Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että sekin päivä koittaa, kun Sulon tullessa töistä kotiin, minä ehdotan pyöräretkeä Svetogorskiin. Mutta niin vaan tapahtui.
Kirjoittelin teille Svetogorskin tunnelmistani viimeksi maaliskuussa ja kuvista näitte sitä karmeaa kaikenkattavaa ankeutta, joka siellä vallitsee. Koska minulla on ollut viisumi vasta viime syksystä saakka, olen nähnyt naapurimaan vain rumina vuodenaikoina ja aina kurjalla kelillä. Mutta minä arvelin, että kunhan kevät koittaa, tulen näkemään Svetogorskin aivan toisin silmin.
Nyt kun maailma on vihreä ja valoisa, Svetogorskin hoitamattomuus on pelkästään edukseen. Harmaa rumuus on peittynyt pursuilevaan vehreyteen, kun ruohoa ei ajeta ja puskia ei raivata.
Ajelimme fillareillamme pitkin kaupunkia auringon paistaessa ja minä napsin kännykällä kuvia kaikesta siitä silmiä hivelevästä kauneudesta, jota ympärilläni näin.
Nyt uskaltaisin jo mennä naapurimaan puolelle ihan yksinänikin. Varsinkin polkupyörällä rajan ylittäminen sujuu nopeasti ja helposti, sillä polkijat saavat noin vaan ohittaa autojonot.
Kun olen Svetogorskissa, minulla on lähinnä sellainen olo, kuin katselisin televisiota. Jotenkin koen olevani hyvin erillään ympäristöstä, kun en tajua sanaakaan puheesta ja tekstistä. Venäjän kielestä minä en saa minkäänlaista otetta. En koskaan muista edes yksinkertaisimpiakaan sanoja, kuten kiitos tai päivää. Siksi minusta tuntuu mukavimmalta vain liikkua päämäärättä ja katsella ympärilleni.
Kesä toi svetogorskilaiset kaduille. Se on erilaista kuin meillä Suomessa. Siellä ihmiset näemmä kokoontuvat puistoon istumaan, juttelemaan, leikkimään. On kaiken ikäisiä ihmisiä pikkuvauvoista vanhuksiin. Kaduilla on elämää aivan toisella lailla kuin täällä meillä, jossa vaan liikutaan paikasta A paikkaan B.
Vaikka talot ovatkin järjestään rapistuneita ja rähjäisiä, on yksi valtava linnamainen rakennus silmiähäikäisevä poikkeus. Ja minä todella tarkoitan silmiähäikäisevää, sillä se on maalattu niin raisun keltaiseksi, etten tiennyt sellaista väriä olevan olemassakaan.
Kyse on kaiketi jonkin sortin kulttuurikeskuksesta. Koska ovi oli auki, pujahdimme sisälle katsomaan. Myös sisältä rakennus oli viimeisen päälle kauniiksi laitettu. Ihastellessamme huimaa aulaa joku ystävällisesti ohjasi meidät vessaan, joten ilmeisesti paikassa sai vapaasti liikkua.
Ulkoa keltainen, sisältä vaaleanpunainen talo jäi meille kuitenkin hiukan arvoitukseksi. Yhdessä huoneessa oli pieniä lapsia voimistelua tai mitä lie sirkusta treenaamassa; yksipyöräiset ja hulavanteet roikkuivat seinällä.
Arvoitukseksi jäi myös se hieno rakennus, jota kuvittelimme rautatieasemaksi, mutta joka erään huomioliiviin pukeutuneen henkilön ilmeestä päätellen oli kaikkea muuta kuin luvallista aluetta. Pinkaisimme karkuun, jotta emme päätyisi Siperiaan.
7 kommenttia:
Kannattaa osallistua myös elokuussa Imatra-Svetogorsk kaupunkipyöräillyyn http://kanava.etela-karjala.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=6822&NakymaID=216 Tosi mukava, oppaat kertoo maisemista ja Vuoksen varsi on upea ja vaikka mitä mielenkiintoista historiallista meininkiä. Pyörällä on kesällä mukava käydä rajan takan, ei tarvii jonottaa ja ihan totta, siellä on puistossa kesäisin ihmisiä ja vaikka rahaa ei varmaankaan ole paljon, on kuitenkin panostettu värikkäisiin puisto"elementteihin" ym :)
Se reitti siinä yhteispyöräilyssä näyttää niin pitkältä, etten tiedä, jaksanko ajella. Monta kertaa ollaan kyllä harkittu jo, kun sinne olisi päässyt ilman viisumiakin. Hyvä tapa käydä katsomassa, jos ei halua ummikkona viisumia ostaa. :)
Pakko kysyä, että minkä verran teiltä on matkaa rajalle ja Svetogorskiin? Tuo on ai-van huikee idis mennä fillaroimaan sinne :) Saa helpommin liikuttua ja otettua kuvia, eikä tarvi parkkipaikkaa ettiskellä. Hienoa! Toivon teille vielä monia kivoja fillarilenkkejä sinne tänä kesänä. Mielelläni kuvia kattelen, kun ite en nyt pääse itään lähtemään :)
Ja ppssttt.. Oon Pietarissa usein käynyt ja siellä ystäväperhe vienyt kerran Nevan rannalle saslikin paistoon ja kerran puistoon. Normisettiä siellä, että puistoissa vietetään aikaa! Tosin puistossa jouduimme miliisien kynsiin :D Kello 22 jälkeen kuulema ei saa en pitää avotulta ;) Tirsk... Taas opittiin jotain uutta. Mutta saslik - se oli hyvää! NAMS!
Pakko oli katsoa Guugle Mapsista, kun en ole koskaan auton mittaria katsonut, mutta tietä pitkin rajanylityspaikkaan tulee 18 km. Me otettiin fillarit auton lavalle, jätettiin auto tulliin ja jatkettiin siitä polkien. Svetogorsk alkaa oikeastaan heti siitä rajalta.
Linnuntietä meiltä kotoa rajalle on viitisen kilometriä, mutta jos siitä lähdetään yli, voi käydä köpelösti.
Apua, miliisejä pelkään yhä. Olen katsonut ihan liikaa elokuvia. :D Mutta olisi kyllä ihan hauska, jos olisi joku tuollainen paikallinen "opas", jonka kanssa olisi vielä yhteinen kielikin. Saslikit ovat vielä jääneet vieraiksi.
Olipas taas jännä päästä "mukanasi" itänaapuriin. Tosi mielenkiintoista ja aika eksoottistakin, että noin vain ajelette pyörillä Venäjän puolelle. Ja minulle oli kyllä yllätys, että asutte noinkin lähellä rajaa (siis linnuntietä).
Okei... Eli kotimaassa autolla ja siitä sitten fillarilla. Tosi kivaa lähiseutumatkailua ;)
Minulle oli yllätys se, että jalkaisin ei saa ylittää rajaa. Hassu sääntö, jonka vasta nyt kuulin.
Lähetä kommentti