Hiihtolomanpoikanen

Viime viikonloppuna oli Wanhan Sataman käsityömessut, joille olin aikeissa mennä myymään. Mutta minä tulinkin toisiin aatoksiin jo ennen joulua, joten peruin osallistumiseni. Koska olin kuitenkin jo kerinnyt löytää aivan mahdottoman halvan huoneen Hotelli Haagasta, päätin olla peruuttamatta huonevarausta. (Kolme yötä kahdelta hengeltä 125 euroa! Huippua!)

Niinpä pääsin nyt viettämään kolmen vuorokauden pituisen hiihtoloman Helsingissä ilman mitään velvollisuuksia. Koska Sulo ei voinut olla töistä poissa yhtä pitkää aikaa, saatoinkin kutsua seurakseni siskontyttöni.

Tämä hotelli oli parempi kuin ne hotellit, joissa minä normaalisti Helsingissä yövyn. Meillä oli tilava huone, ja minusta oli erittäin mukavaa saada vaan olla siellä. Tekemättä mitään tärkeää. Lohnottaa liian isossa sängyssä ja tuijottaa telkkarista tyhmiä ohjelmia kikattavan lapsen seurassa.

Ja syödä aamupalaksi pannukakkua, donitseja, suklaakeksejä ja korvapuusteja. 

Tai se söi, joka ei ollut dieetillä. Minä yritin pitäytyä mahdollisimman hyvin ruokavaliossani. No, tunnustan, sorruin hilloon ja pannukakkuun yhtenä aamuna minäkin!

Hotellin paras puoli oli kuitenkin iso uima-allas saunoineen. Me puljasimme altaassa aamuin illoin, ja saimme nauttia altaasta melkein koko ajan ihan keskenämme. Tuntui jopa hiukan surulliselta, miten vähäisellä käytöllä upea allasosasto hotellivieraiden keskuudessa näytti olevan. Me sen sijaan nautimme koko rahan edestä.

Yritin keksiä myös jotain hotellin ulkopuolista aktiviteettia, joka viihdyttäisi sekä minua itseäni että lasta. Onneksi me olemme kuin kaksoset ja tykkäämme aikalailla samoista jutuista. Kävimme Sea Lifessa katsomassa hait, merihevoset, mustekalat ja muut lukemattomat kummalliset eväkkäät.

Yritimme myös käydä Seurasaaressa ruokkimassa ahneita, lihavia oravia, mutta emme nähneet yhtäkään. Ovatko Seurasaaren oravat heittäneet henkensä vai piilottelivatko ne vain pakkasta? Kohtasimme pettymykseksemme pelkkiä variksia ja päätimmekin suunnistaa pääkaupungin hulvattomiin lelukauppoihin.

Toys R` Us ja BR-Lelut ovat meille molemmille pieni pala taivasta.

Minä ostin ihan liikaa uusia Playmobil-tyyppejä sekä kuninkaallisen kylpyhuoneen kalusteet, mistä koen aavistuksenomaista huonoa omaatuntoa.

Siskontyttö käytti lahjarahansa "petsoppeihin" ja kauan haaveilemaansa Monster High -nukkeen. Pakko tunnustaa, että minäkin hiukan hurahdin tuohon viehättävään olentoon.

Sunnuntaina saapui Sulo bussilla ja siskontyttö puolestaan lähti toisella bussilla kotiinsa. Näin Sulokin pääsi osalliseksi hotellin yksityisestä uima-altaasta.

Maanantaina meidän ohjelmassamme oli vierailu Heurekassa, jossa on nyt kiinnostava Body Worlds -näyttely. Katselimme huikeita plastinoituja ruumiita, luurankoja ja pikkuruisia sikiöitä.

Näimme myös rottien pelaavan koripalloa. Heureka oli kuitenkin reippaasti vaatimattomampi kokemus kuin odotin ja tässä vaiheessa järjetön rahanmeno huimasi.

Kotiinlähdön kruunasikin sitten yllätys tuulilasissa. Olimme saaneet parkkisakon! Voi mikä raivostuttava antikliimaksi muuten niin ihanalle lomalle. Jos ikinä menette Heurekaan, katsokaa tosi tarkasti, mihin autonne parkkeeraatte. Opastus parkkialueella on salakavala, emmekä me olleet ainoita, joiden auto jäi vahingossa bussiparkkiin.

Tällainen muutaman päivän irtiotto tekee aina niin hyvää. On niin ihanaa saada asua asunnossa, jota ei tarvitse itse lämmittää. On ihanaa käydä valmiiseen ruokapöytään. On ihanaa saunoa jonkun muun lämmittämässä saunassa vaikka monta kertaa päivässä. On ihanaa olla ajattelematta tiskirättejä. On ihanaa, kun pihan lumityöt ovat jonkun toisen vastuulla. On ihanaa kaivautua puhtaisiin, napakoihin lakanoihin. Se kaikki on luksusta, josta minulle tulee lähes kuninkaallinen olo.

Reissu oli meille kaikille kolmelle todella onnistunut miniloma.

 

Mutta silti on ihan mahtavaa palata illalla 13-asteiseen kotiin, ja ruveta tunkemaan klapeja uuneihin. On niin mukavaa käydä nukkumaan vilpoisan makuuhuoneen kivikovaan sänkyyn ja herätä aamulla laittamaan itse aamupalansa, joka ei sisällä sokerihoukutuksia. On suloista pukeutua paksuun villapaitaan, eikä enää läkähtyä 25-asteisessa huoneessa alusvaatteisillaan. On upeaa, ettei tarvitse muistaa ottaa avainta mukaansa joka kerta poistuessaan ulos ovesta.

Kivaa olla taas kotona.