Ihan kamala remonttipolte vaivaa minua nyt. Haluaisin niin silmittömän kovasti repiä täältä kaikki muovimatot pois ja kaivautua lattioiden sisään. Haluaisin uusia koko keittiön, jotta siellä voisi hommailla fiksusti. Tänään minulta paloi käämit ihan kunnolla, kun yritin onnettomalla tiskipöydän kulmalla pullottaa mustikkasoppaa ja yhtäkkiä sopat tulvivat pitkin pöytää ja puuhellaa, joka koloon ja matoille.
Miten huikeaa olisikaan panna koko keittiö uusiksi ja suunnitella siitä toimiva ja ikioma! Mutta ei se nyt käy. Liian iso työ. Liian kallista. Liian aikaavievää. Liian vaikeaa. Liian iso kynnys Sulolle. Minun on pakko nyt vain jatkaa selviytymistä raivostuttavan epäkäytännöllisessä keittiössämme ja sietää karmeita ja saastaisia muovimattojamme ja naurettavaa pöytälevyä, joka imi itseensä hehtolitran mustikkaa.
Jotain tehdäkseni hoidin sitten yhden pienen homman, joka on ärsyttänyt minua siitä saakka, kun maalasin olohuoneen turkoosiksi.
Huoneen katto on valkoinen. Myös pönttöuuni, muuri ja ovien ja listat ovat olevinaan valkoisia, mutta todellisuudessa ne ovat hyvinkin keltaisia. Kellastunut valkoinen ei sovi lainkaan puhtoisen turkoosin viereen.
Siksi olen jo pitkään suunnitellut maalaavani kellertyneen muurin tummanharmaaksi.
Niinpä tein sen nyt. Tuli kiva.
Koska meillä on pönttökaupalla erilaisia valkoisia maaleja, joita en usko koko loppuelämäni aikana saavani sudittua mihinkään, en halunnut ostaa kaupasta taas uutta maalipurkkia, vaan päätin sotkea harmaan itse. Se sujui helposti Sateenkaarivärien vesiliukoisille maaleille tarkoitetulla pigmentillä.
Nyt valkoinen katto ei enää käy sotaa kellertävän muurin kanssa, eikä pönttöuunin keltaisuus erotu niin häiritsevänä.
Minusta tuntuu, että tuohon harmaaseen voisi sopia vielä mustat listat reunoihin. Ainakin olen tykännyt paljon siitä, miten mustat taulunkehykset asettuvat turkoosia seinää vasten.
PS. Käykää äänestämässä parasta kotikuvaa Pienen Linnun blogissa.
22 kommenttia:
Nyt oisi hyvä syy kyllä rempata keittiötä, kun pääsi käymään pieni onnettomuus... ;) Sulla on kyllä silmää, sillä tuo tausta näyttää nyt kyllä paljon paremmalta ja luulenpa,että mustat listat täydentäisi huoneen.
Kuinka muuten sujuu dieetti? Siksi taisit tehdäkin tuota marjakeittoa?
Näyttää mainiolta.
Ja tunnistan tuon remonttipoltteen. Meilläkin minä syöksyisin aina pää kolmantena jalkana repimään ja irrottamaan ja uuteen projektiin, mutta puoliso sanoo kategorisen ein. Mikä on oikeasti hyvä asia, koska minun menetelmääni noudattamalla meillä olisi täällä nyt kolmekymmentä aloitettua remonttia eikä yhtään lopetettua. Mutta silti se on raivostuttavaa välillä, kun ei voi noudattaa kimppuun kuin sika limppuun -metodia!
Siksipä juuri marjasoppaa. Sitä litkitään joka päivä. Teen mielummin sen itse, kuin juon niitä aspartaamilitkuja. :)
Dieetti sujuu juuri nyt melko huonosti. Minun painoni putosi 5-6 kiloa ja jäi sitten junnaamaan paikoilleen. Sulo on tiputellut noin 8 kiloa. Meillä molemmilla on aivan tolkuton hinku mättää kaksin käsin suuhumme karkkia, kakkuja, suklaata ja leivoksia. On hyvin vaikeaa hyväksyä sitä, että sellaista ei saa tehdä, jos haluaa pysyä normaalipainoisena. Meillä on vielä 1,5 viikkoa jäljellä, mutta senkin jälkeen yritämme pitää tämän ruokavalion, mutta lisätä herkuttelupäiviä. Siis askeesia jatkossakin, mutta kerran viikossa karkkipäivä.
Se on todella ärsyttävää! Juuri tänään Sulo piti minulle esitelmän siitä, että ei hommia vaan tehdä niin, että rynnätään repimään lattioita auki ja sitten ihmetellään, että mitäs nyt tehdään. Mutta minun mielestäni juuri niin hommat tehdään! Ja saadaan valmistakin sitten pakon edessä: kun kaikki on auki ja levällään, ne on pakko tehdä loppuun.
Meillä on nyt kaikki hyvälllä mallilla asumiskelpoisesti. Eli Sulon mielestä siis millekään remontille ei ole tarvetta.
Meillä on näkemysero.
Hienoa harmaata!
Voisiko muuten tuon mustikkaa imeneen tason peittää vahakankaalla? Siis niitaten kiinni...
Meilläkin asuu hidas, harkitseva remontoija, ja minä yritän sopeutua. Kaikki pitää perustella järkisyin, pelkkä kivempi ulkonäkö ei riitä... Mutta semmosia ne on, tai ainakin osa niistä – siis miehistä!
Semmosia taitavat olla. :)
Se pöytätasonpätkä pitäisi poistaa kokonaan ja keksiä joku järkevämpi tilalle. Olisi pitänyt tehdä se jo kaksi vuotta sitten. Tuossa tiskipöydän ja puuhellan välissä on 10 sentin rako, ja sinne tippuu ihan käsittämättömät määrät ruokaa. Sen tason pitäisi olla niin leveä, että se peittäisi myös sen kolosen, ja sellaista materiaalia, ettei se syty tuleen, vaikka hella olisi kuumana.
Hieno on tuo harmaa turkoosin kanssa ja sopii uunin taakse.
Toi siun kotikuva on ihanan lämmin ja kotoisa :)
Miten tämä kuulostaa niin tutulta... Minulla on Visio ja Mielikuva ja Näkemys siitä, millainen tämä talo on valmiina, ja haluaisin kiirehtiä sitä kohti. Puolisolla on Mielipide, että täähän on ihan hyvä näin. Ja mitään ei saa purkaa, ennen kuin on selvä suunnitelma, aikataulu ja budjetti sille, miten sen puretun kohdan sitten korjaa ja kokoaa uudelleen. Booo-ring!
Hahaa, nimenomaan!
Sulo aina perustelee tarkkaa suunnittelua sillä, että aina tulee kuitenkin yllätyksiä ja homma karkaa käsistä ja kasvaa. Ei siis pidä ryhtyä suin päin tekemään mitään harkitsematonta. Mutta minun mielestäni juuri siksihän on aivan turhaa suunnitella etukäteen, kun koskaan ei kuitenkaan voi tietää, mihin hommat etenevät.
Kiitos! Aiheena oli koti/sisustus ja minä yritin saada kuvaan ne molemmat sanat.
Tosi upea tuo väriyhdistelmä ja kannatan myös mustia listoja! Nimim. milloin minä pääsen remontoimaan omaa kotia? :-)
Meillä oli vuokrakodissa aivan kammottavan rikkinäinen keittiöntaso joka oli halki ja RUMA. Vaihdoimme sen luvan kanssa uuteen,itse kustantaen. IKEAsta löyti valkoinen peruslevy,maksoi parikymppiä ja on siisti:)
Kannatan remonttia ja Sulon ohittamista tässä asiassa, koska asia on sinulle tärkeä. Lupaa, että hoidat homman loppuun ilman hänen apuaan. Eihän noissa muovimattojen irrottamisessa voi olla kamalan isoa ongelmaa.Itse olen aina innolla poistanut heti ensi hommina muovimatot, että näkee missä kunnossa lattiat ovat.
Irrotat yhdestä huoneesta muovimatot niin näet mitä siellä on alla. Voit sitten syyttää blogin lukijaasi eli minua jos asia päättyy katastrofiin ;) Itse aloitan remontit aina kun olen yksin niin toinen ei voi väittää vastaan. Kun kissa on poissa...
Oikeen nättiä tuli! Kaunis ja sopiva sävy. Hitsi, en ole tullut ajatelleeksikaan tuollaisia pigmenttejä, olen tyhmänä aina vaan sekotuttanut maalikaupassa. Taas viisastuin, kiitos!
On kyllä ihanan tunnelmallinen tuo sinun kilpailukuva :)
Itselläni on paremminkin remonttipysähdys, kuin polte. Makuuhuoneen tapetointi on ollut kesken kai jo 2,5 vuotta. Tosin tänään oivalsin, että eihän se oikeastaan haittaa, sillä joudun kuitenkin vaihtamaan ikkunan sellaiselle seinälle, jolta uusi tapetti vielä onneksi uupuu. Ja yhden komeronkin joudun purkamaan, joten hyvä vain, etten ole saanut aikoinaan tapetointiurakkaa valmiiksi. Tuo katkos puuhiin tuli ensin siitä, että jouduin kuukauden saikulle olkapääni takia ja sitten vain ei enää ollut yhtään remonttireiskapuhtia, vaikka käsi paranikin.
Toivottavasti se päivä koittaa sinulle madollisimman pian!
Pitäisi meidänkin saada sama homma tehtyä!
Oh, vitsailetko?
Minulle ei ole mikään ongelma maalata muuria kysymättä Sulolta tai tapetoida seiniä hänen poissaollessaan, mutta kyllä lattioiden aukomisessa on kyse niin isosta hommasta, että en sellaista Sulolle tekisi. Hän kuitenkin myös asuu täällä. :)
Muovimattojen alla on kovalevyä. Kovalevyn alla on tasoite. Tasoitteen alta löytyvät vanhat lattialaudat, jotka on kertaalleen joku nostanut paikoiltaan, kaivanut niiden alta turpeet pois ja korvannut turpeet lasivillalla. Todennäköisesti laudoissa on vaurioita ja osa on kokonaan rikki. Tämän olen päätellyt siitä, mitä paljastui, kun kaivoin vessan lattian auki.
Sen olen oppinut, että Sulon kahden vuorokauden mittainen työvuoro tuntuu todella lyhyeltä siinä vaiheessa, kun minulla on puoli kämpää auki revittynä. Jos hän olisi poissa kolme viikkoa, minua ei pidättelisi mikään. :P
Toivon, että kun saamme joskus ikkunat kuntoon, alkaa Sulokin olla suosiollinen lattioiden tutkimiselle.
Nuo nestemäiset pigmentit sopivat mille tahansa vesiohenteiselle maalille. Jauhemaisia voi käyttää sitten myös öljymaalien sävytykseen.
Tuo kuulostaa sitä, että sinun remonttienkelisi on ollut valppaana, ja estänyt sinua tapetoimasta huonetta loppuun, jotta et tekisi turhaa työtä. ;)
Remonttienkeli, ihanaa... missähän lie meillä luuraa, tais uupua heti alkuunsa ku oli niin paljon tekemistä että on ny ollu lomalla pari vuotaa ;D
Mutta joo, toi harmaa väri on tosi hieno. Haluaisin nähdä sävyn livenä kun oot sen ite sekoittanu että onko elävämpi kuin suoraan purkista tulleena? Kaunis se on. Ja kaunis on tuo viimeinen kuvakin, kodikas, ah! niin kodikas.
Sinun pitää tulla katsomaan sitä livenä. :)
Itsesekoitetun värin ilo on se, että se näyttää harmaalta. Ei vaaleanpunertavalta harmaalta, eikä kellertävältä harmaalta eikä vihertävältä harmaalta... vaan ihan oikealta harmaalta.
Lähetä kommentti