Oikeastaan minun piti pitää vähän lomaa. Hääpäivän ajaksi sentään unohdinkin tiskirätit totaalisesti, mutta sen jälkeen olen kattanut kahvipöytää ja käynyt kyläilemässä ihan stressaantumiseen saakka, enkä ole tuntenut lomailevani lainkaan. Niinpä arvelin, että ihan sama se sitten on, vaikka miettisin töitäkin, kun kuitenkaan en pääse latautumaan rauhassa.
Olen siis tuunannut uutta toritelttaani, jotta se näyttäisi vähemmän makkarakojulta/varikkoteltalta ja enemmän käsityötuotteiden myyntipisteeltä.
Ensimmäiseksi marssin Minimaniin ja hain sieltä muovista hyllynreunapitsiä. Siinä oli liimareunus, mutta liimasta ei ollut mihinkään, joten kiinnitin pitsin kiinni pressun reunaan nitojalla. "Menit taas siitä, missä aita on matalin", tuumi Sulo paikalle saapuessaan ja huomautti, että niitit ruostuvat sateessa. Hups. Mutta ei minua huvita ommella tuollaista paksua muovipressua, kiitos vaan.
Ensin meinasin piirrellä logoni suoraan pressuun, mutta ymmärsin kuitenkin tehdä irrotettavan banderollin. Jos joskus päädyn myymään teltan, se on ehkä helpompi saada kaupaksi ilman minun logoani ja tiskirättimainoksia.
Kaikki materiaalit banderolliin löytyivät onneksi varastoistani. Piirustelin kankaalle logoni ja riepukioski-tekstin Uni Posca-maalitussilla, joista riehaannuin luettuani niistä kuvittaja Hanna Ruusulammen blogista.
(Hanna on tehnyt noilla tusseilla törkeän tyylikkäitä pyöräilykypäriä, kuulosuojaimia ja puutarhakalosseja. Sen lisäksi Hanna on käsittämättömän lahjakas kuosisuunnittelija. Käykää tekin kurkkaamassa Hannan töitä, ne ovat upeita.)
Minä tilasin kyseiset tussit, koska halusin koristella skootterini oman firmani väriseksi. Tilaamani ruskeat tussit ovat kuitenkin liian vaaleita, joten mopoon niitä en voi käyttää. Sitäpaisti minä kaaduin taas kerran sillä vehkeellä ja sen katteet menivät entistä pahemmin palasiksi. Ehkä on paras, etten käytä sen kaunistamiseen yhtään rahaa tai aikaa, kun kuitenkin olen jatkuvasti ajelemassa sen kanssa nurin tai seiniä päin. Hukkaan menisivät dekoroinnit.
15 kommenttia:
So what, jos niitit ruostuvat. Sano Sulolle, että maalaat ne sitten valkoisella akryylimaalilla, ellei pitsikin jo siinä vaiheessa satu olemaan vaihtokunnossa :D.
Tyylikäs! Ja minusta tuo kioski-sana on kiva, kioskit kun on katoavaa kansanperinnettä!
Tosi hieno teltta tuli! Hauska ja kaunis banderolli :) Niin tosiaan, nitojan niittejä saa nykyään kaikkia kivan värisiä, mutta ruostumattomasta teräksestä niitä ei taideta tehdä. Olis kyllä käteviä moneen tarkoitukseen!
Olen todella iloinen soit, kuinkayritteliäs olet. Kivaa katseltavaa.
Oletko ollut tai oletko Etsyssä myymässä rättejä? Minulla oli muutama vuosi sitten Jumpperi niminen lasten villapaitakauppa siellä. Sinnekin uppoutuu ihan totaalisesti, mutta hauskaa aikaa oli sekin.
Juu, tuksin pitsikään ikuisesti jaksaa nättinä säilyä. :)
Niinpä! Kioskit kunniaan.
En edes teinnyt, että niitä saa värillisinä. Valkoiset olisivat olleet ihan onnen omiaan tuohon. Olisi pitänyt ehkä spreijata ruosteenestomaalia pintaan. :P
Etsy... hiki tulee. Pitäisi, todellakin pitäisi laittaa myös etsykauppa pystyyn, mutta kun mutta kun... se englanti. Menee hermo ihan sekunneissa, kun yritän saada tolkkua, miten homma toimii, vaikka se ei ilmeisesti mitään rakettitiedettä olekaan.
Ja sitten on toinen ongelma. Amerikkalaiset kun käyttävät tiskirättejä tiskaamiseen ja minusta minun riepuni eivät ole siinä hommassa ollenkaan paras vaihtoehto.
Ihan on sun näköinen tuo nyt. Kyllä kelpaa rättiä myydä! Hieno toteutus. Se ruostuminenkaan ei välttämättä ole mikään katastroofi, hyvinhän se ruosteen väri tuohon oranssiin istuu ja kun pitsi on muovinen, ei välttämättä mitään sotkuakaan synny.
Tosi kiva myyntikatos :)
Ajatukseni lennähti kioskilta eteenpäin. Riepumyymäläauto. Oranssi vanha matkailuauto ja sinne riepumyymälä. Voit samalla tehdä lomareissua, kun on majoitustilat mukana. Iisalmi tai Vaasa, ihan sama. Sivuovi auki ja kauppa pystyyn torille :D
Juu, ja eikös ruoste ole hirmuisen muodikasta... nykyään taitaa olla sellaista automaaliakin, joka näyttää ruosteelta.
Juu, ja Ahdin tilalla on jo sellainen tulossa. Siis MINUN värinen ja MINUN merkkinen Kleinbussi! Olen niin kateellinen siitä, että ihan kiemurtelen!
http://ahdintila.blogspot.fi/2013/06/onko-se-suuri-kurpitsa.html
Tulipa siitä hieno kioski...naisellinen, pitseineen kaikkineen...ja mitä siitä jos niitit vähän ruostuu....:)
Ei kaiken tarvitse niin tip top olla... vähän ruostetta sinne ja tänne antaa mukavan rouhean vaikutelman. :D
No mutta IHAN TÖRKEETÄ!!! Huomaavat luultavati kohta, että se onkin sinun autosi ja toimittavat sen sitten teille pihaan. Varmaan heitä nolottaakin vielä päälle.
Lähetä kommentti