Tällainen megahelle ei ehkä ole se kaikkein paras keli polttopuuhommille, mutta minä olen kyllä nyt oikein nauttinut urakasta. Toistaiseksi ainakin. Kyllähän sekin aika taas tulee, että tympii ja kunnolla.
On ollut oikein rentouttavaa ja mukavaa poksutella pöllejä halkomakoneella kahtia ja saada samalla aurinkoa talvikeholle. Minun onneni on, että omaa urakkaani voi hoidella bikineissä ja paljain jaloin. Minä kun kelpaan vain halkomakoneen käyttäjäksi tai kirveen varteen.
Sulon helleasua en kadehdi. Jos minun olisi pukeuduttava toppahaalariin, tonnin painoisiin turvasaappaisiin, kypärään, kuulosuojaimiin ja rukkasiin, niin jäisi kyllä työt tekemättä.
Sulo joutuu selviytymään kaikesta moottorisahauksesta yksin, sillä minä en uskalla edes kokeilla sitä härveliä. Sulo joutuu myös pinoamaan klapit yksin, koska hän ei anna minun osallistua. Minun pinoni kun ovat rumia ja kaatuvat aina, kuulemma.
Tänään saavutimme yhden etapin loputtomassa urakassamme, kun ensimmäiset 10 kuutiota saatiin pinoon ja niille katto päälle.
Pino toimii aitana pihan ja rautatien välillä. Tälle paikallehan minä suunnittelin pajuaitaa, mutta Sulo torppasi ideani ihan totaalisesti. No, ei se haittaa, sillä ihan hyvin tuo seitsenmetrinen klapiaitakin toimii näkösuojana. Pikkuinen suunnitteluvirhe siinä vaan sattui, kun Sulo täysin luonteensa vastaisesti keksi rakentaa häkin, jonne holtittomasti viskomme seuraavat 10 kuutiota. Se häkki kun onkin nyt niin korkea, että se näkyy siistin pinoaidan takaa.
Näkymä radan puolelta onkin sitten aika brutaali. Anteeksi vaan, junamatkailijat!
Nyt kun saamme nakella loput klapit häkkiin sikin sokin, homma nopeutuu jonkin verran. Pieni toivonkipinä jo kytee, että ehkä me tosiaan selviämme tästäkin. Taas kerran. Kunnes tulee seuraava kesä ja seuraavat 20 kuutiota.
Onnea on puulämmitteinen koti.
 |
| Loppukevennykseksi lämpimässä kesätuulessa hulmuavat jalkakarvat. Varmasti halusitte nähdä tämän? |
28 kommenttia:
Kyllä siinä riittää hommaa. Meillä arvioitu kulutus olisi VAAAN 12 paikkeilla. Viime talvi oli niin säälittävä, ettei en perusteella voi sanoa. Ollaan myös tehty sellainen kiva halkoaita ja myös pieni halkohuoneterassi ;) Teillä pitää olla jo jonkin kokoinen puuvajakin.
Hulmuavat jalkakarvat viilentää kivasti :D Meillä menee n. 40 mottia puuta vuodessa. Onneksi saadaan konevoimia apuun, muuten menisi koko kesä puiden tekemisessä. Työllistävästä vaikutuksesta huolimatta en luovu uuneistamme, pidän tulien sytyttämisestä ja muusta asiaan liittyvästä sen verran paljon.
Täällä vanhan kansakoulun asukki jakaa polttopuiden tekemiseen liityvän tuskan! Koska en ymmärrä numeroita, en kuutioita enkä motteja, niin en tiedä paljon sitä menee. Se on PALJON! Kun joku kysyy, että "millä te sitä koulua lämmitätte?" niin vastaan että "lämpökäsitellyllä koivulla". On siinä ehtinyt nimittäin lämmin tulla moneen kertaan ennekuin sen klapin saa uuniin: ensin kaadat sen metsässä, pinoat, kuljetat pihaan, katkot ja pilkot, mätät liiteriin, kannat talvella tupaan ja VASTA SITTEN laitat uuniin. Hienoja pinoja teillä on, meillä ei enää jakseta asetella - häkkiin vaan :)
Niin kaunis aita teille tuli, että siitä ei kyllä voi klapeja ottaa!
Meillä on pieni talo, ja molemmat kun ovat päiväsin töissä, niin pelkkä puulämmitys ei toimisi meillä, peruslämmön hoitaa nestekaasulämmitys. Mutta kyllä meillä kuluu puuta, onneksi vain kaksi mottia per vuosi, siinäkin jo riittää puiden tekeminen. Valitettavasti meillä ei ole täällä Saksassa omaa mettää, pitää aina miettiä, mistä niitä puita saisi. Mökillä Savitaipaleella olisi mettä, mutta matka aika pitkä! Onneksi sieläkin "saa" tehdä puita, ettei ruostu taito!
Meidänkin talo lämpiää puilla ja sitten on vielä pihassa oleva hallirakennus, sauna ja leivinuuni, joten tuttua hommaa on meilläkin. Onneksi tältä vuodelta homma on jo ohi. Kerrankin ajoissa.
Tollasen aidan määki huolisin meille. Hulmuavat jalkakarvat mulla on jo, tosin ei noin kauniin vaaleet. Ihanat blondikoivet. :-)
Ihana tuo sinun loppukevennys :D "Tuulessa hulmuavat jalkakarvat..." Sait hymyn huulille koko loppu illaksi/yöksi,kiitos siitä.Sinulla on yhä loistava huumorintaju,kuin silloin yläasteellakin.Jatka samaan malliin niin saat jaettua iloa ympärillesi.
Helteisin terveisin, Marja
Meillä on kaksi liiteriä. Tai "kuuria" kuten täälläpäin pitää sanoa. Molempiin mahtuu 20 kuutiota.
Onko halkohuoneterassusta jo ollut kuvaa blogissa? Minä olen kevään aikana kerinnyt niin huonosti seuraamaan blogeja, että on voinut jäädä tärkeitä asioita huomaamatta.
Uuh, tämä 20kin on jo vähän liikaa, 40 tuntuu hurjalta. Minustakin puulämmitys on se ainoa oikea lämmitysmuoto, vaikka välillä talvella kyllä haaveilen maalämmöstäkin.
Joskus olisi ihan mielenkiintoista laskea, kuinka paljon aikaa yhden kuution luomiseen oikeasti menee.
Ei siitä otetakaan. Nuo ovat tuossa nyt ensi kesään saakka, jolloin ne siirtyvät liiteriin. Ja uudet tuoreet pinotaan taas tuohon. :)
Juu, ei tästä mitään tulisi, jos minä en olisi aina kotona.
Ai teillä on mökki Savitaipaleella! Minun vanhoilla kotikulmillani. :)
Vaikka me aloitimme jo ennätysaikaisin, niin jostain syystä ei tämän pidemmälle kerittykään. Oikeastihan nyt pitäisi jo kovaa kyytiä olla rapsuttamassa maaleja ikkunoista. Sekin urakka kun pitäisi tänä kesänä saada valmiikdi.
Juu, kyllä näistä karvoista saa olla ylpeä. :P
Kuuma mehiläisvaha on saanut aikaan noiden karvojen muuttumisen hennommiksi. Minä kun revin ne irti yleensä kerran vuodessa, niin kesän tullen ne ovat tässä jamassa. Se karvanpoistolaitteen myyjä sanoi, että jos usein vahaa, niin karvat lopulta lakkaavat kasvamasta kokonaan.
Oliko minulla huumorintajua silloin? Itse muistan olleeni vain ahdistunut! Ehkä olen huumorilla peittänyt sen.
Ennen Suloa kaikki seurustelukumppanini valittivat, että olen kauhea tosikko ja vailla mitään huumorintajua.
Ei nykyisessä muodossaan ole ollut kuvia. Kerättiin vaan halkoja kolmeksi seinäkkeeksi ja kalusteet siihen sisään. Hyvin saa olla katseilta suojassa. Meillä kun on vähän sitä ongelmaa ;)
Ajattele miten ihanaa on talvella käpertyä takkatulen loimuun...:)
On siinä halko poikineen! Oletko nähnyt kuvan Kuremäen nunnaluostarin (virossa) halkopinoista? Itse olen hämmästellyt niitä kerran ihan paikan päällä. Laitan tähän linkin kuvaan.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Puuriidad_Kuremäe_kloostris.jpg
Apua. Jospa ei ajateltaisi talvea vielä muutamaan kuukauteen. :D
Oi! Onpa huikeat!
Ehdottomasti halusin nähdä tuulessa hulmuavat ihokarvat! Siksi koska niitä ihmisillä nyt vain on, vaikka aika monesta tuutista yritetään syöttää, että varsinkaan naisilla ei ole, tai jos on niin se on rumaa ja epänaisellista. Enkä suostu uskomaan että voin olla kaunis ja naisellinen vasta kun karvat ovat kurissa, koska kuriin niitä ei saa kuin kärsimyksen kautta.
Mä kans, halusin nähdä nuo karvat ;-)
Itse en ole ikinä poistanut ainuttakaan karvaa kehostani, en sääristä, kainaloista taikka kulmakarvoista. Tosin taidan olla aika karvatonta laatua, koska naapurusto ei huomauttele asiasta!
Nyt oli pakko tulla kommentoimaan loppukevennystäsi. Sait minut niin hyvälle tuulelle. Kunpa meillä naisilla ei olisi niitä "pakotteita" toisilta ihmisiltä esim. juuri karvoituksesta. Itse kärsin karvoistani, osittain itseni ja osittain muiden mielipiteiden takia.
Jos minulla olisi noin vaaleat karvat, en varmaan edes poistattaisi niitä. Mutta kun jalkani näyttävät luonnontilassa kreikkalaisen miehen jaloilta, niin pakko mikä pakko. Naiseuteni muka kärsii siitä...:D
Näin minä ainakin sinut muistan :) Ylä-aste aika oli kyllä rankkaa aikaa,kieltämättä...
Minusta se on käsittämätöntä, ettei naisilla saisi olla karvoja. Yhtä käsittämätöntä kuin se, että juhliin mennessä naisen on puuteroitava pärstänsä, mutta miehellä sellaista velvoitetta ei ole.
Luulen, että olet tehnyt oikein, kun et ole niitä lähtenyt ajelmeaa.n. Ainakin minulla karvat muuttuivat paksummiksi ja tummemmiksi, kun erehdyin ne ajamaan ensimmäisen kerran pois. Nyt ne ovat taas hentoisemmat, ilmeisesti sen kertavuotisen mehiläisvahakärsimyksen ansiosta.
On se aika kurjaa, että me menemme itse siihen pakko-olla-karvaton-ajatusmaailmaan mukaan. Minäkin. Vesijumpassa aina hävetti, kun piti loppuvenyttelyssä nostaa kädet korkealle ilmaan ja kainalotuheroni paljastuivat maailmalle.
Lähetä kommentti