä perinnemessuista? Olisin itse halunnut nähdä sen mutta jotenkin tuntui että turha Turkuun lähteä kun tosiaan suomen messut on niin surkeita että olisin vaan pettynyt... Se että ratsastetaan nimellä perinnerakentaminen ei välttämättä tarkoita että siitä oikeasti tajuaa mitään, nimimerkillä kokemusta on remppafirmasta joka väitti olevansa perinnerakentaja mutta pilasi meidän kuistit...(kyseinen firma on muuten tän kesän huvilassa ja huussissa, ja sekös muuten potuttaa!)
Piti myös sanoa että kyllä sun rätit pärjää printin, suomalaisuuden ja ihan vaan sun takia!:)
Niin, ja aika jännä etten minäkään ole entisenä pasilalaisena törmännyt tuohon rauhan asemaan! Me asuttiin meinaan Mikin vauva-aikana niissä länsi-pasilan tosi korkeissa valkoisissa kerrostaloissa jotka näkyy pitkälle. asuttiin vielä melkein ylimmässä kerroksessa ja maisemat oli kyllä huikeat läpi Helsingin!!:O ja tosiaan se puoli pasilaa ei onneksi ollut noin paha kuin tuo kaamea aseman seutu, voiko mitään harmaampaa ollakaan...:(
Sellaisille hippien mummolapiha messuille minäkin voisin lähteä :) Mutta ei taida hippinäytteilleasettajien rahkeet riittää noin hurjiin messuosastojen hintoihin.
Huh, mitkä hinnat messuilla! Olen työn puolesta mukana yhden messutapahtuman (ei sisustus/käsityö) järjestelyissä, jossa hinnat on tarkoituksella pidetty maltillisina, jotta mahdollisimman moni pienyrittäjä pääsee halutessaan mukaan.
Olen samaa mieltä noiden ei-aiheeseen-kuuluvien esittelijöiden pääsy messuille. Ne vaan ärsyttävät. Tietysti sitä voi ajatella kohderyhmänä potentiaaliseksi paikaksi laittaa meikkejä sinne missä pääsääntöisesti naisväki kulkee etsimässä sisustusideoita, mutta kun se ei toimi ihan niin. Yhtälaailla ärsyttää kirpputoreilla kaiken maailman uuskrääsäkauppiaat.
Pasila.. ihan karsea kolhoosi. Vastaavia löytyy Espoosta Kirstinmäen seudulta ja Itä-Helsingistä. Kuka ikinä on ajatellut, että moiset ovat rakentamisen arvoisia?
Ei voitettu sitä eurojackpotia. Jos olisin voittanut, olisin voinut mummonmökkikylän rakentamisen lisäksi perustaa pehmeysyrittäjämessut, joihin pääsevät vain huolella valitut pienyrittäjät hyvin edullisella paikkamaksulla.
Teillä on kyllä ollut aika huima asumisolosuhteiden muutos Pasilan kerrostalosta Korson kauniiseen asemataloon! Ehkä joudut vielä palaamaan sinne ja etsimään Rauhanaseman silmiisi. Se on todella sympaattinen siellä karmeiden, harmaiden jättiläisten keskellä.
Mietin sitäkin, että miksi Pasilassa on niin paljon ulkomaalaisia. Onko se jotain tarkoituksellista maahanmuuttajien keskittämistä yhdelle alueelle ja jos on, niin miksi juuri sinne pahimman rumuuden keskelle, kun ei varmasti muutenkaan ole helppoa aloittaa elämää aivan vieraassa maassa ja ilmastossa.
Ajatteles, jos tuo pienen osaston hinta tuntuu hurjalta, niin mitä se on sitten ihan kunnollisen osaston kohdalla. Pisteet sille teidän messullenne, jossa ajatellaan myös pieniä tekijöitä!
Perinnetalomessuilla oli vähän näyttdilleasettajia ja latistunut tunnelma. Näin kuulin paikalla olleilta. Pitää ihan miettiä, miihin hipit voisivat kokoontua. Loviisan vanhat talot -tapahtumaan? Kommentoi Laurakaisa kirjautumatta.
Kävinpä minäkin siellä Kevätmessuilla, siskon ja mieheni kanssa; hyväksi testattu ryhmä messuiluun. Mietittiin jossain vaiheessa, että onko jo kaikki käyty läpi. Eihän me mitään sisutusosastoa hiffattu ollenkaan, ehehe. Kuvaustesi perusteella ei menetetty mitään. Minä juutuin pitkäksin aikaa Maatiaisen osastolle niitten perinnekasvien ja siemenpussien sekaan, vihdoin liityin jäseneksikin.
Meillä muuten pikkuruisen pihasaunan lisävarusteena on kaksi valurautaista istuma-ammetta ihan taivasalla; ei todellakaan mitään kammottavaa ulkoporeammetta.
Sainpa samalla reissulla jaettua tarkoitoin valituin printein bamburättejäsi vantaalle, espooseen ja helsinkiin. Korostin niiden kotimaista käsityötä.
Me käydään aina messuilla alelipuilla ja omat eväät matkassa, muutoin ei jäisi hankintoihin euroja lainkaan.
Olet jo onnistunut luomaan tunnettavuutta osaamisellasi. Mikäli aika ajaa räteistä ohi, tulee tilalle jotain muuta.
Mä meinasin joutua 18 vuotta sitten tuonne betoni-Pasilaan 6 hengen opiskelijasoluun asumaan. Onneksi järjestyi mulle tämä nykyinen kämppä sitten.
Tiskirättejäsi ostetaan koska ne ovat SUSANNAN tiskirättejä, eli olen samaa mieltä Laurakaisan kanssa, sinulla on brändi. Ja uskon että käsityöläisyys on tulevaisuuden trendi, nousee vaikkakin hitaasti.
Markettirätti on markettirätti, itse en käytä enää ollenkaan.
messuilla oli mukavaa, mutta eivät ne uudistu ollenkaan. vuodesta toiseen samat näytteilleasettajat ja samat tuotteet. tungoskin oli aika kova lauantaina. ei tartte käydä vähään aikaan...
En ota kantaa messuihin, en tuoliin (joka tosiaan näyttää ihanan värikkäältä, samoin tuo matto penkin päällä!) enkä Pasilaan :) Mutta Susannan rätteihin sanon, että ne ovat just hienoja sen takia, kun ne on sunlaisia. Eli mun mielestä just nuo sun printit tekee niistä erityisiä. Eli kun sulla on taitoa tehdä näitä printtejä, niin ei muuta kuin niitä myymään eteenpäin. Miten olisi pussilakanat, tyynyliinat jne. Eli rohkeasti vaan tarjoamaan näitä kuvituksiasi eteenpäin. Onhan tälläkin alalla tosiaan tekijöitä, mutta niinhän se on joka alalla. Pitää vaan pitää itsestään elämää. Ja nyt mun pitääkin tehdä tilaus... toivottavasti sulla on vielä rättejä jäljellä. Ajattelin opettajat lahjoa kevätjuhlissä niillä.
Pakko kommentoida tota hippimessuilijajuttua. Juu, Loviisan Wanhat Talot on juuri SE tapahtuma, johon mahdollisesti kannattaisi tulla. Itse asun täällä ja parina vuonna olen pitänyt melko hyvällä tuloksella kirpparia tapahtumassa. Tänä vuonna keskityn korjattujen huonekalujen myyntiin. Saa nähdä miten onnistuu :) Tapahtuman tunnelma on ollut hieno, leppoisa ja väkeä paljon. Tulkaa kaikki tänne elokuun viimeisenä viikonloppuna!
Nää hipit on ainakin tulossa!:) Ja tämän houkutuspuheen jälkeen vielä enemmän. Mökkimessupuolella oli Loviisan esite ja semmoisenkin sieltä jo otin tuota reissua silmälläpitäen. Hippien kokoontumisajot.
Loviisan vanhat talot on minun must see -listallani. En tajua, miksei koskaan olla saatu aikaiseksi lähteä.
Se vitoshalli oli tosiaan aika onnettomasti viitoitettu. Se reitti, jota minä sinne kuljin, oli kapeita portaita myöten ja kun ihmisiä tuli ja meni molempiin suuntiin, niin ahtaaksi kävi. ihmettelin, että jos tämä on se pääreitti, niin miten sinne huonojalkaiset edes pääsee.
Minullakin on aina omaa evästä matkassa, minne menenkin. Tosin nyt jouduin ostamaan kyllä aterian messuhallista, kun olin koko päivän reissussa, ja eväiden määrä oli aikamoinen. :D
Kiva, että veit riepuja tutuillesi - toivottavasti tykkäävät hekin.
Apua... onneksi vältyit siltä!
Olette kyllä ihania!
Sama juttu tuntuu olevan kaikilla käsityömessuillakin, että samat myyjät ovat vuodesta toiseen. Ja vielä samoilla paikoillakin.
Rättejä on nyt oikein hyvin varastossa, joten siitä vaan tilailemaan. :)
Olet aivan oikeassa, että pitäisi tyrkyttää omaa osaamistaan. Minä olen siinä erityisen huono: itseni myymisessä. Nyt olen päässyt siihen onnelliseen asemaan, että minun ei ole tarvinnut jälleenmyyjiäkään metsästää, vana kaikki ovat ilmaantuneet itse kyselemään. Tiedän, että niin ei yrittäjän pitäisi toimia, vaan kuuluisi olla itse aktiivinen. Taidan ottaa ihan asiakseni nyt reipastua siinä. Kiitos perseellepotkimiskommentista! :)
Se on minustakin aina vaikuttanut tosi hiukuttelevalta tapahtumalta. Mutta jos menen sinne töihin, niin en näe niitä taloja! Aaargh.... :D
Houkuttelevalta. Yritin sanoa.
Hiukutteleva hippikokoontumisajo. Hannu Rinne on kirjoittanut välityönä Perinnemestarin remonttikirjan jälkeen Perinnemestarin matkaoppaan rannikon puukaupunkeihin, josta myös Loviisa löytyy.
Rannikolla on kauheasti käymisen arvoisia kaupunkeja. Minä olen ehättänyt tutustua vain Raaheen hyvin ja Loviisaan, Porvooseen, Kristiinankaupunkiin ja Naantaliin hiukan. Kaikki ovat kauniita ja käymisen arvoisia paikkoja.
Nyt pitänee hankkia käsiin se matkaopaskin!
Minä sain sen Hannulta, en ole yhtään ehtinyt vielä lukea mutta ainakin se näyttää yhtä mukavalta kuin muutkin kirjat.
Lähetä kommentti