Olen ollut viikon "oikeissa töissä". Aamulla kellon herätys, sitten työpaikalle pyörällä tai mopolla, normaali 8 tunnin työpäivä ja sitten kotiin. Pari tuntia elpymistä, sitten nukkumaan, jotta jaksaa taas aamulla herätä. Onneksi tätä kestää enää viikon verran, jonka jälkeen saan taas palata helppoon ja verkkaiseen yrittäjän elämääni.
Olin ehtinyt jo unohtaa, miten raskasta kunnollisen työssäkäyvän elämä voikaan olla. Ihailen niiden ihmisten loputtomia voimia, jotka työpäivänsä jälkeen hoitavat lapset, tekevät ruoat, pesevät pyykit, käyvät kaupassa, tapaavat ystäviään, käyvät kuntosaleilla tai harrastavat nukkekodin rakentamista ja vielä remontoivat talojaan.
Minusta sen sijaan ei ole koko viikkoon ollut mihinkään muuhun, kuin suremaan sitä, että kun aurinko vihdoin paistaa ja lämpötila vihdoin nousee yli 20 asteen, minä en pääsekään siitä nauttimaan. Kotipihamme on aivan varjossa siinä vaiheessa, kun minä pääsen töistä. Minulla on suunnaton ulkoilman kaipuu ja aurinkopula. Ja nyt sataa vettä, kun on vapaapäivä. Tottakai.
Tämän poikkeuksellisen elämäntilanteeni vuoksi ikkunoiden kunnostusprojektikin on ollut täysin pysähdyksissä. Ruosteenpoisto-operaatio sitruunahapon avulla ei ole sujunut ihan esimerkillisesti.
Kuulemma sitruunahappoa saa edullisimmin vaikkapa Agrimarketista isossa pönikässä. Mutta aina, kun minulla on ollut hetken aikaa miettiä ruosteita, on ollut sunnuntai. Niinpä ensimmäiset kokeilut on tehty apteekin kalliilla tai maalaisruokakaupan maustehyllystä löytyneellä sitruunahapolla.
Jo aikoja sitten minä laitoin ruosteiset rautaosat likoamaan sitruunahappoon. Lämmintä vettä ja aurinkoon seisomaan pariksi päiväksi, kuului ohje. Näin tein. Ja sitten minulla ei ollutkaan aikaa tai energiaa enää paneutua asiaan. Palaset jäivät lillumaan veteen epämääräisen pitkäksi ajaksi, ja vesi haihtui astiasta päivien kuluessa.
Tänään jaksoin lopulta lähteä kurkistamaan rautaosien tilaa. Vadin pohjalla oli kummalliseksi paakkuuntunutta ryönää, joka sisälsi jotakin ruskeaa, jotakin kellertävää ja satoja pieniä ruuveja.
Huuhtelin ruuvit ja totesin niiden tosiaan näyttävän nyt aivan erilaisilta kuin ikkunanpokista niitä irrottaessani. Ruoste oli hävinnyt oikein hienosti. Mutta muut likoamassa olleet rautaosat olivat paljastuneet nesteen haihtumisen myötä, eivätkä näyttäneet kovin vakuuttavilta. Laitoin ne uudelleen sitruunahappoveteen. Huomenna haen Agrista lisää happoa ja yritän muistaa joka päivä tarkastaa, että osat pysyvät pinnan alla.
PS. Sitruunahappoa pannaan noin 100 g yhtä vesilitraa kohden.
15 kommenttia:
samaa minä ihailen ja ihmettelen jotka jaksavat ja osaavat sitä rumbaa, tai että se aika edes riittää kaikkeen. Itse tunnun olevani uuvuksissa kaikesta pienestkin. Toki mulla on nämä sairaudet, mutta muutenkin tuntuu aika kaukaiselta että joskus jaksaisen tuollaiseen rumbaan. Mies o lohdutellut että ehkä me ollaan vaan synnytty kotoilijoiksi.
Ympärilläni on ihmisiä, joiden kaikki energia menee työpäivistä selviytymiseen. Se on hyvin surullista. Minä teen tällä hetkellä puolikasta työviikkoa.. Ja loppuviikon nautin hitaasta elämästä kotona.
Ihanaa, että sinä saat palata takaisin omaan rytmiisi :)
Minustakin se on ihanaa, Ninni.
Tiedän kyllä olevani äärimmäisen onnekas ihminen nykyisin, mutta tämä viikko on korostanut sitä ymmärrystä vielä entisestäänkin. Työtään pitäisi todella rakastaa, jotta sitä jaksaisi tehdä 8 tuntia joka päivä, vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Vaikka sanoinkin ihailevani työssäkäyvien voimia, minä olen myös ylpeä siitä, että olen itse tohtinut valita toisen tien todettuani, että minä en jaksa sitä yleisintä elämänmallia. Niiden puolesta olen surullinen, joiden elämä on vain elämisen sietämistä.
Jessika, ihan varmasti toiset ovat luonnostaan kotoilijoita ja toiset eivät. Varmasti on paljon niitäkin joiden mielestä on ihanaa käydä päivätyössä, tavata ihmisiä, olla kaiken aikaa menossa. Monille tällainen kotonaoleminen tietäisi ahdistusta, vaikka minä taas koen, että täällä se oikea elämä on, täällä kotona.
Olen miettinyt tosi paljon viime aikoina tuota "mitä kaikkea pitää jaksaa, tai on edes hyvä yrittää jaksaa" -asiaa. Minulla on tosin kiva työ, jota en koe ongelmaksi tehdä sitä 8 tuntia päivässä - mutta nyt olen äitiyslomalla. Ja kahden tosi pienen lapsen arjen pyörittäminen on minusta KAHDELLE aikuiselle sopiva homma, muuhun ei ole energiaa eikä jaksamista. Ja sitten me hullut olemme ottaneet tähän vielä kaiken maailman kattoremonttia sun muuta...
Tämä elämäntilanne on toki oma valinta, ja hyvä vaihe. Mutta olen kyllä avoimesti kateellinen tulevaisuuden itselleni, jolla on jo vähän isommat lapset ja vähän enemmän aikaa elpyä, toipua ja huilata kaikesta siitä, mitä elämä ihan normaalissa kulussaankin jo pitää sisällään. On kyllä tosi mahtavaa kun on ihmisiä jotka uskaltavat ja rohkenevat tehdä niitä oman näköisiä valintoja - ja vaikka sitten uusia valintoja, jos ne ensimmäiset eivät tuntuneetkaan oikeilta!
Loma loppui just ja huomenna alkaa taas ne oikeat työt. Vuosi pitäis jaksaa taas seuraavaan lomaan. Tosi on , että työpäivän jälkeen ei kotona jaksa tehdä juuri mitään. Lapseni ovat jo niin isoja, joten arki on hieman helpompaa. Minun palautumiskeino on aina ollut päiväunet, noin puolen tunnin mittaiset. Olen ollut myös yrittäjänä ja siinä oli kyllä oma vapautensä jota välillä kaiholla muistelen.
Minäkin siedän huonosti kodin ulkopuolista työtä. Tai niitä 8 tunnin päiviä. Harmi että Suomessa on vieläkin hankala tehdä osa-aikatyötä tietyillä aloilla kuten omalla alallani.
Sitruunahappoa pitääkin kokeilla, kaapissa on sitä iso purkki.
Laurakaisa, uskon ihan helposti, että kahden pienen kanssa kotielämä on kaikkea muuta kuin helppoa ja rentouttavaa. Mutta ajatteles, siitä se helpottuu vuosi vuodelta, kun lapset kasvavat.
Minttumaari, tsemppiä taas töihinpaluuseen!
Katja, tuo on totta, että osa-aikaisuus on vaikea järjestää. Se on myös työnantajan kannalta epätaloudellista. Vaikka itse olen kyllä sitä mieltä, että yleinen työviikko saisi olla 10 tuntia lyhyempi ihan kaikilla. Ja lomat sellaiset kuin peruskoulunopettajilla!
Täälläkin yksi kokopäivätyön jättänyt ja syksyllä alkaa uusi työ 30h työviikolla, ihanaa! Kaikkea ei voi mitata rahassa ja aikaa ei pysty ostamaan. Itse olen kutakuinkin sinut itseni kanssa sen suhteen, että vaikka takana on korkeakoulututkinto, olen silti tavistöissä osa-aikaisena.. Mutta tällä hetkellä tämä on hyvä juuri näin! :) En kaipaa mitään sen haastellisempaa uraa, vaan koen että paras elämä on täällä kotona tässä ja nyt.
Ihanasti puhuttu, Hanna!
Ei minustakaan ihmisen aikaa pysty rahalla mittaamaan ollenkaan. Vaan niin sitä vaan mitataan, kaiken aikaa.
Aivan mahtavan mielenkiintoinen möykky ruuveja sulla! Mä en oo saanu kuin sellasta ruostelillua astian pohjalle.
Mutta sori epäselvät ohjeet, luonnollisesti kannattaa tarkistaa että vettä on tarpeeksi jos jättää esineet useammaksi päiväksi happoon likoamaan. Mullaki on ollu unohduksissa ne aika kauan.
Toinen minkä unohdin vielä mainita on se, että kannattaa laittaa saranoita yms. happoastiaan vain sen verran että ne on ilmavasti eikä kauheesti toistensa päällä, sillä silloin happo ei välttämättä pääse joka koloon hyvin. Siksi esim. laakea astia on hyvä. Mutta kuten sanottu jo aiemmin, useampaan kertaa joutuu, jos haluaa ihan ruosteettomia. Voisin yrittää saada mun omista heloista kuvia laittettua, ihan esimerkiksi ja että toivoa on.
Tuosta työhön menon ahdistuksesta, mullaki ois edessä töihin paluu kolmen kotona vietetyn kodinhoitovuoden jälkeen ja jostain syystä, kuten arvaat, en oo aivan kauheen innoissani. Varsinkaan näin kesällä. En kyllä suostu ajattelemaan koko asiaa, ennenkuin on ihan pakko eli sitt syksyllä. Yritetään vain nauttia kesästä ja pienistä hetkistä!
No hei, ei ohjeissa vikaa ollut! Ihan omalla järjellä pystyisi ymmärtämään, että happo vaikuttaa vain, jos pääsee vaikuttamaan. :-D
Vieläkään en ole saanut hankitttua lisää sitruunahappoa, mutta jospa tänään...
Voi älä ajattelekaan sitä töihin menoa nyt! Minä ajattelen jo syyskuussa koittavia messuja ja jännitän niin, etten pysty nukkumaan. Osaisipa sitä vaan elää hetkessä, eikä vatvoa etukäteen asioita.
Moiks,,, enpäs lukenut kaikkia tekstejä. Mutta tuo möykky!! Olet laittanut myös alumiiniosia sitruunahappoon. Alumiini ei kestä sitruunahappoa.
Tarkista magneetilla että osat ovat rautaa.
Kiitos neuvosta, mutta olet puolitoista vuotta myöhässä. Johan ihmetyttikin, miksi osa "rautaosista" syöpyi tuusannuuskaksi. :P
Kiitos hyvästä blogista ja loistavista ohjeista ikkunaremonttiin. Itselläni projekti alkaa juuri, ja tästä on paljon apua! Sitruunahappo-ohje ainoana on jäänyt vähän kesken ;) Mitä lopulta kävi? Lähtikö ruoste, ja mitä tekisit nyt toisin? Kommenteista jo opin, että ainoastaan rautaa saa laittaa happoon, onko jotain muuta huomioitavaa?
Kaikki sujuu hyvin, kun pitää huolen, että uittaa osia vain pari päivää ja että ne pysyvät koko ajan veden alla.
Hyvää urakkaa sinulle! :)
Lähetä kommentti