Muusa ja Ruusa

Muusa ja Ruusa iloiset possut, jalassa vaaleanpunaiset tossut ja rusetti saparossa. (Kirsi Kunnas)

Kuvan iloiset possut ovat Joutsenon Korpikeitaan kotiläinmetsän asukkeja, mutta meillä on täällä ollut ilonamme ihan omat Muusa ja Ruusa. Ei possuja, ainakaan ihan joka hetki, vaan kaksi kesälomalasta. Siskontyttö otti tälle lomareissulle mukaan ystävänsä, mikä on ollut erittäin kiva asia. En ole kertaakaan joutunut kuuntelemaan "Mulla ei oo mitään tekemistä. Täällä on tylsää. Mä meen koneelle." -litaniaa. Kotimme on täyttynyt tauottomasta kikatuksesta, käkätyksestä, pilpatuksesta ja pälpätyksestä, joka iltaisin lähentelee hysteriaa.

(Tämän kuvan otti siskontyttö. Selvästi silmää valokuvaamiselle.)

Olemme saaneet tungettua muutamaan päivään mahdottoman määrän ohjelmaa. Kotieläinmetsässä kävimme eilen. Se on joka kesän vakiokohde, sillä hinta on kohtuullinen, paikka erittäin miellyttävä ja myös minä ja Sulo viihdymme siellä hyvin. Kanat, puput ja kilit saavat juosta vapaasti isolla aidatulla metsäalueella ja ihmisiä siellä yleensä on onneksi varsin vähän. Eläimiä saa myös ruokkia, joten meilläkin oli mukanamme tarjottavaa karvaisille kavereille.

Kuten aina, rakastuin tänäkin kesänä pikku kileihin. Nyt, kun olen todennut, ettei meille tule kanoja, voin alkaa haaveilla vuohista. Ainakin kotieläinmetsän kilit ovat joka vuosi hyvin seurallisia ja hauskoja tyyppejä. Lampaisiin verrattuna ne vaikuttavat myös hiljaisemmilta ja hajuttomammilta. Niiden turkitkin ovat vähemmän rasvaiset, minkä takia niiden helliminen on mukavampaa.

Olemme myös ehtineet viettää aikaa rannalla, käydä anopin luona saunomassa, visiteerata Lappeenrannan hiekkalinna ja Karjalainen tori, testata kaikki mahdolliset kohdalle osuneet leikkipuistot ja pelata lautapelejä. Kävimme myös tivolissa, joka sattui sopivasti vielä olemaan paikkakunnalla. Tytöt valitsivat hurjimmat vehkeet, mutta me Sulon kanssa katselimme menoa maan pinnalla.

Ilmeisesti Sulollekin tuli kaipuu päästä korkeuksiin, sillä tivolireissun päätteeksi hän päätti viedä tytöt vielä Atreenalin-seikkailupuistoon, jossa kiipeillään puihin rakennetuilla telineillä valjaiden turvaamana.

Sulolle tämä oli jo toinen reissu kyseiselle seikkailuradalle, ja minulle toinen kerta, kun niskat jumissa katselin touhua maan tasalta. Hämmentävän hienosti Muusa ja Ruusa selvittivät vaikeankin radan, jolta juuri edellä kulkeneet aikuiset miehet joutuivat kääntymään takaisin ja jättämään radan kesken.

Minua kauhistuttaa ajatuskin noissa korkeuksissa heilumisesta, vaikka toisaalta olisi hienoa uskaltaa. Tuonne pääsee syntymäpäivänä ilmaiseksi. Ehkä käyn silloin kokeilemassa, niin ei harmita rahanmeno, jos joudun toteamaan, ettei minulla olekaan tarpeeksi rohkeutta eikä kuntoa.

Vaikka kaikki tarjoamamme aktiviteetit ovatkin tuntuneet olevan tytöille mieluisia, vaikutti eilisillan mönkijäajelu olevan kuitenkin huippu. Molemmat saivat itse kuljettaa mönkkäriä ja Sulo istui takana kyytiläisenä. Voi sitä silmien säihkettä.

Tälle päivälle luvataan sadetta ja tiedossa on sisätilatoimintaa Aliaksen, keppihevosompelun ja suklaafonduen merkeissä ennenkuin jätämme näille possuille jäähyväiset.