Tämä on yksi niistä päivistä, kun minä haluaisin vaan heittäytyä maahan ulvomaan, potkia ja hakata ja riehua ja kirota sitä päivää, kun keksin ryhtyä yrittäjäksi. Haluaisin heittäytyä työttömäksi, lusmuilla sosiaalituen varassa ja hankkiutua kaikin keinoin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Mutta tiedän ihan hyvin, että tämä tunne menee ohi taas jonain toisena päivänä. Niinpä minä puren hammasta, karjun paarmoille ja yritän olla purkamatta ahdistustani Suloon.
Katsokaa nyt sääennustetta. Kampin kyläpäivät ovat keskiviikkona. Ja tuo keskiviikon kaatosadelupaus on nyt sinnikkäästi jumittanut paikallaan keskellä kauneinta kesää. Olen aivan epätoivoinen. Miten, voi miten, minulla on aina tällainen tuuri? Miten voi olla, että jokaikinen ulkoilmatapahtuma saa vesisateen niskaansa silloin, kun minä olen paikalla? En jaksa enää edes huvittua asiasta. Mikä pahanilmanlintu minä oikein olen?
Haluaisin vaan jättää lähtemättä. Jos sataa taas koko päivän, minun Kampin-reissuni ei tule tälläkään kertaa tuottamaan niin paljon, että kannattaisi edes lähteä matkaan. Perunko koko reissun ja otan paikkamaksun verran miinusta, mutta säästyn itkulta ja pettymyksiltä?
En, vaan yritän askarrella toriteltastani sateenpitävää kaiken maailman kangassuikaleilla, pressunpaloilla ja ilmastointiteipillä. Miten hienoa olisikaan vaan tilata toritelttakaupasta ihan oikea teltta pressuseinineen ja kattoineen? Mutta eipä ole minulla sellaiseen sijoitukseen varaa. Niinpä minä teen sätöksiä ja taistelen itkua vastaan, vaikka tekisi mieli potkia nurin mokoma kotikutoinen teltta. Radanvarressa on 60 astetta lämmintä, aurinko meinaa tainnuttaa minut ja raivoni kasvaa.
Mitä enemmän kuorrutan telttarunkoa sätöksilläni, sitä enemmän tavaraa minulla on kannettavana mukanani Helsinkiin. Myyntituotteeni mahtuvat yhteen banaanilaatikkoon. Se on pieni kantamus.
Kaikki muu on rekvisiittaa. Telttakeppejä, pukkijalkoja, klaffituoleja, pöytälevyjä, somistuskankaita ja suojamuovia ja kepakoita. Kaikkea rekvisiittaa on niin kauheasti, että tarvitsisin pakettiauton.
Miten hienoa olisikaan pakata kaikki tilavaan pakettiautoon, sellaiseen, jossa voisi vieläpä nukkuakin! Mutta ei hikipajayrittäjä sellaisesta voi unelmoida. Minä tungen koko lastin pikkuiseen Salomeen, joka kyllä on kaunis ja suloinen cityauto, mutta ei todellakaan mikään myyntivankkuri. Jopa ikirauhallinen Sulo alkaa kiehua siinä vaiheessa, kun minä hikikiukkuisena tungen rautakeppejä autoon ja raavin niillä verhoiluja. Rubikin kuutio on hermolepoa siihen verrattuna, miten näitä kamoja joutuu sovittelemaan autoon.
Telttakepit ovat karmea näky. Maalit rapisevat toivottaman rumasti. Miten ihanaa olisikaan ostaa ihan upouusi ja kiiltävä popup-teltta, joka menee kätevään kassiin ja ponnahtaa auki ilman tuskaista raivoa? No ei, sehän ei tietenkään ole minulle mahdollista. Niinpä minä ostan Biltemasta kolme rullaa oranssia maalarinteippiä ja päällystän kepit teipillä. Kauempaa katsottuna rungosta ainakin tulee melkein siistimpi.
Mitä järkeä tässä kaikessa on? Onko tämä oikeasti minkään arvoista? Ensin minä raivoan teltan tuunauksen kanssa kaksi päivää, sitten matkustan Helsinkiin täyteentungetulla autolla, kasaan sätöstellyn telttahirvitykseni, seison yksin sateessa 10 tuntia, puran kaiken ja pakkaan litimärät tiskirätit takaisin autoon, ajan umpiväsyneenä takaisin kotiin... ja olen tienannut pari kymppiä.
Että jos kuitenkin vaan peruisin koko reissun... minulla on vuorokausi aikaa päättää.
35 kommenttia:
Stemppiä!! Älä anna mahdollisen sateen äläkä minkään muunkaan lannistaa! Täällä Keski-Suomessa ennusteet lupaavat vesisadetta vähän väliä, perjantainakin piti kaikkien tutkien mukaan ukkostaa koko illan mutta lopputulos oli varttitunti vesisadetta iltamyöhällä. Eli ei aina osu ennusteet oikeaan. Luulen että enempi harmittaa jos jättää menemättä :-)
Tsemppiä Susanna!
Jos menet Helsinkiin, niin tulen ilostuttamaan päivääsi, laitan vaikka pellenenän. Mutta voit jättää menemättäkin, tämä ei ollut painostusta!
Tuo on kovin tuttua, vaikka harvemmin onneksi käynkään myyntitapahtumissa. Toisaalta ne ovat aina hyviä tilaisuuksia olla esillä ja jakaa käyntikortteja yms. Mutta kun änkeän puutarhatuoleja Yarikseen, joka ei edes ole Verso, mietin mitä järkeä tässäkin on. Ja ei varmaan kukaan nettikaupasta unelmoiva voi kuvitella millaisia fyysisiä ponnistuksia homma vaatii! Siinä ei totisesti puuhailla helmet kaulalla, vaan ähelletään muun muassa mitä suurimpien ja omituisenmuotoisimpien pakettien kanssa. Käsityöyrittäjyys ja nettikaupan pito vaativat erinomaista fyysistä kuntoa ja suorituskykyä kuin kilparavurilla.
Siis tsemppiä vielä kerran!
Oi voi! Tsemppiä lähetän minäkin kovastipaljon! En pysty tässä auringoksi tai hyväksi tuuleksi muuttumaan, mutta blogissani on sinulle yksi pikkuinen juttu, joka toivon mukaan piristäisi ihan vähän. ♥
Minä en seuraa koskaan sääennusteita, koska ne eivät pidä paikkaansa ikinä. Kuitenkaan en pysty niiltä täysin välttymään, kun esim. Facebookissa kymmenen ihmistä kihisee raivosta sääennustuksien vuoksi ja heidän päivänsä on valmiiksi pilalla sateen takia, jota ei sitten kuitenkaan edes tullutkaan. En edes ymmärrä niitä ketkä jaksavat edelleen itsepintaisesti ennustuksiin uskoa, kun niihin ei ole tipan vertaa luottamista. :)
Tsemppiä! Tuotteesi ovat niin iki-ihania, että pidän peukut pystyssä, jotta ilma suosisi toripäivää. Kiitos vaan, tilaus tuli viime viikolla ja olen myyty. Myönnän: olen pitänyt bambuliinoja nykyajan muotihössötyksenä, mutta päätin testata. Elämäni ensimmäisen kerran. Näin viikon käyttökokemuksella olen jo vahva puolestapuhujasi ja teen tänään postauksen omaan blogiini, on ne vaan niin huikeita kapistuksia nuo sinun liinat. Ja pirun nättejäkin vielä ;)
Minäkin niin haaveilen popup-teltasta. Katos, jonka ostin keväällä käytettynä on painava, vie hirmuisen tilan autosta ja tosi hankala koottava. Eikä olis ihan hirmuista summaa tarvinnu laittaa lisää, kun olis saanut popupin. Harmittaa!
Toivotaan hyvää säätä, ennustukset ei todellakaan aina pidä paikkaansa.
Ja tsemppiä täältäkin!
Toivotaan, että säätiedoitus ei pidä paikkaansa, vaan olisi sellainen pilvipoutainen sää...:)
Kovasti lähetän täältä puhalluksia, jottei sade pilaa tapahtumaa!
Ja ilonpisaroita jaksamaan vastoinkäymiset!
Toi teltta on hieno! Varmasti ei häpeä muiden vastaavien kanssa ja se myyntipöydälle laitettava teline, sekin on niin viehättävä, sitä ihailin tuolla alempana, en tainnut silloin kommentoida mitään..
Joten Tsemppiä, hyvää tuulta ja iloisia ostajia toivon!
tuksu
Yrittäjän arkea
Kiitos tsempistä! Yleensähän säätiedotukset ovat aina väärässä, mutta minun historiallani olen aika varma, että tällä kertaa osuvat ihan oikeaan. Tosin, ainahan onni voi kääntyä.
Voi Saila, lupaan ettei mikään maailman sade masentaisi, jos ilmestyisit paikalle pellennenässä ja niissä untuvahousuissasi! :D
On muuten aika uskomatonta, millaisia määriä tavaraa monet yrittäjät onnistuvat pikkuautoihinsa saamaan mahtumaan. Eräs lankakauppias on ihan minun lempparini autonpakkaamisessa. Meinaa silmät pudota, kun katsoo, miten paljon villaa voi yhteen tavalliseen Volvoon upota!
Voi kiitos! Nappisi lisäksi blogissasi on ihan kauheasti kaikkea hyvänmielenjuttua! Ihania minimaailmoja! En voinut olla hymyilemättä, kun sinne menin.
Eikö olekin maailman turhinta ja typerintä kiukutella jonkun säätilan vuoksi? Sanoin Sulolle, jonka mielestä olin jo vinkunut ihan kylliksi, että aion jatkaa vielä huomennakin valittamista. Sulo totesi, ettei se valittaminen asiaa miksikään muuta, mutta minä sanoin, että kyllä muuttaa: vielä huonommaksi.
Typerä naikkonen. En minä sinne sateeseen varmaan kuole kuitenkaan.
Ihan mahtavaa kuulla! Kaikkein parasta on se, että saa jonkun käännytettyä bambulahkoon. ;)
Kyllä tällaiset kommentit vaan aika paljon mieltä kohottavat. Kiitos!
Kiitos, toivotaan!
Viime kuussahan oli juuri niinpäin, että koko ajan luvattiin aurinkoa ja hellettä, mutta yhtäkkiä markkinapäivän aamuna säätiedotukset muuttuivat päälaelleen ja sitten sitä vettä tulikin ihan urakalla. Jos nyt kävisi päinvastaisesti, niin se olisi huikeaa.
Kiitos kovasti puhalluksista ja tsempistä, Tuksu!
Teltan suurin vika ei ole ulkonäössä, vaan siinä, ettei siinä ole seiniä ja vesi pääsee kastelemaan tuotteet. Jos vesi ulottuu niihin uusiin hienoihin pahvitelineisiin, ne vettyvät pilalle.
Luojan kiitos ei ole arkea. Hyvin harvinaista tällainen ahdistus minulle on. Jos arki olisi tällaista, en sitä kovin kauaa katselisi.
Kommentoin jo aikaisemmin, mutta se katosi näköjään johonkin, joten otetaas uusiks.
Minäkin haaveilin popupista, mutta nuukuuksissani ostin itse tehdyn, käytetyn katoksen. Ei ollut hirveän paljon halvempi kuin halvin popup, mutta en kehdannut tinkiä yli kahdeksankymppiseltä myyjältä.
Katos on hankala pystyttää, vie paljon tilaa autosta eikä ole kovin nättikään. Harmittaa:(
Toivon kovasti sinulle kivaa säätä, sadesäällä ei kulje niin paljon asiakkaitakaan kuin kauniilla ilmalla. Minulle osui viime viikonlopulle kohtuulliset ilmat, saa nähdä kuinka käy ensi viikonloppuna.
Toivotaan siulle tosi hyvää säätä ja paljon kauppoja. Miulla meni viime viikon myyntirundi ihan päin p......! Tiistaina Tampereella miun varattu hyvä kulmapaikka oli annettu toiselle. Tilalle tarjottiin paikkaa kahden letunpaistajan väliin. Vesisde, paisto käry ja miun tuotteet! Huono yhtälö! Keskiviikkona Lahdessa oli ihan kohtuullinen päivä. Mutta miun lonkka ja polvi sano sopimuksen irti . Tulehdus pamahti niin kovaksi ettei voinu edes seisoa tai istua. Hyvästi Kotka ja 3 pv Joutsassa. Paikat tietysti maksettu. Mut hengissä edelleen. Lykkyä reissuun. T.eläinhattu Anne
Roudaaminen, pakkaaminen ja purkaminen on persiistä. Se kaikki härpäke mitä tarvitsee siihen, että paistaa torilla vaikka lättyjä (tai myy bamburättejä) muodostaa aika uskomattoman keon, jolla sitten pelataan tavaratetristä mennen tullen mahdollisimman pienen henkilöauton kanssa.
Mutta tässähän on nyt yksi hienous: Koska olet yrittäjä, sinulla on vapaus olla menemättä. Palkkatöissä olisi kai pakko mennä, jos niin olisi sovittu.
Mulla on lokissa pieni kesäarvonta, tule sinne piristymään.
Miten olis vaan sadepäivän varustus? Pieni taitettava pöytä ja iso sateenvarjo teipattuna pöydänjalkaan kiinni. Ei kai joka markkinoilla tarvitse ihan koko mökkiä olla mukana, jos myytävää on kuitenkin vain laatikollinen? Ehkä silloin tällöin voisit vaan päästää itsesi helpommalla ja jättää markkinoinnin aurinkoiselle päivälle. Lienee hankalaa perfektionistille, mutta saattaisi silti kannattaa? Ehkä.
Auts, millaisen kuuloinen tilanne! Voisiko sateen kääntää voitoksi? "bamburätillä pyyhit märät puutarhakalusteet kuiviksi kätevästi" tai "katso miten paljon yksi bamburätti imee vettä".
Ilmottaudun vapaaehtoiseksi piristäjäksi! Sailan kanssa voidaan molemmat tulla pelleneniemme kanssa. ;)
Mä odottelen nuita ihania ruskeita kankaita, niin kaunis tuo väriyhdistelmä lime-ruskea!! Semmosia rättejä heti ostan meille, autoon ja keittiöön.
Naapurin kissanhoitaja sai rätin kisun sadevarustukseksi, tassujen pyyhintään sisälle tultaessa.
Miten ois, jos sulla ois läpinäkyvä "pressu" tai siis semmonen muovi siinä liinojen päällä? Me täällä tsempataan ja sormet ristissä odotellaan ettei satais. Pyöräilen täältä Tapiolasta keskiviikkona Kamppiin, huomenna käyn vähän jo lämmittelemässä kirppiskierroksella. ;)
Mun blogissa saa kaikki osallistua arvontaan! Viimeinen osallistuminen otetaan vastaan perjantaina klo 22:15. ;)
http://kullankoto.blogspot.fi/2013/07/kullan-koto-arpoo.html
No, mutta mainosta ainakin tulee ja ehkä se varsinainen tuotto tulee sitten netin kautta? Ja lohdutuksena sinulla on noin sievä muki.
Oh, kylläpä tänne on tullut illan aikana kauheasti kommentteja!
Voi ei, Anne! Ei ole hyvä tuuri sinuakaan seurannut. :(
Toivottavasti kroppasi toipuu ja loppukesä sujuu paremmissa merkeissä!
Ruokamyyjien viereen on aina pahinta joutua, ei ketään kiinnosta käsityöt, kun letun tai makkaran tuoksu houkuttaa ja nälkä mörnii mahassa.
Nimenomaan, minulla on vapaus olla menemättä. Se on hyvä asia. En ole päättänyt vieläkään. Säätiedotus senkun paranee: nyt luvataan ukkostakin.
Hmm, tuollaisella varustuksellaa tuotteeni olisivat hetkessä myyntikelvottomia. Vaikka ne eivät pilalle menekään kastuessaan, ei niitä enää täyteen hintaan voisi myydä.
Olen muuten tosi monilla markkinoilla kuivaillut naapureidenkin teltanliepeitä rievuillani, kun vesi lotisee myyntipöydille. :)
Ihanaa, pellearmeija! :D
Minäkin niin odotan niitä ruskeita. Toisaalta se tarkoittaa, että kun ne saan, on kesä ohi, joten ei kannattaisi odottaa ollenkaan. :)
Minä meinaan tänään soittaa telttakauppaan. Jos ihan hurjaksi heittäydyn, minulla on huomenna ihan uusi popup-teltta matkassa. Tai sitten en lähde ollenkaan. Saa nähdä.
Ota sitten sadeviitta matkaan, kun lähdet pyöräilemään!
Se muki muuten on Sulon antama synttärilahja! Toi sen minulle Venäjänmaalta. Se on ihan hassua materiaalia, todella kevyt! Otan sen mukaani Helsinkiin, hörpin siitä lohtuteetä. :)
Tämänkin sinun viestisi oli Blogger kaikessa jumaluudessaan päättänyt roskapostiksi, mutta onneksi löysin sen sieltä.
Pane vahinko kiertämään ja myy se teltta jollekin toiselle. Olen pannut merkille, että käytettyjä telttoja on tosi harvoin tarjolla ja jos onkmin, hinnat ovat lähes sitä, mitä uusissa.
Minäkin niin toivon kuivaa keliä. Ei se sade tosiaan itsessään pahin juttu ole, vaan se, ettei kukaan hengaile torilla sateessa. Helsikiläiset osaavat kyllä suunnistaa kaupunkinsa maan alla kulkevissa tunneleissa kastumatta vähääkään.
Tulen ostoksille - satoi tai paistoi! :)
Jeeeeeee! Sankari! :)
Kiitos vaan nauruista! Sait tuon kommenttisi kuulostamaan samaan aikaan siltä, että loukkaannuit minulle verisesti, sekä siltä että olet täysin samaa mieltä. Ihan en nyt varma ole kumpaan kallistua. :D
Tulin kurkkimaan, että selviääkö mukin alkuperä täältä jostain kommentista. Ja selvisihän se. Harmi, kun ei ole mitään matkasuunnitelmia Venäjälle, eikä ole tuttavillakaan.
Lähetä kommentti