Edellisessä postauksessa sivusin lopuksi sitä, miten käsityömyyntitapahtumiin aina päästetään mukaan myös Aasiasta roudatun krääsän myyjiä sekä harrastajia, jotka myyvät käsitöitään polkuhintaan. Se suututtaa käsityöyrittäjiä. Siis myös minua.
Pari tuohon postaukseen tullutta kommenttia saivat minut ajattelemaan, että olisi varmaan ihan paikallaan puhua käsitöiden harrastamisesta ja harrastuksella tienaamisesta.
Melkein jokaisella kirpputorilla on nykyisin myynnissä myös käsitöitä. On villasukkia kolmella eurolla, kangaskasseja kahdella eurolla ja koristesydämiä neljällä eurolla. Juuri eilen törmäsin eräällä Imatran kirpparilla kolmen euron villasukka-armeijaan.
Kirpputorilla tulisi myydä käytettyä tavaraa. Sitä saa myydä niin paljon kuin sielu sietää, kunhan se vaan on ollut omassa käytössä. Oman, vanhan tavaran myynnistä ei tarvitse verottajalle puhua mitään.
(Paitsi jos pääsee niin paljon voitolle, että tulo ylittää 5000 euron rajan. Silloin on jo ilmoitettava. Tämä on kuitenkin melko mahdoton yhtälö: jos ostaa puseron kaupasta neljälläkympillä, käyttää sitä aikansa ja myy sen kirpparilla kympillä, tekee kolmenkympin miinustulon. Viiteen tonniin on jokseenkin hankala päästä, vaikka olisi kuinka ahkera kierrättäjä.)
Mutta jos alkaa tehdä bisnestä kirpparimyynnillä, eli ostaa jostain halvemmalla ja myy toisaalla kalliimmalla, puhutaankin jo elinkeinotoiminnasta.
Mutta ne käsityöt.
Jos tekee itse käsitöitä, eli luo käsissään uuden esineen, sen kauppaaminen ei olekaan enää verotonta kirpparimyyntiä. Jokainen mummeli sukkamyynteineen joulumyyjäisissä ja jokainen kotiäiti "hand made by me" -sisustustekstiilikirpparipöytineen tekee työtä, eikä harrasta. Ei harrastamisella tienata, työnteolla tienataan. Jos kutoo sukan kaverille lahjaksi, on kyse harrastuksesta, mutta jos kutoo sukan ja myy sen kaverille, on kyse työstä. Ja työllä tehty raha on verotettavaa tuloa.
Ilman yritystäkin toki saa kauppaa tehdä. Saa mennä torille, myyjäisiin tai myydä netissä. Saa vaikka perustaa verkkokaupan. Silloin, kun minä itse kuuluin vielä tienaavien "harrastajien" porukkaan, minulle annettiin verotoimistosta helpot ohjeet. Pitää merkata kaikki menot ja tulot vaikka ruutupaperivihkoon, tehdä yhteenlasku ja se, mitä saa tulokseksi, merkataan veroilmoitukseen. Selityksesi riittää vaikkapa "tuloa käsityön myynnistä". Siellä se tienattu roponen sitten on tulona muiden tulojen joukossa ja verottaja katsoo, pitääkö siitä maksaa lisäveroa.
Kun alkaa merkata menot ja tulot ylös ja laskee työhön kuluneen ajan, niin hyvin äkkiä huomaa, että kolme euroa villasukista on naurettava summa. Tai kaksi euroa patalapusta. Tai vitonen pehmonallesta.
Koska me yrittäjät teemme niitä laskelmia ihan koko ajan, meitä tympii se, että laskutaidottomia harrastajia lainkaan päästetään myymään tapahtumiin. Alihinnoitellut tuotteet tietysti ilahduttajat kuluttajaa, mutta kun sama kuluttaja etenee oikean yrittäjän kojun ääreen, hän alkaa kauhistella hintoja.
Käsitöiden harrastusmyynti on huiman laajaa touhua. Nykyisin on valtava määrä esimerkiksi erilaisia Facebook-ryhmiä, joissa taitavat käsityön harrastajat sumeilematta myyvät tuotoksiaan pilkkahinnoilla. Jopa sellaisia "harrastajia" löytyy paljon, joilla on oma fb-sivu tai blogi käsitöiden myynnille ja uutta tavaraa syntyy tasaiseen tahtiin. Tuotteet ovat yleensä ihan yhtä laadukkaita kuin yrittäjilläkin.
Minä uskon vakaasti, että siinä porukassa on varmasti niitäkin, jotka osaavat laskea ja jotka pitävät simppeliä kirjanpitoa, niinkuin kuuluukin. Tuotteiden hinnoittelu kertoo aika paljon. Jos lapsen mekkoja saa ostaa vitosella, niin aika takuuvarmasti sellainen "harrastaja" on oikeasti pimeän työn tekijä.
Se, että harrastaa käsitöitä ja haluaa myydä niitä, on minusta ihan hyvä tapa kokeilla, olisiko itsestä yrittäjäksi ja voisiko rakkaasta harrastuksesta tehdä itselleen työn. Vain yrittämällä myydä voi testata, käykö oma tuote kaupaksi. Mutta toivoisin, että jokainen jo siinä vaiheessa istuisi alas kynän ja paperin kanssa, ja paneutuisi hinnoitteluun. Myös ne, jotka eivät yrittäjyydestä haaveile, vaan haluavat vain ansaita ekstraa pienten työtulojensa lisäksi.
Eräässä tapahtumassa oli vanha rouva myymässä nahkaisia rintakorukukkasia. Hintaa niillä oli kolme euroa. Niiden tekemiseen oli mennyt paljon aikaa, sen pystyi näkemään. Kysyin, miksi hän myy niin halvalla. Rouva sanoi, että hän voi myydä materiaalin hinnalla, koska hänellä on niin paljon aikaa ja näitä kukkia syntyy niin paljon, eikä hänen tarvitse tällä tienata mitään. Minun teki mieleni alkaa kiljua.
On hienoa, että ihmiset tekevät käsillään. Mutta jos on aikaa ja halua tehdä, ja siitä syntyy jotakin esinettä sarjatuotantona yli oman tarpeen, olisi parempi jakaa vaikkapa niitä villasukkia turvakoteihin tai sairaaloihin tai varusmiehille tai asunnottomille, kuin myydä polkuhinnalla. Tai jos myy pelkän materiaalin hinnalla, niin myy sitten vaan vaikka sukulaisilleen. Kunhan ei ollenkaan lähtisi oikeiden yrittäjien joukkoon myymään materiaalin hinnalla yhtään mitään, ei verkkoon eikä myyjäisiin.
126 kommenttia:
Niin se menee. Hinnat vääristyy kuluttajien silmissä.
Itse pienessä elintarvikeputiikissa oon huomannut, että meille valitetaan, että kun Keskolta ja S-ryhmältä saa paljon halvemmalla. Ihmiset ei ajattele sitä, että noilla kahdella suurella on pikkasen enemmän valtaa hintoihin. Ne polkevat pienten tuottajien hinnat omaan lestiinsä ja saavat määrätä hinnan jolla ostavat. Niillä on myös varaa myydä ruokaa tappiolla. Meillä ei.
Vaikka meilläkin on pieni ketju takana, me ei painita lähellekään samassa sarjassa Keskon tai S-ryhmän kanssa.
Mutta kehtaan polleana väittää, että meidän irtona myytävät elintarvikkeet ovat laadukkaampia kuin isojen ketjujen maailmaa kiertäneet, pussitetut ja pakatut känttyset.
Asiaa oon itekki välillä ajatellu, toisaalta tuo vanha mummo koittaa ajatella muiden etua, mutta tekee karhunpalveluksen viereiselle suutarille, joka myy kalannahkaisia lompakkoja 35€ hintaan.. Ite oon joskus koittanu ettiä villasukkia noin 3-4€ hintaan esim Espoosta ja Oulusta, mutta niitä ei onneks oo tullu vastaan. Ihan hyvä niin, ei tuu tuettua tällästä käsityöläisten sortamista. Oikeesti iso tsemppihalaus, Susanna ja Rouva Vattu. C:
Ite on pitäny sit sukittaa koko suku. ;D
Mainostan vielä kun arvontaa: kullankoto.blogspot.com/2013/07/kullan-koto-arpoo.html/ :)
Olet niin oikeassa. Itselläni on taustalla koulutus sekä puutarha-alalta että taideteollisen tekstiilipuolelta. Kumpaakin hommaa olen tehnyt. Tiedän, kuinka kauan kestää kasvatella siemenestä tai pistokkaasta myyntikelpoinen kasvi, joka on hoidettu asianmukaisesti ja on siistissä ruukussa satojen samanlaisten keralla myyntipöydässä. Hinta tietysti sen mukaan, paljonko kasvien eteen on tehty töitä. Sitten tulee viereen joku, joka on lohkonut turpeita kukkapenkistään, eli jakanut perennoita. Kasvit ovat muovikassissa könteissä, tai kaupan eteisestä haalituissa pahvilaatikoissa. Seassa saattaa mönkiä lehtokotiloita. Ihmiset ihmettelevät, miten ammattiviljelmän purkkikasvi voi maksaa vitosen, pieni olematon taimi, kun naapurimyyjältä saa kolmella eurolla muovikassin täydeltä samaa kasvia...
Kukkakauppa myy sesonkikasvia, vaikkapa kanervia syksyllä. Sisäänostohinta alveineen on paljon suurempi, kuin viereisen ruokakaupan kanervan ulosmyyntihinta. Kiva selittää päivästä toiseen, etten voi myydä näitä tästä sillä hintaa, kuin tuo Sale tuossa. Sori vaan.
Teen villasukat miesten isoa kokoa, eli oikeat kanootintäytteet. Langat maksavat niihin tuolta normikaupasta ostettuna noin 8 euroa. Lisäksi työ päälle. Vaikka olen nopea neuloja ja saan päivässä pitkävartiset 48-numeron sukat tehtyä, en oikein ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että työni olisi ilmaista. Ja että siksi voisin myydä sukkaparin vaikka vitosella, kun käsityöhän on vain ajankulua.
Eräs tuttavani intosi minulle, kuinka sukkia kannattaisi alkaa nyt oikein urakalla tekemään, kun heidän kylän kirpparilla miesten sukista saa 15 euroa parilta. Katsoin ällistyneenä ja sanoin, että eihän siinä ole kuin lankojen hinta, laskepa paljonko jää työpalkkaa... Hän sanoi, ettei omalle työlleen voi mitään hintaa laskea =). Joo-o, revipä siitä sitten.
Olen aina ihmetellyt niitä myyjäisissä, markkinoilla ja kirppareilla myytäviä uusia sukkia ja lapasia, mitkä maksavat hintahaarukassa 2-15 euroa. Vaikka langat olisi ostanut jostain alelaarista, työn hinnaksi ei jää mitään. Minusta se on myös oman työn aliarvioimista, vaikka ei neuleillaan haluaisikaan rikastua. Olen itse toteuttanut neulomishimoni jo viidentoista vuoden ajan osallistumalla kaikenlaisiin hyväntekeväisyystalkoisiin. Niistä ei saa rahaa, mutta sitäkin paremman mielen. Toki näissä hyväntekeväsyystalkoissakin olen kantapään kautta oppinut sen, että pitää varmistaa tuotoksensa osuminen tarkoitettuun kohteeseen. - Voimia yrittäjyyteen!
Jos ei omaa työtään arvosta, miksi tehdä lainkaan? Tätä mä en ymmärrä. Eli kyllä pitäisi materiaalikulujen lisäksi ottaa omasta työstään palkkaa! Puhut kyllä niin asiaa, että! Ite välillä koruja omaksi ilokseni teen ( ja joskus muuten vaan tai kavereille kauppaan ) ja samalla ihmettelen, että miten esim facebookissa joku myy lähes alle materiaalien koruja! En ymmärrä en, mutta sehn ei ole mitään uutta, että en kaikkea ymmärrä :D
Enpä sano muuta kuin että aamen!
Tukka nousee pystyyn! (Ja toinen puoli on se, että jos on jonkin käsityösuuntauksen ammattilainen, ystävät ja tuttavat olettavat saavansa neule- tai ompelutöitä ilmaiseksi, ja kun aletaan puhua tuntihinnoista ja todennäköisistä työtunneista saa veemäisen maineen.)
Pakko mainita, että siskoni on onnistunut tienaamaan ihan rehellisellä (netti)kirpparimyynnillä - pyytämättä ja yllätyksenä! Hän on tosi pihi ja on onnistunut löytämään paljon laadukasta äitiys- ja vauvatavaraa hyvin edulliseen hintaan. Aikansa niitä käytettyään hän on laittanut ne myyntiin, ja hyvin usein hän on saanut niistä enemmän kuin on itse maksanut. Voittoa on tullut yhteensä ehkä kolmisensataa euroa.
Sukkamummoja tavallaan ymmärrän. Itsekin tiedän yhden mummon, joka ei tee muuta kuin kutoo, joten sukkia syntyy ihan käsittämättömät määrät. Hyväntekeväisyyteen niitä ei voi laittaa, koska lanka kuitenkin maksaa ja eläke on pieni. Suvulle ei voi kaupata, koska sukulaisilla pursuaa sukkia ovista ja ikkunoista. Parhaalta tavalta saada rahaa uusiin lankoihin näyttää siis myydä sukkia kirpparilla - tietysti mahdollisimman halvalla, jotta ihmiset ostaisivat mahdollisimman paljon. Harmi juttu, koska tämä tosiaan vääristää markkinoita ja ihmisten mielikuvia käsityön hinnasta ja käytetystä ajasta.
-Venla
sille korukukkia myyvälle mummolle tärkeää oli varmaan päästä "ihmisten ilmoille", tapaamaan muita ihmisiä, jne.
Aamen! Itsekin vaatetusalan koulutuksen saaneena raivostun, kun ihmiset päivittelevät vaikka vaatteiden hintoja. Tyyliin: "ompa ihan sikakallis paita, yli 20€", kun itse tietää miten paljon työtä ja kangasta ne vaativat. Ei tartte pitkään miettiä missä työ on tehty ja kangas värjätty kun hintalapussa lukee esim. 5€. Tai kun kokopitkän pellavaliivin hinta nousee 150 euroon, ihmiset pitävät sitä ryöstönä. Argh, tää asia saa aina miut raivon partaalle. En ymmärrä miksi ihmiset ei ymmärrä, että pitäisi käsityöläisenkin työstään palkka saada. Harva valittaa esim. putkiasentajan työpalkasta tai parturi-kampaajan palkasta.
Kiitos, Susanna. Tämä postaus oli taas niin paikallaan :)
Teen paljon käsitöitä, mutta en ole suostunut myymään niitä. Lahjoitan pois, suvulle ja ystäville. Minulla on pieni eläke ja tarvikkeet maksavat paljon, joten joskus minulle ostetaan valmiiksi lankoja tai kankaita, että voin tehdä jonkun tietyn työn.
Seurakunnasta saa lankoja vaikka kuinka paljon,ainakin täällä, kun kutoo sukkia ja lapasia diakoniatyöhön tai lähetysmyyjäisiin. Sitten on kaikenlaisia tempauksia, joihin voi osallistua ja joskus saa lankojapalkinnoksi.
Meilläpäin on harmina sukka-ja mattokauppiaat jotka myyvät tuotteitaan alihintaan, vai mitä sanot kun viisi metriä kuviollista trikoomattoa maksaa 100e. Jos kunnolla kutoo ja lyö hyvin, kudetta menee 1,7kg neliölle ja se maksaa laadusta riippuen 6-16e/kilo.
Yhtä omituista on se, että rakennusalan yrittäjä ei saisi laskuttaa omaa työtään saatikka materiaaleja. Tyyppiesimerkki: asiakas haluaa terassin, sellaisen hiukan erikoisemman ja isomman. Yrittäjä ajaa paikan päälle, mittaa ja keskustelee asiakkaan kanssa ja koko hommaan menee matkoineen n. 2 h. Ei luonnollisesti palkkaa. Yrittäjä kertoo, että tekee laskelman ja tarjouksen. Asiakas pyytä suuntaa-antavaa arviota paikan päällä. Yrittäjä luettelee: hommaan menee kahden viikon työ (vaatii kaivamista, perustukset, ja vasta sitten itse terassin teon), tuntipalkka xx€. Materiaalit xx€. Asiakas suuntaa-antavasta hinnasta: Siis niin paljon? Etkö tee pimeästi? Johon yrittäjä toteaa: teetkö sinä omaa työtäsi ilman että kartutat eläkettäsi tai sairausturvaa? Tätä asiakas pitää v***na. Siis vaikka asian ilmaisisi kuinka kauniisti. Että ei pimeästi. Kuitilla. Yrittäjä aina kyllä neuvoo ja hoitaa kotitalousvähennyksen, mutta silti asikas useimmiten suuttuu jos hommaa ei hoideta pimeästi. No, yrittäjä ajaa siis pois ja tekee laskelmat mittaustensa mukaan. Aikaa kuluu taas se 2 h. Lähettää tarjouksen asiakkaalle. Ja saa vastauksen: olimme budjetoineet tähän 500€. Niin. Edes niitä terassilautoja ei saa sillä hinnalla. Yrittäjä käytti 4 tuntia työaikaa saamatta latiakaan palkkaa. No, ei ole asiakkaallakaan sitä terassia. Pimeältäkään yrittäjältä, sillä ei se pimeäkään lähde talkoilla mitään tekemään.
Yrittäjän maailma on monesta suunnasta kova. Arvostan teitä yrittäjiä suunnattomasti. Minusta ei olisi siihen.
IHAN HURJASTI TSEMPPIÄ yrittäjyyteen!!! :)
Kirjoituksesi on niiin täyttä asiaa.
Kiitos tästä tekstistä, avasi kyllä silmiä... Harmittaa kyllä, ettei ole varaa tukea käsityöläisiä, useimmiten minäkin kauhistelen hintoja (anteeksi!!!!!!) ja ostan sen vitosen paidan...
Nimenomaan, kukapa kyseenalastaa esimerkiksi parturi-kampaajan hinnoittelua. Esimerkkinä miesten tukanleikkuu. Koneella 6mm ympäri pään, kesto 20min. Hinta 20€. Käsityöläinen tarvitsee ihan saman tilan kuin se parturikampaajakin, mutta se tukanleikkuukone on maksanut itsensä takaisin jo moninkertaisesti toisin kuin käsityöläisen materiaalivarasto, jota on täydennettävä jatkuvasti. Jos käsityöläisen 20min työpanoksesta pyydettäisiin sama hinta, 20€, niin siitä voi hyvin laskea sen käytetyn ajan arvon: Neulooko täällä joku esim. villasukat 20 minuutissa? Entä pyytääkö joku villasukista 20€?
Mahtavaa tekstiä, jälleen kerran. Kiitos!
Tämä minullekin tuli mieleen. Ei aina ole sukulaisia tai ystäviä, joille myydä tai edes lahjoittaa käsitöitään, joten myyntitilanne toritapahtumassa - niin oudolta kuin se joistakin saattaa kuullostaa - voi olla yksi tärkeä sosiaalinen kontakti mahdollisesti yksinäisen ihmisen elämässä ja se, että tulee lähdetyksi ihmisten ilmoille. Että asioilla on aina puolensa ja puolensa. Kirppareilla käsitöiden polkumyyntiä en ymmärrä, siis vuokrapöydissä, koska sosiaalisuus ei siinä toteudu.
Ymmärrän kyllä käsityöyrittäjän oikeutetun harmituksen, mutta niin kauan kun lain puitteissa toimitaan, niin se on luvallista.
Itse ajattelen, että paremmin käsityöyrittäjien ansioon voisi vaikuttaa (ainakin pitäisi voida) reippaalla painostuksella Arkadianmäen suuntaan, jotta täysin järjetön 24 prosentin arvolisänvero (vai onko se jo 25?) laskettaisiin huomattavasti alemmaksi tai poistettaisiin kokonaan. Ei ole järjen häivää siinä, että itsensä (ja mahdollisesti jonkun muunkin) työllistävä yrittäjä maksaa tuollaisen veron, joka vaikuttaa todella paljon työn tai tuotteen loppuhintaan.
Älkää käsittäkö minua väärin. Toivon todella, että käsityöyrittäjille riittää töitä ja toimeentuloa. Itse en osaa tehdä käsin mitään, joten esim. käytän ompelijan työpalveluja tarvittaessa ja tajuan, miten se hinta muodostuu sekä olen ostanut (ja ostan jatkossakin) Susannan rättejä. Noin esimerkkinä tai disclaimerina, miten vaan. Suurin syyllinen minusta ei saa olla se, joka toimii lain puitteissa jostain omasta motiivisitaan lähtien, kuten jo mainittu sosiaalinen kontakti, jonka merkitystä ei voi kyllin korostaa, sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, jos itsellä on sosiaalisia kontakteja tarpeeksi tai ei niitä kaipaa. Kaikilla ei ole. Myynti torilla on yksi väylä.
Suurimmat syylliset ovat lain kiertäjät, ne kirpparilla uusia sukkia myyvät (kuten Susanna selitti) tai muuten veron verotettavasta tulostaan maksamatta jättävät. Lisäksi pidän tuota arvonlisäveroa yhtä suurena myynnin ja ihmisten hinnan ymmärryksen esteenä. Ja aina on valitettavasti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että se käsityöyrittäjän työaika myös maksaa, se on tylsää ja väärin, mutta niitä pässejä vaan tulee olemaan varmasti jatkossakin.
Moni kaltaiseni tavallinen ihminen ymmärtää kyllä hinnan muodostuksen ja arvostaa käsityöyrittäjän työtä eikä osta sitä harmaan talouden sukkaparia, mutta kuten aina elämässä, kaikkea haluamaansa ei voi ostaa. Vaikka hinta on oikeutettu ja oikein laskettu, niin kaikkeen ei ole yleensä varaa.
Valita aina voi, ostaa vähemmän ja suosia käsityöyrittäjiä, sen ymmärtämisen soisin lisääntyvän. Esim. ompelija voi korjata tai muokata valmisvaatetta ja siten siitä työstä maksettu hinta maksaa itsensä takaisin, kun vaate muokkautuu itselle sopivamaksi ja/tai saa lisää käyttöikää. Susannan rättien hinta on oikeutettu ja nostanut elämäni laatua (ja tämä on tosi) esim. keittiössä kovastikin paljon.
Vielä kuitenkin lienee matkaa siihen, että vähemmän olisi oikeasti enemmän suurimmalle osalle, ei ainakaan niin kauan, kuin 10 euron "nahka"laukkuja ostetaan tai tuodaan etelän matkalta 10 paria kenkiä, kun olivat niin halpoja.
Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä kommentillani, se ei ole tarkoitukseni, eikä myöskään riidan haastaminen.
Erittäin painavasti puhuttu, kiitos. Mekin täällä kiukuttelemme sitä, että lähitaajamamme Vuoksenniska näivettyy, kun kaikki palvelut katoavat sieltä. Yksi toisensa jälkeen sulkee ovensa, vaatekaupat, valokuvaamot, kenkäkaupat... pienet yrittäjät luovuttavat. Syy kaikkeen on se, että me kuluttajat valitsemme ne isot marketit. Myös minä sorrun siihen. Ja tällä valinnallamme me vahvistamme entisestään isojen vahvaa asemaa. Sitten on turha ihmetellä, miksi pienet kaupat katoavat katukuvasta.
Hyvä kun olet sukittanut! Minä opettelin kutomaan muutama vuosi sitten, kun tajusin, että äitini ja anoppini eivät tule elämään ikuisesti ja pitämään varpaitani lämpöisinä. Tiesin senkin, etten aio koskaan ostaa niitä kolmen euron mummosukkia ja sen, ettei minulla ole varaa maksaa kolmeakymppiä villasukista. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi opetella itse sukkaresepti.
Ja täällä saa kyllä mainostaa arvontojaan! Toivottavasti saat paljon osallistujia ja uusia lukijoita! :)
Tosi hyvä esimerkki kukkamaailmasta. Itselläni käsityöala liippaa läheltä ja siksi siitä kirjoitin, mutta sama ilmiö toistuu todella monella alalla.
Vau, olet tosi nopea neuloja! Itse väkerrän omankokoisiakin sukkia mooooonta päivää. :D
Se on muuten hassua, miten aina todetaan juuri käsityöstä, että eihän omalle työlleen hintaa voi laskea. Sanookohan kukaan samaa vaikka lääkärille tai sähkömiehelle?
Ihana kommentti, kiitos siitä kauheasti.
:D
Tai graafikoilta kuvitellaan voitavan pyytää hääkutsuja ilmaiseksi ja kampaajilta permiksiä ja hierojilta niskahierotaa... Vaatii aika paljon itse kultakin ammattilaiselta, että niille tuttavien pyynnöille osaa sanoa ei. Ainakin itselleni on ollut hankalaa opetella sitä. Nykyisin sanon tosi napakasti, että vie korjausompelijalle, kun joku puolisukulainen kysyy, lyhentäisinkö farkut tai korjaisinko rikkoutuneen vetoketjun. Sulo on ainoa, jolle enää korjaan vaatteita.
Noinhan se menee, kyllä minäkin ne mummojen syyt ymmärrän. Minusta se ei silti oikeuta asiaa.
Tässä kohtaa tuleekin eteen se, että puhutaan nimenomaan käsityöstä. Jos joku eläkkeelle jäänyt putkimies alkaisi facebookissa markkinoida kylppäriremontteja kympillä tunti, niin älämölöhän siitä pian nousisi. Ne vanhat rouvat käsitöineen kun edustavat herttaisuutta, lämmintä pehmeyttä ja käsityö nyt on vaan sellaista puuhastelua, niin sitä ei osata katsoa samalla lailla.
Ja jos ei arvosta omaa työtään hinnoittelemalla kunnolla, niin olisi mukavaa, jos arvostaisi edes muiden työtä. Eli hinnoittelisi omansakin kunnolla sen vuoksi. Saattaisi myydä muutaman sukkaparin vähemmän, mutta saisi kuitenkin suhteessa enemmän ja voisi ostaa lisää lankoja.
Ainakaan minun mieltäni et pahoittanut. :)
Mummoesimerkki oli huono tässä yhteydessä, sillä mummot + käsityöt herättävät niin paljon positiivisia tunteita.
Se, että joku tarvitsee sosiaalisen kontaktin ja lähtee sen vuoksi myymään käsitöitään myyjäisiin, ei selitä sitä, miksi ne käsityöt pitäisi myydä materiaalin hinnalla. Sillä touhulla tekee hallaa niin itselleen kuin muillekin. Jos mummo pyytäisi edes 20 euroa sukkaparista, hän saisi yhdenkin parin myynnillä jo paljon lisää lankaa, eikä kuitenkaan olisi niin räikeä alihinnoittelija.
Kuka meistä hyväksyisi sen kampaajakoulutuksen saaneen harrastajan, joka toisi tuolin ja tarvikkeet torille kampaamon eteen ja tekisi hiustenleikkuuta parilla eurolla? Tai sen taitavan kotikokin, joka myisi gourmet-soppaa lounasravintolan vieressä ja pyytäisi euron lautasellisesta?
Totta turiset! Tuota asiaa mietti niin monesti itsekin, kun yrittäjänä olin ja kun sitten vielä kuunteli niitä asiakkaiden kommentteja omien tuotteiden hinnoista. Paras oli varmaan eräänkin maatalon emännän (tuoksusta päätellen) kommentti, kun katseli huovuttamaani lehää ja näki sen hinnan: "Johan mie saisin oikean vasikan tuohon hintaan!" No joo. Mutta onnea uudelle teltalle, se on hieno!
Ja arvonlisävero on iso ongelma, mutta siihen on tosi vaikeaa löytää ratkaisua. On mahdotonta alkaa määritellä, mikä ala olisi se, joka ei olisi alv-velvollinen ja mikä ala taas olisi. Jos halutaan, että käsityöläiset vapautettaisiin alvista, pitäisi pystyä määrittelemään käsityö. Ja se on aivan mahdoton tehtävä. Kirurgit ovat käsillä tekijöitä, kampaajat ovat, kondiittorit ovat, joopa tehtaan pakkaajat ovat.
Ja jos taas käytetään mittarina liikevaihtoa, kuten nyt tehdään, niin se taas asettaa eriarvoiseen asemaan ne, jotka puuhastelevat mielellään pienyrittäjinä (kuten minä) ja ne, jotka onnistuvat menestymään. Eli ne Susannat, jotka haluavat elää vaatimattomasti ja pitää firmansa pienenä, eivätkä näin ollen ole niitä yhteiskunnan kannattelijoita, saisivat ison edun verrattuna niihin, jotka kunnianhimoisesti tekevät isompaa liiketoimintaa ja siinä pitävät yhteiskunnan pyörimässä.
Ainoa ratkaisu, jonka minä keksisin, olisi se, että yksityisiltä ihmisiltä kiellettäisiin uuden tavaran kauppaaminen kokonaan ja alvi olisi ihan kaikille yrityksille tismalleen sama. Ja sekin ratkaisu olisi ihan pepusta. :P
Toivottavasti joku älykäs ihminen joskus löytää ratkaisun asiaan.
Käsityö on perinteisesti ollut sitä puuhastelua, jota kaikki tekivät. Illalla kun "oikeat työt" oli tehty, istuttiin kirjomassa ja virkkaamassa ja kirveenvarsia vuolemassa. Kaikki osasivat.
Vaikka nykyisin kädentaidot eivät ole enää itsestäänselvästi jokaisen hyppysissä, on ajatus käsityöstä puuhasteluna yhä vahvasti elossa. Käsityöläisiä ei vielä täysin pidetä arvostettuina ammattilaisina.
Muinoin jokainen poika osasi rakentaa itselleen torpan. Ei enää. Nykyisin rakennustaitoisia pidetään ammattilaisina, joiden työstä osataan ja halutaan maksaa asianmukainen korvaus.
Mahtavatko käsityöläiset joskus päästä samaan?
Kiitos oman kokemuksesi jakamisesta, Elina! ❤
Tuo mattoesimerkki on aivan oivallinen. Aniharva kykenee kutomaan maton, mutta juuri kukaan ei maksaisi käsityöläisen kutomasta matosta kunnollista hintaa. Onneksi joku maksaa, ja tässäkin maassa on kutojia, jotka saavat työstään kunnollisen palkan.
Näin juuri. Vaikka putkimiehen tai sähkömiehen tuntipalkka voi tuntua käsittämättömän suurelta vaikkapa siivoojan tai sairaanhoitajan palkkaan verrattuna, niin loppupeleissä ero ei ole kovinkaan kummoinen. Yrittäjällä on kuluja, jotka on pakko vaan ujuttaa taksoihin, samoin kaikki se työ, jota joutuu tekemään oikeasti palkatta, kuten hyvästä esimerkistäsi kävi ilmi.
Myös näissä lukuisissa kommenteissa on sitä samaa!
Hyvä. Mieku oon lomalla, ni en jaksa ees kommentoida muuta ;) Pidän pitkän loman, kun myö yrittäjät ollaan niin sikarikkaita, kun mei tuotteet maksaa niin paljon, ni on kato varaa! Ja siks, että käytiin just Sulkavalla soutamassa kirkkovenettä 70 km. Ihan just nyt ei tee mieli ottaa neulaa käteen :P
Pitäiskö mei naulata kaks kärpästä ja viritellä jotkuu asialliset käsityöläismarkkinat Niskalle? Saiskohan sen vanhan S-marketin päiväks vuokralle...
Kuulehan, jokainen elää niinkuin kuin pystyy. :)
Kyllä minäkin menen hakemaan vaatteeni marketin alennusmyynnistä sen pari kertaa vuodessa, kun jotain ostan. Aina ei ole mahdollista toimia eettisimmin ja moraalisimmin, kaikki eivät voi ostaa kotimaista käsityötä vain siksi että tukisivat suomalaista yrittäjää.
Minäkin pyydän anoppia tekemään päähäni kotipermanentin, koska minulla ei ole varaa mennä oikealle kampaajalle. Tai pyydän vara-appiukkoa kaatamaan ison koivun, koska minulla ei ole varaa palkata metsuria. Ja pyydän isääni tekemään vessaremontin, koska remonttibudjettimme oli alimitoitettu. Ja otan omat eväät huvipuistoon, koska minusta ne hampurilaiset ovat törkeän hintaisia. Jne jne...
Ja jossain toisessa kohtaa sitten teen toisin, ja maksan 30 euroa teekupista, koska se on hienoa käsityötä. Kukin omantuntonsa ja kukkaronsa mukaan.
Kiitos. Kommenttivyöry yllätti. En arvannut tämän olevan näin kiinnostava aihe. :)
:D
Toivottavasti se emäntä osti hyvän vasikan niillä rahoilla.
Joskus kuulee kyllä mahtavia kommentteja. Minä olen säästynyt pahimmilta, mutta muiden käsityöläisten kertomukset ovat kyllä aika huikeita joskus.
Toivottavasti! Nyt tuntuu vielä yleinen linja olevan: "ompas kiva idea, voisin itsekin tehdä, mutta kun en ehdi/viitsi". Harvoin arvostetaan sitä taitoa, mitä käsitöiden tekeminen vaatii. Ehkä joskus päästää eroon tästä "osaisin minäkin jos viitsisin vaan opetella"-asenteesta.
Ja en tosiaan halunnut vähätellä esim. parturi-kampaajien taitoa, päin vastoin. Samalla työllä ja harjoittelulla nekin taidot hankitaan, kuin muutkin kädentaidot. :-)
Mistä saataisiin niitä käsityöläisiä? Minä en tiedä ketään muita kuin sinut ja eläinhattu-Annen. :D
Mutta ihan oikeasti, joulumyyjäiset vaikka.
Sinut oli muuten hyväksytty fb-ryhmään. Siellä on suunnitteilla asialliset markkinat. Jos et olisi sikarikas lomailija, patistaisin sinua mukaan siihen projektiin.
Minä olen alkanut suosia oman kylän ruokakauppoja. Ne kun ovat lähellä ja sopivan kokoisia. Olen kai tulossa vanhaksi, kun ei millään jaksa kävellä niissä isoissa marketeissa. Ahdistaa myös väenpaljous. Lähikaupoista löydän kyllä kaikkea mitä tarvitsen.
Reija
Onkohan tuossa vähän kyse siitäkin, ettei ne mummot ole oppineet oikein arvostamaan itseään ja tekemisiään. Ja siksi niin halvalla myyvät. Harmittaa oma äitinikin, joka on aina tehnyt upeita käsitöitä, mutta myös hän on sortunut tuohon liian halvalla myymiseen. Reija
Haa, minuakin ahdistaa niissä. Menen aina ihan kireäksi. Siksi panen Sulon usein yksin kauppaan ja jään itse autoon odottamaan. Minun kauppakireilyni on jo ihan legendaarista meidän perheessä. :D
Ja jos ei itse arvosta, niin kuka sitten arvostaa? Aika moni, valitettavasti, kun halvalla saa. :)
Hyvä huomio, jota en osannut ajatellakaan. Olet aivan varmasti oikeassa.
No hyvä jos oli. Tätä kirjoittaessani ajattelin, että kylläpä minä suollan nyt itsestäänselvyyksiä. Yllätyin kommenttien määrästä.
Haluaisin vielä lisätä tähän kaikkeen, että vaikka en hyväksy, niin minä kyllä TAJUAN ne syyt siellä ylihalvan ja/tai pimeän käsityömyynnin ja muun työn takana. Eläkeläiset kaipaavat virkistäviä kontakteja, työttömät tarvitsevat lisää rahaa, joka ei syö työttömyyskorvausta ja yrittäjät myyvät kuititta, koska "yrittäminen ei kannata". Yhteiskunnassa on epäkohtia, jotka ajavat ihmiset pimeään työhön. Kyllä minä sen hyvin tiedän ja ymmärrän.
Kohti parempaa maailmaa, vaikka vain pienin askelin.
:D
Ainakin ne tuttavat saattavat joskus olla niitä hankalimpia asiakkaita. Raskaan työn lisää pitäisi semmoisille laittaa.
Itse koitan porskuttaa ja puuhata vain omiani näistä epäkohdista sen suuremmin murehtimatta. Käsityö on laajemmin harrastus, kuin vaikkapa putkihommat, parturointi tai sähkötyöt, joten käsityöalalla harrastus ja harmaa talouskin sekoittuvat monia muita aloja laajemmin.
Silti on hetkiä, jolloin ottaa päähän. Esim. kerran, kun puodille tuotiin bussilastillinen työttömien pajalaisia hakemaan meiltä ideoita oikein kameroiden kanssa - ja niitä sitten pajalle valmistamaan joulumyyntiin. Millä muulla alalla tätä tehtäisiin ihan yhteiskunnan (- meidän yrittäjienkin maksamin vero)varoin?
Jim Collinsin yrittämistä (ja johtajuutta) käsittelevässä kirjassa Hyvästä paras (suositteluni!) käsitellään mm. (alan) julmien tosiasioiden hyväksymistä. Tällä alalla niihin lukeutuu ilman muuta harmaan talouden vääristämä kilpailu. Ajattelen niin, että ammattimaisena yrittäjänä mun vain pitää olla harmaita kilpailijoitani parempi: tuotteet, brändi ja koko asiointielämys pitää yksinkertaisesti olla niin paljon parempi kuin "sukkamummoilla", että multa _halutaan_ ostaa.
Aika näyttää, onnistunko :)
Näinpä!!
Poistin kommentin, koska näytti kahteen kertaan olevan. Jotain häikkää, koska kirjoitin sen, mutten nähnyt sitä hetkenkään jälkeen ja sit kirjoitin uudestaan lyhyesti ja se näkyi heti.
Kiitos Susanna taas kielenkantoja kirvoittavasta jutunjuurestasi! Olet asian ytimessä mutta ongelma voi olla myös se, etteivät harrastajat tiedä mistä kaikesta tuotteen hinta koostuu. Itsekin vasta alaa opiskelleena olen sen ymmärtänyt.
Jasmiinan kommentissa pisti oikein vihaksi tuo juttu tuotteiden valokuvaamisesta. Etkö voi laittaa kuvauskieltoa - onhan tuotteet kuitenkin sinun omaisuutta?
Itse olen kädentaitojen ohjaaja harrastajille mutta en koskaan käytä käsityöläisten tuotteita mallineiksi, inspiraation lähteinä ja luovuuden herättelijöinä kylläkin. Vaikka tietäisinkin suurinpiirtein kuinka käsityöläisen tuote, jonka harrastaja haluaisi tehdä, on tehty, en sitä kerro.Arvostan suuresti käsityöläisiä ja haluan näin osaltani edesauttaa edes sen pienen ja kapean leivän hankinnassa.
Hitsi tykkään blogissasi yrittäjän arjen kuvauksien lisäksi juuri näistä yhteiskuntaa saman polttopisteen kautta ruotivista jutuista
Norppa / Ilman sinua olen lyijyä
:D jee
Näinhän se on, mutta milläs ihmeellä ihmiset saisi arvostamaan omaa työtään niin, että sille osaisi määritellä hinnan? Itsekin olen asiaan törmännyt, kun olen järkännyt myyjäisiä, joissa osa myyjistä harrastaa ja osa yrittää tienata...
Jos saatais vaik se Niskan Vuoksi ry innostumaan siitä ja järkkäämään. Ja tosiaan vain y-tunnukselliset yrittäjät, eikä mitään helppoheikkejä. Jos se olis hyvin järkätty, niin myyjiä saattais kyllä tulla ympäri Etelä-Karjalaa ainakin. Ois lyhyt matka ;)
Ööh, oonks mie taas vähän pöljäke, miks mie en pääse sinne ryhmään sisälle?
Joku häiriö. Sun tiedot oli lisätty jäsenlistaan, mutta sua ei oltukaan jostain syystä hyväksytty. varmaan vahinko. Minä hyväksyin nyt. Koitahan nyt päästä mukaan.
AAMEN!
Aluksi kiitos näistä hyvistä kirjoituksista käsityöyrittämisestä.
Läheskään kaikki ihmiset eivät myöskään tajua kuinka paljon aikaa ja vaivaa vie uusien tuotteiden kehittely. Minunkin tavarani ovat omaa "tuotekehittelyä", joskin melko yksinkertaisia. Useasti kuulen myyntitapahtumissa, että onpa kiva tai ihana idea, täytyypä itse tehdä samanlaisia. Se vaan tuntuu pahalta kuulla. Kyllähän ideoita saa napata mukaansa, mutta ei sitä tarvitsisi siinä pöydän ääressä huudella.
Tänään meni markkinoilla erittäin hyvin. Sää suosi ja ihmiset olivat ostopäällä. Ja kyllä huomasi eron vain Y-tunnuksilla oleville käsityöyrittäjille tarkoitettujen markkinoiden ja tavallisten markkinoiden välillä. Ihmiset ostivat käsityötä, kun muuta ei ollut tarjolla:) Harmittavasti huomiseksi on luvattu sadetta koko päiväksi:(
Pääsin, kiitos :) Mie vähän lueskelin jo, mut koitan malttaa lomailla ensin.
Ja nyt se on kokonaan poissa. :)
Blogger panee parastaan ilmeisesti.
Ilman muuta kysymys on siitä, ettei tiedetä. Ja ihan oikeasti se ei edes kauheasti haittaa, että panee kirpparipöydän ja virkkaa sinne sekaan jonkun pannulapun. Mutta sitten, kun touhu menee jatkuvaksi ja ammattimaiseksi ja silti muka sanotaan harrastukseksi, niin sitten ei ole kyse enää tietämättömyydestä.
:)
Jasmiina on oikeassa siinä, että on asioita, jotka pitää vaan sietää. Harmaa talous ei katoa koskaan. Käsityöalalla sitä tehdään vaan tosi näkyvästi, toisin kuin muilla aloilla.
Minusta nämä kommentit ovat merkki siitä, että tämäkin blogikirjoitus kannatti. Se on vain yksi pisara meressä, mutta jos panee yhdenkin ihmisen ajattelemaan, niin tehtävä suortitettu.
Kommenttien määrästä päätellen nämä jutut osuvat monen muunkin makuun. :D
Ei varmaan millään. Mutta aina voi yrittää avata suutaan ja ottaa puheeksi.
\o/
Ihanaa, että on ollut hyvä päivä! Toivottavasti ei sada tänään.
Sinun "paitapussisi" ovat varmaan juuri sellainen tuote, josta joutuu kuulemaan tuota "teenpä itse"-kommentointia. Uusi ihana idea, mutta ompelutaitoisen itsekin mahdollista tehdä. Silloin, kun minulla oli myynnissä vielä muutakin kuin rättejä, oli tuo ihan vakiokommentti. Nykyisin kuulen hyvin harvoin.
Hyvä kirjoitus! :)
Minullekin on moni sanonut, että voisin myydä tekemiäni sukkia ja lapasia, mutta en koe olevani ensinnäkään niin hyvä kutoja, että siihen alkaisin ja toisaalta, en ole yrittäjä enkä sellaiseksi aiokaan, joten kaikki tekemäni menee ystäville ja tuttaville lahjoiksi. aina on joku lasten kaveri, jolle ei kukaan neulo sukkia tai lapasia, ja se on silloin hyvä lahja. Myös hyväntekeväisyyteen olen kutonut. Ajattelen, että neulominen on harrastukseni ja lankoihin kuluttamani raha on silloin maksu harrastamisestani. toiset laittavat rahaa kuntosalille tai lasketteluun, minulla se menee lankoihin.
Tsemppiä kaikille käsityöyrittäjille ja toivotaan, että teidän työnne arvostus kasvaa ja että saatte kunnon voiton työstänne. Näin harrastajana tietää, että se on kovaa työtä, mutta sellainen joka ei koneeseen tai puikkoihin koske, ei välttämättä käsitä, että mikään ei synny tuosta vaan.
Susanna oot ihan paras! Kiitos tästä tekstistä.
Kiitos. :)
Ei, ei, kyllä sä oot parempi. :D
Tuo on äärimmäisen hyvä pointti nimenomaan mummokeskustelussa. Harrastaminen yleensäkin maksaa jotain. Ei ne kuntosaliharrastajatkaan saa tehdä pimeää personal trainer -keikkaa rahoittaakseen omia salimaksuja, eihän? :)
Hm. Jos yhteiskuntaa, yhteisöjä, ihmistä ja ihmisyyttä lähtee pohtimaan hieman toisella tavalla, eli ottaa askeleen taaksepäin eikä enää näekään y-tunnuksia tai yrittäjyyttä minään itseisarvona, niin voi tulla kyllä toiseenkin tulokseen kuin Susanna.
Minä ymmärrän hyvin käsityöyrittäjien harmistuksen tässä aiheessa, mutta en silti mitenkään suostu näkemään asiaa ihan niinkään, että tuottelias harrastaminen ja sen mahdollistaminen myymällä tuotoksiaan materiaalikustannuksin olisi paha asia. Se on ikävää ainoastaan yrittäjän itsensä näkökulmasta ja hänen etuansa vastaan. Mutta ihmisessä lajina minusta parasta ja oikeasti ns. hyvää on juuri pidättämätön tarve, halu ja taito tehdä taidetta ja luoda käsillään ja aivoillaan kauneutta. Se, että yhteiskunta tällä hetkellä pyörii yrittämisen ja rahan ja alvien ympärillä, ei vain minusta saa eikä voi tulla tuon riemastuttavan lajiominaisuuden tielle.
Teki käsityötä (saati musiikkia, taidetta...) sitten mistä lähtökohdasta tahansa ja olipa tarve rahalle millainen hyvänsä, se on arvokas taito. Kellään ei ole yksinoikeutta näiden asioiden toteuttamiseen vain siksi, että haluaisi kovasti ansaita leipänsä juuri tällä tavoin. Ja siis tietenkin veronkierto ja laiton työ on väärin eettisessäkin mielessä, koska silloinhan kyse on vain oman edun tavoittelusta muiden kustannuksella. Mutta vaikkapa se lapasten ja nahkakukkasten taikka sitten hiilipiirrosten ja folk-laulujen pursuileva tuotteliaisuus omaksi ja muidenkin iloksi ei ole mielestäni millään muotoa paha asia, mikäli sitä lain rajoissa toteuttaa. Ei siltikään, vaikka ammattimaista sukkamyyjää vituttaa. Jos myy tuotoksiaan itsensä (ja käsityöyrittäjien) vahingoksi pilkkahintaan, niin joku toinen, vaikkapa köyhä opiskelija, saa siitä edun ja suuren ilon. Kyseessä on tavallaan kauneuden ja taidon lahjoittaminen maailmalle, siis Hyvä Teko. Ja ihan samalla lailla mielestäni kampaaja ja talonrakentaja ja kuka tahansa SAA kyllä tehdä työtä ilmaiseksi, jos haluaa. Ottaa ihmisyydestään irti mitä voi ja vapauttaa Hyvää ympäristöönsä muiden(kin) ihmisten iloksi ja usein jopa jälkipolvien riemuksi. Tämä on ainakin minulle korkeampi tavoite kuin rahan tienaaminen.
Joten kyllä, ihminen saa mielestäni erittäin mielellään rahaa pyytämättä tehdä spontaania ympäristötaidetta vaikka taiteilijat tarvitsevat työstään rahaa, tai hauskoja YouTube-videoita vaikka elokuvaohjaajatkaan eivät elä ilmalla, tai kirjoittaa Wikipedia-artikkeleita vaikka tietosanakirjojen toimittajat ovat ammattilaisia.
Tai neuloa villasukkia tuntemattomille, vaikka käsityöyrittäjän lompakko humisee tyhjyyttään.
Lisäisin tähän vielä, että esimerkiksi akateemisessa maailmassa harrastuneisuus ja ammattimaisen tiedon tai työn tuottaminen ilmaiseksi tai materiaali-/liikkumiskustannusten hintaan on varsin tavallista ja - kumma kyllä - ihailtua ja tavoiteltavaa. Lintuharrastajat ovat vastuussa lähes kaikesta lintujen levinneisyyteen ja käyttäytymiseen jne liittyvästä tiedosta, mitä maailmassa on, kasviharrastajat löytävät uhanalaisten kasvien kasvupaikkoja ja osaavat näin suositella suojelutoimenpiteitä, fyysikot ja tähtitieteilijät järjestävät tiedemessuja ja puhuvat tapahtumissa ja tutkivat tähtitaivasta palkatta satoja tuhansia tunteja vuodessa vapaa-ajallaan, kirjailijat raapustavat blogeja ja esseitä ilman korvausta jne. Ja kaikkien alojen tutkijat toivovat saavansa tuloksistaan artikkeleita julkaistuksi, palkkanaan ainoastaan oma nimi ylänurkassa. Ovatko nämäkin mielestäsi vääriä tekoja?
En ole muuten tällä tavalla osannut asioita ajatellakaan. Kiitos taas! Mutta niinhän se on. Jossain kohtaa säästää, jossain toisessa sitten pystyy toimimaan enemmän sillä lailla kuin oikeesti haluaisi.
Word! Olipa hyvä kirjoitus! Yritin eilen jo vastata padilla, mutta jonkinsortin teknisen ongelman vuoksi se ei onnistunut.
Käsityöalalla on eniten näitä 'valekäsityöläisiä', niitä joilla on taitoa, mutta siihen se tyssääkin. Kannattavuus, hinnoittelu ym on retuperällä ja myydään tuotteita (alv 0%) alihintaan. Jos joku vaivautuisi laskemaan omaa minimiliikevaihtoa niin voisi mennä sormi suuhun.
Arvelen, että myös täytekakkusektorilla on paljon harrastelijoita, jotka tykkäävät tehdä ja valmistavat tilauksesta mitä erikoisempia kakkuja polkuhintaan. Voin olla toki myös väärässä, en suuremmin seuraile kakkubisnestä.
Harrastelijan ja ammattilaisen tuotteet erottaa usein viimeistelystä. Vaikka kummankin tuotteet olisivat hyvin tehty, on ammattilainen yleensä se, jolla on kunnossa seuraavat asiat: hoito-ohjeet (pesusymbolien käyttö vain jos hankkinut luvan), materiaali- ja kokotiedot, tekijän nimi, vyötteet ja roikkulaput ylipäätään.
Haluaisinpa tähän maahan sen ruokaketjun, joka ihan omaksi ilokseen haluaisi myydä päivittäistavaroita kuluttajille omakustannehintaan. Siinäpä olisi hyvä teko, sillä pienituloisten (joihin meitä yrittäjiäkin kuuluu) määrä on melkoinen tässä maassa.
Ilmaiseksi tekeminen on mielestäni eri asia kuin myyminen, on hinta sitten kohdallaan tai ei. Jos lintuharrastajalta lähtee palkkatyö alta, niin väitän että mieleen juolahtaa millä tavoin saisi harrastuksestaan leivän pöytään. Jos lintuharrastaja onnistuu tekemään hyvän liiketoimintasuunnitelman ja saa pyöräytettyä lintuharrastuksestaan yrityksen, silloin kyseessä on ammattilainen. Siitä on harrastamainen kaukana.
Oikein hyvä kirjoitus ja paljon mielenkiintoisia vastauksia.
Hinnanpolkeminen missä tahansa asiassa alentaa kyseisen toiminnan tai tuotteen yleistä arvostusta. Se myös pistää miettimään, miksi jotkut ihmiset eivät pidä aikaansa, osaamistaan tai luovuttaan minkään arvoisina. Se on suorastaan surullista.
Jos ihmisellä on niin paljon ylimääräistä aikaa sekä niin paljon rahaa, että ei lisää tarvitse, miksi ei kuitenkin voisi rahastaa tuotteistaan ihan hyvää hintaa ja sitten lahjoittaa materiaalikulujen jälkeen tulevat rahat valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle? Miksi ihminen ei tekisi hyvää, kun kerran siihen kykenee?
Suomessa toimii paljon hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ilolla toivottavat tervetulleiksi nämä onnekkaat käsitöiden harrastajat, joiden ei tarvitse miettiä, mistä saavat rahaa elämiseen. Tällaiset kallisarvoiset työmyyrät ovat tärkeä osa monen yhdistyksen varainhankintaa ja apujoukkoa. Yhdistyksissä löytää uusia sosiaalisia kontakteja, saa työlleen sen ansaitsemaa suurta arvostusta ja onnistuu tekemään samalla hyvää ja hyödyllistä tärkeäksi kokemalleen kohteelle paljon enemmän kuin polkuhintamyynnillä jossain markkinoilla ikinä. Tiedän tämän asian, koska oman yhdistykseni käsityöläiset ovat auttaneet hylättyjä eläimiä aivan uskomattoman paljon. <3
Mitä tuotteiden kopioimiseen tulee, se on hanurista, mutta sellaista se vain on. Mutta kopioijat eivät keksi omia juttuja, koska mielikuvitus ei riitä ja siihen ei voi muuta sanoa, kuin että onnea valitsemallaan tiellä. Kopioitavaa maailmassa riittää, mutta viisas käsityöläinen on aina askelen edellä kopioijia tuotekehittelyssä ja keksii omia juttuja. Kun on hyvä ideapankki omassa päässä, on ihan sama, jos joku on kopioinut jotain, koska uutta on jo putkessa siinä vaiheessa, kun kopioija saa tekeleensä pihalle. :) Näin itse ajattelen.
Iloista kesää kaikille upeille ja luoville käsityöläisille toivottaa Elvarin suuri fani
Kana
Designer, Kana Collection -koiranvarusteet (löytyy FB:stä http://www.facebook.com/pages/KANA-Dog-Collars/157539494424272?fref=ts)
Puheenjohtaja, Dog Force One ry, www.dogforceone.com
Tämä keskustelupa paisuu vaan. Tuosta kopioinnista on pakko sanoa sen verran että kopioijan on hyvä muistaa ja tiedostaa tekijänoikeuslaki. Ideaa se ei suojaa mutta jos joku alkaa valmistaa samanlaisia tuotteita kuin joku toinen ja tekee sillä rahaa, on se jo laitonta. Joku tuolla aiemmin kertoi, että oli oikein kuvia otettu hänen tuotteistaan ideoita saadakseen. Todella törkeää. Jos sitten samanlaisia tuotteita ilmaantuu myyntiin ideanhakijoiden putiikkiin, niin kyllä siinä tapahtuu jo rikos. Tekijänoikeuslakia ei käsityöharrastajien ympyröissä välttämättä aina kovin hyvin tunneta ja ymmärretä. On eri asia tehdä vaikka Disney-kuvioisia tekstiilejä omaan käyttöön, mutta myyntiin niitä eisaa tehdä, ellei sovi (maksa) käytöstä Disneylle. Käsittääkseni myös käsityölehdissä olevat mallit on suojattu, niitä ei saisi valmistaa identtisinä myyntiin.-Reija
Tämän linkin takana oli hyvin selostettu tuota mainitsemaani asiaa: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/11/kasitoiden-mallisuojat-ja-tekijanoikeudet/
Reija
Vietin monta hauskaa hetkeä noiden hiirtä seuraavien hiutaleiden kanssa :D
Näin minäkin olen ajatellut... ja jopa tehnyt! =)
Minä teen virkattuja tuotteita, joita osaa tehdä kuka tahansa perussilmukat osaava. Samaa kommenttia (Pitääpä tehdä itse) kuulen minäkin myyjäisissä, ja hiukkasen harmittaa se, että pitää sanoa asia ääneen.
Emme varmasti kiellä kuvaamista puodissa! Jos joku ei älyä, kuinka esim. avaimenperän voi tehdä itse ilman valokuvaa mallina, niin en tuota "käsityöläistä" kovin suurena uhkana koe :D Kuvaamisesta on puodille paljon enemmän hyötyä kuin haittaa: facebookissa, blogissa ym. leviävät kuvat ovat loistavaa ilmaista mainosta. Sitä paitsi nykyään wanhan ajan agenttiteknologia on kaikkien ulottuvilla ja kuvien ottaminen tuotteista huomaamatta on helppoa. Tai tuotteen ostaminen ja purkaminen osiin ja kaavoiksi. Ei noita voi millään kielloilla estää.
Tuossa tapauksessa suututti nimenomaan se, että kyseessä oli pikkubussillinen työttömien pajalaisia, jotka nimenomaan tuotiin oikein yhteiskunnan voimavaroin hakemaan ideoita myytävien tuotteiden valmistukseen - siis myös minun verovaroillani.
Mahtavaa, että joku edes tykkää! Pupuleipomon blogissa olen päässyt tähtisadehiirellä leikkimään ja halusin saada itselle samanlaisen. Eikä ollut edes vaikeaa!
Kiitos arvokkaasta kommentistasi. Siinä on paljon kauniita ajatuksia, joita minun oli ensin vaikea nähdä, koska kirjoitit anonyyminä. Näen punaista jo valmiiksi, kun huomaan anonyymin kirjoittaneen romaanin tänne.
Minä myös luulen, että täytekakkuhommissa on paljon niitä, jotka tienaavat sillä harrastuksella. Ainakin kun katsoo kakkublogeja, niin niiden kirjoittajien pitäisi kaiken järjen mukaan olla parisataakiloisia, jos saavat kaikki loihtimansa kakut syötyä. :P
Osut naulan kantaan tuossa ruokakauppavertauksessasi.
Tämä tosiaan paisuu ja koommentteja vaan tulee lisää. Outoa. Ja liikuttava yksimielistäkin - yleensä ne postaukset, joihin tulee tällainen vastinevyöry, saavat aikaan lähestulkoon sodan. :)
Tekijänoikeuslakia ei ymmärretä harrastajien keskuudessa, mutta mikä pahinta: sitä eivät ymmärrä edes ammattilaiset. Kaiken maailman Bambi- ja Kaunotar ja kulkuri -brodeerauksia näkee pyyhkeissä, joita tekevät "käsityöyrittäjät". Ja kaikkein pahin esimerkkihän on se Marimekko-skandaali Maija Isolan pöyristyttävine tekoineen ja selityksineen. Josta en varmaan ikinä toivu, niin pahasti minä siitä järkytyin.
Ja sitten ne samat työttömät tekevät niitä sinun kopioitasi ILMAN PALKKAA, koska yhteiskunta viisaudessaan niin on päättänyt. Karmeaa. :(
Kirjoititpa asiaa. Kyllä monta kertaa on kuultu tapahtumissa, et otanpa mallia tästä. Paras tapaus oli kun kuuluin vielä paikalliseen käsityöyhdistykseen. Meidän puotiin tuli asiakas, kaivoi lehtiön, kynän, kameran ja mittanauhan esille. Ilmoitti hyvin ylimielisesti ottavansa kuvia ja mittoja minun ja erään toisen käsityöläisen tuotteista. Kielsin kohteliaasti ettei niin voi tehdä. Asiakas suuttui ja ilmoitti olevansa alan opettaja ja ottavansa mallia oppilaitaan varten. Minä kohteliaasti hymyillen ilmoitin, ettei kuvata eikä mitata malleja. Kerroin että en voi estää jos hän teettää oppilaillaan kopioita tuotteistamme, mutta valmiita mittoja en anna. Asiakas kimpaantui todella ja kertoi tekevänsä ilmoituksen yhdistyksemme puh.johtajalle. Kysyin kohteliaasti haluaako hän tehdä kirjallisesti vai suullisesti valituksen ja kerroin olevani puh.johtaja. Asiakas meni sanattomaksi ja lähti. Tuo hinnoittelu on kyllä tosi puhuttava asia. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut kommentin, että Tiimarista saa halvemmalla. Minä aina ennen vain hymyilin(sielu vereslihalla) tälläisille asiakkaille. Mutta ystäväni, myös käsityöläinen, vastasi näille sanojille tyynesti että heidän pitää sitten mennä Tiimariin ostoksille. Siinäpä minulle opettelemista on ollutkin.
On hyvä juttu Susanna kun kirjoitat tälläisistä asioista. Voiko siulta käydä kotoa ostamassa tiskirättejä? T. eläinhattu Anne
Totta puhut..Itseäkin käsityöyrittäjänä ottaa joskus aivoon kun ihmiset toreilla ja turuilla myyvät tekemiään tuotteita ihan pilkkahintaan. Kun asiakkaat tulevat ammatikseen yrittävän kauppaan ostoksille, pyörittävät silmiään hinnoille ja useasti kuulee että muualta saa paljon halvemmalla. Joku tolkku pitäisi olla ja harrastajilla ihan oma paikka missä myydä tuotteitaan. Mutta näillä mennään kun muuta ei voi. Todellakin tarvitsee katettakin jäädä muuten ei kannata olla yrittäjä. Onnea ja tsemppiä kaikille yrittäjille.
Hei, nimettömänä kommentoin kesken päivystämisen, kun en koskaan ole nimimerkkiä hankkinut enkä jaksa paneutua siihen nytkään, anteeksi.
Susanna pohti aiemmin, miten raja vedetään käsityöläisen välille. Mainitsemasi kirurgi ei sitä valtion mielestä ole; lääkäripalvelut ovat alv 0%, mutta omasta työstäni eläinlääkärinä maksan tuon käsityöläisprosentin 24%. Myös meidän työssä on kovin yleistä tuo kustannusten ja laskujen suuruuden hämmästely asiakkaiden taholta. Osittain siksi, että työmme mielletään edelleen voimakkaasti kutsumusammatiksi, jossa naiset saavat paijata sydämensä kyllyydestä sairaita eläimiä - ei kai siitä voi ottaa rahaa! Toisaalta omistajat vertaavat kuluja omiin sairaanhoitomaksuihinsa, jotka ilman yhteiskunnan osallistumista olisivat huomattavasti suurempia, mutta veroissa maksettuna häviävät kaiken muun sekaan. Monesti tarjotaan myös kela-korttia ja ihmetellään, kun se ei kelpaa. Omasta mielestäni lemmikkieläin on verrattavissa autoon: kumpikaan ei ole jokamiehenoikeus, vaan luksusta, johon pitää olla varaa. Kumpaakaan en halua yhteiskunnan korvattavaksi.
Olipa jollekin kollegalle kerran hämmästelty laskun suuruutta, jolloin eläinlääkäri oli verrannut omaa työtään ja laskuaan putki- tai sähkömiehen taksaan. Asiakas oli tyynesti todennut:" Mutta nehän onkin ammattimiehiä."
Tsemppiä siis kaikille ammattinaisille alasta riippumatta, pitäkää lippu korkealla ja laskuttakaa omat kulunne pää pystyssä ja ylpeinä osaamisestanne!
Toivottavasti
Mikäs siinä jurppii? Minä pidän niin autuaan helpottavana sitä mahdollisuutta, minkä netti suo, että minun sanomisiani kerrankin ei voi arvioida sukupuoleni tai muiden taustatekijöiden perusteella, vaan pelkkä asia on luettavissa.
Voi apua. Mitä voi odottaa tulevilta käsityön tekijöiltä, jos opettajat ovat tuota tasoa?
Pinnistellään eteenpäin. :)
Uh, suuret kiitokset tästä kommentista.
Sitä kun elelee omassa pikku elämässään, ei tule edes ajatelleeksi, että joku ammattikunta, jota itse suuresti arvostaa, voi joutua ihan samankaltaisen vähättelyn kohteeksi.
Arvonlisävero on lähtökohtaisesti pantu vituralleen, kun on keksitty, että se olisi eri suuruinen eri tavaroilla ja palveluilla. En voi käsittää, millä perusteella sirkusesityksen alv on 10%, mutta kampaamopalvelujen 24%. Tai lehti tilattuna on 10%, mutta sama lehti irtonumerona ostettuna 24%. Ja miksi fysioterapeutit ovat alv 0%, mutta eläinlääkärit alv 24%. Ainoastaan se, että ruoalla on alhaisempi vero, on minusta jotenkin perusteltua. Mutta miksi sekin on suurempi kuin hotelliyön alv?
Jos koko arvonlisäverokanta tasapäistettäisiin, mentyäisiin edes askel reilumpaan suuntaan.
Kun vähän myös opetan, miulla on pieni aavistus tuosta opettaja-hommasta. Oppilaitoksethan eivät nekään varsinaisesti pyöri rahoissa. Mikään ei saisi maksaa mitään. Ainakin kädentaitojen opettajat jakavat melko sujuvasti tietoja ja vinkkejä. Olen huomannut monella opettajalla hämärtyneen raja käsityöläisten tuotteiden kopioinnin ja "yleisten ideoiden" käytön välillä. Ainii, mut miunhan ei pitänyt yhtään puuttua. Mie varistelen vähän oransseja täppejä vielä ja lähden kampaajan kautta etanakotireissulle ;)
Heippa Löysin ihanan blogisi..ja aikaisemmissasi postauksissa oli kiva pahviteline..valmistan itse kortteja ja myyn lähinnä tällä hetkellä myyjäisissä yms. mutta telineitä ei sitten mistään..;( olisiko mahdollista tilata sinulta muutamaa telinettä?t.korttitäti
Ymmärsin Jasmiina harmistuksesi ytimen toisella tavalla ja siksi suututti - olen pahoillani. Mutta kun nyt selvensit asiaa olen kanssasi samoilla linjoilla.
Puhut asiaa (taas) Susanna. Oikeastaan tulin kurkkaamaan pienen bloggaustauon jälkeen mitä tänne kuuluu ja ihan vaan toivottelemaan iloisia kesäpäiviä :)
Joten iloisia kesäpäiviä ja sisua tottua puiden katoamisen aiheuttamaan muutokseen (jonka te joka tapauksessa käännätte voitoksenne, as usual) ;D
Kiitos tästä ajatuksia ja keskustelua herättäneestä kirjoituksesta!Ja anteeksi, jos menen vähän sivuraiteille, mutta kyllä minunkin, ammattimuusikon, odotetaan esiintyvän ilmaiseksi vaikka minkälaisissa kissanristiäisissä. Kaikkihan sitä pianoa osaa pimputtaa..
Hyvää tekstiä, ymmärrän ja en ymmärrä, on pakko heittää oma kommentti.
Olen liikealalla töissä ja ymmärrän että kilpailua on ja aina tulee olemaan, tervettä ja sitten ei.
Yhdyn anonyymin 14.7. klo 14.18 tekstiin.
Lisään vielä että kommenttisi mukaisesti voisi paheksua jopa itselleen, läheisille, ystäville käsintuottamia asioita, ne pitäsi ostaa yrittäjiltä ... ei mulla ainakaan ole varaa. Ei saisi osata leikata partaa, ei hiuksia, olisi mentävä aina parturi-kampaamoon, ei saisi osata leipoa ja ilahduttaa sillä itseään saati ystäviä, ei saisi osata kasvattaa vihanneksia, kukkia, ne olisi ostettava puutarhureilta, puhumattakaan korjata vaatteet, pestä vaatteet, onhan pesuloita ja jestas kuinka paljon tuotatkaan mielipahaa paikallisille ruokaravintoloille, kun valmistat ruoan itse ja tarjoat ystäville.... jne.
En hyväksy harmaata taloutta, tähän voi vaikuttaa jokainen omalla harkinnallaan, rehellisyydella ja lainsäädännöllä. Ja kukapa huolehtii lainsäädännönmuutoksista jos asiaa koskevat eivät sitä itse tuo esille ja vie asiaa eteenpäin, sekin vaatii työtä ja keltäs se on pois.
Mielestäni jokaisella on oikeus jakaa vaikka ilmaiseksi tuotteitaan jos tahtoo hyvyyttään, tyhmyyttään, ilosta, mistä syystä tahansa.
Myös anonyymisyytensä ko. kirjoittaja perusteli hyvin.
Tykkään sun blogista paljon ... ei silti tarvitse olla samaa mieltä!
Kävin aiemmin myymässä tuotteitani tapahtumissa, joihin pääsivät myös "sukkamummot" ja muut harrastajat. Omia verollisia hintojani kauhisteltiin :D Nykyään minulla on tapahtumissa hinnasto jonka alalaidassa lukee että hinnat sisältävät alvin.
Ja tuosta kopioimisesta. Pahimmillaan minulle on soitettu ja haluttu tietää miten teen erään työvaiheen tuotteissani niin siististi. Menin hieman lukkoon ja kohteliaasti ilmoitin asian olevan yritys salaisuuteni. Puhelun sävy oli vielä ahdistavan vaativa. Vaikea on ymmärtää että jollain löytyy niin paljon pokkaa :D
Totta. Äidilläni on viheralan yritys (pihasuunnittelua ja rakentamista) ja kuulostaa tosi tutulta. Yrittäjä saattaa joutua ajelemaan tuntitolkulla ja mittailemaan ja laskemaan tarjouksia ja sitten ilmoitetaan, että ei me otetakaan tätä työtä on niin kallis... Ihmiset tuollakin alalla valittaa hinnoista, eikä ymmärrä, että ei siitä itselle paljoa käteen jää, hyvä jos alaisten palkkojen maksamisen jälkeen pystyy itselleenkin jonkinlaisen korvauksen ottamaan. Ja työtuntejahan tulee se 80-100h viikossa esimerkiksi äidilleni.
Luin koko kommenttiketjun. Hyvin mielenkiintoisia pointteja tuli kyllä esille!
Nämä asiat pistävät vähän väliä miettimään, olenko tehnyt oikean valinnan kouluttautuessani tekstiiliartesaaniksi. Pitäisi kai erikoistua sellaiseen tekniikkaan, jota "kuka tahansa" ei hallitse, jotta oikeasti kannattaisi ryhtyä yrittäjäksi.. huoh.
Niinhän se aina menee, muusikoillakin varmasti hyvin yleistä.
Noup, en valitettavasti myy ainuttakaan. Niitä teetettiin isolla porukalla, ja pelkään, että oma satsinikin on liian pieni. Ja kun ne minulta loppuvat, niin sitten ne loppuvat, en pysty itsekään tilaamaan täydennystä jatkossa.
Iloistakin ilosempia kesäpäiviä myös Jovelaan!
Ja maisemaankin on jo ruvennut tottumaan. Näin pian!
Tuo on muuten tosi hyvä, että laittaa vaan lapun, joss alukee alv-maininta. Enpä ole ymmärtänyt itse, että se voisi olla hyvä lisä.
Samoin tuossa Kampin tapahtumassa kiinalaisten käsilaukkujen seassa tajusin, että kojussani pitäisi olla myös kyltti, jossa mainitaan kyseessä olevan käsityön. Eihän sitäkään kukaan automaattisesti tajua!
Hämmästyttävää suoruutta soittajalta. Vaikea arvella, onko kyseessä vaan röyhkeys vai silkkä tyhmyys.
Se olisi kyllä eduksi, jos sellaisen keksisi. Mutta toisaalta, jos teet tarpeeksi omannäköistä ja kekseliästä työtä ihan perustekniikoilla, niin kyllä silläkin voi pötkiä pitkälle. Kyse on paljon muustakin kuin siitä, että tekee jotain, mitä muut eivät osaa.
Tsemppiä vaan urallesi!
Tuo on kyllä oikeasti tosi surullista. Siis opettajien hämärtynyt tajunnantila, eikä oranssien täppien varistelu tai reissuun lähtö! Hyvää matkaa, Soja!
Hitsi, Anne, jäi aiemmin vastaamatta tuohon viimeiseen kysymykseesi. Eli en varsinaisesti mainosta, että täältä voi käydä ostamassa, mutta sanotaanko nyt niin, että jos satut tulemaan paikalle ja haluat ostaa rätin, niin en minä sinua pois aja. ;)
Kaveriapu, naapuriapu, talkootyö... ne ovat niin eri asioita kuin sytemaattinen alihintaan myyminen.
Minäkin pyydän anoppiani tekemään minulle kotipermanentin, koska en kykene maksamaan kampaajien hintoja. Mutta en myöskään pyydä kampaajaystävääni tekemään minulle sitä pimeästi illalla, vaikka tiedän, että tukasta tulisi sata kertaa parempi hänen käsissään. Siinä on ero. Sitten vien anopin syömään possunleikkeen jonnekin kiitokseksi.
Sähkömiehen vaimona on pakko kommentoida :D Mieheni on tyystin lakannut pikkukeikkojen tekemisen kavereille. Tai tekee ehkä joillekin lähimmille ystäville, mutta ei muille. Nimittäin menisi kaikki illat ja viikonloputkin työssä ja palkatta, kun voithan sä nyt tulla, ei se ole kuin 15 minuutin homma. Ja kun menet paikan päälle, on edessä kahden viikonlopun työt, ja palkaksi saisit ehkä mäyräkoiran tai viskipullon kun voihan sitä kaverille tehdä. Ei kiitos, sanoo sekä mies että minä.
Sähköalalla ei vielä näy (paljon) virolaiset työmiehet, mutta muilla aloilla rakennuksilla näkyvät. Tekevät halvalla ja suostuvat kohtuuttomuuksiin. Se taas polkee suomalaisen ammattimiehn hintaa. Omissa silmissäni on arvossaan ne yritykset jotka pitäytyvät kotimaisessa työvoimassa. Melkein voisin verrata tätä käsityöläisissä ammattilaisiin ja harrastajiin vaikka virolainenkin olisi ammattimies. Vastaavaa hintojen poljentaa se on.
Ja tässä tunnustettakoot että olen syyllistynyt myymään muutamat uudet villasukat kirpparilla enkä ilmoittanut verottajalle. Mutta eipä tulisi mieleenkään tehdä siitä bisnestä kun se oikeasti ei kannata. Mutta ne parit villasukat olen myynyt ihan hyvällä omallatunnolla lankojen hinnalla, osan olen vain lahjoittanut pois jos ei ole ollut omalla perheellä tarvetta.
Tämä oli Susanna hyvä puheenaihe ja aiheuttaa aina varmasti keskustelu. Minusta tästä pitäisi keskustella laajemminkin yhteiskunnassa, uskon että moni ei tiedä ammattimaisen myynnin ja satunnaisen itselle ylimääräisen myynnin rajaa.
Minä täällä liikuttelen hiirtä ihan haltioissani :D
Lintuparvi!
Yritin löytää sellaisen, jossa olisi sateenkaarenväriset tähtipölyt, mutta en löytänyt. Tyydyin oranssiin.
Tuo virolaisten käyttäminen on myös ihan surullinen juttu, olen ihan samaa mieltä. Tai en siitä, että otetaan virolaisia, mutta jos heille ei makseta kunnolla eikä muutenkaan huolehdita työnantajan velvollisuuksista, niin onhan silloin asiat pahasti pielessä.
Itse vastaankin niille "kiva idea, tälläisen voisin tehdä itsekin" -tyypeille aina, että "niin, KAIKKEAHAN voi tehdä itse jos vaan osaa"
Kuka sanoo ravintolassa ruoka-annoksen nenän eteen saatuaan "kiva idea, tälläisen voisin tehdä itsekin" ?
Tai kuka sanoo lähiössä kävellessään taloa katsoessaan "kiva idea, tälläisen voisin tehdä itsekin" ?
Se on juuri tämä käsityöala joka tästä kommentoinnista kärsii.
Se ero kuvaamanlaiseesi harrastustoiminnan tuotosten alihintaan myymiseen on tässä tapauksessa ainoastaan se, että arvotat tuntemasi ihmiset ja läheisesi erilailla kuin tuntemattomat. Lähes kaikki tekevät näin jossain määrin, mutta sille ei ole minkäänmoista eettistä tai filosofista perustelua. Et voi sanoa, että ihminen joka näkee kenet tahansa kaduntallaajan yhtä arvokkaana/läheisenä kuin oman sukulaisensa olisi eettisesti heikommalla pohjalla kuin sinä, joka et näin tee. Naapuri, kaveri tai anoppi ei ole sen enempää tai vähempää ihminen kuin tuntematon, joka/jota tahtoo auttaa systemaattisesti. Ja usein kolmen euron villasukkamummolta puuttuu läheinen, jolle lahjoittaa tuota apua, ja niinpä kuka tahansa päätyy tuon avuliaisuuden kohteeksi.
Ja juu, onhan sinun tietysti puolustettava oman eturyhmäsi etua. Se on yhtä inhimillistä kuin se, että välittää omasta lapsestaan enemmän kuin etiopialaisesta. Mutta villasukkamummo ei silti ole tehnyt mitään väärää.
T: kyseinen anonyymi
Minullakin on myyjäisissä kyltti, jossa on yrityksen nimi, lyhyt kuvaus jossa käsityö mainittuna, sekä tieto siitä että kaikki hinnat sisältävät alvin.
Meillä on Lahdessa nyt kesäkauppa meneillään (ttps://www.facebook.com/events/404757902976162/) ja eräs asiakas päivitteli minulle erään tuotteen hintaa. Totesin vain hänelle, että verottajahan nappaa siitä jo neljäsosan. Vastauksena sain "niin, 24%, mutta eiväthän käsityöstä makseta alvia!"
Kerroin, että kyllä vain maksetaan. Kaikissa tuotteissamme on alvi mukana ja hän edelleen kehtasi tivata vastaan. Lopulta myöntyi "ihanko totta!?" päivittelyyn, mutta jäi edelleen epäuskoisen oloiseksi.
Mietin vain, että onkohan se kuinkakin yleistä, että ihmiset tosissaan luulevat, ettei käsintehdyt tuotteet sisällä alvia koskaan.
Ohoh. Se saattaa hyvinkin olla, että ihmisillä on tuollaisia harhjakäsityksiä. Esimerkiksi jossain vaiheessa käsityöblogeissa kiersi ihan järjetön "vankka tieto", että käsitöillä saa tienata niin ja niin monta tuhatta euroa, ennenkuin tarvitsee ruveta maksamaan tuloveroa. Sehän oli silkkaa puppua, sillä kyseinen tuloraja käsittää kaikki vuoden ansiot - ei pelkästään käsityötienestejä.
Minkä tähden ihmisen pitäisi tallettaa elämänsä googleen, jotta voisi kommentoida tekstejä? Minä en halua olla kirjautuneena missään kaupallisessa järjestelmässä, joka tallettaa tiedot lukemistani sivuista. Miksi näet punaista tällaisesta?
Jennylle: kyllä mä ravintolassa haluan ruokaa, jota en osaisi tai raaka-aineiden puolesta saisi tehtyä kotona. Tästä johtuen kierrän kaikki Rossot, Amarillot yms. kaukaa, koska teen saman tyyppistä ruokaa paremmin kotona. Tosin osaan kyllä leipoa pullaa, mutta syön sitä mielelläni kivoissa ja kauniissa kahviloissa, joten ei tämäkään selitys ihan aukoton ole.
Monen käsityöläisen tuotteet osaisin tehdä itsekin, mutten ikimaailmassa saisi tuotteistettua niitä samalla tavoin kuin ammattilaiset tekevät. Tiskirättipuuhastelu ei pienessäkään mittakaavassa ole minusta niin palkitsevaa, joten mieluummin ostan valmiin kauniin tuotteen sen tekijältä.
Täyttä asiaa!
Kiitos kirjoituksesta!
Tuon asian -hinnoittelu- kanssa painii varmasti kovin moni.
Tuo verotus on juttu, jossa ei juurikaan tulkinnan varaa ole.
Vaikka työnsä hinnoittelisi kohtuudella, on jo plussan puolelle pääsy alkuun haastavaa. Materiaalia pitää olla valmiina, välineet pitää olla, tilat pitää olla jne...
Kevyt-yrittäjyys tekee tuloaan, mutta käsitöiden myyntiin se ei sovi. Olisikin kiva joskus lukea koostetta, millaisiin ratkaisuihin käsitöitä myyvät ovat päätyneet :)
Lähetä kommentti