Meidän naimisiinmeno tapahtui niin nollabudjetilla, kuin ikinä on mahdollista. Myös minun kolttuni oli puoli-ilmainen, sillä tein sen itse. Kun muutama vuosi sitten näin netissä tämän (klik) hääpuvun, jäi ajatus pitsiliinamekosta kytemään omaan mieleeni.
Niinpä keräilin kirppareilta pitsiliinoja parin vuoden ajan, aina kun sopiva liina tuli sopivalla hinnalla (= max 50 senttiä) eteen.
Koska en halunnut pukeutua valkoiseen monestakin syystä, värjäsin pitsit pesukonevärillä violeteiksi.
Violetiksi sen takia, että minulla on joku kumma violetti kausi menossa. Niinpä salahäidemme salateemaväriksi tuli violetti.
Ensin kuvittelin ompelevani koko mekon pitsiliinoista, kuten esikuvanikin, mutta en tietenkään onnistunut. Esikuvamekkoa tuskin on kasattu sekalaisista kirppisliinoista. Liinani myös painoivat niin paljon, että päätin ommella niitä vain yksitellen sinne tänne alusmekkoon, jotta jaksaisin kantaa vaatteeni.
Alusmekon, josta sitten tuli se varsinainen mekko, minä ompelin Ikean paksuhkosta puuvillakankaasta, jota minulla oli metritolkulla varastossa.
Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen mekkooni. Se on minulle juhlava, mutta silti minun näköiseni eli tunnen oloni luontevaksi se päälläni.
Sulo, joka yhäkään ei halua naamaansa blogiin, asteli maistraattiin vanhassa puvussaan, joka Jutan dieetin
Morsiamen "kampauksen" loihti anoppi kotipermanenttipakkauksen avulla tietämättä ollenkaan tekevänsä hääkampausta. Hyvä, ettei tiennyt, sillä sen verran häntä jännitti muutenkin, että pilaa tukkani. Minä vakuuttelin ottavani kaiken vastuun.
Koska en todellakaan osaa laittaa tukkaa ollenkaan, ratkaisin kampausongelman täräyttämällä päähäni pitsinauhan, jonka koristelin oletettavasti aika mauttomasti tekokukilla. Kyllä meitä nauratti, kun Iltalehti sitten kertoi tekokukkien olevankin ihan kuuminta hottia.
Häämeikki... no, häämeikkinä toimi rusketus. Niin, ja yritin minä vähän ripsiväriä panna ja ostin elämäni ensimmäisen puuterin. Se luultavasti härskiintyy ennenkuin sitä tarvitaan seuraavan kerran.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... kummallisen sitkeästi kaikki häihin liittyvät perinteet ja must-jutut istuvat päässä silloinkin, kun on menossa naimisiin ihan salaa ilman juhlia ja ihmisiä. Jotain sinistä löytyi kaulaketjusta, jonka olen tehnyt joskus muinoin hopeakorukurssilla.
Vaikeinta olivat kengät. Minun mielestäni naimisiin voisi mainiosti mennä avojaloin, mutta halusin säästää Sulon siltä "häpeältä" ja yritin epätoivoisesti löytää ihan oikeat kengät kaupasta. Se oli vaikeaa, koska niiden piti olla aivan matalakantaiset, ja sen näköiset, että niitä voi käyttää muulloinkin, ja silti olisivat sirot mekon kanssa käytettäväksi. Ja niin halvat, ettei haittaa, vaikka jäisivät vähän käyttämättäkin.
Sellaiset löytyivät marketin alennusmyynnistä. Mutta minä inhosin niiden kultaisia solkia, joten jouduin heti paikalla tuunaamaan kengät.
Pari puuhelmeä ja hiusnauhasta yli jääneet tekokukat saivat kelvata. Ihan kelpo kompromissikengät.
Olisin ihan epätoivoisen kovasti halunnut jalkaani jotain lainattua ja mennä naimisiin äitini vanhoissa hääkengissä. Olin ihan satavarma siitä, että ne ovat yhä äidillä tallessa, ja tongin tuskaisena hänen kaappejaan. Keksin tekosyyksi juhlat, joihin olimme menossa, koska en voinut kertoa äidille, mihin tarkoitukseen kengät ihan oikeasti ovat tulossa. Kenkiä ei valitettavasti löytynyt; ehkä äiti tosiaan on heittänyt ne pois. Jouduin nöyrtymään marketin halpisballeriinoihin.
Koska en voinut lainata äidin kenkiä, lainasin sitten hääkimppua. Äitini hääkimpussa vuonna 1973 oli ruiskaunokkeja ja päivänkakkaroita ja niitä minä keräsin myös hääaamuna meidän pihasta. En tosin ottanut kimppua ollenkaan mukaan maistraattiin, vaan se jäi kotiin koristamaan salin pöytää.
Hääkuvaukset suoritettiin etukäteen jo kesäkuun alkupuolella ja silloin minulla oli kuvia varten hääkimppu numero yksi. Myös se oli luonnonkukista kasattu; omalta pihalta, teiden varsilta.
Tarina jatkuu ensi numerossa...
138 kommenttia:
Sinä upea, ihana morsian. Ja Sulo komeana. Toisillenne on teidät tarkoitettu. ONNEA! Ja kiitos tästä, hyvä alku tälle päivälle! Tepu
Oletteko päässeet kotiin? Toivottavasti oli hyvä reissu, mutta hyvä palata takaisinkin!
Onnea hääparille ja kiitos mahtavasta blogista.
Ihana hää puku ja hyvä idea. Itsekin ostanut pitsejä ja tuunannut normi vaatteita niillä.
Hurjan paljon onnea hääparille!
Kaunis on sinun häämekkosi ♥ Loistoidea!
Oikein paljon onnea ja siunausta teille! Ihana puku, ja kampaus, ja kengät, ja sukat!
Lämpöiset onnittelut täältä meiltäkin! Komea hääpari ja kaunis puku ; ) Rakkautta ja onnea Teille!
Tuo mekko on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni häämekoista ja niitä on tullut työn puolesta nähtyä sen verran, että jono yltäisi varmaan Nuorgamiin saakka ;D
Tykkää tuosta niin paljon, että en osaa mitään ihmeempää sanoa. Täydellinen!
On kadehdittavaa, että olet niin taitava luomaan kaikkea. Itselleni kangasjutut ovat yksi Waterloo. Minä ja ompelukone (tai muutkaan kangaskäsityöelementit virkkuukoukusta sukkapuikkoihin) ei vaan löydetä yhteyttä toisiimme ;D
Ihana puku! Virkistävää lukea vaihteeksi tällaisista häistä, kun nykyään tuntuu nuo hääbudjetit kasvaneen hurjan suuriksi.
(Myös me karkasimme vihille. Emme pitäneet mitään juhlia myöhemminkään, koska juuri ne halusimme välttää.)
Onnea vielä kerran Rouvalle! :) Niin ihana sun mekko ja niin sun näköinen!
Hih, olen värjännyt just samalla violetilla vanhan virkatun pitsipeiton. Peitto oli menossa ystävän mökillä jo roskiin, onneksi ehdin kertoa etsiväni sellaista. Valkaisun ja konevärjäyksen jäljiltä se nyt komistaa puodin salongin rokokoosohvaa.
Onnittelut teille molemmille! Me myös ollaan aikoinaan käyty maistraatissa nopeasti avioitumassa.
Mekko on upea, kuin myös morsian :)
Tykkään!
Tuo puku on kyllä miunkin silmään tosi KAUNIS! Alusmekon mallia myöten. Just siulle sopiva :)
Onnea teille ihanat! Olen pitkään lukenut blogiasi, tietenkään ikinä kommentoinut, mutta ideoita hurjasti saanut! :) Nollabudjettihäät sopisi itsellekin mainiosti!
Elinen onnitteluviestini on tainnut taas karata jonnekin:(
Joten lämpimät onnittelut teille molemmille!
Todella kaunis puku ja kampaus, kengät ja Sulon asu ihana kokonaisuus.
Meidän häistä tänään 27 vuotta, silloin oli lämmin ja kaunis päivä. Nyt tarvii villasukat jalkaan.
Siis tuo on, yksi kaunemmista häämekoista ikinä. Ja morsian on kaunis...luonnollinen...ihana♥
Vielä kerran onnea ♥
Aivan ihana ja erilainen häätarina kaiken tämän häajuhlien yltäkylläisyyden keskellä. Tykkäsin todella kaikesta!
Onnea! :)
Mekin mentiin kolme vuotta sitten Imatran maistraatissa naimisiin ilman mitään juhlavieraita tai krumeluureja. Hassu notaarisetä kutsui avioliittoa toistuvasti aviliitoksi, mikä huvittaa meitä vieläkin :) (Ei kai se paikallista murreta ole?)
Kaunis on leninki ja sopii sinulle hyvin. Kaunis morsian!
Todella kaunis mekko ja niin ihanasti ajatellut yksityiskohdat ja kaikki! :)
Onnea. Oi kuinka ihana mekko ja teemaväri. Tykkään. Miksi häiden pitääkään olla kalliit ja hulppeat, monta tonnia maksavat, kun näin hienoa saa tuunattuna. Minua etoo aina ne prameat kalliit häät.
Mie oon niin samaa mieltä kun Irmastiina.
Aivan tajuttoman upea mekko. Ja luonnonkukkakimppu on niin kaunis. Onneksi olkoon ja hyvää yhteistä matkan jatkoa teille molemmille.
Taivas miten upea ja kekseliäs mekko. Rouva on niin kaunis ja onnellinen morsian, että melkein sanattomaksi vetää!
ISOT ONNITTELUT! Oletpa kaunis morsian! Tuo mekkoidea on kyllä mahtava! Häät on kyllä varmastikin olleet juuri teidän näköiset ja se on hyvä se! Itsekin mentiin silloin 15 vuotta sitten pienesti naimisiin ja yhtään ei oo harmittanut. Mekko oli postimyynnistä ja paikalla vaan lähimmät. Silti oli kyllä ikimuistoinen päivä!
Onnea! Kaunis mekko ja sopii sinulle todella hyvin. :) On mahtavaa, kun pystyy itse toteuttamaan vaateideat. Myös äitisi häätyyli näyttä upealta. Itse ompelin elämäni ensimmäisen emkon alkukesästä ja nyt voino lisää juhlia, jotta pääsiisin käyttämään sitä uudelleen. Kerrankin sai juuri sellaisen, kuin halusi. Kauppojen mekkotarjonta on todella huonoa.
Hirmusti onnea kauniille parille rakkauden ratapihalle!
Kaunis ja itsensä näköinen morsian! Minä livahdin vihille pikkumustassa, olin aina halunnut sellaisen ja banaaninutturan hääasusteeksi, oli kivat häät nekin :) Hurjasti onnea teille molemmille!
Aivan uskomattoman kaunis ja kekseliäs mekko ja morsian on tietysti myös kaunis :)
Oi kuinka kaunis häämekko ja koko kokonaisuus, lämpöiset ja kukkaisat onnittelut!
Mie ihailin myös äitisi mekkoa, itse menin eka kerran naimisiin myös -73, kirkkohäät. Toinen kerta sitten hoituikin hissukseen maistraatissa, vain poika oli mukana, todistajat talon puolesta. Vihkijä oli pukeutunut asiallisesti tummaan pukuun, mutta jaloissaan tohvelit, mikä huvitti meitä. Vain läheisimmille tarjosimme illalla miehen 37v-synttärikahvit, vuosi oli -87.
Ei kun kyllä tänne pitää vielä erikseen kommentoida että ihan mielettömän upea tuo mekko! Ja kenkien tuunaus myös. Ja tukka. Ja Sulon sukat. Ja koko meininki! :D
Paljon paljon Onnea! Vai sellaisia lomapuuhia :) Ihanat kaikki, mekko, kampaus, hääkukat :)
Ihana hääpuku! itse olen myös hamstrannut pitsiliinoja, mutten vielä ole käyttökohdetta päättänyt.
Hääjuttuja on aina ihana lukee, olen niin romantiikannälkäinen :D Kerään kans pitsiliinoja mutta sängynpeittoa varten. Ihan oli sinun oloista ja näköistä, raikasta ja iloista! Äitisi hääpuku on myös ihana, ja kampaus, ja kimppu on ihana myös! Jos joskus meen naimisiin niin haluan kimppuun vain muutaman valkoisen kukan, ehkä juuri päivänkakkaroita ja paljon harsokukkaa. Ja vähän jotain vihreetä :)Terkuin Teija
Oikein paljon onnea ja ihan mielettömän kaunis ja persoonallinen hääpuku!
Ihana kertomus ja vitsit sun puku on kyllä kaunis!! Taitaa olla romantiikka ilmassa, kun tähtipölyä leijailee kursoristakin ;)
Upea hääpuku, ehkä kaunein koskaan näkemäni. Nykyisen amerikkalaisen kuorutuksen aikana teidän häänne tuntuvat tosi raikkaalta ja mukavalta, sellaiselta omannäköiseltä.
Vielä kerran onnea.
Voih, ihan mielettömästi Onnea teille kahdelle!! Olet onnistunut tekemään häistäsi juuri omanlaisesi. Idea mekosta, väreistä on ihan täydellistä. ( Tästä saisi jutun Mollie Makes´iin! :)
Me menimme naimisiin vasta pari vuotta sitten ja teki töitä suunnitella häät ilman vieraita. Poika oli bestman, tyttö morsiusneito, kanttori (joka lauloi ja soitti flyygeliä) ja valokuvaaja olivat todistajina. Syömässä kävimme perheen kesken ravintolassa, jossa olimme eka virallisilla treffeillämme. Suvun asettamat paineet isoista häistä karisivat, kun tajusin, että voimme hoitaa asian ihan vain keskenämme.
Magea mekko kerta kaikkiaan ja hienosti keksitty kenkätuunaus!
Onnea! :-)
Hurjasti ONNEA!
Jostain syystä olin elänyt sellaisessa luulossa, ettet olisi rouva-tyyppiä. Väärässäpä olin, olemuksestasi hehkuu onni!
Ei tartte olla kuin pari päivää poissa koneen ääreltä, ni heti tapahtuu vaikka mitä.
Aivan huikean kaunis hääpuku. Olet kyllä taitava käsistäsi. Ja ihan mielettömän upea idea.
Hääpuku on ehdottomasti kaunein näkemäni!
Ihanaa! Paljon, paljon onnea! <3 <3 Kylläpä on KAUNIS MORSIAN! Siun puku on uskomattoman upea! Siulla on tuo luovuus ihan uskomatonta luokkaa. Sulhasen kostyymi on kyllä ja niin upea. Ihan teidän oloset häät. Innolla ootan jatkoa häistänne. t. eläinhattu Anne
Ihan mielettömän kaunis hääpuku! Ja koko tyyli, pitsinauha hiuksissa, omasta pihasta kerätyt luonnonkukat, se miten halvoista ale-kengistä sai pienellä tuunauksella täysin oman näköiset :) Olispa ihanaa lukea jostain häälehdestä juttuja myös tällaisista oikeasti pienen budjetin häävalmisteluista... Tällaisissa tarinoissa korostuu minusta ennen kaikkea se naimisiinmenon perimmäinen ajatus. Minusta on huvittavaa kun moni nykyään korostaa haluavansa itsensä näköiset häät, ja sitten kaikki tehdään kuitenkin isolla rahalla sen saman vanhan kaavan mukaan. Mitä omaa niissä häissä loppujen lopuksi on..? Tän sun postauksen luin kolmeen kertaan hymyillen värjätyille sukille ja anopin tietämättään tekemälle hääkampaukselle, jotenkin niin paljon sellaisia pieniä asioita mistä päivän muistot koostuu :) Hurjan paljon onnea teille!
Onnea rouvalle ja herralle!Kiitos kun saimme jakaa salaisuutenne.Luulen, että teitte päivästänne juuri sellaisen kuin sen pitikin olla.Ja tuo morsmaikun mekko sai kyllä haukkomaan henkeä - aivan mie-le-tön!
Oi ONNEA! En varmaan ole ainoa, joka ihastelee kaunista hääpukuasi - se on vaan niin ihana :) Häät ovat mielessä käyneet itsellänikin ja kyllä ehdottomasti (jos vaan saan mieheni samalle aaltopituudelle..) ne on niin kierrätyshäät kun vain mahdollista. Niistä saa ihanat, johan tämä sen todisti :) Onnea vielä!
Lämpimät onnittelut teille, olette todella tyylikäs pari! Ja tosi kauniin puvun olet suunnitellut ja toteuttanut itse! Itsekin haaveilen juuri pienimuotoisista salahäistä ilman turhia paineita ja pienellä rahalla, jos joskus naimisiin tulee mentyä.
Ihastuksen huokaus...
Kiinnittelitkö nuo pitsiliinat ihan kaikista kohdista (siis reunan kaikista silmukoista) hameeseen?
Voi miten kaunis ja itsesi näköinen mekko! Upea on tuo esikuvamekkokin, voih. On varmaan ollut vaikeaa pitää salaisuutta, permanentit ja kaikki, hih. Kampaus ei ole ollenkaan tylsä, ja nuo kukat piste iin päälle.
Enpähän tiennytkään että olen kulkenut muodin huipulla tänä kesänä, hihhii. Melkein joka päivä minulla on iso tekodaalian kukka hiuksissa, on pakko pitää hiukset nutturalla kun on ollut niin kuuma. Tein nutturapiikin isosta tekokukasta ja grillitikusta. Toimii hienosti, kun hiukseni on niin pitkät että saan ne viimein pysymään nutturalla yhdellä piikillä ja on ihanan näköinen!
Onnea! Mie oon kans bookmarkannu tuon mekon joskus pari vuotta sitten, se tais olla linkattuna jossain palstalla ja jäi unelmaks :) . Tosi kauniin mekon oot tehnyt itelles.
Oi, hiiri tekee ihanaa hilettä! <3
Kyllä sinä olet kaunis morsian!
Pukusi on suloinen! Ihailen taituruuttasi ja sitä, että rohkenitte ottaa ns. "ohjat omiin käsiin" ja mennä naimisiin juuri niin, kuin halusitte.
Onnea Teille, paljon aurinkoisia päiviä! Onnea myös silloin, kun kulkuneuvo tökkii ja yhteiselo ei niin auvoista olekkaan :)
tuksu-mummeli Wanhasta Mummulasta
Onnea hääparille ihan hirmuisesti! Mekko on tosi hieno ja morsian kaunis.
Aika hassua, mutta me mentiin kanssa salaa naimisiin viikko sitten. Löysin mekon kotimatkalla heti sen jälkeen, kun jätin teidät sinne Narinkkatorille purkamaan telttaa. Lapset kun olivat toisella puolella Suomea mummolassa, niin tästä oli kätevä sujahtaa maistraattiin ilman suurempaa numeroa. Tytär kysyi järkyttyneenä, että "voiko noin tehdä?", mutta hän onkin hieman konservatiivinen.
Kyllä salahäät sopii meille epäsosiaalisille ihmisille kaikken parhaiten. En ole koskaan ymmärtänyt, että mihin niitä häävieraita oikein tarvitaan, kun parhaat bileet voi pitää kahdestaan.
Mielettömän upea mekko ja niin kaunis morsian :) onnea hääparille!
Kiitos sinulle!
Vanhoista pitseistä tosiaan on moneksi!
Kiitos kovasti!
Kaunis kiitos!
Kiitos paljon!
Nyt minulla soi sitten Abban Waterloo päässä... onhan se kivaa vaihtelua siihen, että koko kesän on soinut "Hei mennään naimisiin, viikon päästä lauantaina..."
:D
Mekään emme aio juhlia myöhemminkään. Ihan tarpeeksi raskasta on ollut tämäkin, että näinä kahtena päivänä on käynyt lähisukulaisia onnittelukahveilla.
Minä en voi käsittää niitä suuria häitä, joita rahoitetaan jopa pankkilainalla. Kauhea stressi ja kauhea rahanmeno ja sitten kaikki on ohi yhdessä sumeassa päivässä. Mutta kukin tyylillään, tietysti. :)
Hyvä, että pelastit pitsipeiton! Kyllä niitä kannattaa värjäillä. Noihin kalalankavirkkauksiin tarttuu värikin niin hyvin.
Kiitos kovasti! :)
Nii miekii!
Voi kiitos!
Hyvä jos olet saanut ideoita! Ja kiva, että kommentoit nyt. :)
Ja kiitos onnitteluista myös!
Se on tietysti roskaposteissa. Tämä nykyisin panee sinne vaikka mitä kommentteja. Pitää käydä tarkistamassa.
Onnea teillekin hääpäivän johdosta!
Kiitos, kiltit!
Mukavaa, että tykkäät. Minä saan muuten tosi paljon iloa näistä onnitteluliudoista ja iloisista, kannustavista viesteistänne.
Nyt ei enää saanut mennä Imatralla! Oli pakko ajaa ihan Lappeenrantaan saakka. :P
Meidän notaari oli nuori nainen, joka sanoi sata kertaa "suurenmoisesti onnea". Oikein hauska yksityiskohta muisteltavaksi sekin.
Kiitos, Minttumaari!
Kiitos kovasti, Mieli!
Niin, miksipä tosiaan. Simppelikin voi olla ihan hienoa.
Tuhannesti kiitoksia sinulle!
Niin, rouva! On niin hauskaa olla rouva! Ja vaikka arkihan ei tästä mitenkään muuttunut, niin jostain syystä on tosi hyvä mieli olla rouva.
Minusta tuntuu, että ainakin meillä tämä päivä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yksityisyydessään tulee olemaan paljon ikimuistoisempi ja kallisarvoisempi kuin mitä se olisi ollut stressijuhlien ja huuliherpesten kanssa! :D
Ihanaa, että huomasti äidin viehättävän häätyylin. Äiti on ollut nuoruudessaan todellinen kaunotar, mutta en tohtinut lupaa kysymättä näyttää kasvoja.
Onnea sinulle elämäsi ekasta mekko-ompelusta! Toivottavasti tulee paljon käyttöä!
Rakkauden ratapiha! ♥
Pikkumusta on varmasti oikein opiva hääkolttu sekin. Miksi sen aina pitää olla valkoista? Ja mustissahan sitä ihan ennenaikaan vihille mentiinkin, eli olit ihan perinteinen. :)
Kiitos! ♥
Toinen kerta toden sanoo. ;)
Tohvelijalkainen vihkijäkin tuntuisi aika kivalta jutulta, kodikkaalta.
Ja ja ja! Kiitos, Laurakaisa!
Että ei nyt kauheasti vaivannut tuo vilpoisampi sääkään. Sen verran onnellinen mieli oli. :)
Kannattaa hamstrata, niitä voi vielä tarvita. Käyttötarkoituksia on vaikka kuinka paljon. Ja maailmasta eivät pitsiliinat ihan heti lopu.
teen vielä pari hääjuttua tämän jälkeen, niin saat romantiikannälkääsi tyydytettyä. :P
Kiitos itseni ja äitini puolesta!
Kiitoksia!!!
Juu, sen verran on hempeä mieli. :D
Kiitos kauheasti. ♥
Mikä Mollie Makes... taas guuglaamaan...
Eikö muuten ole aika kamalaa, miten naimisiinmeno voikin olla koko suvun asia, vaikka oikeasti se on vain kahden ihmisen välinen tärkeä hetki? Kyllä meilläkin kauan kesti, ennenkuin ymmärsimme, ettei meidän ole pakko jakaa sitä päivää puolen maailman kanssa. Ja sitten seuraavan päivän hermoilimme, miten ne sukulaiset mahtavat suhtautua karkailuavioliittoon. Vaikuttaa siltä, että vain yksi joutui pettymään ratakaisuumme - muut ovat olleet vilpittömän onnellisia tästä käänteerstä.
Kiitos kovasti sinulle!
Miehän olen niiiiiiiiiiiiin rouva! Minusta on ihan mahtavaa ja äärimmäisen herkullista olla nyt rva. :D
Kiitos, Apris!
Eipä nyt sentään liioitella! :D
Mutta kiitos!
Kiitoskiitoskiitos, Anne!
Talvihäissä olisi varmaan ollut eläinhattu kutrien suojana. :P
Samaa mieltä! Varsinkin kaikissa hääohjelmissa on nimenomaan tuo sama kuvio: haluamme omannäköiset häät. Ja lopputulos on kuitenkin sitä smaa kuin kaikilla muillakin. Katsoisin tosi innolla hääohjelmia, mutta kun ne ovat aina niin tylsiä. :P
Kiitos, kiitos, kiitos!
Kierrätyshäistähän saisi vaikka miten upeat! Pidän peukkuja, että saat miehesi päähän ymmärryksen asiasta!
Kiitos! Toivottavasti haaveesi vielä toteutuu!
En. Minä kiinnitin liinat nuppineuloilla ja hurjastelin vaan ompelukoneella aivan tolkuttomasti minne sattuu. Kun on samanväristä lankaa kuin pitsit, niin ommel ei juurikaan erotu. Varsinkin jos valistee sik-sakin. :)
Hirmuisesti paljon onnea! Yllätyshäät on parhaita ;) hieno mekko, ihana kimppu ja ihanaa kaikin puolin!
Itse asiassa salaisuuden pitäminen oli ihan mahdottoman helppoa, vaikka normaalisti me olemme ihan kamalia loppasuita! Nyt se vaan oli niin tärkeää, että pysyy salassa, koska vuotaminen olisi voinut pilata ihan kaiken.
Voit sinäkin nyt kulkea ylväästi ja tietoisena omasta trendikkyydestäsi!
Minä varmaan bongasin sen alunperin jostain blogista ja kun se oli maailman ensimmäinen hääpuku, joka teki minuun vaikutuksen, niin bookmarkkasin heti ja aika-ajoin kävin sitä ihailemassa.
Kiitos Tuksu, viisaista sanoistasi!
Eikä! Tekin! Mahtavaa! Ihan kauheasti onnea!!!!
Minä olenkin ihmetellyt, että miksette te ole naimisiin koskaan menneet.
Ai sen takia sinä olit sitä mekkoa etsimässä kaupasta - ei ihan mikä tahansa ostosreissu ollutkaan.
Kiitos kovasti paljon!
Ja ihanasti kiitoksia! :)
Hurjasti onnea teille! Se on nyt sitten sen lupaamani häälahjan paikka :D , toivottavasti nähdään pian -Sanna
Huh, mikä kolttu! Onnittelut! Tuota inspiraatiosi lähdettä olen itsekin käynyt kuolaamassa. Harmi, kun ei ole vielä ollut tarvetta häämekolle... ;)
Ihanaa omaperäistä designia!!!!
Vakkari
Oikein paljon onnea ja rakkauden täyttämiä vuosia!!Jos en olisi jo naimisissa,kerjäisin ton mekon lainaan....terv.Astan emäntä
voi että!onnea onnea ihan kamalasti ja paljon!ihanaa!kaunis morsian olet hienossa mekossasi!mentiin muuten ihan samalla tavalla naimisiin seitsemän vuotta sitten :) laitoin vaan jälkeenpäin tekstiviestin kaikille että sukunimeni on muuttunut ;)
Komppaan Laurakaisaa sekä näitä lukuisia muita kommentteja, upea mekko ja mahtava meininki!
Kiitos!
Kaikki oli muuten suunnitteilla jo silloin viime vertaistuen aikaan. Minun piti vähän teeskennellä, kun aihe tuli puheeksi. :P
Samalla ideallahan voi toteuttaa minkä tahansa koltun. :)
Kiitos, Vakkari!
Pitäisiköhän ruveta vuokraamaan sitä... :D
Kiiitoskiitoskiitos! :)
Vau mikä mekko! Ja kuten on jo tullut todettua, kaunis oli äitisi mekkokin, ja samoin tuo esikuvakolttu.
Mulla myös oli (melkein) salahäät 5 vuotta sitten - 10 vierasta taisi olla, kun Mies ei sitten raatsinutkaan mennä naimisiin perheensä tietämättä. :) Mun puolelta tiesi vain 3 ystävää. Ja mulla muuten oli äitini hääkengät vuodelta 1968... Ne olivat ehdottomasti tärkein osa häägarderoobiani (muuten mulla oli ei-häämainen vaalea cocktailmekko ja yksi punainen ruusu ranteeseen sidottuna), joten ymmärrän hyvin pettymyksesi, ettet voinut käyttää niitä. Mutta upea morsmaikku olit ilman niitäkin!
Lämpimästi onnea teille!
Onnea! Voikun ihana mekko! Todella upea, persoonallinen!
Onhan se oikesti ihan ymmärrettävää, ettei sitten raaskikaan olla kertomatta. :)
Ihanaa, että sait äitisi kengät! Olen iloinen puolestasi!
Kiitos Riikka. :)
Kauan kauan sitten vuonna 1978 en olisi voinut kuvitellakaan mitään salahäitä. Jälkeenpäin kun olemme mieheni kanssa muistelleet häitämme oli ainoastaan muutama asia oman mielen mukaista. Minulla ei ollut valkoista pukua, ei huntua, eikä isäni luovuttanut minua, koska olimme jo asuneet yhdessä. Johanneksen kirkko olisi ollut kotikirkko, mutta olin niin ujo silloin, etten olisi voinut nähdä untakaan siitä, että olisin kävellyt mielettömön pitkän käytävän päästä päähän kaikkien katseitten ristitulessa. Niinpä valisimmekin Saksalaisen kirkon, jonka käytävä oli huomattavasti lyhyempi. Silti senkin melkein juoksin, molempiin suuntiin, jotta se olisi mahdollisimman nopeasti ohi.
Ymmärän enemmän kuin hyvin, että halusitte mennä naimisiin omalla tavallanne, se on oikeasti ollut rohkea valinta. Olen jopa pikkiriikkisen kateellinen sinulle uskalluksestasi. No, ajat olivat toisenlaiset ja minä olin silloin niin nuori.
Onnea vielä kerran, ja sitähän sen oman tahdonkin lisäksi tarvitaan, nyt kun olet rouva aiemmista vääristä luuloistani huolimatta!!!
Kiitos tämän oman häämuistosi jakamisesta. Se liikutti minua paljon.
Kiitokset myös Varpaseen!
Voi miten ihana mekko!
Tuo mekko on niiiin ihana ettei mitään rajaa! Tuota samaa inspiraatiokkolttua katselin muuten itsekin häämekkoa suunnitellessani. Lopputulos oli tosin sitten vähän erilainen, sillä enhän minä tietenkään keksinyt, että pitsiliinoja voisi hamstrailla ja värjätä... :)
Niin ja onnea avioitumisen johdosta myös!
Kiitos!
Kiitos paljon!
Tuo inspismekko on tainnut tehdä vaikutuksen tosi moneen, eikä ohme.
Paljon onnea! <3
Ihana näköinen häämekko. Saako ideaa lainata? :)
Kiitos, ja kaikin mokomin saa lainata idean!
Ohme?
Kirjoittelin päivällä näitä vastauksia kommentteihinne kännykällä autossa ja tulos näyttää olevan sen mukaista. :D
Ihana, ihana mekko! Ehkä kaunein häämekko, minkä olen koskaan nähnyt! Ja ONNEA! On ihanaa olla vaimo (voin kertoa näin kuukauden hurjalla kokemuksella!) :)
Kiitos, kiitos!
Minustakin tuntuu mainiolta olla vaimo. Se on hassua, sillä ihan käytännössähän yhtään mikään ei ole toisin. :D
Oikein paljon onnea teille molemmille <3 aivan mielettömän kaunis mekko ja huipputuunaus!
Kaunis kiitos sinulle!
Tiiätkö mitä! Kun pukusi ensimmäisen kerran näin, niin heti tuli mieleen juurikin tuo sama hääpuku, joka sinulla toimi esikuvana! Törmäsin siihen Pinterestin ihmeellisessä maailmassa pari viikkoa sitten. :)
On tuo kyllä niin ihanuus tuo mekkosi. Vaikken sinua henk.koht. tunnekaan niin voisin silti sanoa, että sinun näköisesi!
Loppuun vielä: kahmalokaupalla onnea!! ♥
Aika hauskaa, että puku toi mieleen esikuvansa, vaikka siitä tuli loppujen lopuksi ihan tosi erilainen. :D
Ja kiitos!
Moikka! Olen selaillut ihanaa blogiasi ja ihaillut itse tekemääsi hääpukua. Teen Helsingin yliopistossa pro gradu -tutkielmaa itse tehdyistä hääpuvuista ja olisin erittäin kiitollinen, jos sinulla olisi hetki aikaa vastata muutamaan kysymykseen. Kysely löytyy osoitteesta https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/76636/lomake.html
Lähetä kommentti