Ikkunastressiä pukkaa

Olen ollut niin sidottu muihin hommiin viime ajat, että blogi on jäänyt aivan hunningolle. Ja voitte kuulkaa uskoa, että minulla on ollut ikävä! Bloggaamisesta on tullut minulle tosi tärkeä harrastus. Uuden (=käytetyn) iPhoneni ansiosta olen sentään lukenut teidän muiden blogit ajallaan, sillä pystyn nyt lueskelemaan niitä vaikka pihalla tai autossa tai missä vaan. Kommentoiminen sen sijaan moisella virtuaalisella nanonäppiksellä on sen verran rasittavaa, että olen ollut hyvin hiljainen lukija.

Mutta nyt uhraan hetken tästä kauniista, lämpöisestä, aurinkoisesta illasta ikkunanpokapostaukselle siitä huolimatta, että keskittymiskykyni on tiessään ja ajatukseni harhailevat.

Osa meidän talon ikkunanpokista kaipaa puuosakorjauksia. Se on ammattipuusepän työtä, mutta me joudumme sitä ennen tekemään oman hommamme pokien kanssa. Ensin olemme poistaneet kaikki metalliosat. Ruosteenpoistosta tulee juttua joskus myöhemmin, mutta maalinpoistosta kerroinkin jo edellisessä postauksessa.

Sitten olemme olleet poistavinamme ikkunalasit. Tästä lisää myöhemmin; kirjoitan joskus tulevaisuudessa aiheesta oman postauksensa. Lasit ovat tiukka paikka, eikä harjoitus vielä ole tehnyt meistä mestareita.

Puuosakorjauksia joudutaan tekemään kahdesta syystä. Monet sisäikkunoiden pokat ovat niin väljät, että pelkkä ikkunoiden liimapaperoiminen tai tilkitseminen ei ole riittävä keino talvisen kylmyyden torjumiseen. Joissain ikkunoissa on jopa sentin raot pokan ja karmin välissä. Puuseppä hioo pokista maalit pois ja tekee uudesta puusta lisäyksiä tarvittaviin kohtiin. Todellisuudessa pokat ovat hyvinkin suorakulmaisia, ja suurin vääristymä on karmeissa, mutta puusepän mukaan korjaus on järkevämpää tehdä näin. Me uskomme ammattilaisen puhetta.

Muutama ulkopuolisista ikkunanpokista on kärsinyt säiden armoilla ja puu on haurastunut ja pehmennyt liikaa. Sellaiset kohdat puuseppä korvaa uudella puulla. Näitä on onneksi vain vähän, ja suurimmaksi osaksi pokat ovat todella hienossa kunnossa. Vaurioita on lähinnä siinä alareunan vesitippanokassa (mikä sen oikea nimi on, en jaksa muistaa).

On ollut huikean hienoa nähdä 70 vuotta vanha puu, joka paljastuu maalin alta ja on uskomattoman kovaa ja kaunista. Kyllä sitä ennenvanhaan osattiin valita oikeanlaista tavaraa ikkunoita varten ja kuivattaa puu kunnolla. Kuinkahan monta vuotta nämä nykypuutavarasta tehdyt paikkaukset kestävät? Mahtavatko jaksaa seitsemääkymmentä vuotta?

Nyt minulle on alkanut valjeta ikkunaremontin laajuus. Olin kuvitellut tästä kesästä leppoisaa lomakesää, jonka suurin työ olisi ollut pakollinen polttopuushow. Nyt huomaan, että kesä on puolessavälissä, polttopuita ympäri pihaa ja ikkunaremontti hädin tuskin alussa. Yritän suhtautua rennon letkeästi: onhan meillä vielä ensi kesäkin aikaa! Pelkään silti, että muovit lepattavat ikkuna-aukoissamme vielä ensilumenkin aikaan.