Riskirättiepisodin myötä minä sain nähdä ja kokea ihan ihmeellistä hyvää ihmisissä. Muistanette, miten olin paniikissa siitä, että joudun lopettamaan koko riepubisneksen, mutta sitten TE, minun asiakkaani, pelastitte minut ostamalla pois ihan hirveän määrän Riskirättejä. Ja teidän ansiostanne minä pystyin jatkamaan tätä pientä yrittämistäni. Olen siitä ihan silmittömän kiitollinen. En tiedä, miten olisin siitä tilanteesta luovinut läpi muuten.
Tämän lisäksi olen saanut ihan hämmentäviä yllätyksiä. Postilaatikostani on löytynyt asiakkailta kortteja kannustavine ja kiittävine sanoineen. Olen kerran saanut jopa suklaata!
Pari päivää sitten sain taas yllätyksen, joka pani minut ihan häkellyksiin. Eräs asiakas halusi ilahduttaa minua tekemällään kekseliäällä teepussimagneetilla ja hervottomalla Käpymies-sarjakuvalla. Minun oli ihan vaikeaa olla. Oli ihanaa saada sellainen yllätys, mutta samalla outo ällistys valtasi minut: miksi minulle? Miksi ihmeessä?
Kiitos, Asta.
Tämä kaikki on saanut minut miettimään sitä, annanko minä itse tarpeeksi positiivista palautetta niille, joita haluan kannustaa jatkamaan tai kiittää hyvästä palvelusta. Tapanani on ollut lähetellä sähköpostikiitoksia tai lausua kiitokset ihan kasvokkainkin. Eräälle apteekin kassaneidille kävin kerran kuiskaamassa kiitokset hänen aurinkoisesta hymystään, jota olin hyvällä mielellä seurannut pitkän tovin odottaessani vuoroani resepteineni. Sellainen aurinkoinen asiakaspalvelija tuntui valaisevan koko apteekin. Mutta minä annan palautetta kuitenkin varsin harvoin. Asiakaspalvelutehtävissä olevat ihmiset joutuvat jaksamaan päivästä toiseen ja ansaitsisivat takuulla yllätysilahdutuksia hekin. Pitäisiköhän joskus vaan lähettää yllätyslähetys jollekin, joka on hoitanut hommansa hyvin?
Mikä on paras yllätyspalaute, jonka olet itse saanut ventovieraalta ihmiseltä?
49 kommenttia:
Oi, ihanaa miten sinua on muistettu! Varmasti lämmittää mieltä. Enpä nyt äkkiseltään muista mitään kivaa yllätyspalautetta (jos ei laske mukaan niitä aikoja kun olin feissarina) mutta tuli tuosta tekstistäsi mieleen että lähi-Prismassa on ihanan aurinkoinen ja ystävällinen kassatyöntekijä, sattumoisin miespuolinen. Aina kun siltä kassalta lähtee kohti parkkipaikkaa, on tosi hyvällä mielellä. (Useinhan noissa marketeissa käy juuri päinvastoin)
Tampereellakin oli sellainen markettikassa, joka oli ihan uskomattoman iloinen. Nuori afrikkalaistaustainen mies. Myöhemmin, kun olimme jo muuttaneet tänne Imatralle, luin netistä, että hän oli saanut jonkun "vuoden asiakaspalvelija" -palkinnon tms. Ja että hänen kassalleen on aina jonoa, kun ihmiset haluavat juuri hänet!
Juu, se juuri onkin niin huippua, kun ei voi yhtään arvata etukäteen! Täysin yllättävinä saadut kehut tai pikkulahjat ovat hienoja asioita.
Opettajana saan jatkuvasti palautetta, sekä hyvää, että huonoa. Lapset sanovat suoraan tai piirtävät jonkun kivan kuvan, joka sitten vaivihkaa ilmestyy työpöydälleni. Kun ovat tyytmättömiä, sanovat senkin. Koskettavimpia ovat kuitenkin yläkouluikäiset nuoret. Yksi tyttö sanoi tekstiilitunnillani (8.lkan valinnaisryhmä), että oli illalla äidilleen niin vihainen, että aikoi lintsata koulusta seuraavan päivän. Sitten jatkoi:"sitten mä muistin, että on sun tunti, joten oli pakko tulla ja päästä sun tunneille! " Voi sitä ihanaa tyttöä, ei voisi olla kauniimpia sanoja! Toinen tyttö, oikein murheenkryyni, tuli pitkän sairaslomani jälkeen innoissaan sanomaan, että säkin oot tullut, ja iloinen hymy muuten tyytmättömillä kasvoilla!
Voih! Miten ihanaa! Lapsilta tulee totuuksia, mutta teinien suusta tulleet ystävällisyydet ovat kyllä varmasti harvinaisuudessan ihan huippuja. Ja ihan takuulla sydämestä!
Miulla on myös huippuihania asiakkaita, joilta saan yllärilahjoja! On vaikea laittaa niitä mitenkään järjestykseen, jokainen on puhtaalla ilolla ja lämmöllä annettu, osa osuu miulle paremmin ja osa vähän huonommin, mutta yhtä kiitollinen olen kaikista!
Yritän myös muistaa kiittää ja kehua tilaisuuden tullen. Harrastan myös hyvien kehumista blogissa ja facebookissa ja tietysti kavereille ihan suullisesti, sillä yrittäjää toki lämmittävät myös uudet asiakkaat.
Blogin kirjoittaminen tai facebookissa ahkerointi varmasti tuovat yrittäjän "todemmaksi", lähemmäs asiakasta ja sitä kautta tuollainen myötäeläminen on mahdollista. Mie toki olen myös henkilökohtaisissa yhteyksissä asiakkaiden kanssa ja kontakti tulee sieltä. Mutta tarkoitan, että jos pitää verkkokauppaa ja on vain hahmoton tyyppi valmiiden lomakkeiden toisessa päässä, ei tietenkään synnykään vuorovaikutusta.
Pitäisköhän heittääkin haaste ilmoille, että kiitetään pikku lahjan muodossa jotakin sen ansainnutta ja laitetaan mukaan pyyntö, että lahjan saanut kiittäisi vuorostaan jotain seuraavaa?
Mun käsittääkseni tämä Tampereen poika on nyt Espoossa Isossa Omenassa hitaana kassana.
Positiivisen palautteen antaminen on valitettavan harvinaista. Itse saatan kehua vieraidenkin ihmisten kiinnostavaa pukeutumista. Muista asioista tulee annettua vähemmän palautetta. Pitää ryhdistäytyä.
Sun rätit on hienoja! Ekaa kertaa löysin blogin maatuskapainokuvien ansiosta. Muistanko väärin, että maatuskoja oli aiemmin useampi erilainen?
Anu
Voi miten ihanaa kuulla, että tuollaista palautettakin voi saada! :) Mulla on valitettavasti käynyt niin, että miten pidempään tätä on tehnyt, niin sitä vähemmän tulee palautetta, minkäänlaista. Ehkä kerran/kaksi kuukaudessa saan kiitoksen kuitenkin :)
Mä juur mietin, että kirjoittaisinko juuri tästä palautteesta antamisesta sekä sen vastaanottamisesta. Lähinnä kuitenkin vastaanottamisesta, että ei se "paha" kritiikki oikeasti aina kovin pahaa olee. Ja kuinka tärkeää on osata otta vastaan palautetta ja sitä kautta parantaa toimintaansa.
Entäs sitten, kun ei saa palautetta? Kertooko se siitä, että kaikki on hyvin? Tämä tuli mieleeni katsoessani keskiviikkona Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! -tv-ohjelmaa. Siinä oli ravintola, joka ei oikein toiminut millään tasolla, olivatko he saaneet tarpeeksi palautetta muutakuin siinä muodossa, että asiakkaita ei ollut?
Ihanaa palautetta olet saanut ja kyllä sen olet oikeasti ansainnutkin. Sain eilen tilaukseni, jonka tein tiistaina, ja voinen sanoa, että olen kokonaisvaltaisen tyytyväinen rätteihin sekä nopeuteen ja palveluun. :)
Olen pyrkinyt aina hyvää palvelua saadessani pyrkinyt kiittämään suoraan jo siinä tilanteessa, että myös viemään tämän hyvän palautteen tiedoksi esimiehelle. Jotenkin vain helposti tuntuu siltä, että se esimiehille tullut palaute ei aina mene perille asti, jolloin on tärkeää myös kiittää sillä hetkellä erinomaisesta palvelusta. Ja kyllä se kummasti piristää mieltä, kun kysytään: "Mikä sun nimi on?" "Öö... Mirka..." tulee vastauksena hyvin hämmentyneenä ja siihen kysyjä toteekin: "Tiedänpähän ainakin ketä kiittää oikein hyvästä palvelusta!". :)
Tuohan onkin muuten ihan totta. Minäkin pidän jotenkin hassulla tavalla tuttavinani niitä vieraita ihmisiä, joiden blogeja luen. Jos joku heistä kohtaa epäonnea ja kertoo siitä blogissaan, kyllä minusta tuntuu pahalta hänen puolestaan. Tai toisaalta toisen riemuun voi myös helposti lähteä mukaan, ja tulla itse hyvälle tuulelle.
Pitäisi sellainen haaste loihtia! Hyvänmielenlähetyksiä!
No hyvä että joskus kuitenkin. Minäkin oikeastaan jatkuvasti haudon sisälläni pelkoa, että mahtavatko ihmiset olla pettyneitä saamiinsa tuotteisiin, ihan vaan siksi, että kun ei saa palautetta, niin ei voi tietää, mitä kukaan ajattelee. Ja minä kun aina pelkään pahinta, niin tietysti ajattelen, että tyytymättömiä ovat kaikki. :-)
Kritiikin ottaminen on myös tärkeää. Se tekee ainakin minulla tosi kipeää, mutta ajan kanssa helpottaa ja saattaa jopa johtaa johonkin parannukseen. Kuten juuri tuo pari postausta taaksepäin olevan Anonyymin kommentti.
Yksi tuttu yrittäjä oli kurssilla, jossa vetäjä oli painottanut hyvän palautteen antamista. Hän oli suositellut muotoa: "Täällä Suomessahan ei ole tapana kehua, mutta minä myt haluan kiittää sinua hyvästä palvelusta!" Ai että minua suututti! Siinähän jotenkin ylentää itsensä suomalaisten keskivertojen yläpuolelle, eikä pääasia enää olekaan se, jota kiitetään, vaan kiittäjän erinomaisuus.
Olen huomannut omassa työssäni, että ihmiset kiittävät suoraan hyvästä palvelusta. Jotenkin se hämmentää siinä tilanteessa, mutta jälkeen päin tulee hyvä mieli ja siitä saa voimaa sitten huonoina päivinä.
Joskus ajattelen, että minkälaista palvelua he saavat muualta, kun yritän normaalisti olla ystävällinen ja löytää ratkaisuja heidän pulmiinsa.
Yksi palaute tuli sähköpostissa, ja sen olen tulostanut työhuoneeni seinälle :)
" Suuret kiitokset mahdottoman hyvästä palvelusta,olisipa kaikki asiakaspalvelussa olevat yhtä loistavia kuin sinä!"
Sinä Susanna toit niin rehellisesti asian esille, ettei siinä asiakkaat voineet muuten reagoida kuin auttamalla <3. Muutenkin persoonana olet piristävä ja myönteisellä tavalla erilainen, että on mielenkiintoista seurata elämääsi näin kaukaa ja kuitenkin tuntea, että olet lähellä.
-epe-
Kaikki palaute on parasta, tärkeintä on että sitä saa. Itse olen saanut yrittäjänä mieltei poikkeuksetta vain positiivista palautetta ja sepä alkaakin joskus epäilyttää - eihän meistä kukaan täydellinen ole. :) Ehkäpä kanta-asiakkaat ovat kuitenkin se paras palaute, sanaton sellainen. Kun asiakas palaa aina vain uudestaan puotiin ja sama nimi vilahtelee säännöllisesti verkkokaupan tilauksissa.
Ihastelua ja kiittelyä tulee asiakaspalvelussa päivittäin. Tämän lisäksi olen saanut usealtakin asiakkaalta kukkia (viimeksi lauantaina), jopa leivonnaisia. Joskus kadulta poiketaan puotiin ja huikataan että "en ole asiakkaasi mutta halusin vain kertoa että puodistasi huokuu hyvä mieli ja se tuo iloa myös ohikulkijoille". Myös sähköpostitse saan useinkin palautetta, asiakkaat kiittävät hyvästä palvelusta, kauniisti paketoidusta lähetyksestä tms.
Itse pyrin herkästi antamaan palautetta, hyvästä ja huonosta palvelusta. Varsinkin sähköposti on kätevä ja yritän lähettää palautteen aina heti siinä "fiiliksessä" kun tunnen saaneeni jotain extraa, nurinan kanssa odottelen hetken ettei tule turhan paivaa tekstiä. :)
Palautteesta on mielestäni tärkeää saada myös jonkinlainen vastaus, joskus tulee sama kertaantuneena takaisin -hyvässä ja pahassa - ja parhaimmillaan saattaa jopa iso organisaatio tehdä jonkin minulle ison muutoksen palautteeni ansiosta. Kokemusta on monenlaista.
Jos itse saan hyvää palautetta, yritän muistaa kiittää siitä heti ja kertoa miten se on tuonut hyvää mieltä päivääni.
Toisenlaisesta palautteesta vielä, ehkä ne eivät tunnu niin negatiivisiltä kun niihin suhtautuu rakentavasti, mielestäni ne ovat aina tavalla tai toisella aiheellisia ja ne yritetään ratkaista tai hyvittää siten että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Meillä muuten töissä pyritään käyttämään sanontaa korjaava palaute. Se on jotenkin järjellisempi ilmaus kuin negatiivinen palaute tai kritiikki.
Anu
Itse pyrin antamaan positiivista palautetta, jos saan erityisen hyvää palvelua. Tuntuu, että nykyään jo hymy, "peruslitanian" (hei, kiitos, ole hyvä) yli menevä vuorovaikutus riittää "erityisen hyvän" asiakaspalvelun määritteeksi. Harvoin kuitenkaan tulee suoraan sanottua siinä hetkessä mitään erityisen kaunista, ehkä sitten jälkikäteen paperilla tai sähköisesti. Toinen "arkisempi" tapa on olemalla kiltti asiakaspalvelijoille. Aikoinaan kaupan kassalla huomasin, että joillekin ihmisille olin täysin turha kapistus, kuin ilmaa, joillekin jopa joku jolle purkaa pahaa mieltä tiuskimalla, murjottamalla tms.
Paras (tai ainakin ikuisesti muistiin jäänyt) saamani palaute/kommentti on ollut nuorelta naiselta, joka osti messuilta tekemäni rintakorun. Pitkän mietinnän jälkeen hän valitsi lempivärinsä mukaisen rintakukkasen sanoen, tää tulee mun kaverin häihin mulle koruksi, en mä muita koruja sit tarvitsekaan. Nyt täytyy vaan mennä ostamaan tähän koruun sopiva uusi mekko :) Hän ei siis ostanut asuun sopivaa koristetta, vaan minun tekemääni koristeeseen sopivan asun <3
Jama Jama on taas Tampereella ja näytti olevan Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaanakin. Jos en väärin muista niin jostain luin että ois Pyynikin Uimahallissa nyt töissä.
Kyllä Susku hyvä hyvän löytää. Asiakas tunnistaa rehellisen ja asiakastaan ajattelevan/arvostavan kauppiaan, joita ainakin itse arvostan yli kaiken. Ei myydä pakolla just sitä mistä ite saa suurimman voiton vaan kuunnellaan asiakasta ja sen tarvetta. Itellekin tuli vaan teikäläisen ahdingon kohdalla halu auttaa, vaikken isoa tilausta voinutkaan finanssipoliittisista syistä tehdä. Rätit on olleet kovassa käytössä eikä ole haitannut että toinen taisi olla juuri tätä riskirättierää. Sillekin löytyy oma käyttöpaikkansa, jossa palvellut paremmin kuin hyvin.
Omassa työssä on viime aikoina tullut mietittyä paljon tuota palautteen antamista ja etenkin sen vastaanottamisen vaikeutta. Monesti kun tahtoo käydä niin, että kun itsekin saa tuota korjaavaa palautetta (on muuten loistava termi), niin vaikka kuinka yrittää sitä ottaa vastaa niin aina tahtoo käydä niin että huomaa nousevansa puolustavalle kannalle. Olen miettinyt sitä, että ehkä pitäisi kylvää/saada positiivista palautetta huomattavasti nykyistä enemmän, niin olisi sen korjaavan palautteenkin vastaanottaminen ja käsitteleminenkin sitten helpompaa?
Toivotaan Jama Jamalle vaalimenestystä!
Tuosta Anun kommentista... toissapäivänä näin eräällä vanhemmalla rouvalla ihan maailman kauneimmat sukkahousut. Arvoin pitkään, uskallanko mennä juttelemaan niistä. Lopulta uskalsin. Rouva oli silminnnähden mielissään huomiosta, esitteli sorjia nilkkojaan ja kertoi unelmasukkahousujen olevan Virosta. Miksiköhän minua jännitti avata suuni? Tuskin kukaan loukkaantuu, jos hänen asuaan kehutaan.
Ei ole Maatuskoja ollut erilaisia. Vähän niiden mummeleiden paikat on saattaneet vaihdella, kun olen uusia seuloja tehnyt, mutta hahmo on pysynyt alusta asti aika samana. Maatuskoistahan tämä kaikki alkoi.
Näkyyköhän netissä? Minua ei huvita yhtään seurailla nykyään tv-tarjontaakaan, kun kaikki ohjelmat tuntuvat olevan pelkkää tositeeveetä. Toivottavasti se Sukula on asiallisempi kuin Gordon Ramsey.
Voi, Epe. <3
Aina silloin, kun tulee nurjaa sähköpostia (niinkuin silloin värienleviämisilmiön alettua), minä aina kaipaan niitä kauniita palautteita, joita olen joskus saanut. Niitä ihan oikeasti pitäisi tulostaa ja tallettaa. Lukea silloin, kun tulee kuraa niskaan.
Jestas, olipa hyvä, että kirjoitin tästä. Tänne ilmaantuneet kommentit ovat ihan mahtavia. Näitä teidän omia kokemuksia on ihanaa lukea! Hyvyys on siis ihan oikeasti yleinen ilmiö!
:-)
Huippua! Tuo tosiaan on ihan mahtava messukokemus!
Minä olen itsekin joskus tosi paskalla tuulella ja nälissäni ollessani ollut inhottavan ilkeä asiakaspalvelijoille. Jälkeenpäin hävettää. Silloin pitäisi olla sen verran suoraa selkää, että saisi palattua takaisin ja pyydettyä edes anteeksi.
Niistä pienistä auttamisenhaluista koostui kuule yhteensä suuri apu. Yksi rätti sinne, kaksi tänne, jollekin kolmekin... ja kun auttajia oli paljon, niin huimaahan se oli. Muistan, miten sinun tilauksesi tuntui tosi liikuttavalta. Minulla on esimerkiksi tosi suuri suku, mutta sukulaiset eivät oikeastaan koskaan osta minulta. Kavereitteni joukossa on vakioasiakkaita sentään! Joten silloin harvakseltaan, kun tilauslomakkeessa näkyy tutun ihmisen nimi, niin tulee kyllä ihmeen lämmin olo!
Näin se on.. niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.. Palautteen antaminen on vuorovaikutteista, se voi tosiaan vaikuttaa monella tavalla. Nykyään annan itsekkin hyvästä palvelusta palautetta, näin saa molemmille hyvän mielen :).
-epe-
Hymyyn vastataan usein hymyllä :) Kyllä se karma aika monessa asiassa pätee ihan kaikessa elämässä ja tekemisessä. Mitä huudat, niin kaiku vastaa jne. Ja nää mun sanonnat nyt sitten ihan sinne päin ;))
Liian harvoin sitä antaa palautetta vieraalle henkilölle. Arvostan kyllä paljon, kun esim. ravintolassa tarjoilija hymyilee ja osaa olla kohtelias. Lapsille onneksi muistaa antaa myös positiivista palautetta.
Messariin olisi tarkoitus mennä ja toivottavasti saan sinut Susanna kasvotusten tavata ;) Aurinkoa päivääsi T:Niina
:)
Sinulle on helppo antaa positiivista palautetta, ihan syystäkin :)
Olen joskus mm. liikennevaloissa hipsinut jonkun nuoren naisen viereen ja kehunut hänen kenkiään. Itsekin saan joskus palautetta työelämässä, mutta myös ystäviltä. Ne ystävien antamat palautteet on olleet mieltä lämmittävämpiä, mutta myönnän myös kiusaantuvani niistä ja käännän keskustelun toisaalle :)
Voi että, ihan mahtavaa! Tämä lämmittää ihan Lounais-Suomessa asti. Kyllä kiitosta kannattaa jakaa eteenpäin, se ei ole keneltäkään pois, vaan ikään kuin kasvaa korkoa.
En nyt muista yhtäkään tiettyä asiaa, mutta aina välillä tulee sähköpostiin kiitoksia, tai vuosia sitten, kun olin fyysisesti asiakaspalvelutöissä, siitä saan itse asiassa kehuja vieläkin! Se on aika mahtavaa. Senkin muistan, kun olin yhdellä kurssilla ja kuukausia sen jälkeen olin puhelimessa kurssin järjestäjän kanssa, joka muisti minut ja sanoi, miten olin ollut kurssin aurinko. Tuollaisen lähes 20 vuoden takaisen ilahduttavan kommentin muistaa vieläkin. Kyllä ne korkoa kasvaa :-)
PS: Lunastin juuri neljännen arvan ;)
Aloittelen taas kehitysvamma-alan töissä - olin unohtanut, miten siellä saa asiakkailta palautteen hyvin suoraan. Yleensä se on onneksi positiivista. :) Kerran vieras nainen kehui kadulla korua, joka oli kaulassani, ja sanoi että sopii hyvin tyyliini. Olin tehnyt korun itse puuhelmistä, joten tuntui kivalta.
Tämä on ihana blogi, kun olet niin avoin. Miten muuten uskallat? Siis kertoa myös yritystoiminnan ei niin ihanista hetkistä?
- Unikivi
Niin minäkin. Onneksi "Vain elämää" näkyy netissä! Ihana hyvänmielen ohjelma.
Tule moikkaamaan! Pöytäni on aivan tapahtumalavan edessä.
Hassua, miksi pitääkin kiusaantua! Minä en meina avieläkään osata ottaa kauniita sanoja vastaan edes omalta Suloltani. :-D
Voi, miten hienoa! Sinä olet kyllä todella tehnyt vaikutuksen siihen ihmiseen.
Tuosta muistuikin mieleeni, miten kerran uimarannalla kehitysvammainen nuori nainen pyysi minut kylään kotiinsa, koska olin kuulemma kiva. Heidän ryhmänsä ohjaaja rynnisti paikalle vaientamaan tuon tytön. Motkotti hänelle, ettei vieraille saa noin puhua. Ymmärrän ohjaajan syyt, mutta vähän siitä tuli kurja mieli meidän molempien puolesta.
En minä tiedä, miten uskallan... en itse pidä kirjoituksiani mitenkään rohkeina. Ehkä olen vain tavallista simppelimpi ja puhun mitä sylki suuhun tuo?
;-)
Tuosta kiusaantumisesta: meillä on jotenkin sellanen kulttuuri, että on vaalittava vaatimattomuutta. Ettei toiselle vaan tuu sellasta oloa, että mikähän tuokin on olevinaan. Mut saanen kertoa, että tunnelin päässä on valoa, kiitos seuraavan sukupolven: mein Hiljalle (1v 8kk) tuntematon täti-ihminen tuli kehumaan kaupassa Hiljan vaatetusta. Aloitti housuista: "No onpas siulla tyylikkäät housut, oikein polvipaikatkin. Ja takki se vasta hieno on, upeat rusetit ja kaikki, kyllä sitä kelpaa". Ja mitä tekei Hilja: sano toteavalla äänellä "mmm" (ei kyl juuri muuta osaa sanoakaan, paitsi jotain guuglguugl-juttuja) ja venytti pipoaan, että mitäs ylisanoja tästä sit keksit, anna tulla vaan!! :D
:-D Pystyisipä Hilja aina pitämään rehellisyytensä!
hemmetti mun kommentti meni bitti avaruuteen..
Ja kirjoitit tietysti oikein pitkästi ja huolella. Niin aina käy. Se on varsin kiusallista.
Juu niin kirjotin ja aattelin etten viitti kyl enää mutta empäs saakkaan oltua :) Kun liityin tähän blogistaniaan olin pikkasen sulkeutunut tyyppi mutta nyt olen huomannut kuinka paljon olen saanut tukea ja kauniita sanija Ilmari-syöpäni pöydälle heitettyäni. ihan oudoilta ihmisiltä tulleet kauniit sanat ovat antaneet minulle mahti voimia :) Ja yllättävältä suunnalta tulleet sponttaanit hymyt ja suomalaisille huonosti sopineet juttelut tuntemattomien kanssa ne on niitä ilon hetkiä..jotenka jatka hymyilemistä ja kuiskuttelua..saatat oikeesti pelastaa jonkun päivän. Itekki yritän :)no nii täs onki enemmän ku hävinneessä pätkässä :))
Ihan puskista, suhteellisen tuore tuttavuus, sanoi joku aika sitten ettei oo ikinä tavannut ihmistä jolla nauraessaan koko kasvot nauraa, kehui hymykuoppaa ..jota itse oon aina jostain syystä hävenny. Vaikka menin hämilleni niin sanat lämmittää ja hymyilyttää vieläkin.
Tämän postauksen myötä tuli olo että nyt en enää minäkään säästele sanojani vaan tilanteen tullessa sanon ääneen mitä ajattelen, myös sen positiivisen ;)
Hyvä, että jaksoit uudestaan kirjoittaa. Avoimuus omista asioista tosiaan taitaa synnyttää avoimuutta ja ystävällisyyttä muissakin. Varsinkin noin ison ja vakavan asian, kuin syövän kanssa.
Niin pitäisi! Minä monesti haluaisin sanoa jollekin, että voi kuinka oletkaan kaunis, mutta pidän suuni kiinni. Luulevat vielä minun yrittävän vokotella. :-)
:D Luulen että tässä oli kyse juurikin siitä vokottelusta, mutta hyvältä se joka tapauksessa tuntui ;)
*tykkään*
Oih, kiitos! Minäkin mietin ennen lähettämistä, että KEHTAANKO lähettää omia tekosiani sinulle. Hyvä että lähetin! Miten pienellä voikaan ilahduttaa toista suuresti. :)
No todellakin hyvä että lähetit! Sinulla on kyllä hyvä sydän, kun edes mieleesi tuli moinen yllätys! Ja kuten näistä kommenteista näkyykin, niin sinunkaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla paljon enemmänkin, niin hyvää mieltä sinä sait aikaan.
Lähetä kommentti