Tämä on varmasti vuoden paras päivä. Eli se päivä, kun ensimmäisen kerran talven jälkeen voi viettää ihan koko päivän pihalla kuopsuttelemassa. Sisävaatteissa! Ilman pipoa! Palelematta!
Tällaisena päivänä se oman pihan onni tuntuu niin konkreettisesti. Ei
ole mitään väliä sillä, että nurmikot ovat myyrien jylläämät tai joka
paikka rehottaa kuivaa heinikkoa ja liikennevirasto meinaa kaataa ison
osan puista. On ihan yksi ja sama, minkälainen se piha on, kun se on oma. Ikioma.
Sain tänään paljon aikaan, vaikka notkuinkin aamupäivän blogittelemassa ja tarkkailemassa Kerttutorttusen aamuaktiivisuutta.
Olen kantanut osan puutarhakalusteita paikoilleen ja ottanut pienet päivätorkut puutarhakeinussa! Ja syönyt lounaan ulkona. Olen bongannut sinivuokkoja, sitruunaperhosia ja nokkosperhosia.
Olen haravoinut lehtiä ja tasoitellut myyrien kekoja.
Olen sahannut poikki toistakymmentä kellarin katolle kasvanutta puuta ja pätkinyt risuja.
Olen putsaillut mansikkapenkit ja viinimarjapuskien ympäristön.
Ja kantanut kaikki liikenevät vanhat tiilet kesäkeittiön nurkalle. Niistä tulee alusta pöydälle ja penkeille. Viime kesän koivunkaato-operaatiot aiheuttivat sen, että kesäkeittiön ympärillä alkoikin kasvaa nurmikko aivan vinhasti. Ja sen myötä sinne ilmestyivät sammakot.
En halua sammakoita loikkimaan varpaisiini, kun syön marenkikakkua. Toivonkin, että ne eivät viihtyisi tulevalla tiililattialla.
Kesäkeittiökin on nyt valmis ottamaan vastaan kesän. Laitan tähän kuvia siitä, vaikkei se ole viime kesästä muuttunut. Talven aikana blogiin on kuitenkin tullut niin paljon uusia lukijoita, että monille tämä kurkistus kesäkeittöön on varmasti ensimmäinen.
Tykkään edelleen minulle epäluontaisesta romanttisesta tunnelmasta, joka kesäkeittiössä vallitsee.
Se on minun oma leikkimökkini. Siellä on kiva leikitellä sisustustyylillä, jota en oikeaan kotiini ottaisi.
Paitsi että vierastan valkoisia seiniä ihan ylipäänsäkin, minulla on myös suuria vaikeuksia valokuvata niitä. Ne näyttävät aina keltaisilta, vaaleanpunaisilta tai vihertäviltä.
En onnistu edes Photoshopissa säätämään valkoista valkoiseksi ilman, että muut värit kärsivät.
Lisää näitä päiviä, kiitos.
32 kommenttia:
Itse olen neljän päivän "pestillä" lapsenlapsia hoitamassa yötä päivää, niin saas nähdä miten kotona on muuttunut keväisemmäksi sillä välin...
täällä näin tänään ensimmäisen sitruunaperhosen :)
Onko teillä kellarissa mitään säilössä? Kiva kun aattelit uusia lukijoita, täällä yksi semmoinen :)
- Raks
Ihanasti tossa vikakuvassa aurinko paistaa kuistille! Astetta pohjoisempana on vielä liian märkää haravahommiin, mutta niiiin ihana, kun lumi on sulanut viikon aikana.
Minä olin kuvailemassa koko päivän :-D
Onnittelut Susannalle ja Sulolle Kerttu-vauvasta! Hän on tosi söpö ja hänen talonsa aivan ihana <3 Kesäkeittiösi on suloinen, kyllä siitä voi taas uudestaan katsella kuvia :)
Tuo kesäkeittiö on niin ihana! Paitsi että limaisten sammakoiden kera en minäkään haluaisi marenkikakkuani syödä :P
Toivottavasti ero on huomattava!
Kellarin etuosa oli pahasti romahtanut, kun ostimme talon. Ne puut sen katolla olivat juurillaan rikkoneet tiiliseinän.
Nyt kun puut on saatu sieltä pois, voimme alkaa tutkailla, olisiko kellarista ihan varastoksi vielä. Kellariksi se ei enää käy.
Illan viimeiset auringonsäteet.
Meillä tuo pihan aurinkoisin osa kuivui ihmeellisen nopeasti vaikka ensin sai odotella lumien väistymistä ihan tuskaisen pitkään.
Mutta on meilläkin osa maasta vielä niin jäässä, ettei harava irrota lehtiä.
Olikin ihan paras keli sellaiseen! Minä yritin kipittää sitruunaperhosen perässä kamerani kanssa, mutta huonolla menestyksellä.
Kiitos onnitteluista, suurperheen äiti! :)
Ällöttäviä otuksia. Ja jotkut ottavat niitä vielä lemmikeikseenkin. :D
Oi ihana aurinko on meilläkin paistanut! Tuo kesäkeittiö tuo mieleeni hyvällä tavalla Alibullenin neidit.
Meidän piti vaan ahertaa keittiötä vaikka keli oli täälläkin mitä mainioin...
Sellaista piti sanomani, että aloitin viime syksynä tekemään vanhoista tiileistä alustaa pihapöytäryhmälle ja nyt lumien sulattua paljastui, että jokaikinen asentamani tiili on murentunut käyttökelvottomaksi :( Syksyn sateesta ne eivät vielä ottaneet itseensä. Ajattelin vaan varoittaa, ettet tee turhaa työtä.
Eivätkös ne neidit ole huomattavatsi värikkäämpää sorttia kuin minun ankeanvalkea kesäkeittiöni? :D
Voi ei... tuo on kyllä aika ikävä skenaario. Mikä ne tiilet hajottaa, jäätyvä maako? Kun eiväthän nuo ihan pinollaan ainakaan ole talvesta moksiskaan.
En tiedä, vai onko nuo vanhat (veikkaisin 50-luvulta) tiilet vaan jo tiensä päässä? Niistä on pinta ihan murusina, luulen että pinnan jäätyminen on sen aiheuttanut, ei maasta lähtöisin oleva kylmyys. Meillä on myös pinossa noita tiilejä ja niissä sama homma, ainakin päällimmäisissä. Harmittaa kyllä, kauniit vanhat tiilet muusina, saatiin ne naapurilta.
Kyllä minä sitten taidan kuitenkin uskaltaa kokeilla. Nämä tiilet on pääosin meidän kellarin seinästä tipahdelleet ja pysyneet ehjinä kaikki talvet. Toivottavasti kestävät sitten "terassin" lattiana. :)
Ihania kuvia, etenkin tuo viimeinen: SE ON KESÄ!
Ainakin hetken. Kurkistus säätiedotukseen ei ilahduta...
Kyllä kevät on vaan ihanaa aikaa! Ja sinun blogisi niin kiva, että AH!
Voisitko auttaa minua ja kertoa mistä tilaat bambutrikoota tai voiko sinulta tilata sitä? Blogissani on aiheesta kysely, jos ehdit käydä sitä katsastamassa ja kommentoimassa olisin ilahtunut!
http://neulanhaltija.blogspot.fi/2013/04/lamminta-ja-suloista-lonkkalastavauvalle.html
Minä tilaan suoraan tehtaalta, mutta sinä tuskin haluat ostaa kerrallaan viittäkymmentä metriä. Laitan blogiisi listaa, mitkä yritykset myyvät vastaavia kankaita.
Hei!
Haluaisin kysyä futonpatjastasi:) Oletko ollut tyytyväinen ja mistä tilasit sen?
Tilasin täältä:
http://www.futon-1.fi/product_catalog.php?c=73
Ainakin näillä nukkumisilla olen tykännyt siitä. Se on kyllä huomattavasti pehmeämpi kuin aiempi futonini, joka Sulon mielestä oli kuin betonia. Tuo pehmeys tuntui ensin oudolta, mutta kun siihen käy makaamaan, niin ihan napakalta se kropan alla tuntuu.
En sitten teidä, miten hyvin se pitää muotonsa ajan kanssa, kun ei ole niin täyteen tungettu kuin kovemmat yksilöt.
Mieheni latoi "polun" edellisen kotimme pihalle samannäköisistä tiilistä kuin teillä, ja ne myös murenivat talvella. Pohjana oli oikeastaan pelkkää hiekkaa ja siinä ne tiilenrippeet olivat keväällä lumien lähdettyä ihan lohjenneina. Kauniilta näyttivät ensimmäisenä kesänä, mutta seuraavana ei enää niinkään. Ei taida olla mitään järkeä kaivaa niitä ylös ennen talvea...?
Ja kesäkeittiönne näyttää suloiselta kuin makea karamelli!! Kyllä tuolla passaa emännöidä.
Voi ei! Kylläpä tämä nyt meni kurjaksi. Mitenköhän niitä voisi suojata? On otettava selvää.
Kyllä minä silti testaan. Samat tiilet ovat olleet nyt pari talvea kukkapenkin reunuksena ilman vaurioitumista ja maanneet pitkin pihaa. Jos murenevat ensi talvena, niin se on sitten seuraavan kevään murhe.
Jääräpään pitää itse kokeilla ja uskoa vasta sitten. :)
Ihana kesäkeittiö ja suloisen värinen ;)
Tuo kesäkeittiösi on kyllä niin viehättävä!
Minä tein pikkumansikkamaalleni polun tiilistä, jotka olivat jääneet yli lapsuudenkotini rakentamisesta ja ne ovat säilyneet ehjinä ainakin jo muutaman vuoden.
Kiitos!
Lueskelin netistä, että jotkut vanhat tiilet ovat toisia hauraampia. Toiset kestävät, toiset eivät. Selviää kokeilemalla. :)
Nyt kun olen muutaman viikon nukkunut, niin en suosittele enää. Sulo teki paremmant kaupat ostaessaan Jyskistä oman patjansa.
Lähetä kommentti