sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sunnuntain täytettä


Olen saanut pari blogihaastetta. Ensimmäisen aihe on "Food To Do" eli pitäisi listata kahdeksan ruokaa, jotka pitäisi tai haluaisi valmistaa. Tämä haaste tuli minulle Kalusterannasta.  Vaikea haaste, sillä minä en ole ruokasuuntautunut ihminen. Tykkään syömisestä aivan liikaakin, mutta en yhtään ole innoissani kokkaamisesta.

Siksi ensimmäisenä listallani onkin yksinkertaisesti ruoka, mikä tahansa ruokalaji. Jokin ihan oikea, kunnolla valmistettu ruoka-annos lisukkeineen. Sellaista meillä tehdään todella harvoin, sillä myös Sulo on yhtä laiska kokki kuin minä.

Minulle tulee kausia, jolloin innostun ruoanlaitosta ja teen ihan kunnolla ruokaa, mutta normaalisti tunnen sen olevan liian aikaavievää ja liikaa tiskiä tuottavaa hommaa. Eineksiä en silti syö koskaan. Minä vain räävin kasaan jotain, mitä sattuu kaapissa olemaan, tai keittelen sosekeiton, jota latkitaan monta päivää peräkkäin.


Hiljattain omaksumani smoothieruokailu onkin ihan parhautta minunlaiselleni laiskamadolle. Nopeaa ja helppoa, terveellistä ravintoa ja minimaalisesti tiskiä. Vakiosmoothieni pohja koostuu tuoreesta pinaatista, avokadosta ja banaanista, ja lisäksi laitan siihen maun mukaan muita herkkuja. Koska tuoretta pinaattia saa täältä huonosti (vain Lidlistä silloin tällöin) ja avokadot myydään aina raakoina, olisi hyvä oppia joku toinenkin lempipohja. Niinpä To do -listani kakkosena onkin uusien smoothiereseptien etsiminen.

Minä en ole aina ollut näin onneton kokki. Ennen Sulon tapaamista minä tein oikeaa ruokaa päivittäin. Lisäksi leivoin kaikki leivät itse, ja tein usein karjalanpiirakoita. Silloin minulla oli paljon aikaa, kun ei ollut parisuhdetta eikä työtä, eikä remontoitavaa taloa. Eikä nettiä kotona. Jos minä nytkin istuisin vähemmän netissä, kerkiäisin kyllä kokata ja leipoa. Karjalanpiirakoita en ole tehnyt Sulolle koskaan. Otan tavoitteekseni leipoa niitä vielä tämän vuoden puolella.


Listan neljäs on hiukan nolo juttu. Viime kesänä saimme USA:ssa asuneelta kaverilta tarvikkeet amerikkalaisen nuotioherkun tekemiseen. Mariekeksejä, suklaata ja vaahtokarkkeja. Vaahtokarkit piti paahtaa tulella, sitten laittaa kuuma karkki suklaapalan keran kahden keksin väliin ja puristaa tiukaksi. On kuulemma makeaa ja ihanaa.

Kävi kuitenkin niin, että ennenkuin saimme aikaiseksi järjestää itsellemme nuotiohetken, kerkesimme syödä sekä vaahtokarkit että suklaat makeanhimossamme. Mariekeksit odottavat yhä kaapissa.


Viides listallani on punajuurisipsien kokeileminen. Kaupasta saa nykyään ihania juurikassipsejä, ja vasta Imatralle avatusta Punnitse&Säästästä hullunvärisiä retiisisipsejä. Minulle on tullut kauhea himo näihin herkumpiin sipseihin, sillä ne voittavat perunalastut ihan mennen tullen. Meillä haetaan leffaeväätkin nyt Punnitse&Säästästä. Haluaisin tehdä itse punajuurisipsejä, sillä valmiina ostetut ovat kauhean kalliita, mutta raaka punajuuri taas puoli-ilmaista.


Viimeisenä lislalleni saan laittaa Kinuskikissan blogista joskus bongaamani Baileys-juustokakun ohjeen, joka on keikkunut bookmarkseissani jo ikuisuuden. Rakastan juustokakkuja, ja alkoholijuomista Bailey´s on ainoa, joka minulle maistuu. Niiden yhdistelmä ei voi olla muuta kuin taivaallista!

Valitettavasti en saa aikaiseksi täyttä listaa. Minä siis ihan todellakin olen täysin kunnianhimoton ruokien suhteen.


Toinen haaste on Tirkistelyhaaste ja se saapui tänne Hattaralandiasta. Tarkoitus on kuvata oman kodin ikkunoita ulkopuolelta. Tirkistellä kotia ulkopuolisen silmin. Minusta tämä haaste tuntui ajatuksena hauskalta, sillä minähän olen tirkistelyn ammattilainen. Opiskelin Raahessa monta vuotta ja kun illat pimenivät, minä kävelin ihania vanhan kaupungin katuja ja vilkuilin sisään ihmisten ikkunoista. Raahe on täynnä pikkuruisia vanhoja taloja, joissa ikkunat ovat matalalla. Nuo kodit edustivat minulle täydellistä onnellisuutta, lämpöä ja kodikkuutta. On ihan huikeaa, että nyt 15 vuotta myöhemmin minulla on oma vanha talo ja lämpimät huoneet. Silloin en osannut vielä edes haaveilla sellaisesta. Unelma vanhasta talosta kasvoi minussa hiukan myöhemmin. Opiskeluaikoina minä haaveilin jykevästä, paksuseinäisestä asunnosta jossakin Helsingin jugendkerrostalossa.


Meidän ikkunoidemme kuvaaminen ei kuitenkaan ollut kovin yksinkertaista. Vaikka ikkunat ovat olevinaan suuret, on lasipinta-ala pieni ja huoneista ei saa selvää. Ikkunat ovat myös sen verran korkealla, että olisin tarvinnut tikkaat kuvatakseni niitä. Ei ole helppoa tirkistellä meidän elämäämme.

Näistä haasteista panen ikkunahaasteen eteenpäin Inkalle, jonka kodissa on suuria ikkunoita. Ja ruokatavoitehaasteen saa Jokihaka, joka ihan oikeasti osaa kokata.


PS. Kootut Murut -blogissa on arvonta!  

En vaadi teitä osallistumaan arvontaan, koska sehän heikentää omia voitonmmhdollisuuksiani (hehe), mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan Jutan blogiin, jos se jostain syystä on vielä teille tuntematon. Jutan koti on nimittäin kuin karkki, aivan suloinen. Juttakin sisustaa runsailla väreillä, mutta hänen väriskaalansa on täysin toisenlainen kuin minun.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tuon lohiateria pitää sisällään? ...näyttä nimittäin niin herkulliselta! Ja itse tein juuri eilen ekaa kertaa kinuskikissan ohjeella kermalikööri juustokakkua, ja oli muuten hyvää, suosittelen! Itsellä meni varmaan vuoden verran kun on pitänyt kyseistä juustokakkua tehdä, mutta ehkä se on niin että hitaasti hyvä tulee! ;)

Henni kirjoitti...

Ihanalta näyttää tirkistelykuvat. Lämpimän ja kotoisan näköistä. Avokadojen kypsymistä voi nopeuttaa käärimällä sanomalehteä avokadon ympärille. Israelissa asuessamme äitini oppi tämän. Meillä tehdään paljon avokadosta ja punajuurista pestoja pastakastikkeelle. Sekin on aika vähän tiskiä tuottavaa, kun peston voi tehdä smoothien tapaan soseuttamalla purkkiin ja pastat vain kiehumaan veteen.

Susanna kirjoitti...

Apua, en minä muista! Annoksen kuva on viime talvelta! Jotain juustoa ja ranskankermaa lohen päällä todennäköisesti. Erilaisia juureksia uunissa paistettuna. Salaatti, jossa näyttäisi olevan fetajuustoa ainakin...

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Hyviä vinkkejä!

Saila kirjoitti...

Tuo tirkistelyhaaste on kiva! (Ruokahaasteesta olen kanssasi täysin samoilla linjoilla). Keksimme harrastuksen ala-asteikäisinä ystäväni kanssa, jolloin kipitimme illat ympäri kulmakunnan pihoja tirkistellen taloihin. Aika törkeää, kun ajattelee, mutta eihän me lapset niin ajateltu, se oli kivaa ja jännää. Aikuisena ei kehtaa mennä römyämään puskissa vaan pitää tirkistellä sivistyneesti vain niitä ikkunoita, mitä tieltä näkee.
Hollannin suuri-ikkunaiset kaupunkitalot ovat muuten niiiiiin ihanat illalla. Olin kerran kanavaristeilyllä Amsterdamissa ja voi niitä näkymiä! Se oli ravintolaristeily, mutta tuskin pystyin keskittymään pöytäseuraan kun niska niksahteli puolelta toiselle! Kuvittele: valtava ikkuna, josta näkyy ehkä joku ihana parvellinen huone (korkeat huoneet), jossa on ehkä kirjahyllyjä lattiasta kattoon, kiinnostavia designvalaisimia...
Ny lähti mopo käsistä, sori maratoonikommentti!

Valoblogin Taru kirjoitti...

Ihanaa!! Joku muukin naisihminen on yhtä antikokki kuin minä! Olen myös erittäin hyvä syömään mutta äärettömän laiska tekemään yhtään mitään lautasen sisällön eteen… Mies meillä kokkaa suurimman osan siitä mitä ylipäätään kokataan. Ei sillä ettenkö osaisi tehdä ruokaa (osaan kyllä varsin hyvin silloin harvoin kun viitsin), se vaan on Todella Tylsää hommaa. Kaikkine sotkuineen ja tiskeineen ja hellan edessä kyttäämisineen, yyyh. Ei vaan ole mun juttu ollenkaan. Voisin aivan hyvin elää pelkillä karjalanpiirakoilla :D

Susanna kirjoitti...

Hee, ihanaa että sain sut innostumaan!

Kerran Helsingissä joku vastaantulija sanoi minulle, että sinä et kyllä ainakaan ole helsinkiläinen. Sanoin, etten olekaan, mistä arvasi. Olin kuulemma tähyillyt niin innokkaasti kerrostalojen ikkunoita ja ihastellut kaverilleni jotain ikkunasta näkyvää esinettä. Helsinkiläiset eivät tee sellaista. Maalaisen merkki. :-)

Susanna kirjoitti...

Minä olisin oikein hyvä laitoseläjä, osaisin arvostaa viisi kertaa päivässä eteentuotavaa ruokaa.

Inka kirjoitti...

Oolalaa! Kiitos haasteesta! Pääsee tirkistelemään, jipii : )) Onneks imuroitiin just, hehee.

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Kivat tirkistelykuvat!
Mun mielessä ruokaostosten tekeminen ja ruoanlaitto on pakollinen velvollisuus. (Yäk! pakko- ja velvollisuus-sanat!) Ottaisin mielelläni jonkun muun tekemään sen puolestani. Kun lapset ovat isällään, elän pelkällä valmisruoalla ja suklaalla. :)

Susanna kirjoitti...

Sitten kun olen rikas, minulla on paitsi personal trainer, myös oma kokki. :-)