Kävimme eilen Lappeenrannan loma-asuntomessuilla. Minulla olisi pitänyt olla siellä kamera mukana, jotta tästä postauksesta tulisi yhtään järkevä, mutta jätin kameran kotiin laiskuuttani. Tiesin, että messuille on paras olla ottamatta yhtään mitään kannettavaa, sillä se kävisi kuitenkin liian raskaaksi päivän mittaan. Nyt kuvituksena on siis asumista Susannan tapaan ja linkkejä muiden ottamiin messukuviin.
Menimme messuille mopoilla. Ensinnäkin siksi, että mopoilu on mahdottoman kivaa, ja toiseksi siksi, että siten säästyimme holtittomalta pysäköintimaksulta. Ratkaisu oli kerrassaan oikea. Helteisellä ilmalla on ihana viilettää skootterilla ja haistella tienvarsien mansikoita.
Messutalojen sisustukset olivat minulle melkoinen pettymys. Persoonattomia, prameita ja tylsiä olivat ne kaikki. Valkoinen väri hallitsi yhä jokaista taloa. Uskaliaimmissa oli lisäksi harmaata. Parissa hurjimmassa oli yksi tummanvioletti seinä. Tummanvioletti on ilmeisesti muotiväri tällä hetkellä. Sitä näkyi paljon pienissä yksityiskohdissa, kuten harmaiden petien koristetyynyissä tai harmaiden keittiöiden lautasliinoissa. Myös turkoosia ja limenvihreää oli tohdittu pikkuisen ripotella harmaan valkoisuuden keskelle.
Väriä toi sentään Virkkukoukkusen suunnittelema lastenhuone, mutta minusta se oli niin täynnä koukkustuotteita, että muistutti ehkä jo enemmän mainosta kuin lapselle tarkoitettua huonetta.
Meidän mielestämme kaunein huone löytyikin erään talon autotallista. Tämä Sakke Järvenpään loihtima talli oli komeaa katsottavaa Harley Davidsoneineen. Oranssin ja mustan reipas yhdistelmä oli lepoa silmilleni kaiken valkean ankeuden seassa. Vaikka talo itse oli sisustettu tylsän valjuksi, sieltä löytyi jokunen hauska yksityiskohta, kuten hassu uuni, jota Sulo haaveilee omaan harrastushuoneeseensa. No, toteutetaan heti lottovoiton jälkeen!
Kiinnostavin rakennus oli muuttovalmiina pakettina tuleva suloisen karavaanimainen pikkutalo, joka tuottaa itse tarvitsemansa sähkön ja käsittelee itse jätteensä. Sen voi pystyttää minne vain. Kaikkea ne amerikkalaiset ja niin edelleen.
Tykkäsin myös virolaisesta Lootos-talosta, joka raakalautaseinineen näytti ulkoapäin hiukan vanhalta ladolta.
Näimme monia hyvin kauniita saunoja. Joihinkin saunoihin laitetut perinteisiä lauteita korvaavat ratkaisut, kuten vaikkapa katosta riippuvat keinut ihastuttivat minua erityisesti. Minusta normaali saunanlaude on hyvin epämiellyttävä istuin ja uskoisin viihtyväni saunassa paljon paremmin, jos siellä olisi vaikkapa vartaloa myötäilevät riippulauteet.
Mutta muuten messualue oli täynnä keinonurmea, tympeitä ulkoporealtaita ja vieri vieressä olevia luksustaloja, joita ei loma-asunnoiksi osannut mieltää oikein mitenkään. Lähes kaikissa taloissa oli järjettömän suuret kylpyhuoneet ja pienenpienet makuuhuoneet. Peilillä tai sumuisella lasilla varustettuja kaapistoja löytyi joka toisen talon käytävistä.
Kelluvalta talolta odotin aika paljon, mutta hämmästyin kovasti siitä, että kyseessä olikin paritalo. Jos joku haluaa talonsa rauhallisen vesielementin päälle, haluaako hän todella jakaa sen toisen perheen kanssa? Talon takana oli "luksuslisänä tilava järviterassi", joka todellisuudessa oli muutaman neliön kokoinen laituri, jonne vei molempien asuntojen takaovet. Saa siinä olla naapurin kanssa aika hyvät välit, jotta sellaisen alueen saa sopuisasti jaettua. Ihmetystä aiheutti myös taloa kiertävä laituri, joka oli kokonaan kaiteeton. Sallivatko rakennusmääräykset sellaisen, kun ihan maan päällä oleviin terasseihinkin vaaditaan kaiteet?
10 kommenttia:
Hyvää kritiikkiä, vaikka en itse olekaan koskaan loma-asuntomessuilla käynyt, vain tavallisilla asuntomessuilla. Niidenkään kohdalla ei voi mitenkään puhua uusien tuulien esittelystä, sen verran varman päälle tylsästi sisustukset - pihoista nyt puhumattakaan - on useimmiten tehty. Muutama erittäin virkistävä poikkeus on jäänyt vuosien varrelta mieleen, mutta yleiskuva on todellakin yllätyksetön.
Nauratti niin kovasti tuo harmaa-valkoisuus, jonne uskaliaasti on ripoteltu limejä lautasliinoja tms. Just sellaistahan saa katsoa kyllästymiseen asti huonekaluvalmistajien ja talomyyjien esitteissä! Sisustuslehdissä sentään esitellään oikeita koteja, niissä on jo enemmän eloa ja vaihteluakin. Taidanpa pitäytyä niissä lehdissä ja muutamassa hyvässä kirjassa ja jättää Lappeenrannan väliin, niin ihana kesäkaupunki kuin se onkin.
No ihan totta, tavallisten ihmisten kodit blogeissa ja sisustuslehdissä ovat tosi paljon mielenkiintoisempia. Luulisi, että sisustajat oikein innoissaan taikoisivat messutaloista tosi erityisiä, mutta ei...
Nämä olivat minun ensimmäiset asuntomessuni. Väkeä oli huomattavasti vähemmän kuin odotin, ja se oli tietysti ihan mukava juttu. En varmaan olisi näilläkään käynyt, elleivät olisi niin lähellä. Rauhan alue on ihan Imatran kyljessä, vaikka Lappeenrantaan nykyään kuuluukin.
Olen käynyt asuntomessuilla viimeksi 15 vuotta sitten, ja kuvailusi olisi osunut hyvin niihinkin messuihin :D En taida siis vieläkään lähteä kiertelemään moisia, kun on olemassa blogitkin. Tuntuu kummalliselta, että joku haluaa lomalla asua kuin kotonaan, siis tarvitseeko siihen sitten mitään mökkiä? Kiitos kuitenkin hauskasta päivityksestä!
Minustakin mökin kuuluisi olla mökkimäinen: yksinkertainen, alkeellinen, pieni, tunnelmallinen. Jos tuollaisia taloja tehdään, tuntuu kauhealta haaskaukselta olla asumatta miissä vakituisesti. Nämä messualueen talot ovat kaiketi suunnattu venäläisille ostajille, mutta eipä ollut venäläisiä messuvieraiden joukossa juuri lainkaan. Toivottavasti menevät kuitenkin kaupaksi, eivätkä jää rakentajafirmoille miinukseksi.
Meillä (lue:miulla) oli kans vähän suunnitelmissa käyä pällistelemässä loma-asuntomessuilla, kun tuossa lähellä ovat. Käytiin alkukesästä ajelemassa alueella, kauhistelemassa miten kukaan osaa lomaansa niissä persoonattomissa "mökeissä" viettää. Vieri vieressä siellä, nurmikenttien ympäröiminä. Missä metsäiset rantamaisemat? Missä oma rauha ja luonnon äänet?
En tiedä, mahtavatko jättää sen rantakaistaleen tosiaan ihan koskemattomaksi jatkossakin... nythän tosiaan talot sijaitsee kaikki kuivalla kentällä. Tosin siinä kelluvassa talossa esittelijä sanoi, että niitä on suunniteltu 31 kappaletta siihen rantaan... huh huh.
Näin jossain lehdessä sen Virkkukoukkusen lastenhuoneen ja en kyllä tykännyt yhtään. Mielestäni se oli mauton ja epätodellinen -mainos, kuten mainitsit. (en tosin ole muutenkaan Virkkukoukkusten ihailija, joten ehkä olen huono kritisoimaan :)
Sulon kanssa mulla on aina samanlainen maku: haluaisin toki saman upean takan! :D
Mutta uskon, että olisin valkoharmaista prameiluista myös sinun kanssasi hyvin samaa mieltä.
Taidatte olla Sulon kanssa sukulaissieluja! :-D
Minä kyllä tykkään kovasti Virkkukoukkusen tuotteista ja kauppa Imatrankoskella on ylitsepursuavan herkullinen tavarataivas. Ja kaupan kalusteet ovat tosi hauskoja, tuunattuja vanhoja huonekaluja. Minä odotin varmasti jotain sellaista myös messuhuoneen sisustukselta.
Minäkin yhdyn narinaan... Loma-asuntomessut ja "oikeat" asuntomessut olen käynyt katsastamassa aina kun niitä on lähellä ollut. Ja toden totta, miten tylsää, miten yksitotisen kallista ja neutraalia!
Hämeenlinnan asuntomessuilla oli aikanaan talo (ja on varmaan edelleen), jonka olohuoneen "verhojärjestelmä" (meillä ne on verhot vaan...)oli maksanut 5.800€. Tällä rahalla oli saatu sälärit, vinot pinot beigejä laskareita ja valkoiset sivuverhot, siis minun nähdäkseni. Kankaissa lieni joitakin teknisiä ominaisuuksia, mutta rahakasa on silti surrealistisen kuuloinen.
Minusta noissa messuissa on jännää se, että hienointa ja kalleintahan osaa ostaa kuka tahansa, mutta todellisuutta se ei vastaa kuin muutamien ostajien kohdalla.
Wohou, on siinä verhoilla hintaa! :-D
Muistelen, että jonain vuonna joillain asuntomessuilla oli talo, joka oli sisustettu pelkästään kierrätyshuonekaluilla. Luin lehdestä vaan, en käynyt itse katsoamssa. Sellaista asuntomessuille kaivattaisiin minusta enemmän, innovatiivisuutta ja luovuutta.
Lähetä kommentti