Kyllähän minä jo yritin väittää, että hääaiheiset postaukset loppuvat, mutta jospa vielä tämän kerran.
Olemme syöneet kakkua viimeiset yhdeksän päivää. Meidän ajatuksemme siitä, että kakkukahvikävijöitä tulisi tässä pitkin vuotta sillon tällöin käymään, ei ollenkaan toiminut. Onnittelijoita onkin ravannut lähes päivittäin. Lähes kaikki halusivatkin tulla heti. Niinpä minä olen tehnyt kakun toisensa perään ja ne vieraattomat välipäivät me olemme syöneet edellispäivien kakkujen jämiä.
Onneksi nyt rauhoittuu. Odotettavissa ei ole kakunsyöntiä vähään aikaan. Sain juuri viimeiset kermat mätettyä naamaani.
Erityisen ihanaa tässä jatkuvassa kahvipöytäilyssä on se, että saa syödä kauheasti kermavaahtoa... höm... siis, että kesäkeittiön ruusuastiasto on päässyt arvoiseensa ahkeraan käyttöön. Vaikka ilmat ovat pakottaneet meidät herkuttelemaan sisätiloissa, ovat ruusuastiat sopineet oikein kauniisti myös punaiseen saliimme. Varsinkin, kun saimme minun vanhemmiltani hulppean kokoisen ruusukimpun, joka mätsää aivan täydellisesti astiaston kanssa.
Olen antanut kameran laulaa. Näitä harvinaisia ja kauniita näkyjä ei voi jättää kuvaamatta.
Ja tiskaaminenkin sujuu tuhannesti helpommin, kun astiat ovat tarpeeksi suloisia.
12 kommenttia:
Tuli kuvistasi mieleen Tommy Tabermannin runo: Elämä ei ole pelkkää juhlaa. Se on myös ruusuilla tanssimista.
Sopii mun mielestä aiheeseen jotensakin hyvin :-) Hieno sormus sulla on myös! Nauratti, koska meillä on kans hopeiset kihlasormukset, ja mun sormukseen on jätetty paikka violetille kivelle sit kun mennään naimisiin. Paitsi me ei mennä, tulin matkan varrella toisiin aatoksiin. Kihloissa on kiva olla :-) Ja se video, ah, mun pitkäaikainen haave! Nauraa rätkätin ääneen. Sulla on nyt kyllä ollut kivaa :-)
Ja tietty se runo meni väärin, elämä ei siis ole YHTÄ juhlaa, jne.
Näitä hääpostauksia on ollut mukava lukea! Pukuasi olen kehunut anopista lähtien kaikille - on vaan niin hieno :)
Ihanat ovat ruusukuppisi!
Juuri tuollaisista juhlakahvit maistuu oikealle!
(sanoo rouva ruusunen) Aivan ihanalta on hääjutut kuulostaneet, eikä lukuväsymystä ole havaittavissa :)
Mukavaa viikonloppua! Ruusukupeiolle käyttöä!
toivottelee tuksu
Oih, miten herkun näköinen kakku!
Ai niin ja piti muuten tuohon sormusasiaan minunkin kommentoida, että meilläkin on hopeiset. Alkuaan oli kyllä kultaiset, mutta miehen meni poikki ja mä halusin vaihtaa hopeiseen, joten helmikuussa käytiin hakemassa sit nää hopeiset. Tykkään paljon enemmän kuin niistä vanhoista!
Kaunis morsian !
Ai sinäkin olet haaveillut sumoilusta? :D
Suosittelen toteuttamaan haaveen. Oli hauskaa.
Kiva, että on viihdyttänyt. :)
Onkohan se vaan psyykkistä, että tuollaisesta kupista kaikki maistuu paremmalta? Vai johtuuko se siitä, että kuppi on pieni ja ohutreunainen?
Eli ei se kultakaan sitten niin ikuista ole. :D
:)
Me saimme häälahjaksi tuollaisen kaluston kun lautaset on vuonna -77
Kiitos hääjutuista ym.
Lähetä kommentti