keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Aika suin päin ryntäilee


Ensi viikolla on taas aika lähteä torimuijaksi Helsinkiin Kampin Narinkkatorille. Nyt jo? Enkös minä justiinsa hetki sitten siellä käynyt? Kuukausi singahti ohi salaman nopeudella ja minä hoksasin, että rättivarastoni ovat taas päässeet jotenkin huomaamatta vajentumaan liikaa. Mutta onneksi hoksasin ajoissa ja kerkesin vielä hyvin vääntäytymään työhuoneelle.


Vaadittiin pari aamupäivää saumurointia ja prässäilyä, jotta kaikki punaiset lempirievut tulivat valmiiksi.Viikkaaminen ja pannoittaminen sujuivatkin sitten pihalla keinussa auringon paisteessa, eikä homma tuntunut työltä vähääkään.


Nyt on taas mitä ottaa mukaan isolle kirkolle.

Ruskeaa bambuneulosta on nyt minulle valmistumassa, mutta saan sitä vasta elokuun lopussa. Niinpä niitä ihania uusia, ruskeita lempirepuja valmistuu vasta syksyksi. Toisaalta toivon, että nämä punaiset piisaisivat siihen sakka, mutta toisaalta toivonkin, että ne loppuisivat alta aikayksikön, jotta minun ei tarvitsisi stressata, millä ihmeen kummalla saan maksettua se ruskean kankaan tilauksen...

6 kommenttia:

phocahispida / Ilman sinua olen lyijyä kirjoitti...

Hei et sattumalta ole maanantaina Helsingissä? Jos olet, on kyllä pakko käydä ostamassa rätti tai kaksi. ;)

Soja kirjoitti...

Miun lempirievut ovat huvenneet, miun täytyy jossain välissä tilata muutama lisää, kunhan saan tämän talouden taas hivenen kohenemaan. Etanakotireissulla on kiva olla riepuja mukana, niin voi viedä tuliaisia kyläpaikkoihin :)

Susanna kirjoitti...

En maanantaina vielä. Keskiviikkona vasta. Tapahtuman aika on klo 10-18, mutta yritän pyrkiä paikalle jo aiemmin houkuttelemaan aamun työmatkalaisia.

Susanna kirjoitti...

Eiköhän noita lemppareita vielä jonkin aikaa piisaa, ellei ihmeitä tapahdu. :)

Onko teillä oma etanakoti vai vuokrasitteko jostain?

Soja kirjoitti...

Se on anopin ja appiukon. Myö ollaan jo vuosikaudet tehty kesälomareissut sillä, ajellen mihin huvittaa, jos huvittaa ja tutkaillen kaiken mielenkiintoisen, mitä kohdalle osuu :)

Susanna kirjoitti...

Tuollaiset asuntoautoja omistavat sukulaiset ovat kyllä aarre!